Alfred J Kwak Uusi sukupolvi: Alexander lapsenvahtina

 Alfred Jodocus Kwak ja hänen vaimonsa Iiris, jotka asuivat kuuden lapsensa kanssa puukenkätalossa, olivat menossa yhden ystävänsä luo kutsuille ja lapsille oli tulossa lapsenvahti. He olivat sopineet Matildan, Iiriksen hyvän ystävän kanssa muutama päivä sitten, että hän tulisi hoitamaan lapsia illan ajaksi. Lapsista se oli hauska ajatus, koska he pitivät Matilda tädistä kovasti. Matildalla ei ollut ikinä kiire ja hänellä oli aina mukana herkkuja. Hän oli myös hyvä keksimään leikkejä ja heillä oli aina hauskaa.
Mutta sitten sattui käänne, joka ei ollut oikein kiva. Matilda nimittäin sai flunssan ja hän ei voinutkaan mennä lapsenvahdiksi.
"Sinun on parasta levätä tämä ilta." Matildan veli Alexander sanoi siskolleen.
"Mutta kun minä lupasin Alfredille ja Iirikselle olla lapsenvahtina." Matilda intti "En voi tuottaa heille pettymystä."
"Mutta jos menet nyt sinne, niin saatat tartuttaa flunssasi lapsiin." Alexander sanoi, hän nimittäin oli ammatiltaan lääkäri ja hän tiesi, että kipeänä ainoa keino on levätä kotona.
"Ehkä olet oikeassa." Matilda totesi lopulta ja mietti: "Mutta kuka tuuraisi minua?"
Sitten hän keksi, että Alexander tuuraisi häntä tämän illan.
"Minäkö? Älä hupsuttele. Enhän minä tiedä paljon mitään lapsien hoitamisesta." Alexander väitti.
"Olethan sinä ennenkin leikkinyt heidän kanssa ja olet hyvä ensiavussa jos jotain sattuu." Matilda sanoi veljelleen. "Ja aina voit pyyttä Alfredilta ja Iirikseltä listan lasten iltatoimista."
"Se on totta. Hyvä on minä suostun." Alexander myöntyi lopulta ja hän ilmoitti puhelimessa Alfredille, että Matilda on nyt kipeä ja, että hänelle oli löytynyt tuuraaja.

Myöhemmin kun Alexander saapui Alfredin talolle, Iiris kirjoitti hänelle pitkän listan siitä mitä iltatoimiin kuului ja mitä tuli muistaa sinä hetkenä.
"Oletko varma, että selviät yksin?" Alfred kysyi hiukan huolestuneena. "Lapset ovat joskus vähän vallattomia."
"Olenhan minä, olkaa ihan huoleti." Alexander sanoi tosin hiukan epäröiden itsekin katsellen listaa.
"Illallinen on hautumassa ja iltatoimien jälkeen lapset menevät heti nukkumaan," Iiris sanoi Alexanderille kun laittoi kiireisenä hiuksiaan.
"Tämä on ihan helppoa, osaisin tämän vaikka unissani." Alexander vakuutti.
"Kai sinä tiedät, että lasten kanssa oli on muuta kuin leikkimistä?" Alfred muistutti Alexanderia.
"Kyllä minä sen tiedän." Alexander sanoi ja lisäsi: "Menkää vaan rauhallisin mielin ja viettäkää hyvä ilta."
Iiris antoi kullekin lapselle lähtösuukot ja Alfred kehotti heitä olemaan kunnolla ja tottelemaan Alexander-setää.
"Luuletko, että Alexander pärjää lasten kanssa?" Iiris kysyi mieheltään heidän lähtiessä ulos.
"Luulisin, hän on oikein hyvä lääkäri ja varmasti hyvä lapsenvahti." Alfred arveli.
"Olen silti vähän huolissani." Iiris sanoi ja Alfred ehdotti, että he soittaisivat kotiin myöhemmin varmistaakseen, että kaikki on hyvin. Iiriksen mielestä se oli hyvä idea.

"Noniin lapsen nyt on aika..." Alexander aloitti vanhempien lähdettyä, mutta sillä sekunnilla alkoi riehuminen. Bram oli aloittanut hippaleikin ja muut leikkivät mukana.
"Lopettakaa, sisällä ei saa juosta. tehän lupasitte olla kunnolla." Alexander sanoi tiukasti, mutta lapset eivät kuulleet häntä. Sitten Melody, Anna ja Joonas leikkivät tyynysotaa, Junior ja Bramin alkoivat hyppiä sohvalla samalla kun Alfons kurkotti keksipurkille.
"Noniin rauhoitutaan nyt." Alexander yritti rauhoitella lapsia, mutta sai sitten tyynystä päähän.
"Hups, anteeksi." Melody pyysi osuttuaan vahingossa Alexanderin päähän tyynyllä ja muutkin lapset lopettivat riehumisen sillä sekunnilla nähdäkseen mitä nyt tapahtuisi.
"Ei se mitään, mutta nyt loppuu tyynysodat." Alexander sanoi rauhallisena pidellen päätään.
"Miksei Matilda tullut?" Junior kysyi.
"Hän on vähän sairas ja tarvitsee lepoa." Alexander selitti.
"Matilda parka." Anna sanoi harmissaan.
"Kyllä hän siitä paranee, mutta siihen asti pidetään me hauskaa." Alexander sanoi innokkaalla äänellä. Sitten kuului kolahdus keittiön suunalta. Alfons oli kaatanut keksipurkin ja mutusti yhtä keksiä jo parhaillaan.
