lauantai 31. joulukuuta 2022

Fanihahmo anatomiaa: Crax, Joy ja Dean

 Kuinka moni tietää Amerikkalaisen, jopa Suomessakin esitetyn sarjan kuin Sesame Street (suom. Seesamtie)? Ei varmaan kovin moni, koska tietääkseni Sesame Street ei ole koskaan ollut Suomessa kovin suosittu aihe, vaikka 90-luvulla löytyikin Sesame Street aiheisia lelujakin. Mutta Amerikassa tämä sarja tunnetaan todella hyvin ja se jatkuu edelleenkin jenkkiläisten telkkarissa.
Sesame Street sarja on toki tarkoitettu pikkulapsille, mutta se sisältää teemoja mistä aikuisetkin saattavat olla kiinnostuneita. Lisäksi sarja sisältää jänniä hahmoja, kuten Elmo, Cookie Monster (Keksi Monsteri), Oscar, Big Bird (Tipu Tilava) ja tietty Bert ja Ernie.
Jos ette ole ikinä nähneet Sesame Street sarjaa, kannattaa kattoo Youtubesta joitakin pätkiä. Niissä pitää tosin osata sopivasti englantia, että ymmärtää niistä jotain. (Voisin ehkä joku kerta tehdä erikseen postauksen siitä.)

Mutta mehän emme ainakaan nyt puhu pelkästään Sesame Street sarjasta, vaan hahmoistani, jotka olen luonut Sesame Street tyyliseksi ja vähän sen sarjan pohjalta.
Kyseessä on oma kolmikkoni Crax, Joy ja Dean.

Crax (violetti), Joy (kellertävä), Dean (punainen)

Crax on pitkähkö karvainen otus, jolla on kellertävä siniraitainen harja. Crax elelee vanhempiensa kanssa eikä hänellä ole sisaruksia. Yleensä hän on kiltti ja rauhallinen, mutta suuttuessaan hän saa suuret voimat. Hän ei tosin satuttaisi ketään ja hän yrittää käyttää voimiaan rakentavammin, kuten pallopeleissä ja kiipeilyissä. Hän myös rakastaa vanhempiaan kovasti.
Joy on Craxin luokkatoveri ja paras ystävä (ehkä jopa ihastus). Joy itse elää vuorotellen äidin tai kanssa, koska hänen vanhempansa ovat eronneet. Silti hän on tyytyväinen elämäänsä, koska hänellä on kaksi kotia. Joy on tytöksi hyvin urheilullinen ja hän osaa pelata jalkapalloa, rullaluistella ja tanssimaan balettia. Hänellä on jopa pikkusisko, jota hän joutuu joskus hoitamaan äidin ollessa kiireinen.
Dean on lohikäärmelintu ja Craxin toinen paras ystävä, jonka Crax oli tuntenut jo taaperoiästä asti. Dean asuu myös molempien vanhempiensa kanssa ja hänkin on perheen ainoa lapsi. Dean on kyllä hyväsydämminen, mutta myös hupsu ja joskus hajamielinen. Hän osaa lentää ja on kova syömään.

Näillä kolmella on aikalailla arkisia seikkailuja kuten koulunkäynti ja perheeseen ja ystävyyteen liittyviä asioita. Joskus heille syntyy riitaa ja he yrittävät sopia sen. Aikalailla vakiintunutta, mutta rentoa sellaista.

Siinä taisi olla tällä hetkellä tärkeät asiat kerrottavana. Kiitos kun luitte ja innolla nähdään mitä jatkossa tulee.
Hyvää jatkoa ja hyvää uudenvuoden viettoa.

perjantai 23. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 24

 Jouluaatto runo (Kaikki)

Joulu tulla jollotti, ovelle se reippaasti koputti. Ystävämme sitä niin suuresti odottaa, ei tarvitse enää nyt kovasti jonottaa.

Marcus, Juda ja Nina iloitsee riemuissaan, lahjojen availua odottaa innoissaan. Judy ja Nick ovat heistä ylpeitä, ajattelevaisuus ja kiltteys ei tee itsekkäiksi heitä.
Marcus äitilleen lahjan antoi, lupauksen tämän käsiin kantoi. Nina koristeissa kellii, isin sylissä tämän peukkua hellii.

Appleseed ja Spirit parhaat kaverit ovat, herkkuja heille ovat karamellit somat. Boldcutie niin rakastaa Luster Dawnia, suutelut mistelin alla on heistä ihania.
Garnetkin antoi Spiritille jotain, illalla lempeä antoi tuhansittain. Topaz siskojaan rakastaa, lämmintä sydäntä ei voi pakastaa.

Kwakin lapset eivät yöllä juurikaan nukkuneet, innokkuuteen kun olivat kovasti hukkuneet. Kaksi tyttöä ja neljä poikaa, joulun kellot aamulla soikaa.
Pukki heillä yöllä kävi kylässä, punainen lakkikin roikkui isossa päässä. Lahjaksi antoi paljon leluja, toi se Alfredille ja Iirikselle paljon meluja.

Lilistä joulu on tosi ihanaa, herkkuja ruokaa ahmii ei paperia lainaa. Wera ystäväänsä ihanasti halailee, toistensa hienoja lahjoja kumpikin ihailee.
Ei ystävyyttä voita mikään muu, ilosta levenee suu. Onni oli ettei ollut utelias, saa lahjoista olla jälkeenpäin puhelias.

Katteja jouluna hirveesti laulattaa, yleisöä sekä itkettää, että naurattaa. Pikku Felicea joskus ujostuttaa, mutta ei sen jälkeen kun perhe hänelle taputtaa.
Silli maistuu jouluruoka pöydässä, mutta ei puhua saa sitä syödessä. Musiikkia kun samalla kuunnellaan, tylsyyttä iloksi muunnellaa.

Viidakossa joulu ekaa kertaa juhlitaan, koristeita keksitään ja lahjoja annetaan. Hedelmiä marsupilamit kun syö, unohtuu siinä nautiskellessa päivän työ.
Guvu vaimolleen teki seppeleen kauniin, ja Maua helistimet teki hienot niin. Koko yö lahjoista nautitaan, viidakkomusiikkia silloin soitetaan.

Iloinen koiraperhe ensimmäistä joulua viettää, pennut leikissään koristeita kuusesta heittää. Isi ja äiti heitä joskus komentaa, aattona vaan puhuri ulkona tuivertaa.
Parasta joulua ei voi ollakaan, nyt kun lapsia tänä vuonna otetaan mukaan. Rakkaus on se niin voimakasta, loppiaisena syödäänkin lopuksi munakasta.

OIKEIN HYVÄÄ JOULU JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA TEILLE KAIKILLE!

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 23

 Uni Korvatunturista (Alfred J Kwak)

"No niin joka iikka. Aika mennä nukkumaan." Iiris sanoi lapsille aatonaatto iltana.
"Mutta äiti, emmekö saisi vielä valvoa?" Alfons aneli ja katsoi isäänsä kysyvästi.
"Äiti on oikeassa. Huomenna on sitä paitsi joulu." Alfredkin sanoi.
"Minä ainakin menen kiltisti nukkumaan ja herään ajoissa aattona." Melody julisti. Hän oli sisaruksista eniten innoissaan joulusta ja hän ei malttanut odottaa huomiseen.
Iltatoimien jälkeen Iiris peitteli lapset vuoteeseen toivottaen hyvää yötä.
"Paras alkaa nukkua, että aamu tulisi nopeammin." Melody ajatteli haukotellen ja ei aikaakaan kun hän oli jo unessa.

