Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 12

 Kadonnut joululaulu (Aristokatit)

Felice niminen kissanpentu oli herännyt varhain sinä aamuna. Hänellä oli niin hirveä hinku ettei malttanut enää nukkua. Hän sai nimittäin eilen projektiksi opetella uuden joululaulun minkä hän esittäisi perheelleen ihan itse. Felice rakasti esiintymistä ja hän opiskeli ahkerasti. Normaalisti hän ei malttanut pysyä paikoillaan, mutta uusi laulu sai hänen mielenkiintonsa säilymään. Varsinkin kun hänen lempi kummisetänsä Hotti-Katti lupasi soittaa sen hänelle laulettavaksi.
"Tästä tulee mahtavaa." Felice hihkui ja etsiskeli nuotteja laulua varten. Mutta voi onnetonta, hän ei löytänyt niitä mistään. 
"Hassua. Näin sen viimeksi eilen täällä." Felice ihmetteli ja tutki koko laatikon. Mutta nuottia ei vaan löytynyt.
"Mutta Felice kulta. Mitä sinä teet?" hänen äitinsä Herttuatar kysyi kun kuuli penkomisen ääniä.
"En löydä lauluni nuotteja mistään. Laitoin ne eilen tänne." Felice kertoi äidilleen harmissaan.
"No voi sentään. Oletko katsonut tarkkaan?" Herttuatar kysyi katsoen papereita mitä Felice penkoi. Felice nyökkäsi.
"Kyllä ne löytyy kunhan etsit huolellisesti." Herttuatar lohdutti tytärtään ja lisäsi: "On muutenkin aamiaisaika, mutta saat ensiksi auttaa minua keräämään penkomasi paperit."
Felice ei voinut kuin suostua.
Aamiaisen jälkeen hän etsi uudestaan ja tällä kertaa hän penkoi kaikki lempi paikkansa ja niiden läheltäkin. Muttei löytänyt nuotteja mistään.
"Ehkä Frou-Frou tietää jotain." Felice arveli ja juoksi samantien talliin missä Frou-Frou hevonen oleskeli. Felice toivotti tälle hyvät huomenet ja kertoi tilanteestaan.
"Siinä onkin pulma. Mutta en ole ikävä kyllä nähnyt sitä lapsikulta." Frou Frou sanoi, mutta ehdotti: "Entä jos katsoisit vaunuista." he olivat nimittäin eilen ilta-ajelulla Madamen kanssa ja Felice muisti sen oikein hyvin. Hän menikin vaunuihin ja hämmästyi ilosta.
"Täällä se on, vihdoin." hän riemuitsi ja kantoi suussaan paperirullaa.
"Hienoa. Kuinka se sinne joutui?" Frou-Frou kysyi. Felice muisti kuinka oli nukahtanut ilta-ajelun aikana ja kai unohtanut nuotit vaunuun, kun hänet kannettiin sisälle.
"Ei se ollutkaan kateissa ollenkaan ja saan vihdoin laulaa sen kaikille." Felice sanoi iloisena.
Myöhemmin hän etsi Hotti-Katin, joka odottikin jo häntä.
"Kas siinähän sinä pikkuinen. Mikä kesti?" Hotti-Katti kysyi Felicelta.
"Nuotit oli hukassa, mutta löysin ne." Felice kertoi kummisedälleen.
"Loistavaa, että ne löytyi. Nyt päästään soittamaan se." Hotti-Katti julisti juhlavasti.
Koko perhe oli kokoontunut olohuoneeseen kuuntelemaan Felicen laulua ja he odottivat sitä innolla.
"Toivottavasti kaikki menee hyvin." Herttuatar sanoi hermostuneena "Felice ei ole ennen laulanut yksin."
"Taatusti menee hyvin." O'Malley vakuutti vaimolleen "Hotti-Kattihan lupasi auttaa häntä."
Hei, se alkaa jo." Marie kuiskasi muille.
Felice jännitti aluksi hieman, mutta aloitti laulamisen Hotti-Katin soittaen kauniilla sävelmällä laulua nimellä Jouluyö-juhlayö. Felicen ääni oli tosi kaunis ja laulun jälkeen häntä kehuttiin suuresti. Jopa Marie, Toulouse ja Berlioz kehuivat häntä.
Felice oli oikein ylpeä siitä, että lauloi hyvin ja, että kaikkip itivät siitä. Paremmin ei päivä voisi mennäkään.