"Ei Alfons, ennen ruokaa ei syödä keksejä." Alexander torui laittaen purkin paikoilleen. Mutta sitten Alfons yritti kurkotella kuumaa pataa hellalla.
"Älä koske, se polttaa." Alexander huudahti ja nappasi Alfonsin nopeasti pois hellan luota. "Tämä ei olekaan niin helppoa." hän ajatteli hämmentäessä pataa.
Kun pataruoka oli valmis, Alexander annosteli sitä kuuteen lautaseen ja pyysi lapsia syömään. lapset tulivat ruokapöytään ja Alexander auttoi heidät tuolille. 
"Anna limua." Bram vaati ja Alfonskin halusi limua.
"Illalla ei juoda limua." Alexander sanoi ja kaatoi maitoa mukeihin.
"Äiti antaa meidän valita juotavat." Alfons sanoi, hän kun ei oikein pitänyt maidosta.
"Maito tekee hyvää luustolle ja kasvatte sen avulla nopeasti." Alexander selitti. 
"Hyi paprikaa." Melody valitti "Äiti ei laita lautaselleni paprikaa." Melody ei pitänyt paprikasta yhtään.
"Ja minulle hän ei laita tomaattia salaattiin." Joonas sanoi tökkien tomaattia lautasellaan.
Alexander katsoi listaa jonka Iiris oli antanut hänelle ja hän tosiaan oli unohtanut katsoa kohdasta mistä kukin lapsi piti ja mistä ei. Että olikin nyt typerä olo.
"Kaikkea ei ole pakko syödä, mutta maistaa ainakin pitää." hän sanoi lopulta ja se riitti lapsille.

Ruuan jälkeen puhelin soi. Alexander vastasi  puhelimeen.
"Hei, Alfred tässä. Haluasin vain kysyä kuinka siellä menee?" Alfred tiedusteli puhelimen toisesta päästä.
"Vallan mainiosti, lapset ovat juuri syöneet ja nyt onkin kylvyn aika." Alexander sanoi katsellen listaa.
"Hyvä, sitten meidän ei tarvitse olla huolissamme." Alfred sanoi huojentuneena ja sulki luurin toivotettuaan onnea.
"Onnea tosiaan tarvitaan." Alexander ajatteli.
 Sitten olikin aika mennä iltapesulle ja Alexander laski lapsille kylpyveden sopivan lämpimäksi. Mutta lapset eivät olleet halukkaita kylpyyn.
"Ei me haluta kylpyyn, haluamme katsoa telkkaria." he sanoivat yhdestä suusta.
"Ei käy, illalla ei katsota telkkaria." Alexander sanoi ja ehdotti, että kylvyn jälkeen luettaisiin iltasatu. Siitä ideasta lapset pitivät kovasti ja yksi kerrallaan kukin nousi ammeeseen. Alexander alkoi sitten pestä kutakin lasta vuorollaan.
"Olehan paikallasi Alfons," Alexander komensi poikaa.
"Menee saippuaa silmiin." Alfons valitti hieroen silmiään.
"Mikä vauva." Bram mumisi.
"En ole vauva." Alfons sanoi loukkaantuneena ja siitä alkoi kinastelu. Alexander yritti rauhoitelle kinastelijoita samalla kun sai saippuavettä silmiin.
"Kuinka Matilda oikein selviää tästä?" Alexander ihmetteli.
Kun kinastelu vihdoin loppui, oli aika kuivata lapset ja lukea iltasatu. Alexander kysyi minkä sadun lapset haluaisivat kuulla.
"Hannu ja Kerttu." Junior ja Alfons sanoivat, mutta tytöistä se ei ollut hyvä idea.
"Ilkeä noita aiheuttaa minulle painajaisia." Melody marmatti.
"Mielummin Punahilkka." Anna ehdotti, muttei se pojille kelvannut.
"Olemme kuulleet sen tuhat kertaa." Joonas sanoi ja Bramista se oli tylsää.
"Kuulkaas, miten olisi Lumivalko ja Ruusunpuna? Se vasta jännittävä tarina onkin." Alexander ehdotti. Siitä lapset olivat samaa mieltä. Niinpä Alexander vei lapset huoneeseensa ja kun he olivat asettuneet mukavasti, Alexander alkoi lukea. Tarina oli pitkä ja jännittävä, mutta ei mennyt kauan kun lapset nukahtivat ja Alexander oli helpottunut. Hänellä oli tosin vielä siivottavaa, koska olohuone oli melkoisessa sotkussa ja tiskipöytä täynnä astioita. Siinä meni aikaa ja hän oli urakan jälkeen niin väsynyt, että nukahti melkein samantien sohvalle. Hänen huomaamatta lapset hiipivät hänen luokseen ja kömpivät vuorollaan hänen vierelle ja Alfons kömpi hänen syliin. Heistä Alexander oli yhtä kiva kuin Matilda.
Kello yksitoista Alfred ja Iiris saapuivat viimeinkin kotiin.
"Menikin näin kauan." Alfred sanoi kun saapui Iiriksen kanssa kotiovelle.
"Toivottavasti lapset ovat pärjänneet." Iiris toivoi Alfredin avatessa oven. Sisälle tultua heitä odotti yllästys.
"Oi katso kuinka siistiä täällä on." Alfred hämmästeli.
"Todellakin, Alexander teki oikein hyvää työtä." Iiris sanoi tyytyväisenä. Sitten heidän hämmästyksekseen Alexander nukkuikin lasten kanssa sohvalla tyytyväisenä.
"Voi kuinka herttaista." Iiris sanoi hiljaa. "En arvannut, että Alexander olisi näin hyvä lapsenvahti."
"Totta puhuen en minäkään." Alfred sanoi pidellen vaimonsa kättä.