Melodyn unessa hän oli juuri saapunut paikkaan missä oli paljon lunta ja kaikki näytti niin kummalliselta.
"Täällä kaikki on niin jouluisaa." Melody hämmästeli ihastuksissaan.
"Juuri niin. Tämähän on Korvatunturi." kuului pieni miehen ääni hänen vierestä. Melody näki vieressään juuri hänen kokoisen parrakkaan miehen jolla oli hiippalakki päässä.
"Kuka sinä olet?" Melody kysyi mieheltä.
"Olen Oiva-tonttu. Tervetuloa Korvatunturille." ukko esittäytyi kohteliaasti "Ja sinä taidat olla Melody?"
"Mistä tiedät nimeni?" Melody ihmetteli.
"Olenhan tonttu ja tiedän kaiken maailman lapsien nimet." Oiva sanoi ja lisäsi: "Tiedän senkin, että sinä ja sisaresi olette kilttien listalla."
"Tämän täytyy olla paras uneni ikinä." Melody hihkui innoissaan ja kysyi: "Saanko tavata Joulupukin?"
"Tietysti, mutta esittelen sinut ensiksi muille tontuille." Oiva sanoi ja tarttui Melodya kädestä saattaen tämän tonttupajalle.
Pajassa oli monen monta tonttua työntouhussa ja paketteja oli pakattu miljoonittain säkkiin. Melody ei ole ikinä nähnyt niin monta lahjapakettia. Hän koetti arvata mikä niistä olisi hänen, muttei hän vaan pystynyt.
Oiva esitteli ystävänsä Melodylle. Kaikilla tontuilla oli hassut nimet kuten Kullervo, Kuikelo, Vilkkunen ja Mussu.
"Tämä on hauska paikka." Melody sanoi esittelyn päätteeksi.
"Tiesin, että viihtyisit täällä." Oiva sanoi mielissään ja ehdotti, että Melody voisi auttaa heitä yhdessä asiassa. Tontut olivat tehneet ison keinuseepran, mutta he eivät muistaneet millainen sen värit olivat.
"Helppoa. Seeprat ovat mustavalko raitaisia." Melody sanoi ja neuvoi tonttuja mihin suuntaan raidat tulivat ja pian seepra näytti ihan oikealta seepralta.
"Sinähän olet aika fiksu ikäiseksesi." yksi tonttu kehui Melodya.
"Veljelläni Joonaksella on kuvakirjoja eläimistä ja sieltä minä olen nähnyt seepran kuvia." Melody kertoi iloisena siitä, että saattoi olla avuksi. Samassa hän alkoi leijua kevyesti ilmassa ja jokin veti häntä puoleensa. Hän hämmästyi, kun hän lopulta laskeutui Joulupukin syliin.
"Hyvää joulua Melody." Joulupukki toivotti iloisesti nauraen.
"Joulupukki? Oletko se tosiaan sinä?" Melody hämmästeli. Pukki oli juuri sellainen miksikä hän sen kuvitteli, ehkä vähän pidempi.
"Minäpä hyvinkin." Joulupukki vastasi ja kehui Melodya siitä, että oli auttanut tonttujaan ja ollut muutenkin kiltti ja ahkera.
"Entä se kun...?" Melody aloitti, mutta Joulupukki sanoi lempeästi: "Virheitä sattuu ja niistä aina voi oppia."
Sitten Pukki kysyi mitä Melody toivoisi lahjaksi. Melody oli pitkään toivonut lelu pupulleen kaveriksi pehmokultakalaa. Mutta ennen kun hän ehti sanoa toiveensa, hän ehti jo herätä unestaan.
Melody katsoi hetken ympärilleen tajuten olevansa lastenhuoneessa. Muut nukkuivat vielä, koska oli vielä aikaista.
"Vau, se oli mahtava uni." Melody kuiskasi itsekseen hämmästyneenä.
Pian Iiris tuli herättämään lapset toivottaen heille hyvää joulua.
"On joulu? Jee!" lapset hihkuivat riemuissaan. Ei olisi enää pitkä aika kunnes he saisivat avata lahjansa. Ja Melodylla riitti kerrottavaa juuri näkemästään unesta.
"Onnekas." Alfons sanoi ja muutkin oli sitä mieltä.
"Sinulla riittää joulumieltä." Alfred tokaisi ja Melody hymyili iloisesti. Hänellä tosiaan riitti joulumieltä ja se ei koskaan loppuisi.

torstai 22. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 22

 Suloinen jouluyllätys (Zootropolis)

Judalla ei ollut hajuakaan siitä mitä hän itse antaisi äidilleen Judylle. Ja H-hetki oli jo ovella. hän oli toki kysynyt äidiltä mitä hän toivoisi, mutta Judy sanoi vaan ettei tarvitse mitään ja ettei hän toivo muuta kuin kilttejä lapsia.
"Tylsää, pyytäisit jotain hauskempaa." Juda sanoi turhautuneena. Judy itse sanoi sen olevan hänestä hauskaa. Juda toki rakasti äitiä ja halusi olla tälle hauskan lahjan, mutta lahja nimellä kilttejä lapsia kuulosti hänen mielestä liian tylsälle toteutettavaksi. Hän ei edes tiennyt miten toteuttaa se.
Hän kysyi jopa isoveljeltään Marcukselta miten olla tarpeeksi kiltti joululahjana.
"Helppoa, ei tarvitse, kun olla vaan kiltti ja se siitä." Marcus vastasi ja totesi: "Mutta minunkaan mielestä se ei ole kovin hauskan kuuloinen lahja."
"Sitä minäkin. Mutta äiti sanoi sen riittävän hänelle." Juda sanoi. Kumpikaan ei osanut keksiä hyvää tapaa olla kyllin kiltti.
Nina oli juuri leikkimässä isossa laatikossa, jossa alunperin oli uusi pesukone ja lapset sai leikkiä laatikolla.
"Guguluuluu!" Nina jokeksi kurkistellen laatikosta leikkisästi. 
"Voi sinua, olet niin hauska." Juda sanoi siskolleen silittäen tämän päätä. Ja sitten hän keksi idean. Hän kuiskasi Marcukselle ideansa ja Marcuksesta se oli mainio idea.
Kun Judy tuli myöhemmin kotiin, Marcus tuli hänen luo ja sanoi, että olkkarissa oli yllätys.
"Niinkö? Mikä yllästys?" Judy kysyi uteliaana.
"Tule niin näet." Marcus sanoi ja meni äitinsä kanssa olkkariin. Aluksi Judy ihmetteli laatikkoa missä alunperin oli pesukone. Mutta kun hän avasi laatikon kannen, Juda ja Nina hyppäsivät esiin huutaen: "Yllätys!"
"Hehe, mitäs tämä on?" Judy kysyi yllättyneenä.
"Sinähän halusit kilttejä lapsia. Ja tässä ne nyt on." Juda sanoi nauraen ja kysyi pitikö äiti siitä.
"Ehdottomasti. Tämä oli hauska yllätys. Kiitos." Judy sanoi lempeästi ja otti Judan ja Ninan syliinsä pussaten kummankin otsaa.
"Ja kiltteys ei vielä lopu tähän." Juda sanoi ja lupasi auttaa äitiään siivoamaan jälkensä.
Judy oli siitä oikein iloinen. Hän oli tosiaankin saanut sen mitä hän halusikin ja muuta hän ei tarvinnutkaan.

keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 21

 Juhlat viidakossa (Marsupilami)

Kun aamu alkoi sarastaa viidakossa, kaikki eläimet naapurista tulivat hämmästelemään suurta koristeltua puuta ja kaikkia mahdollisia koristetta mitä Guvu ja Maua ovat järjestelleet koko yön. He olivat uurastuksesta väsyneitä ja he nukkuivat vielä, kun muut saapuivat.
"Vau, tekö olette tehneet tämän itse?" eräs papukaija kysyi hämmästyneenä.
"Olettepa olleet ahkeria." yksi norsu sanoi ihaillen.
Guvu ja Maua heräsivät eläinten ääniin ja hiukan yllättyivät siitä kuinka monta heidän eläintuttavaa oli tullut heidät koristeita ihailemaan.
"Hyvää joulua koko porukalle!" he sanoivat vieraille yhteen ääneen. Vieraat ei toki käsittäneet joulua, mutta olettivat sen olevan hauska juttu, kun oli kerran näin kauniisti koristeltuja paikkoja.

Juhlat alkoivat samantien ja kaikki tanssivat apinoiden soittaman musiikin tahdissa. Silloin heräsi kysymys: "Mitä tarjota vieraille?"
"Minä olen varautunut kaikkeen." Guvu sanoi. Hän oli kattanut suuren puunkannon täyteen kookosmaitoa pähkinöissä, hedelmiä ja kaikkea muuta hyvää. Vieraat alkoivat ahmia herkkuja eikä ruoka loppunut edes sen jälkeen kesken.
"Sinä se olet niin varautuvainen." Guvu sanoi Maualle joka hymyili iloisesti. Guvu ja Mauakin osallistuivat tansseihin ja juhlat jatkui koko päivän myöhään yöhön.
Kun vieraat olivat lähteneet kiitettyään juhlista, Guvu ja Maua antoivat toisilleen lahjat ja istuivat puunoksalle katsoen kuutamoa.
"Ne olivat hauskat juhlat." Maua sanoi nojaten puolisoaan vasten.
"Niin olivat. Kunpa tätä voisi tehdä useamminkin." Guvu sanoi ja kummatkin päättivät järjestää samanlaiset juhlat tästä lähtien joka vuosi samaan aikaan.
"Rakastan sinua Guvu." Maua sanoi rakastavaisesti.
"Minäkin sinua Maua." Guvu vastasi ja suuteli puolisoaan lempeästi. He eivät voineet olla yhtään sen onnellisimpia kuin nyt ja se riitti heille.

tiistai 20. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 20

 Luster Dawnin lahja (My Little Pony)

(Tässä vaiheessa on hyvä kertoa, että vaikkei ole vielä aatto, niin joissakin tarinoissa alkaa jo neljän päivän ajan tulla "loppuratkaisuja" jotka päättävät tarinat)

