Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 18

 Isän poika (Petteri Punakuono)

Joulumaassa koitti aamu ja pieni poropoika Rupert oli jo hereillä. Hänen isänsä Petteri Punakuono oli luvannut näyttää hänelle Joulumaan kaupunkia.
"Herää jo isä!" Rupert hihkui ja pomppi nukkuvan isänsä päällä.
"Hyvä on hyvä on, olen hereillä." Petteri sanoi herättyään pojan riehuntaan. 
"Mistä moinen meteli?" haukotteli Juulia hieroen unihiekat silmistään.
"Lupasin pojalle, että näyttäisin hänelle Joulukaupunkia." Petteri kertoi noustessaan ylös.
"Ja jos ehdimme niin menemme ehkä katsomaan lahjapajaa" Rupert sanoi ja pomppi malttattomana paikallaan.
"Haluatko sinäkin tulla Juulia?" Petteri kysyi vaimoltaan.
"En, kotona riittää valmisteluita." Juulia sanoi hymyillen "Sitä paitsi tämä on teidän laatuaika yhdessä." hän lisäsi. Sitten Juulia neuvoi poikaa pysymään isänsä lähellä eikä aiheuttaisi 

Petteri ja Rupert lähtivät heti aamutoimien jälkeen kohti Joulukaupunkia jossa tontut ravasivat edes takaisin touhottaen kovasti. Joulu oli jo ovella ja kiireitä piiasi kaikki alla.
Rupert kulki isänsä vierellä ja katsoi ihmeissään tonttujen hyörimistä.
"Miksi tontuilla on niin kiire?" Rupert kysyi isältään.
"Koska heillä on töitä joulua varten ja nyt heillä on siksi kiire." Petteri selitti.
"Kauanko on jouluun?" Rupert kysyi, hän piti joulusta kovasti.
"Alle viikko." Petteri vastasi ja lisäsi: "Tarpeeksi aikaa valmistella joulua ja hankkia lahjoja."
"Mutta eikö Joulupukki tuo kaikki lahjat?" Rupert kysyi ihmetellen.
"Joo, mutta on se hauska muistaa ystäviään ja sukulaisiaan pienillä lahjoilla." Petteri sanoi "Joulu kun on enemmän antamisen kuin saamisen juhlaa."
Rupert nyökkäsi isänsä sanoille ymmärtäen tätä.
Petteri vei Rupertin kasvihuoneeseen missä viljeltiin karkkipuita täynnä karkkikeppejä.
"Nami, karamelleja!" Rupert huudahti ja ryntäsi kohti yhtä muuta kurkottaen kohti alinta karamellia.
"Ole varovainen" Petteri varoitti poikaansa, mutta liian myöhään, koska Ruper oli nykäissyt karamellia niin rajusti, että koko puu heilahti ja melkein akikki karamellit tippuivat alas.
"Hups, anteeksi." Rupert pahoitteli.
"Ei se mitään, vahinko se vaan oli." Petteri huokaisi ja keräsi poikansa kanssa kaikki karkit.
Petteri näytti vielä muitakin jänniä paikkoja, kunnes oli aika vihdoinkin mennä tonttupajalle. Rupert innostui oikein kovasti. Oli jännittävää nähdä miten lelut tehtiin.
"Pysy lähelläni äläkä lähde ominpäin haahuilemaan." Petteri neuvoi Rupertia, joka vaan nyökkäsi. Mutta sisälle päästyään Ruper ei olisi maltanut pysyä paikallaan ja hän silmäili kaiken maailman nukkeja ja nalleja joita liikkui liukuhihnoissa.
Yllättäen hän huomasi poroleluja ja juoksi heti niiden luo.
"Rupert, tule takaisin!" Petteri huusi, mutta Rupert ei kuulut häntä.
"Katso isä, nämä näyttää ihan sinulta!" Rupert huusi iloissaan, mutta Petteri ei näyttänyt oikein iloiselta hänen tultua tämän luo.
"Rupert, älä enää lähde juoksemaan tuolla tavalla." hän torui poikaansa ja lisäsi: "Mitä olisit tehnyt jos olisit eksynyt? Sen takia äiti käski sinun pysyä lähelläni. Haluamme vaan pitää sinut turvassa, jotta sinulla olisi onnellinen elämä. Ymmärrätkö?"
"Kyllä isä. Olen pahoillani." Rupert sanoi pahoittelevasti.
"No, muista vaan säännöt jatkossa." Petteri sanoi lepyttyään. Rupert lupasi pysyä tästä lähtien isänsä kanssa.
Petteri ja Rupert vielä tapasivat Joulupukin ja Rupert kertoi tälle lahjatoiveensa ja kertoi olevansa oikein kiltti. Siitä Pukki oli oikein iloinen.

"Hei. Oliko teillä hauskaa?" Juulia kysyi, kun lopulta kaksikko saapui kotiin.
"Todella hauskaa. Isä näytti kaikki kivat paikat Joulukaupungilla." Rupert kertoi äidilleen. Hän tosin vaikeni, kun Juulia kysyi oliko hän ollut kunnolla.
"Erittäin hyvin." Petteri sanoi lempeästi. Rupert oli ihmeissään, isän mielestä hän oli ollut kunnolla, vaikka sattuikin kaikkea kierroksella. Petteri iski silmää pojalle ja Rupert iski takaisin, joka merkitsi, että se oli heidän oma salaisuus.