"Ai te tulittekin jo?" Alexander sanoi unisena, kun heräsi oven ääneen. Hänkin yllättyi kun näki lasten nukkuvan hänen vierellään ja Alfonsin hänen sylissään.
"Täällä taitaa olla kaikki hyvin." Alfred arveli.
"Kyllä, lapset ovat olleet kylläisiä ja käyneet pesulla." Alexander sanoi kun nousi sohvalta ja ojensi nukkuvan Alfonsin Alfredille.
"Kiitos oikein paljon avustasi." Alfred kiitteli ystäväänsä pidellen poikaansa sylissään.
"Eikai lapsista ei ollut vaivaa." Iiris kysyi.
"No, voisin sanoa etten malttaisi odottaa seuraavaan kertaan." Alexander totesi hetken mietittyään. Vaikka lastenhoito ei ollut helppoa, niin se oli omalla tavalla mukavaakin.
Alexander toivotti hyvät yöt ja lähti sitten kävelemään kotiaan kohti, missä hänen siskonsa jo nukkui tyytyväisenä.
"Olipas ilta. Tänä yönä nukun kyllä kuin tukki." Alexander ajatteli kömmittyään petiin ja vaipui sitten heti syvään uneen.
Yö jatkui rauhallisena ja pitkä uuvuttava ilta oli vihdoin takana.

Alfred J Kwak fanitarina: Syntymäpäivä Atriikissa

 Kaikki mitä tässä kerrotaan, sijoittuvat jonkin aikaa Alfredin loppujakson jälkeen ja ennen "Seuraava Sukupolvi" tarinoitteni aikaa.
Ymmärtääkseen tarinan ei tarvitse kattoa sarjaa alusta loppuun, mutta Alfred ja Iiris on ainakin tunnettava.

Oli helmikuinen aamu ja Vesimaa oli paksun lumen peitossa. Vaikka ilmassa oli kova pakkanen, niin aamuaurinko valaisi kirkkaasti pilvien lomitse.
Alfred oli lähtenyt aikaisin liikkeelle. Hän taapersi aurattua tietä pitkin kohti taloa joka oli lähellä metsää. Siellä asui hänen tyttöystävänsä Iiris, joka oli yllättäen pyytänyt Alfredin luokseen, sillä hänellä oli tälle tärkeää asiaa. Alfred ei ollut vielä varma mikä se olisi, mutta hän arveli sen olevan jotain tosi erikoista näin aamusta. Alfred koputti ovelle ja häntä vastaan tuli Tom, Iiriksen pikkuveli. Hänkin oli siskonsa luona vierailulla täysihoitolasta, koska hän ja Iiris olivat sopineet, että Tom vierailisi siskonsa luona joka toinen viikonloppu.
"Huomenta. Sisään vain Alfred." Tom sanoi ja Alfred astui sisälle.
"Hyvää huomenta Tom." Alfred toivotti ja kysyi missä Iiris oli. Tom kertoi, että Iiris oli pakkaamassa huoneessaan. Alfred huomasikin, että olohuoneessa oli jo pari matkalaukkua.
"Lähdettekö matkalle?" Alfred kysyi Tomilta ja Tom nyökkäsi vaikuttaen innostuneelta. Ennen kun Alfred ehti kysyä minne, Iiris tuli jo huoneestaan toisen laukun kanssa.
"Kas, sinä tulitkin Alfred." Iiris sanoi hymyillen "Sinähän tulit nopeasti."
"Sanoit, että sinulla on minulle tärkeää asiaa." Alfred sanoi katsoen samalla laukkuja.
"Niin on." Iiris sanoi ja kertoi: "Tom ja minä menemme Etelä-Atriikkiin. Vietämme siellä syntymäpäivääni."
"Ai, syntymäpäivääsi?" Alfred ihmetteli. Hän kyllä oli kuullut Iiriksen syntymäpäivästä, mihin tosin oli vielä viikko.
"Niin, aiomme samalla tavata taas sukulaisia ja ystäviämme." Iiris kertoi ja hänkin oli innosta suunniltaan.
"Kauanko aiotte viipyä?" Alfred kysyi ja tunsi itsensä vähän harmistuneeksi.
"Viikon verran." Iiris vastasi ja lisäsi: "Ja sinä tietysti tulet mukaamme."
"Mitä? Minäkö?" Alfred kysyi yllättyneenä ja unohti heti harmistumisensa.
"Tietysti. Ajattelin, että sinustakin olisi hauskaa tavata sukulaisiani ja tutustua perheeseeni paremmin." Iiris selitti ja lisäsi: "Jos siis haluat mukaan?"
"Pilailetko? Totta kai minä lähden mukaan!" Alfred hihkaisi ja pomppasi pystyyn. "Milloin lähdemme?" hän kysyi kun oli hieman rauhoittunut.
"Huomenna aikaisin." Iiris vastasi ja lisäsi hymyillen: "Siitä tulee hauskaa, usko pois."
"Mahtavaa tavata taas kaikki." Tom riemuitsi "En malta odottaa huomiseen."
Seuraavana päivänä, kun kaikki olivat valmiita, kolmikko saapui lentokentälle jossa lentokone Etelä-Atriikkiin odotti jo heitä.
Mauri Myyrä oli tullut saattamaan heidät lentokentälle.
"Oletko varma, ettet halua mukaan?" Alfred kysyi tältä.
"Olen. Jonkunhan täytyy pitää huoli talostasi, kun olet poissa." Mauri sanoi "Ja toivon myös, että matkanne sujuu hyvin."