Lämpöjuhlan juhlimnen Boldcutien linnassa olivat pian alkamassa ja vieraat tulisivat minähetkenä hyvänsä.
Boldcutie oli laittanut itsensä hienoksi ja oli melkein valmis ottamaan vieraita vastaan. Silloin Topaz riensi paikalle hädissään.
"Hälytys, yksi vieras tulee jo!" hän huohotti.
"Kuka? Eihän vielä ole aika tulla." Boldcutie ihmetteli.
"Se on Luster Dawn." Topaz kertoi ja Boldcutielle tuli kiire laittaa harjansa hyvin. Hän mietti miksi Luster Dawn tuli näin aikaisin.
Kun Boldcutie tuli Luster Dawnia vastaan hän näki tämän pukeutuneen hienoon mekkoon ja harjakin oli hienoksi harjattu.
"Hei Boldcutie. Anteeksi, että tulin näin aikaisin, mutta minulla olisi ehdotus." Luster Dawn sanoi pidellen jotain taiallaan.
"Mikä ehdotus?" Boldcutie kysyi.
"Nyt kun olemme kaksin, niin jos antaisimme lahjat toisillimme etukäteen?" Luster Dawn ehdotti punastellen.
"No mutta sopiihan se." Boldcutie sanoi hymyillen, koska nyt hän sai antaa kauan varjellun lahjan ihastukselleen. Boldcutie meni komeroon etsimään pakettia, mutta sitä ei löytynyt sieltä. Hän kauhistui ja penkoi koko kaapin, mutta se pakettia ei löytynyt.
"Mitä Luster Dawnkin ajattelee, kun ei saakkaan lahjaansa." Boldcutie hätäili.
"Tässä se on." Topaz sanoi pidellen kaunista lahjaa.
"Mistä löysit sen?" Boldcutie kysyi helpottuneena.
"Etkö muista? Piilotit sen yksityiseen paikkaan, että löytäisit sen ensin." Topaz kertoi ja lisäsi naurahtaen: "Olet tänään hassu."
"Ai niin, tosiaan." Boldcutie sanoi nolona ja totesi olevansa hassu.
Mitä nyt?" Luster Dawn kysyi tultuaan paikalle ihmetellen. Boldcutie piilotti nopeasti lahjan selän taakse ja sanoi: "Ei mitään. Etsin vaan rusettia pakettiin."

Sitten he menivät oleskelutilaan jossa he saivat olla kaksin ja lopulta antoivat lahjat toisilleen.
Boldcutie avasi ensin ja ilostui näkemästään.
"Vau. Kirja taikaolennoista. Mistä tiesit, että halusin tämän?" Boldcutie kysyi ilahtuneena.
"No, kyllä minä sinut tunnen." Luster Dawn hymyili. Sitten hän avasi oman lahjansa ja hän vasta hämmästyi nähtyään mitä ihanimman kaulakorun. Se oli hopeinen koru, jossa oli kauniin värinen tähti.
"Voi, tätä en osanut odottaa ollenkaan." Luster Dawn sanoi ihastuneena.
"Pidätkö siitä?" Boldcutie kysyi.
"Pidänkö? Rakastan sitä!" Luster Dawn hihkaisi ja pani korun kaulalle. "Pidän sen aina kaulassani." hän lupasi ja kiitti Boldcutieta pussaamalla tämän poskea.
"Hei, mistä tuo oli?" Boldcutie kysyi yllättyneenä.
"Se oli tapani kiittää sinua." Luster Dawn sanoi ja nojasi päänsä Boldcutieta vasten. Boldcutie hyväili Lusterin otsaa turvallaan ja oli tämän kanssa oikein onnellinen.
Silloin vieraat tulivat ja oli aika ottaa heidät vastaan. Juhlat kestivät pitkälle iltaan ja kaikilla oli hauskaa. Boldcutien ja Topazin vaivannäkö oli kaiken arvoista.

maanantai 19. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 19

 Lahjalista (Alfred J Kwak)

Junior, Melody, Anna, Joonas, Bram ja Alfons kirjoittivat pitkää listaa siitä mitä he toivovat tänä vuonna Joulupukilta.
"Toivovvatasti emme unohtaneet mitään." Melody sanoi kun he saivat kirjeen valmiiksi.
"Ja vaikka olisimme, niin se ei mahtuisi listalle." Joonas sanoi toimien kirjoittajana.
"Kumpa Joulupukki ei unohtaisi meitä." Alfons sanoi toiveikkaana ja häntä jännitti hirveesti.
"Miksi hän unohtaisi? Meidän talo on niin näkyvä ettei hän voi unohtaa." Bram vakuutti.
"Se on totta." Junior sanoi sisarilleen "Ei mitään syytä huoleen."

Lapset näyttivät listan isälleen Alfredille ja hän luki kirjan alusta loppuun.
"Onpa teillä paljon toivottavaa." Alfred sanoi kun oli lukenut kirjeen.
"Mahtaakohan Pukki tulla tänäkin vuonna?" Alfons kysyi isältään.
"Jos olette olleet kilttejä koko vuoden." Alfred tiesi vastata.
"Se ei ole mikään pulma. Olemme olleet niin mukavia ettei muuta voi sanoa." Junior vakuutti.
Melody ei ollut ihan varma veljensä sanoista. Hän muisti ne kerrat, kun hän ja sisaret olivat joskus tehnyt tuhmuuksia. Esimerkiksi silloin, kun he eivät siivonneet huonetta vaikka äiti määräsi, tai kun he pelasivat sisällä vaikka kiellettiin, tai kun he ottivat luvatta keksejä purkista.
"Eikai Pukki sentään pieniä virheitä huomaa?" hän kysyi epävarmana peläten että he olisivat olleet tänä vuonna liian tuhmia Pukille.
"Ei hän pikkuvirheitä muistele." Alfred sanoi tyttärelleen "Tärkeitä on, että hyvät asiat tulevat sydämmestä."
"Juuri niin. Vaikka joskus sattuu virheitä, niin olette aina olleet niin kilttejä kun olette osanneet." Iiris sanoi ja hän kyllä tiesi puhuvansa totta.
"Millä lailla?" Alfons kysyi.
"No, esimerkiksi te luette läksynne hyvin, tottelette usein minua ja äitiä, syötte puuronne kiltisti ja muuta." Alfred luetteli lapsien hyviä tekoja. "Kaikki tekevät jsokus virheitä ja se ei haittaa." hän lisäsi.
Melody oli helpottunut.
"Tänä jouluna aion olla tosi kiltti." hän ilmoitti.
"Kuinka?" Bram kysyi.
"Aion nimittäin syödä lanttulaatikkoa mukisematta." Melody tarkensi.
"Jalo julistus, muttei aina tarvitse syödä mistä ei tykkää." Alfred naurahti ja Iiris sanoi: "Aivan. Pääasia on, että lautanen syödään tyhjäksi."
Lapsetkin nauroivat huvittavalle jutulle ja heillekin oli helpotus ettei aina tarvinnut syödä inhokkiruokaa.
"Pääseekö muuten kirje ajoissa perille?" Joonas kysyi yht'äkkiä.
"Postitamme tämän huomenna ja uskon, että se ehtii Korvatunturille ajoissa." Alfred lupasi. 
lapset innostuivat. Pian olisi joulu ja he miettivät mahtaisivatko he saada tulevina öinä ollenkaan unta.

sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 18

 Isän poika (Petteri Punakuono)

Joulumaassa koitti aamu ja pieni poropoika Rupert oli jo hereillä. Hänen isänsä Petteri Punakuono oli luvannut näyttää hänelle Joulumaan kaupunkia.
"Herää jo isä!" Rupert hihkui ja pomppi nukkuvan isänsä päällä.
"Hyvä on hyvä on, olen hereillä." Petteri sanoi herättyään pojan riehuntaan. 
"Mistä moinen meteli?" haukotteli Juulia hieroen unihiekat silmistään.
"Lupasin pojalle, että näyttäisin hänelle Joulukaupunkia." Petteri kertoi noustessaan ylös.
"Ja jos ehdimme niin menemme ehkä katsomaan lahjapajaa" Rupert sanoi ja pomppi malttattomana paikallaan.
"Haluatko sinäkin tulla Juulia?" Petteri kysyi vaimoltaan.
"En, kotona riittää valmisteluita." Juulia sanoi hymyillen "Sitä paitsi tämä on teidän laatuaika yhdessä." hän lisäsi. Sitten Juulia neuvoi poikaa pysymään isänsä lähellä eikä aiheuttaisi 

