Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 19

 Lahjalista (Alfred J Kwak)

Junior, Melody, Anna, Joonas, Bram ja Alfons kirjoittivat pitkää listaa siitä mitä he toivovat tänä vuonna Joulupukilta.
"Toivovvatasti emme unohtaneet mitään." Melody sanoi kun he saivat kirjeen valmiiksi.
"Ja vaikka olisimme, niin se ei mahtuisi listalle." Joonas sanoi toimien kirjoittajana.
"Kumpa Joulupukki ei unohtaisi meitä." Alfons sanoi toiveikkaana ja häntä jännitti hirveesti.
"Miksi hän unohtaisi? Meidän talo on niin näkyvä ettei hän voi unohtaa." Bram vakuutti.
"Se on totta." Junior sanoi sisarilleen "Ei mitään syytä huoleen."

Lapset näyttivät listan isälleen Alfredille ja hän luki kirjan alusta loppuun.
"Onpa teillä paljon toivottavaa." Alfred sanoi kun oli lukenut kirjeen.
"Mahtaakohan Pukki tulla tänäkin vuonna?" Alfons kysyi isältään.
"Jos olette olleet kilttejä koko vuoden." Alfred tiesi vastata.
"Se ei ole mikään pulma. Olemme olleet niin mukavia ettei muuta voi sanoa." Junior vakuutti.
Melody ei ollut ihan varma veljensä sanoista. Hän muisti ne kerrat, kun hän ja sisaret olivat joskus tehnyt tuhmuuksia. Esimerkiksi silloin, kun he eivät siivonneet huonetta vaikka äiti määräsi, tai kun he pelasivat sisällä vaikka kiellettiin, tai kun he ottivat luvatta keksejä purkista.
"Eikai Pukki sentään pieniä virheitä huomaa?" hän kysyi epävarmana peläten että he olisivat olleet tänä vuonna liian tuhmia Pukille.
"Ei hän pikkuvirheitä muistele." Alfred sanoi tyttärelleen "Tärkeitä on, että hyvät asiat tulevat sydämmestä."
"Juuri niin. Vaikka joskus sattuu virheitä, niin olette aina olleet niin kilttejä kun olette osanneet." Iiris sanoi ja hän kyllä tiesi puhuvansa totta.
"Millä lailla?" Alfons kysyi.
"No, esimerkiksi te luette läksynne hyvin, tottelette usein minua ja äitiä, syötte puuronne kiltisti ja muuta." Alfred luetteli lapsien hyviä tekoja. "Kaikki tekevät jsokus virheitä ja se ei haittaa." hän lisäsi.
Melody oli helpottunut.
"Tänä jouluna aion olla tosi kiltti." hän ilmoitti.
"Kuinka?" Bram kysyi.
"Aion nimittäin syödä lanttulaatikkoa mukisematta." Melody tarkensi.
"Jalo julistus, muttei aina tarvitse syödä mistä ei tykkää." Alfred naurahti ja Iiris sanoi: "Aivan. Pääasia on, että lautanen syödään tyhjäksi."
Lapsetkin nauroivat huvittavalle jutulle ja heillekin oli helpotus ettei aina tarvinnut syödä inhokkiruokaa.
"Pääseekö muuten kirje ajoissa perille?" Joonas kysyi yht'äkkiä.
"Postitamme tämän huomenna ja uskon, että se ehtii Korvatunturille ajoissa." Alfred lupasi. 
lapset innostuivat. Pian olisi joulu ja he miettivät mahtaisivatko he saada tulevina öinä ollenkaan unta.