"Kiitos. Pidä huoli talostani ja kerron sinulle kaiken, kun palaamme." Alfred lupasi, mutta sitten Iiris huikkais hänelle, että heillä oli jo kiire.
"Kertokaa terveiset ja pitäkää hauskaa" Mauri huusi vielä heidän perään, kun he astuivat koneeseen.
Lentokoneessa Alfred ja Iiris istuutuivat vierekkäin ja Tom istuutui heidän taakse.
"Tästä tulee jännittävää." Tom hihkui matkakuumeessa. Hän ei ole ennen ollut lentokoneessa.
Sitten matkustajia kehotettiin panemaan turvavyöt kiinni ja pian lentokone nousi ilmaan. Alfred katseli ikkunasta, kuinka kaikki pieneni heidän alapuolellaan.
"Jännittääkö sinua tavata muut?" Iiris kysyi tältä.
"No, ehkä vähän." Alfred vastasi "Toivottavasti he pitävät minusta."
"Taatusti pitävät. Kukapa ei pitäisi sinusta?" Iiris vakuutti hymyillen ja piti Alfredia kädestä lisäten: "Hyvin se menee, rakas."
Alfred hymyili Iirikselle ja rentoutui.
Pitkän lentomatkan jälkeen he saapuivat lopulta Etelä-Atriikin lentokentälle. Sieltä he tilasivat taksin ja ajoivat tutuille seuduille.
"Voi, tulee muistoja mieleen." Iiris huokaisi katsellen maisemia.
"Melkein kaikki on kuin ennen muuttoa." Tom sanoi katsellen toisesta ikkunasta. "Isä ja äiti varmaan jo odottavat meitä." hän arveli. Iiris oli kertonut vanhemmilleen viikko sitten kirjeessä, että hän, Tom ja Alfred saapuisivat viikko ennen syntymäpäiviä paikalle.

Samaan aikaan munan muotoisessa savitalossa Blanche Wana, Iirisksen ja Tomin äiti, laitteli lounasta keittiössä vieraita varten. Hän ja hänen miehensä Kwa Wana odottivat kovasti lapsiensa tuloa ja olivat innokkaita kuulemaan miten heillä meni Vesimaassa.
"Oi, he tulivat jo." Blanche sanoi, kun kuuli auton äänen ja sen jälkeisen koputuksen. "Kultaseni, avaisitko oven?" hän kysyi mieheltään.
"Mielelläni." Kwa sanoi ja meni avaamaan oven toivottaen tulokkaat tervetulleeksi.
"Hauska nähdä sinua taas, isä." Iiris sanoi ilahtuneena ja halasi isäänsä lujasti.
"Minulla oli ollut ikävä." Tom sanoi halaten myös isäänsä.
"Hienoa, että tulitte rakas tyttäreni ja poikani." Kwa sanoi halaten heitä takaisin. "Ja tietenkin hauska nähdä sinuakin Alfred." hän lisäsi kätellen Alfredia.
"Minustakin on hauska nähdä teitä." Alfred sanoi hymyillen.
"Käykää toki sisään." Kwa kehotti päästäen vieraat sisään. Sisällä Tom ei malttanut riisua lakkiaan vaan riensi heti äitinsä luo.
"Äiti!" hän hihkaisi hypäten äitinsä syliin.
"Tom! Oletpas sinä kasvanut." Blanche sanoi halaten poikaansa. Sitten hän halasi Iiristä iloisena ja Iiris oli tosi iloinen nähtyään taas äitinsä. Lopuksi Blanche halasi Alfredia ja sanoi tälle: "Ihanaa nähdä sinuakin."
"Samoin." Alfred sanoi halaten takaisin. "Siitä onkin aikaa."
"Et usko tätä isä, mutta Vesimaassa on juuri nyt paljon lunta." Tom kertoi isälleen heidän istuutuessa lounas pöytään.
"Ihanko totta?" Kwa kysyi kiinnostuneena. "Se on varmaan tosi jännittävää."
"On toki. Alfred on opettanut monia lumileikkejä." Tom hihkui.
"Tom osaa jo aika hyvin tehdä lumiukkojakin. Ja Iiriksen olen opettanut luistelemaan." Alfred kertoi.
"Niin, mutten ole vieläkään kovin hyvä siinä." Iiris myönsi, mutta Alfred vakuutti, että Iiris oli aika hyvä aloittelijaksi.
Kun ruoka oli valmis, Blanche toi sen pöytään ja annosteli sitä jokaisen lautaselle.
"Ihanaa, lempiruokaani." Iiris sanoi ilahtuneena.
"Mitä tämä on?" Alfred kysyi katsellen annostaan. Hän ei ole ennen nähnyt moista ruokaa Vesimaassa.
"Bobotieta. Äitini resepti." Blanche kertoi selittäen, että se oli melkein kuin kasvisvuoka, johon tosin tuli eri mausteita, joita sai vaan Etelä-Atriikissa.
"Kuulostaapa erikoiselle." Alfred sanoi kiinnostuneena. Mutta, kun hän maistoi ruokaa, hänen suutaan alkoi polttaa hiukan ja ruoka oli muutenkin eri makuista kuin se mihin hän oli tottunut.
"Mikä hätänä? Etkö pidä siitä?" Iiris kysyi huolestuneena.
"Öö, tämä on oikein hyvää, erikoista ainakin." Alfred kehui. Hän ei halunnut loukata Iiriksen äidin tunteita ja väitti siksi ruokaa herkulliseksi.
"Hauska kuulla. Tiesin, että pitäisit siitä. Teenkin sitä lisää syntymäpäiviä varten ja saat syödä sitä niin paljon kuin haluat." Blanche lupasi hymyillen. Alfred ajatteli, että kai tähän tottuu, kun syö tarpeeksi.