Petteri ja Rupert lähtivät heti aamutoimien jälkeen kohti Joulukaupunkia jossa tontut ravasivat edes takaisin touhottaen kovasti. Joulu oli jo ovella ja kiireitä piiasi kaikki alla.
Rupert kulki isänsä vierellä ja katsoi ihmeissään tonttujen hyörimistä.
"Miksi tontuilla on niin kiire?" Rupert kysyi isältään.
"Koska heillä on töitä joulua varten ja nyt heillä on siksi kiire." Petteri selitti.
"Kauanko on jouluun?" Rupert kysyi, hän piti joulusta kovasti.
"Alle viikko." Petteri vastasi ja lisäsi: "Tarpeeksi aikaa valmistella joulua ja hankkia lahjoja."
"Mutta eikö Joulupukki tuo kaikki lahjat?" Rupert kysyi ihmetellen.
"Joo, mutta on se hauska muistaa ystäviään ja sukulaisiaan pienillä lahjoilla." Petteri sanoi "Joulu kun on enemmän antamisen kuin saamisen juhlaa."
Rupert nyökkäsi isänsä sanoille ymmärtäen tätä.
Petteri vei Rupertin kasvihuoneeseen missä viljeltiin karkkipuita täynnä karkkikeppejä.
"Nami, karamelleja!" Rupert huudahti ja ryntäsi kohti yhtä muuta kurkottaen kohti alinta karamellia.
"Ole varovainen" Petteri varoitti poikaansa, mutta liian myöhään, koska Ruper oli nykäissyt karamellia niin rajusti, että koko puu heilahti ja melkein akikki karamellit tippuivat alas.
"Hups, anteeksi." Rupert pahoitteli.
"Ei se mitään, vahinko se vaan oli." Petteri huokaisi ja keräsi poikansa kanssa kaikki karkit.
Petteri näytti vielä muitakin jänniä paikkoja, kunnes oli aika vihdoinkin mennä tonttupajalle. Rupert innostui oikein kovasti. Oli jännittävää nähdä miten lelut tehtiin.
"Pysy lähelläni äläkä lähde ominpäin haahuilemaan." Petteri neuvoi Rupertia, joka vaan nyökkäsi. Mutta sisälle päästyään Ruper ei olisi maltanut pysyä paikallaan ja hän silmäili kaiken maailman nukkeja ja nalleja joita liikkui liukuhihnoissa.
Yllättäen hän huomasi poroleluja ja juoksi heti niiden luo.
"Rupert, tule takaisin!" Petteri huusi, mutta Rupert ei kuulut häntä.
"Katso isä, nämä näyttää ihan sinulta!" Rupert huusi iloissaan, mutta Petteri ei näyttänyt oikein iloiselta hänen tultua tämän luo.
"Rupert, älä enää lähde juoksemaan tuolla tavalla." hän torui poikaansa ja lisäsi: "Mitä olisit tehnyt jos olisit eksynyt? Sen takia äiti käski sinun pysyä lähelläni. Haluamme vaan pitää sinut turvassa, jotta sinulla olisi onnellinen elämä. Ymmärrätkö?"
"Kyllä isä. Olen pahoillani." Rupert sanoi pahoittelevasti.
"No, muista vaan säännöt jatkossa." Petteri sanoi lepyttyään. Rupert lupasi pysyä tästä lähtien isänsä kanssa.
Petteri ja Rupert vielä tapasivat Joulupukin ja Rupert kertoi tälle lahjatoiveensa ja kertoi olevansa oikein kiltti. Siitä Pukki oli oikein iloinen.

"Hei. Oliko teillä hauskaa?" Juulia kysyi, kun lopulta kaksikko saapui kotiin.
"Todella hauskaa. Isä näytti kaikki kivat paikat Joulukaupungilla." Rupert kertoi äidilleen. Hän tosin vaikeni, kun Juulia kysyi oliko hän ollut kunnolla.
"Erittäin hyvin." Petteri sanoi lempeästi. Rupert oli ihmeissään, isän mielestä hän oli ollut kunnolla, vaikka sattuikin kaikkea kierroksella. Petteri iski silmää pojalle ja Rupert iski takaisin, joka merkitsi, että se oli heidän oma salaisuus.

lauantai 17. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 17

Joulukuiset pennut (Kaunotar ja Kulkuri)

Eräänä pimeänä joulukuun iltana Buddy oli aivan hermostunut. Tänään hänen ensimmäiset pentunsa syntyisivät ja hänestä tulisi isä.
Annabelle oli nyt toisessa huoneessa valmiina synntykseen. Emman äiti toimi kätilönä ja Emman isä autteli tuomalla pyyhkeitä ja kuumaa vettä.
Emma odotti Buddyn kanssa, koska äiti oli sanonut, että synnytyksessä piti olla huolellinen ja varoa häiritsemästä emoa.
"Tiedän tunteen Buddy." Emma sanoi Budylle joka kamasi tämän sylissä. "Minäkin jännitän pentuja tuloa."
Emma päätti kertoa Budylle tarinan siitä kuinka tämä tuli jouluna lahjapaketissa pentuna.
"Olit hyvin pieni ja odotit reikäisessä laatikossa minua. Kun avasin paketin niin olit heti iloisena minua vastassa ja minä otin sinut samantien syliin ja nuolaisit korvaani." Emma kertoi Buddylle ja tämä kertonut sai Buddyn rauhoittumaan hetkeksi, vaikka se vieläkin ajatteli kaikkea hauskaa mitä oli luvassa.

Yht'äkkiä kuului huudahdus: "Pennut ovat syntyneet!" ja se sai Emman ja Buddyn entistä innokkaammaksi.
"Sä oot nyt isä Buddy!" Emma hihkui ja Buddy haukahti iloisena. Isä tuli heidän luokseen ja kertoi pentuja olevan neljä ja että Annabellekin voi ihan hyvin.
"Onnittelut Buddy, olet nyt neljän kauniin pennun isä." Emman isä snaoi silittäen Buddyn päätä.
Emma ja Buddy saivat tulla katsomaan pentuja, mutta heidän piti tulla hiljaa huoneeseen. Buddy kurkisti varovasti koriin jossa Annabelle makasi tyytyväisenä, mutta väsyneenä neljän pennun kanssa. Pennut olivat vielä ihan pieniä, niiden silmät olivat kiinni ja ne ei tehneet muuta kuin vikisivät.
"Onpa kaunis näky." Emman äiti huokaisi ihastellen.
"Olit mainio kätilö kultaseni." Emman isä kehui vaimoaan.
"Älä vaan leiki niiden kanssa ihan vielä Buddy. Antaa niiden kasvaa ensin." Emma sanoi Buddylle.
"Juuri niin, niiden pitää ensin opia kävelemään." Emman äiti sanoi silittäen tyttärensä olkapäätä.

Kun Emma ja hänen vanhempansa jättivät uudet vanhemmat kaksistaan, buddy lipaisi Annabellen kuonoa hellästi.
"Teit hyvää työtä Annabelle." Buddy kuiskasi.
"En olisi pysynyt siihen yksin." Annabelle sanoi hymyillen ja katsoi pentuja jotka imivät maitoa Annabellen nisistä ahnaasti.
"Tiedätkö? On hauskaa olla nyt isä." Buddy sanoi ylpeänä.
"Niin on minsutakin olla äiti." Annabelle sanoi ja kävi paremmin maaten, koska häntä väsytti niin. Buddy jäi vielä vahtimaan uutta perhettään ja ajatteli, että tämä oli varmasti hänen elämän parhain päivä.

perjantai 16. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 16

 Kutsukirjeet (My Little Pony)

Lämpöjuhla teki tulojaan ja Boldcutien piti vielä tehdä järjestelyt juhlia varten. Juhlasali oli koristeltu ja kuusikin hankittu ja lahjat ostettu. Boldctuien ystävät olivat viime aikoina autelleet häntä koristeluissa. Appleseed ja Creamy Pie lupasivat tuoda ruokaa juhliin, Garnet suunnitteli koristeet ja Blossom järjesti musiikkia lintukuorolla. Vielä piti vaan lähettää kutsut ja kaikki oli valmista.
"Olit kyllä vapaaehtoinen tähän, mutta ehditkö varmasti kaikkialle?" Boldcutie kysyi Spirit Smashiltä, joka lupasi toimittaa kutsut.
"Luota vaan minuun, olen nopea ja täsmällinen." Spirit Smah sanoi ja pian hän oli jo matkalla. Hän kiersi koko Ponyvillen ja jakoi kaikille Boldcutien tutuille kutsut ja jokainen lupasi tulla.
Tosin kutsut mitkä oli tarkoitettu Twilightille, Cadencelle, Shining Armorille ja Flurry Heartille, Boldcutie halusi lähettää ne itse, koska he asuivat niin kaukana ettei Spirit olisi ehtinyt ikinä sinne ajoissa yksin.
"Toivottavasti ne ehtivät ajoissa perille." Boldcutie sanoi toiveikkaana.
"Taatusti, vaikka on toki posti ruuhkaisaa tähän aikaan vuodesta." Topaz sanoi.
Myöhemmin Spirit palasi postinjako matkaltaan ja ilmoitti kaiken olevan valmista.
"Toimititko kirjeen myös Luster Dawnille?" Boldcutie kysyi, johon Spirit vastasi myönteisesti.
"Taidat odottaa kovasti Lusteria?" Spirit kiusoitteli, johon Boldcutie punastui vastaukseksi.

Samana iltana Luster Dawn tuli yllättäen vierailulle Boldcutien luo.
"Hei Boldcutie. Ajattelin tulla käymään pitkästä aikaa." Luster Dawn sanoi ja Boldcutie otti hänet ilonmielin vastaan. Lahjan hän ehti onneksi piilottaa niin ettei tämä ehtinyt nähdä sitä.
"Oletpa sinä nähnyt vaivaa." Luster Dawn ihaili koristeita.
"No, en olisi selvinnyt ilman ystäviäni." Boldcutie sanoi vaatimattomasti. Bodlcutie tarjosi tälle kaakaota ja he juttelivat niistä ja näistä, kuten tosi hyvillä ystävillä on tapana.
"Saitko muuten kutsun?" Boldcutie kysyi.
"Sain ja se oli aika hieno." Luster Dawn vastasi.
"Kai sinä pääset tulemaan juhliin? Pääsetkö?" Boldcutie kysyi toiveikkaana.
"Ilman muuta." Luster Dawn sanoi. "Miksi minä jättäisin juhlat väliin?" hän lisäsi naurahtaen.
"Hienoa, koska minulla on sinulle yllätyskin." Boldcutie kertoi, mutta lopetti peittäen suunsa.
"Oi, mikä yllätys?" Luster Dawn kysyi uteliaana.
"Öö, jos kerron niin se ei ole yllätys." Boldcutie snaoi punastuen.
"Ai. No sitten minä odotan." Luster Dawn sanoi ja lisäsi: "Minulla on sinullekin jotain."
"Hienoa. En jaksa odottaa Lämpöjuhlan aattoon." Boldcutie sanoi.
"En minäkään." Luster Dawn sanoi hymyillen ystävälleen. Kummatkin katsoivat toisiaan silmiin punastellen, kunnes Luster Dawn huomasi, että aika oli kulunut ja hänen piti hoitaa yksi asia.
"Nähdäänkö pian?" Boldcutie kysyi, kun Luster Dawn teki lähtöä.
"Taatusti." Luster Dawn lupasi ja sanottuaan toisilleen näkemiin, Boldcutie huokaisi helpotuksesta: "Olipa onni, etten kertonut lahjasta."
Mutta mikä se lahja on? Sen saatte myöhemmin tietää.

torstai 15. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 15

 Jouluakaasia (Marsupilami)

Saatuaan selville mikä joulu oli, Guvu ja Maua alkoivat koristella kotipesäänsä kaikenlaisilla kauniilla hedelmillä ja kukkasilla ja kaikella muulla mikä heistä vaikutti hyvältä koristeelta.
"Tästä vieraat varmasti pitävät" Guvu sanoi tyytyväisenä, mutta Maua oli vähän epäröivä.
"Niin, mutta minusta tuntuu, että jotain puuttuu." hänsanoi pohtivasti yrittäen muistaa mitä kilpikonna oli heille kertonut. Sitten hän muisti joulukuusen.
"Mutta mistä me saamme kuusen? Ja mikä se edes on?" Guvu mietti. Mauakaan ei tiennyt millainen kuusi oli.
"Ehkä se on jokin kasvi, jota ei kasva täällä." Maua arveli ja lisäsi: "Täytyy kai etsiä hyvä korvike."

Guvu ja Maua tutkivat kaikki mahdolliset puut viidakossa, mutta yksikään niistä ei ollut tarpeeksi kaunis tai sopivan kokoinen.
Pian Maua henkäisi hämmästyksestä: "Oi Guvu, tule katsomaan mitä löysin!"
Heidän edessä oli kauniita keltakukkaisia akaasiapuita, jotka suorastaan säkenöivät kauneuttaan. Muut puut olivat liian isoja, mutta yksi oli aivan oikean mallinen.
"Se on prikulleen oikea." Maua hihkui innoissaan. Guvu kiskaisi puun varovasti maasta varoen juuria samalla. Sitten he yhdessä kantoivat sen pesänsä lähelle ja istuttivat sen kotipuun vierelle.
He koristelivat sen hedelmillä ja köynnöksillä niin, että se oli aivan sellainen miksikä he sen kuvittelivat.
"Nyt meillä on hieno joulupuu" Guvu sanoi riemuissaan ja Maua oli samaa mieltä.
"Vielä puuttuu lahjat ja sitten kaikki on täydellistä." hän sanoi hymy huulilla.
Guvu tiesi jo mitä antaa Maualle. Hän oli löytänyt kauniita kukkasia ja hän oli tehnyt niistä kauniin seppeleen ja käärinyt sen palmunlehdillä.
Mauallakin oli lahja Guvulle. Hän itse oli tehnyt kahdesta kurpitsasta helistimet joilla Guvu voisi soittaa.
"En malta odottaa, että saan antaa lahjani." Guvu ja Maua sanoivat toistensa kuulematta, kun he viimeistelivät lahjojaan. Ei olisi enää pitkä aika siihen ja heitä jännitti suuresti.

keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 14

 Joulusiivous (Alfred J Kwak)

Joulu oli jo kohta ovella ja Iiris oli päättänyt siivota koko talon nyt kun Alfred oli vielä hyväntekeväisyysvirastossaan ja lapsilla oli muuta puuhaa. Hän pyyhki pölyjä sieltä täältä, lakaisi lattian ja keräsi roskia Alfredin työpöydältä. Työpöytää ei ole tosiaankaan siivottu pitkään aikaan. Rutattuja papereita, karkkikääreitä ja kynän pätkiä melkein joka laatikossa.
Makuuhuoneeseen Iiris vaihtoi peittoon lakanat ja laittoi vanhat pyykkiin.
Sitten olikin lastenhuoneen vuoro. Siellä olikin melkoinen sekamelska ja Iiris arveli siihen menevän aikaa. Mutta lapset olivat juuri huoneessaan viimeistelemässä lahjayllätyksiään vanhemmilleen.
"Tästä äiti ja isä varmasti pitävät." Melody sanoi iloisena kun sai oman lahjansa paketoitua niin hyvin kun osasi.
"En malta odottaa, että saan antaa lahjat heille." Alfons sanoi. Hänellä oli pieniä vaikeuksia oman pakettinsa kanssa, mutta Anna auttoi häntä.
"En minäkään. Joulu on niin jännittävää" Annakin sanoi.
"Shh, joku tulee." Bram sanoi kun kuuli askeleet. Lapset piilottivat nopeasti pakettinsa juuri ajoissa, kun Iiris tuli huoneeseen.
"Hei lapset. Mitä te teette?" Iiris kysyi nähtyään lasten leveet hymyt.
"Ei mitään, käärimme..." Alfons aloitti, mutta Junior hyssytti häntä.
"No jos teillä ei ole muuta, niin haluaisin alkaa siivoamaan vähän." Iiris sanoi, mutta lapset sanoivat ettei tarvinnut.
"Me siivoamme itse." he sanoivat yhteen ääneen.
"Niinkö? Siinä tapauksessa ehtisin käymään vähän kaupassa." Iiris sanoi ja lähtiessään hän käski lasten olla kunnolla.
"Pitäisikö aloittaa siivoaminen?" Joonas kysyi epävarmana.
"Kai on, kun me luvattiin." Anna arveli.
"Tylsää." Bram marisi, mutta ei voinut muutakaan.
Kaikki ei vaan sujunut niin kuin piti. Bram ja Junior aloittivat tyynysodan juuri kun heidän piti aloittaa sänkyjen petaukset.
"Lopettakaa. Tuo ei ole sallittua." Melody sanoi hödissään. Mutta liian myöhäistä. Tyyny lensi suoraan jalkalamppuun joka kaatui.
"Voi ei, mitä me nyt teemme?" Alfons kauhistui ja nosti lampu takaisin ylös.
"Parasta vaihtaa lamppu nopeasti." Junior sanoi.
Mutta lamppua hakiessa kaatui myös maitokannu jonka Alfons haki jääkaapista janoonsa, kaapin tavarat levisi sinne tänne, kun he penkosivat kaappia, ja roskakorikin kaatui.
Iiris tuli sinä hetkenä kotiin ja häntä kohtasi järkyttävä näky.
"Mitä tapahtui siistille olohuoneelle?" hän kysyi järkyttyneenä. Lapset kertoivat vain hakevansa lamppua joka kaatui vahingossa ja he pyysivät anteeksi äidiltään.
"No, kiittäkää onneanne, että joulu on tulossa. Muuten saisitte kuulla kunnianne." Iiris sanoi toruvasti. Ja he tosissaan saivat kiittää onneaan. He saivat sen sijaan auttaa äitiään siivoamaan olohuoneen uudestaan ja kun he olivat valmiita, Iiriskin saattoi vihdoin rentoutua.
"Nyt näyttää paremmalle." hän sanoi tyytyväisenä ja kiitti lapsiaan avusta. Lapsista siivous oli rankkaa, mutta onneksi äiti oli taas iloinen.

tiistai 13. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 13

 Piiloleikki (Zootropolis)

Juda oli juuri leikkimässä pikkusiskonsa Ninan kanssa. He leikkivät palikoilla kunnes Nina alkoi kyllästyä.
"Mitä haluat leikkiä seuraavaksi?" Juda kysyi pikkusiskoltaan.
Nina peitti silmänsä ja avasi ne nopeasti jokeltaen hassusti.
"Aa, haluat leikkiä piilosta? Hyvä on." Juda sanoi myönteisesti ja ehdotti, että hän laskisi samalla, kun Nina menisi piiloon. Nina ymmärsi mitä isoveikka tarkoitti ja konttasi jo etsimään piilopaikkaa. Juda laski hitaasti, jotta Nina ehtisi piiloon.
Nina tutki mahdolliset piilopaikat, mutta yksikään ei näyttänyt hyvältä hänen mielestä. Sitten se hoksasi oudon laatikon ja kömpi sinne piiloon.
"19... 20! Valmiina, täältä tullaan!" Juda ilmoitti laskettuaan loppuun. Hän yllättyi, kun ei nähnyt Ninaa missään.
"Hän taitaa olla parempi piiloutumaan kun luulin" Juda tuumi ja alkoi etsiä. Hän ei kyllä nähnyt pikku ketusta korvan vilausta tai hännänpäätäkään. 
"Jopas kummaa." Juda ajatteli kummissaan "Missä ihmeessä se vintiö on?"