Lounaan jälkeen Iiris auttoi äitiään tiskaamaan astiat. Kwa esitteli Alfredille taloa ja sanoi esittelyn lopuksi: "Toivottavasti viihdytte meillä vierailunne ajan." 
"Taatusti. Teillä on aika viihtyisä asunto." Alfred kehui.
Sitten Kwa varmisti, ettei kukaan kuullut ja kysyi Alfredilta varovasti: "Joko olet kosinut tytärtäni?"
"Kosinut? No, en ihan vielä, mutta aion kyllä joku kerta." Alfred sanoi raapien päätään.
"Jos totta puhutaan, minusta olisi hauskaa saada sinusta vävy ja olla joku päivä vaari." Kwa kertoi ja lisäsi: "Vaimonikin odottaa kovasti mummiksi tuloa."
"Ööh, eikö siihen ole vähän liian aikaista?" Alfred kysyi arasti. Hän ei ole ihan vielä ajatellut isäksi tuloa.
"Ota toki kaikki aikasi poikaseni." Kwa sanoi "Siihen ei ole mitään kiirettä."
Alfred huokaisi helpottuneena, mutta sanoi: "Olisihan se toisaalta siistiä olla isä joku päivä."
Silloin kuului ovelta koputus.
"Minä avaan." sanoi Alfred ja meni avaamaan oven. Hän hämmästyi nähtyään kaksi tummaa ankaa ovella, joista toinen oli naispuolinen vihreässä mekossa ja toinen miespuolinen punaisella takilla. "Hyvää päivää." Alfred toivotti tulokkaille.
"Päivää päivää." mies ankka sanoi ja lisäsi: "En tiennytkään, että täällä on vieras."
"Kuulimme, että Iiris on tullut takaisin." nais ankka sanoi.
"Kyllä, hän on täällä." Alfred sanoi kummastellen ja kutsui Iiristä: "Iiris, sinulle tuli vieraita."
"Vieraita?" Iiris ihmetteli ja meni katsomaan keitä häntä tuli tapaamaan. Hän hämmästyi ja ilostui nähtyään ankat ovella.
"Iiris!" huudahti kaksikko iloissaan.
"Maria ja Andre! Ihanaa nähdä teitä." Iiris hihkaisi ja riensi halaamaan kaksikkoa. Sitten hän esitteli kaksikon Alfredille, joka oli hieman hämillään: "Tässä ovat Maria ja Andre, serkkujani."
"Serkkujasi? En tiennytkään, että sinulla on serkkuja." Alfred sanoi ihmeissään.
"Tämä tässä on Alfred, poikaystäväni." Iiris esitteli Alfredin serkuilleen. Serkut katsoivat Alfredia vähän hämmentyneenä, mutta sitten he kättelivät tätä kohteliaasti.
"Oikein hauska tavata." Alfred sanoi ystävällisesti.
"Niin, hauskaa tosiaankin." Andre sanoi. Sitten Iiris pyysi serkkujaan peremmälle ja heillä alkoi kova juttutuokio. Alfred vaan jäi eteiseen katsoen hämmentyneenä heidän peräänsä.
"He vaikuttivat vähän vakavilta." Alfred ajatteli itsekseen, mutta arveli, että se johtui siitä etteivät he vielä tunteneet häntä.
Kun serkukset olivat asettuneet mukavasti olohuoneeseen, Maria sanoi: "Sinua ei olekaan näkynyt sen jälkeen, kun lähdit kotoa pois."
"Niin, missä ihmeessä olet ollut näin kauan?" Andre kysyi.
"Se on vähän pitkä juttu." Iiris sanoi ja kertoi siitä, kun hän saapui perheineen Vesimaahan ja päätti jäädä asumaan sinne.
"Ja sitten sinä tapasit Alfredin?" Maria kysyi ja Iiris vastasi: "Kyllä. Hänen avulla sain uuden kodin ja ilman häntä olisin ollut hukassa."
"Mielenkiintoista." Andre sanoi.
"Kerrohan vähän Alfred millaista Vesimaassa on." Iiris pyysi, kun Alfred tuli olohuoneeseen.
"Se on kaunis paikka, varsinkin kesällä, kun kukat kukkivat ja perhoset lentelevät. Siellä on järviä missä uida ja mukavia asukkaita." Alfred kertoi innokkaana kotimaastaan.
"Kuulostaa... erikoiselle." Maria sanoi pohtien ja pyysi sitten: "Kerrohan millainen perhe sinulla on?"
"Minulla ei oikeastaan ole kummoista perhettä." Alfred sanoi hieroen niskaansa. "Minut kasvatti Mauri Myyrä, kun jäin orvoksi."
"Myyrä?" Andre hämmästeli ja kysyi: "Kuinkas myyrästä tuli sinun isäsi?"
"Menetin oikean perheeni, kun olin pieni ankanpoikanen ja Mauri otti minut kasvatikseen." Alfred kertoi. 
"Sepä sääli. Siis, että menetit perheesi." Maria sanoi empaattisesti.
"Niin, mutta Mauri on minulle kuin oikea isä, joskus äitikin." Alfred sanoi.
Sitten Iiris pyysi, että Alfred keittäisi teetä. Kun Alfred meni keittiöön, serkut juttelivat Iirikselle matalalla äänellä: "Sinun poikaystäväsi on vähän... omituinen."
"Omituinen? Miksi?" Iiris kummasteli serkkujensa puhetta.
"Tarkoitamme, että on aika epätavallista, että myyrä on ankan isä ja hän ei oikein ole sellainen miksikä kuvittelimme sinulle." Andre selitti ja lisäsi: "Ymmärrämme toki sen, että pidät hänestä."