Judy oli juuri tullut sisälle ja oli aika koristella joulukuusi.
"Juda, haluatko auttaa minua?" Judy kysyi pojaltaan.
"Ninaa ei näy missään. Leikimme piilosta ja hän löysi liian hyvän piilon." Juda kertoi hiukan huolestuneena.
Judy kuuli silloin kikatusta koristelaatikosta.
"Taidan arvata missä hän on." Judy sanoi miettilijäänä katsoen laatikkoa. Juda kurkisti laatikkoon ja siellä Nina oli koristeiden seassa nauraen iloisena.
"Siinähän sinä. Oletpa löytänyt hyvän piilopaikan." Juda sanoi hieroen nenällä siskonsa nenää ja Nina vaan jokelteli.
"Nyt saa piiloleikki jäädä joksikin aikaa ja saatte auttaa minua kuusen kanssa." Judy sanoi hymyillen lapsille. Juda suostui mielellään auttamaan. Mutta Nina oli niin väsynyt leikistä, että nukahti samantien kuusen juurelle.
"Hän on oikein hauska pikkusisko" Juda kuiskasi äidilleen.
"Niin on, ja tosi älykäs." Judykin tokaisi samalla kun vei kuopustaan nukkumaan. Nina nukkui päiväuniaan ja kuusen koristelu jatkui.

maanantai 12. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 12

 Kadonnut joululaulu (Aristokatit)

Felice niminen kissanpentu oli herännyt varhain sinä aamuna. Hänellä oli niin hirveä hinku ettei malttanut enää nukkua. Hän sai nimittäin eilen projektiksi opetella uuden joululaulun minkä hän esittäisi perheelleen ihan itse. Felice rakasti esiintymistä ja hän opiskeli ahkerasti. Normaalisti hän ei malttanut pysyä paikoillaan, mutta uusi laulu sai hänen mielenkiintonsa säilymään. Varsinkin kun hänen lempi kummisetänsä Hotti-Katti lupasi soittaa sen hänelle laulettavaksi.
"Tästä tulee mahtavaa." Felice hihkui ja etsiskeli nuotteja laulua varten. Mutta voi onnetonta, hän ei löytänyt niitä mistään. 
"Hassua. Näin sen viimeksi eilen täällä." Felice ihmetteli ja tutki koko laatikon. Mutta nuottia ei vaan löytynyt.
"Mutta Felice kulta. Mitä sinä teet?" hänen äitinsä Herttuatar kysyi kun kuuli penkomisen ääniä.
"En löydä lauluni nuotteja mistään. Laitoin ne eilen tänne." Felice kertoi äidilleen harmissaan.
"No voi sentään. Oletko katsonut tarkkaan?" Herttuatar kysyi katsoen papereita mitä Felice penkoi. Felice nyökkäsi.
"Kyllä ne löytyy kunhan etsit huolellisesti." Herttuatar lohdutti tytärtään ja lisäsi: "On muutenkin aamiaisaika, mutta saat ensiksi auttaa minua keräämään penkomasi paperit."
Felice ei voinut kuin suostua.
Aamiaisen jälkeen hän etsi uudestaan ja tällä kertaa hän penkoi kaikki lempi paikkansa ja niiden läheltäkin. Muttei löytänyt nuotteja mistään.
"Ehkä Frou-Frou tietää jotain." Felice arveli ja juoksi samantien talliin missä Frou-Frou hevonen oleskeli. Felice toivotti tälle hyvät huomenet ja kertoi tilanteestaan.
"Siinä onkin pulma. Mutta en ole ikävä kyllä nähnyt sitä lapsikulta." Frou Frou sanoi, mutta ehdotti: "Entä jos katsoisit vaunuista." he olivat nimittäin eilen ilta-ajelulla Madamen kanssa ja Felice muisti sen oikein hyvin. Hän menikin vaunuihin ja hämmästyi ilosta.
"Täällä se on, vihdoin." hän riemuitsi ja kantoi suussaan paperirullaa.
"Hienoa. Kuinka se sinne joutui?" Frou-Frou kysyi. Felice muisti kuinka oli nukahtanut ilta-ajelun aikana ja kai unohtanut nuotit vaunuun, kun hänet kannettiin sisälle.
"Ei se ollutkaan kateissa ollenkaan ja saan vihdoin laulaa sen kaikille." Felice sanoi iloisena.
Myöhemmin hän etsi Hotti-Katin, joka odottikin jo häntä.
"Kas siinähän sinä pikkuinen. Mikä kesti?" Hotti-Katti kysyi Felicelta.
"Nuotit oli hukassa, mutta löysin ne." Felice kertoi kummisedälleen.
"Loistavaa, että ne löytyi. Nyt päästään soittamaan se." Hotti-Katti julisti juhlavasti.
Koko perhe oli kokoontunut olohuoneeseen kuuntelemaan Felicen laulua ja he odottivat sitä innolla.
"Toivottavasti kaikki menee hyvin." Herttuatar sanoi hermostuneena "Felice ei ole ennen laulanut yksin."
"Taatusti menee hyvin." O'Malley vakuutti vaimolleen "Hotti-Kattihan lupasi auttaa häntä."
Hei, se alkaa jo." Marie kuiskasi muille.
Felice jännitti aluksi hieman, mutta aloitti laulamisen Hotti-Katin soittaen kauniilla sävelmällä laulua nimellä Jouluyö-juhlayö. Felicen ääni oli tosi kaunis ja laulun jälkeen häntä kehuttiin suuresti. Jopa Marie, Toulouse ja Berlioz kehuivat häntä.
Felice oli oikein ylpeä siitä, että lauloi hyvin ja, että kaikkip itivät siitä. Paremmin ei päivä voisi mennäkään.

sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 11

 Piparirosvot (Alfred J Kwak)

Iiris leipoi juuri tuona hetkinä pipareita puukenkätalossa samalla kun lapset leikkivät huoneessaan. Iiris kyllä ehdotti olisko heistä leipomaan, mutta lapsilla sattui olemaan muuta tekemistä.
"No, ainakaan en kompastu heihin." Iiris tokaisi ja hän joskus tykkäsi tehdä asioita itsekin.
Iiris oli tehnyt taikinan aikoja sitten ja nyt se oli maustunut tarpeeksi leipomista varten. Hän kauli sen litteäksi ja paineli erilaisilla muoteilla kuvioita. Oli sydämmiä, tähtiä, ukkeleita ja kaikenlaista muuta. Iiris oli oikein tyytyväinen aikaansaanokseen. Kun hän oli tehnyt ensimmäisen erän pipareita hän laittoi ne uuniin.
Pian koko talossa leijui hyvä piparin tuoksu ja se kantautui jopa lastenhuoneeseen asti.
"Mm, tuoksuupa hyvälle." lapset huokaisivat ihastuneena, kun tulivat katsomaan mistä tuoksu tuli.
"Äiti saammeko...?" Alfons aloitti, mutta Iiris sanoi ettei vielä, koska piparit oli vielä kuumia ja ne syötäisiin vasta teellä. Lapset olivat pettyneitä.
"Teidän täytyy olla kärsivällisiä." Iiris sanoi lapsille ja ehdotti, että he leikkisivät vielä. Niinpä lapset menivät ulos leikkimään.
He leikkivät jonkin aikaa, mutta he kyllästyivät pian, koska he ajattelivat vain pipareita.
"Sääli ettei vielä ole tee-aika." Alfons harmitteli.
"Äiti käski meidän olla kärsivällisiä." Joonas muistutti vaikka hän itsekään ei osannut olla aina maltillinen.
Sinä hetkenä Iiris oli laittanut levyn ikkunalle jäähtymään ja palasi leipomaan seuraavaa erää.
"Ehkä ei tarvitse olla." Bram tuumaili ja kertoi sisarille suunnitelmansa, jossa he nappaisivat muutaman ilman, että äiti huomaisi.
"Ei, emme saa." Melody huudahti.
"Äiti huomaisi kuitenkin." Alfonskin sanoi.
"Ei jos olemme salamyhkäisiä." Bram selitti tarkemmin. "Se on helppoa eikä hän huomaa mitään.
Muitten mielestä se ei ollut edelleenkään hyvä idea, mutta Bram sai heidät silti yrittämään. Jokainen hiipi vuorotellen ikkunalle ja nappasi pari piparia pelliltä ilman, että Iiris huomasi heitä.
"Näettekös? Helppoa." Bram sanoi tyytyväisenä ja muutkin oli hieman huojentuneita.
Kun Iiris palasi hakemaan peltiä ikkunalta hän kauhistui näkemästään.
"Hassua, ihan kun osa pipareista puuttuisi." hän ihmetteli ja silmäili näkyikö lapsia missään. "Heillä on hieman selitettävää." Iiris ajatteli ja hän miettikin jo hyvää rangaistusta piparirosvoille.
Kun lapset palasivat sisälle, Iiris näytti heille melkein tyhjää peltiä ja kysyi: "Lapset, osaatteko selittää tämän?"
Ensin lapset yrittivät väittää tontujen olevan syypäitä, mutta sitten Bram tunnusti, että se oli hänen idea. Kaikki kuusi pyysi anteeksi ja olivat valmiita ottamaan rangaistuksen vastaan.
"Rangaistus tuleekin tarpeeseen." Iiris sanoi "Saatte nimittäin auttaa minua tekemään uuden piparitaikinan ja tällä kertaa ei maistella."
Lapset suostuivat siihen ja he uurastivatkin ahkerasti, kunnes taikina oli valmis. He tosiaan saivatkin opetuksen huomatessaan miten työllästä taikinan teko oli ja he vannoivat etteivät enää ikinä rohmuaisi salaa pipareita kenenkään huomaamatta.