"No, hän on kyllä erilainen kuin me, mutta hän on sitäkin rohkeampi ja auttavaisempi." Iiris sanoi.
"Sinäkin olet vähän erilainen kuin ennen." Maria sanoi vuorostaan Iirikselle.
"Millä lailla erilainen?" Iiris kysyi.
"Kas kun tuntemamme Iiris oli perinteitä noudattava neiti ja nyt muutettuasi Vesimaahan olet kuin unohtanut perinteet ja elämäsikin on nykyään toisenlainen." Maria selitti varovasti.
Alfred sattui kuulemaan keittiöstä serkkujen sanat ja kaikki tuo mitä he sanoivat saivat hänet tuntemaan olonsa jotenkin kurjaksi.
"Oli se toisenlaista tai ei, olen silti onnellinen sen kanssa." Iiris sanoi päättäväisesti ja lisäsi: "Mutta olen silti se sama Iiris jonka tunsitte, tai siis tunnette."
"Tietenkin serkku hyvä. Ja on se hyvä, että olet tyytyväinen elämääsi. Kaikki on vaan ollut niin erilaista sen jälkeen kuin lähdit." serkut selittivät.
"Tarkoituksemme ei ollut haukkua sinua." Maria lisäsi pahoittelevasti.
"Ei se mitään." Iiris sanoi "Olette vaan huolissanne minusta ja ymmärrän senkin." Iiris sanoi hymyillen.
"Tee on valmis." Alfred ilmoitti tuodessaan tarjotinta olkkariin. Iiris kaatoi teetä kuppeihin ja kukin otti omansa.
"Muuten, on eräs henkilö, joka haluaa tavata sinut." Maria kertoi juodessaan teetä.
"Niinkö? Kuka se on?" Iiris kysyi ihmeissään.
"Eräs jonka tunnet hyvin." Maria sanoi "Näet hänet pian. Hän tulee parahiksi syntymäpäivillesi."
"Onko sinulla muitakin tuttuja Iiris?" Alfred kysyi Iirikseltä ja Iiris nyökkäsi.
"Enkö ole kertonut sinulle?" Iiris kysyi.
"Et ole." Alfred vastasi päätään pudistaen.
"No, näet heidät pian." Iiris sanoi hymyillen. Alfred ei ollut itse ihan varma sen jälkeen mitä hän oli kuullut Iiriksen serkkujen sanovan.

Seuraavan muutaman päivän ajan järjesteltiin Iiriksen syntymäpäiväjuhlia, jotka oli tarkoitus pitää Wana-perheen pihalla. Ohjelmaan oli suunniteltu musiikkia, Atriikkilaista tanssia ja tietysti paljon ruokaa. Alfred autteli järjestelyissä, vaikka hän ei ihan tuntenut Atriikkilaisia tapoja syntymäpäivien vietossa. Ja tanssi mitä Iiris ja Maria harjoitteli serkkujensa kanssa oli helpon näköinen. Iiris ja Maria tanssivat Andren soittamien rumpujen tahtiin. Tomkin osallistui harjoituksiin ja hänestä se oli hauskaa.
"Haluatko kokeilla?" Iiris ehdotti Alfredille tämän katsellessa tanssia.
"Öö, toki. Se näyttää helpolta." Alfred tokaisi. Mutta kun hän yritti tanssia Atriikkilaista kansantanssia niin hänen askeleensa näyttivät enemmän hullunkuriselta steppailulta.
"Minusta sinun pitäisi harjoitella vähän." Andre sanoi päätään pudistaen.
"Se on ihan helppoa kun sen osaa." Tom vakuutti ja näytti esimerkkiä miten tanssittiin. Alfred yritti vielä, mutta ei hänen kömpelöt askelmat näyttäneet yhtään paremmilta.
"Ei se mitään Alfred, ei kukaan opi heti." Iiris lohdutteli ja kehotti yrittämään vielä kerran. Mutta Alfredia ei enää huvittanut ja hän siirtyi harmissaan syrjään. Iiris ihmetteli mikä Alfredia vaivasi, yleensä Alfred ei luovuttanut noin helposti.
"Anteeksi Maria, mutta harjoitellaanko myöhemmin?" Iiris ehdotti serkulleen.
"Toki, ei haittaa." Maria sanoi ja Iiris lähti Alfredin perään.
"Alfred, odota." Iiris huusi ja juoksi tämän luo.
"Miksi lopetit tanssimisen?" Alfred ihmetteli.
"Pidän vaan tauon. Ajattelin myös että haluaisit kai jutelle vähän." Iiris selitti ja pyysi Alfredia kertomaan mikä oli.
"Ei mikään, en vaan ole tottunut Atriikkilaisiin tapoihin." Alfred sanoi ja lisäsi: "Äitisi ruoka on kyllä hyvää, mutta aika mausteista minulle. Ja tanssisi on hieno, mutta vaikea."
"Ai sekö sinua harmittaa?" Iiris kysyi ja oli aikeessa sanoa, ettei Alfredin tarvinnut hävetä itseään, kunnes Tom tuli sanomaan Iirikselle, että hänelle oli tullut vieras.
Iiris ihmetteli kuka se mahtoi olla. Hänen ja Alfredin tultua paikalle heitä oli vastassa pitkä tumma ankka päällään pilottitakki. Iiris tunnisti miekkosen heti. Se oli hänen lapsuuden hyvä ystävä Badru.
"Badru? Oletko se tosiaan sinä?" Iiris huudahti iloisena ja riensi miehen luo.
"Hei Iiris. Ilahduitko näkemästäsi?" Badru kysyi Iirikseltä, ja Iiris oli tosiaankin ilahtunut näkemästään. Alfred oli vähän ymmällään, hän kun ei ole ikinä kuullutkaan tästä Badrusta.
"Ai niin, melkein unohdin. Badru, tässä on Alfred Jodocus Kwak. Alfred, tässä on Badru." Iiris esitteli ystäväänsä.
"Ai sinä olet siis Alfred? Iiris onkin kertonut sinusta kirjeissä." Badru sanoi ja kätteli Alfredia, ja hänen otteensa oli tiukempi kuin Alfredin.
"Ihanko totta?" Alfred kysyi ja kuiskasi Iirikselle: "Et ole ikinä kertonut Badrusta."
"Olin minä joku kerta aikeessa kertoakin." Iiris selitti. Sitten Iiris kysyi miten Badrulla on mennyt.
"No, tiedäthän, lentäjän hommia ja kaikkea." Badru sanoi ja lisäsi: "Mutta olen minä osannut ottaa rennosti."
"Oletko sinä tosiaan lentäjä?" Alfred kysyi yllättyneenä.
"Joo ja lennän oikeaa lentokonetta." Badru kertoi ylpeänä ja näytti valokuvaa lentokoneestaan. Alfred oli aivan ällistynyt kuvasta ja hänen oli vaikeaa uskoa moista.
"En haluaisi olla utelias, mutta kauanko olet ollut Iiriksen kanssa ystäviä?" Alfred kysyi.
"Olemme tunteneet jo pienestä pitäen ja meillä oli jopa toisillemme lempinimet." Badru kertoi.
"Niin, minua Badru kutsui Puluksi ja minä kutsuin häntä Kontioksi." Iiris sanoi naurahtaen.
Alfredista nuo nimet ei ollut ihan tavallisia lempinimiä ja hän aikoi kysyä: "Olitteko kenties..."
"Joo, tavallaan." Badru vastasi niskaansa hieroen tarkoittaen ihastuneita. Sitten Iiris ehdotti että he jatkaisivat tanssiharjoituksia yhdessä. Badru piti kovasti ideasta.
"Voisitko näyttää Alfredille miten se tehdään?" Iiris ehdotti.
"Mielelläni." Madru sanoi myönteisesti ja kun hän alkoi tanssia niin Alfred näki miten taitava Badru olikaan ja miten iloisesti Iiris tanssi juuri hänen kanssa. Alfred tunsi itsensä kolmanneksi pyöräksi ja hän meni syrjään ettei olisi häirinnyt tanssijoita.
"Sepä oli hauskaa, tanssitaitosi eivät ole yhtään huonommat." Badru kehui Iiristä tanssin päätteeksi.
"Sinunkin tanssi oli upeaa." Iiris kehui vuorostaan Badrua. Sitten hän huomasi, että Alfred oli poissa. Iiris meni etsimään häntä ja löysikin Alfredin yksinään talon takaa.
"Alfred, mikä sinun on?" Iiris kysyi tultuaan tämän luo.
"Ei mikään." Alfred vastasi huokaisten "Mene vaan tanssimaan Badrun kanssa."
"Miksi olet noin tolaltasi? Etkai ole... kateellinen?" Iiris kysyi katsoen Alfredia kulmien alta.
"En minä ole kateellinen." Alfred väitti, mutta Iiris näki sen kyllä heti.
"Kuule, vaikka minä ja Badru olimme kerran ihastuneita toisiimme, niin siitä on jo tosi kauan ja olen tyytyväinen uuteen elämääni." Iiris vakuutti Alfredille ottaen tätä kädestä. "Sitä paitsi minä olen aina iloisempi sinun kanssa." hän lisäsi samalla, kun antoi pusun Alfredin poskelle.
"Oletko tosiaan? Vaikken ole lentäjä enkä yhtä komeakaan?" Alfred kysyi ja Iiris nyökkäsi ollen täysin varma. "Minusta tosin tuntuu myös etteivät serkkusi pidä minusta." Alfred sanoi kertoen kaiken mitä kuuli.
"Älä siitä välitä. Serkkuni eivät ehkä tunne sinua, mutta he tietävät myös miten hyväntahtoinen sinä olet ja aina valmis auttamaan." Iiris selitti katsoen Alfredia silmiin.
"Niin, mutta en ehkä viihdy syntymäpäivä juhlissasi, koska en osaa kansantanssia, enkä oikein pidä Atriikkilaisesta ruuasta." Alfred epäili.
"Et ole tosissasi. Jos jäisit pois juhlistani niin ne olisivat tosi tylsät juhlat." Iiris sanoi ja lisäsi: "Kunhan harjoittelemme niin opit vielä tanssimaan ja juhlissa on toki muutakin ruokia tarjolla joista varmasti tykkäät. Ole kiltti ja osallistu juhliin."
"No, hyvä on. Voin ainakin olla mukana." Alfred sanoi lopulta mietittyään hetken.
Loppupäivän ajan Alfred ja Iiris harjoittelivat tanssimista yhdessä ja Iiris näytti perinpohjin miten tanssi meni ja miten askeleet tehtiin.

Lopulta syntymäpäivä koitti ja kaikki oli valmista juhliin.Paikalle oli kutsuttu kaikki Iiriksen vanhat ystävät ja serkut ottivat heidät vastaan.
Iiris oli puettu kauniiseen värikkääseen mekkoon juhlaa varten ja kaikki onnittelivat häntä päivänsankarina. Alfredia puolestaan jännitti tämä hetki ja hän toivoi, että kaikki menisi hyvin.