lauantai 10. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 10

Lahjat ystäville (My Little Pony)

Boldcutie ja Topaz ovat työskennelleet koristeluiden kanssa useita päiviä ja vihdoinkin he olivat valmiita. He olivat hankkineet kuusenkin ja koristellut sen kaikenlaisilla koristeilla.
"Olipas se homma." Topaz sanoi, kun oli ripustanut viimeisen koristeen.
"Niin oli. Mutta silti jotain puuttuu." Boldcutie sanoi katsoen puuta pohtivasti.
"Mitä vielä voisi puuttua?" Topaz kysyi.
"No, mitä kuusen alustalle kuuluu Lämpöjuhlan aikaan?" Boldcutie arvuutteli pohdittuaan hetken.
"Ai niin, lahjat." Topaz muisti samantien "Olinpas hupsu."
"Mitäköhän antaisimme kaikille ystävillemme?" Boldcutie mietiskeli "Lahjojen täytyy olla käytännöllisiä ja josta he pitäisivät."
"Täytyy mennä etsimään." Topaz arveli ja lisäsi "Ja minä tiedän hyvän paikan mistä löytyy hyvät lahjat." Topaz tarkoitti uutta ostaria, joka oli vasta rakennettu.
"Loistava idea." Boldcutie riemuitsi "Otetaan kärryt ja mennään ostoksille."
"Tästä tulee mahtavaa." Topaz hihkui. Hänestä oli hauska ostaa lahjoja ja hän oli aina halunnut käydä vilkaisemassa uutta ostaria.

Saavuttuaan vihdoinkin ostarille, Boldcutie huomasi sen olevan hirveän suuri ja täynnä väkeä.
"Täältä varmasti löytyy kivoja lahjaideoita." Boldcutie arveli ja astui Topazin kanssa sisään.
Sisällä heitä oli vastassa ystävällinen tamma, joka toimi oppaana ostarilla.
"Hyvää päivää. Tervetuloa ostarille. Kuinka voin olla avuksi?" opas kysyi kaksikolta.
"Etsin hyviä lahjoja ystävilleni. Ja myös sukulaisilleni." Boldcutie kertoi oppaalle ja kysyi: "Missä täällä näkee mitä on missäkin?"
"Tuolla kartalla on kuvia paikoista ja mitä niissä myydään." opas sanoi hymyillen näyttäen karttaa. Jokaisella kerroksella oli oma myymälänsä ja jokaisessa oli jotain myytävää.
"Mennäänkö leluosastolle ensin?" Topaz kysyi innokkaana.
"En nyt Topaz, ensin etsitään lahja Appleseedille, Blossomille, Spirit Smashille, Creamy Pielle ja Garnetille." Boldcutie sanoi luetellen pitkältä listalta ystäviään. "Ja tietty myös äidille, isälle, Flurrylle ja Luster Dawnille."
"Minullakin on henkilöitä kenelle ostaa." Topaz sanoi närkästyneenä "Isä, äiti, siskot ja Rainy Diamond."
"Tietysti ostamme heillekin jotain." Boldcutie lohdutteli "Auta minua vaan etsimään muillekin lahjoja."
"Hyvä on." Topaz sanoi ja lähti ystävänsä mukaan ajatellen samalla: "Boldcutie taitaa ottaa Lämpöjuhlan liiankin vakavasti."
Boldcutie kierteli Topazin kanssa eri kauppoja ja hän löysi kun löysikin kaikenlaista ostettavaa: Appleseedille omenapuun taimi, Spirit Smashille superponi figuuri kokoelmiinsa, Blossomille huilu, Creamy Pielle jäätelökone ja Garnetille rasia missä säilyttää jalokiviään. Flurry Heartille löytyi hyvä lahja kuin itsestään. Hänelle Boldcutie osti kuumailmapallo pienoismallin, joka oli aivan samanlainen kuin ilmapallo millä Boldcutie oli joskus lentänyt Flurryn kanssa.
Boldcutie ei tiennyt vielä mitä antaisi vanhemmilleen ja Luster Dawnille.
"No, ehdin keksiä ne vähän myöhemmin. Nyt ei vaan enää mahdu kärryyn tavaraa." Boldcutie tuumi kun pakkasi tavaroita kärryyn.
Topaz ei itse ole vielä keksinyt mitä ostaisi. 
"Jospa tekisin lahjat ihan itse" Topaz ajatteli itsekseen "Se olisi kivaa."
"Mitä sanoit?" Boldcutie kysyi.
"En mitään." Topaz sanoi "Salaisuuksia."
"Kunhan vaan et paljasta niitä." Boldcutie sanoi ovelasti ja alkoi pohtia mitä hommaisi vielä vanhemmilleen ja Luster Dawnille. Se olisi vähän pulmallista, mutta kyllä hän jotain keksii varmasti.

perjantai 9. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 9

 Guvu ja Maua pohtivat joulua (Marsupilami)

Kaukana Afrikan viidakoissa asui Afrikkalainen Marsupilami pariskunta, Guvu ja Maua. Nämä kaksi olivat ainutlaatuisi viidakkoeläimiä ja siksi kai heitä etsittiin usein. Mutta ihmiset eivät ole juuri koskaan nähnyt heitä, koska he olivat hyviä piiloutumaan. Tosin joskus joku viidakkoon eksynyt on saattanut nähdä jommankumman heistä, mutta se oli niin harvinaista, ettei kukaan uskonut kuulemaansa.

Eräänä aamuna parvi pelikaaneja lensi lammikolle, missä Guvu ja Maua olivat nauttimassa päivästä. Pelikaanit kaakattivat huolestuneena jonkin olevan tulossa ja se olisi täällä pian.
"Mikä ihme on tulossa?" Guvu kysyi yhdeltä pelikaanilta.
"Ettekö tiedä? Joulu on tulossa!" pelikaani vastasi hädissään "Se on jo parin viikon päästä ja on niin kiire."
"Miksi on kiire?" Maua kysyi vuorostaan yhtä hämillään kuin puolisonsa. Pelikaaneista Marsupilamit olivat ihan hupsuja kun eivät tieneet ja ne lensi pois hokien samalla, että on vielä koristeltava paikat ja kaikkea.
"Vai muka hupsujako?" Guvu ihmetteli. "Itse ovat, kun eivät osaa selittää."
"Niin, en ole ikinä kuulutkaan joulusta." Maua sanoi ja ei Guvukaan ole kuullut. 
Marsupilamit tulivat entistä uteliaammiksi ja he halusivat heti tietää mikä tai kuka joulu oli. He tiesivät keneltä kysyä. Viidakossa asuva satoja vuosia vanha elännyt kilpikonna voisi ehkä tietää. Kilpikonna oli tosin päiväunilla.
Hetken herättelyn jälkeen kilpikonna tuli ulos kuorestaan ja Marsupilamit kertoivat siitä mitä olivat kuulleet.
"Ai että mikä jouluko on? Se on onnellinen juhla. Silloin lauletaan joululauluja, koristellaan kuusi, annetaan lahjoja ja ihmiset yrittävät olla toisilleen kilttejä." kilpikonna kertoi kaiken mitä tiesi "Tosin joulu on ihmisten juhla ja se ei ole meille niin tärkeä.
"Jos se kerran on onnellinen juhla niin miksi pelikaanit olivat hädissään?" Guvu kysyi.
"Se johtuu kai siitä, että niillä on kiire ja he haluavat välttää ruuhkaa. Nyt jos sallitte, jatkaisin uniani. Näkemiin." konna vastasi ja haukotteli vetäytyen lopulta takaisin kuoreensa.
Guvu ja Maua olettivat tajuavansa mitä kilpikonna tarkoitti ja he alkoivat miettiä mitä he tekisivät.
"Jospa mekin viettäisimme joulua?" Maua ehdotti "Hankitaan lahjoja ja pidetään hauskaa."
"Hyvä idea. Ja etsitään myös kuusi mitä koristella." Guvu suostui innokkaana ideaan.
"Kerätään paljon hedelmiä ruuaksi ja minä voin koristella kotimme." Maua sanoi innokkaana. Kaksikko päätti, että heti aloitetaan järjestely ja he ainakin yrittäisivät parhaansa.
Mutta mitä he keksivätkään, siitä kerron joskus myöhemmin.