Iiriksen isä Kwa halusi pitää juhlapuheen: "Hyvä juhlaväki. Tahdon kiittää teitä kaikki siitä, että osallistuitte tyttäreni Iiriksen syntymäpäiville. Luvassa on perinteistä ohjelmaa ja toivon, että viihdytty kaikki." Puheen päätyttyä juhlaväki taputti hänelle kunnioittavasti.
Ensiksi oli luvassa lahjojen jakaminen ja jokainen oli tuonut jotain. Iiris kiitti jokaista saatuaan heiltä lahjat, etenkin Badrua joka oli ostanut hänelle kauniin helminauhan. Alfred epäröi omaa lahjaansa nähtyään kaikkien muiden lahjat, mutta hän päätti antaa sen kuitenkin.
"Tämä on sinulle, jotta muistat ensimmäisen syntymäpäiväsi kanssani." Alfred sanoi Iirikselle ojentaen pakettia. Iiris avasi sen ja sen sisältä paljastui kaunis kultareunuksinen rasia. Avattuaan rasian kannen Iiris kuuli sen sisältä kaunista musiikkia, koska se olikin soittorasia.
"Voi Alfred, en tiedä mitä sanoa." Iiris sanoi liikuttuneena lahjasta ja halasi Alfredia lujasti kiitollisena.
"Ole hyvä vaan rakas." Alfred sanoi halaten takaisin ja Iiris lupasi pitää soittorasian aina tallessa.
"Se oli mainio lahja kamu." Badru sanoi taputtaen Alfredin olkapäätä.
"Iiris on onnekas kun hänellä on sinut." Maria sanoi iloisena ja Andre oli samaa mieltä. Alfred hymyili kuultuaan kehut.
Kun tuli tanssin ja syömisen aika, Alfred huomasi, että tarjolla oli tosiaan muutakin ja hän söi eritoten hedelmäisiä leivoksia ja maistoi myös ruokaakin, mikä ei ollutkaan niin kamalaa.
"Saanko luvan?" Alfred kysyi sitten kun pyysi Iiristä tanssimaan.
"Tottakai." Iiris vastasi ja tanssi Alfredin kanssa juuri sillä tavalla miten he olivat harjoitelleet ja lisänneet jopa omaa tyyliä.
Kaikki kerääntyivät katsomaan Alfredin ja Iiriksen tanssia ja heistä se oli niin kaunista ja pari näytti söpöltä tanssiessa. Lopuksi he taputtivat tanssijoille hyvästä esityksestä. Alfred kumarsi otettuna taputuksista ja Iiris niiasi heille kauniisti. Juhlat olivat paremmat kuin odotettiin ja kaikki olivat onnellisia.
Yöllä ennen nukkumaan menoa Iiris sanoi Alfredille: "Nämä olivat parhaat synttärit aikoihin. Oli ihanaa, että olit mukana Alfred."
"Niin olivat. Ja oli hauskaa olla mukana. Atriikkilaiset juhlat ovat oikein kivat." Alfred sanoi ja lisäsi: "Mutta on jo ikävä kotiin."
"Niin, todellakin." Iiris sanoi ollen täysin samaa mieltä. Vaikka Atriikki oli hänen syntymäpaikkansa, niin Vesimaata parempaa paikkaa ei ollutkaan missään muualla.

Seuraavana päivänä oli jo aika palata kotiin. Alfred, Iiris ja Tom pakkasivat tavaransa kotiinpaluuta varten ja Iiriksen ja Tomin vanhemmat sekä serkut ja Badrukin tulivat saattamaan heidät lentokentälle.
"Kiitos näistä ikimuistoisista juhlista." Iiris kiitteli halaten vanhempiaan ja serkkujaan.
"Olemme iloisia, että juhlat onnistuivat." Blanche sanoi hymyillen.
"Kadehdin sinua. Sinulla on kaikkea mitä saattaa kuvitella." Maria sanoi Iirikselle ja katsahti Alfredia samalla vihjaillen: "Ei olisi veljiä tai serkkuja? En ole nirso."
"No no, eipä ruveta haaveileen liikoja." Andre sanoi siskolleen virnuillen.
Badru tuli Alfredin ja Iiriksen luo sanoen heille: "Pidetäänhän vielä yhteyttä?"
"Taatusti." Alfred sanoi, eikä häntä enää häirinnyt Badrun seura.
"Tule sinäkin käymään Vesimaassa joskus." Iiris ehdotti Badrulle "Alfred voisi silloin esitellä sinulle paikkoja."
"Joo se olisi hauskaa." Alfred sanoi innostuneena.
"Täytyy katsoa milloin kerkeän, mutta se on varmaa, että tulen." Badru lupasi ja sanoi vielä Alfredille: "Lupaathan huolehtia Iiriksestä jatkossakin?"
"Lupaan." Alfred lupasi ja se riitti Badrulle.
Kun Alfred, Iiris ja Tom nousivat lentokoneeseen, saattueväki vilkutti heille hyvästiksi toivottaen pikaista jälleen näkemistä.
"Tuntuupa hyvältä päästä taas kotiin." Alfred sanoi "En malta odottaa, että pääsen kertomaan isälle kaiken tämän."
"Atriikkia tulee kyllä ikävä." Tom sanoi katsellen ikkunasta.
"Niin, mutta on silti kiva nähdä Vesimaata taas ja tavata uudet ystävämme." Iiris sanoi ollen sitä mieltä, että oli hauska palata kotiin.
Palattuaan vihdoin kotiin, Alfred, Iiris ja Tom kertoivat kaikille ystävilleen terveiset ihmeellisestä Etelä-Atriikista asti.