torstai 8. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 8

 Lahjapiilot (Lilo & Stitch)

"Montako päivää on enää jouluun?" Lili kysyi, kun istui aamupalalla ystävänsä Weran kanssa.
"Katsotaan... noin kuusitoista päivää." Wera laskeskeli. Lilin mielestä se oli liian pitkä aika, mutta Wera sanoi, että he kyllä keksisivät tekemistä ennen joulua.
"Kuten mitä?" Lili kysyi.
Wera katsoi ettei kukaan huomannut ja kuiskasi: "Kuten etsiä lahjapiiloja."
"Eikö se ole vähän tuhmaa?" Lili kysyi, vaikka hänkin halusi tietää lahjojen piilopaikat.
"Ei kenenkään tarvitse tietää." Wera kuiskasi virnuillen.
Mutta kun Lili ja Wera hiippailivat eteiseen, Nani, Weran äiti, ja Seireeni, Lilin äiti, yllättivät heidät.
"Wera, Lili. Ettekai ole etsimässä joululahjoja?" Nani kysyi heiltä. Lili oli aikeessa sanoa kyllä, mutta Wera ehti sulkea hänen suunsa.
"Ei, me vaan leikitään vakoojaa." Wera väitti äidilleen. "Meillä on meneillään tärkeä tehtävä."
"Turha yrittää, ette ikinä löydä niitä tällä kertaa." Nani sanoi virnistäen, hän kyllä tiesi lasten metkut.
"Ih, ja jos yritättekin niin ette onnistu." Seireeni sanoi.
Lili ja Wera lupasivat etteivät yrittäisi.

Kun Nani oli mennyt töihin ja Seireeni alkanut siivoamaan, Lili ja Wera hiipivät ullakkoon, missä he kyllä tiesivät lahjojen olevan piilossa aina. Ullakolla oli yleensä suuri arkku missä aina pidettiin lahjoja, mutta nyt se oli poissa.
"Häh? Ei lahja-arkkua?" Wera ihmetteli pettyneenä.
"Lahjat on kai viety." Lili arveli ja ehdotti, että he etsisivät lahjarosvon.
"Nyt vakoojille tulikin oikeita töitä." Wera tuumi.
Niinpä he aloittivat etsinnän. He käänsivät koko talon ylösalaisin, mutta lahjoja ei löytynyt mistään.
"Onpa kummallista. Rosvo osaa piiloutua hyvin." Wera sanoi miettelijäänä.
"Minä taisin haistaa jotain." Wera sanoi nuuhkittuaan hetken ilmaa. "Ihan lahjakkaalta tuoksuu."
"Näytä tie." Wera pyysi. Lili johdatti heidät talon alla olevaan rakoon, missä näkyi jotain kulmikasta. Saatuaan sen ulos he näkivät sen olevan paketti missä luki: "Weralle ja Lilille".
"Se on meidän yhteinen lahja." Wera ja Lili hihkuivat.
"Avataan se heti." Lili ehdotti. Wera ei ihan pitänyt ideasta, mutta Lili oli jo avannut paketin. Tyttöjen kauhuksi siellä olikin pala saippuaa.
"On kyllä tosi huono lahja." Wera sanoi pettyneenä ja Lili oli samaa mieltä.
Silloin Weran täti Lilo tuli paikalle.
"Mikäs on hätänä?" Lilo kysyi nähtyään kaksikon pettyneet naamat.
"Huono lahja." Lili sanoi ja Wera näytti saippuapalaa kertoen koko jutun.
He tosin hämmästyivät kun Lilo alkoi nauraa.
"Minä tiesin, että ette osaa olla etsimättä lahjapiiloja." Lilo sanoi naurun seasta ja kertoi tehneensä tytöille pienen kepposen opetukseksi siitä ettei kannata olla liian utelias.
Wera ja Lili tajusivat tehneensä tyhmän teon.
"Ethän kerro äidille?" Wera kysyi Lilolta.
"En kerro, jos te lupaatte ettette enää etsi lahjakätköjä." Lilo lupasi. Wera ja Lili lupasivat myös. Heistä oli tosiaan parempi vain odottaa jouluaattoon kärsivällisesti.

keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 7

Omenatilan lumityöt (My Little Pony) 

Applejackin poika Appleseed oli luvannut auttaa äitiään luomaan lunta pihalta sillä välin, kun Applejack kävi jouluostoksilla.
"Pärjäätkö varmasti yksin?" Applejack kysyi pojaltaan.
"Ole huoleti äiti, lumenluonti on helppoa." Appleseed sanoi, kun oli saanut aamiaisen syötyä. "Aloitankin heti kun olen hoitanut astiat."
Applejack oli ylpeä pojastaan, koska tämä oli melkein yhtä ahkera kuin äitinsä. "Huomaan kuka on pojan äiti." hän ajatteli lähes aina.

Kun Applejack lähti kauppaan, Appleseed aloitti lumityöt. Hän haki lumikolan varastosta ja alkoi työntää lunta kasoiksi. Hän työskenteli ahkerasti, mutta koska oli ollut pieni suojakeli, lumi oli vähän raskasta.
"Huh, tämä on kovaa työtä." Appleseed puhisi ja yllättäen lumipallo osui hänen naamalle. Appleseed hämmästyi ja katseli ympärilleen. Vähän matkan päässä oli Spirit Smash, Hippogryfi, Appleseedin hyvä ystävä. Hän oli se joka heitti lumipallon.
"Odotappas vaan." Appleseed sanoi virnuillen ja heitti lumipallon päin Spiritiä, joka väisti sen nopeasti. Kaverukset heittelivät lumipalloja hetken, kunnes he väsyivät.
"Mistäs uuhailet kamu?" Spirit kysyi.
"Lumitöitä. Äiti meni asioille ja minä lupasin auttaa häntä. En tison aatellut siinä olevan näin suuri urakka." Appleseed sanoi katsellen työtään.
"Jospa minä auttelen? Niin homma sujuu nopeammin" Spirit ehdotti ja Appleseedistä se oli hyvä idea. Appleseed antoi Spiritille lapion ja kaksikko aloitti hommat. Mutta homma lumityöt tuntuivat silti rankoilta.
"Eikö ole muuta keinoa luoda lunta?" Spirit kysyi.
"Ei ainakaan tähän hätään." Appleseed sanoi "Lumi kun ei liiku itsestään."
"Hei, siinä se!" Spirit huudahti "Lumi voi liikkua itsestään, tai ainakin melkein."
"Kuinka?" Appleseed kysyi kummissaan.
"Katsohan." Spirit sanoi ja alkoi lentää nopeasti ympäri. Pian hän muodosti pienen pyörremyrskyn joka liikkui suoraa tietä pitkin samalla tehden siistin polun lumen keskelle.
Appleseed oli ihmeissään.
"Kuinka sinä tuon teit?" hän kysyi.
"Helppoa kun osaa." Spirit sanoi kun oli lopettanut. "Nyt äitisi on varmasti iloinen."
"Taatusti, kitos avusta." Appleseed kiitti ystäväänsä.
"Sitä varten ystävät on." Spirit tokaisi.
Kun Applejack palasi kotiin, hän oli oikein tyytyväinen tulokseen. Myös Spirit sai kehuja uutterasta työstä. Ja muuta ei pojat voineetkaan vaatia.

maanantai 5. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 6

 Tarinoita Suomesta (Alfred J Kwak)

Junior, Melody, Anna, Joonas, Bram ja Alfons olivat lainaneet kirjastosta suuren kirja, jota he katselivat yhdessä kiinnostuneena.
Kirja kertoi eri kulttuureista ympäri maailmaa, myös Vesimaakin oli siinä. Kirjassa oli yhdessä sivussa kiinnostava kohta, missä puhuttiin Suomesta. Kauniit havumetsät, hiidenkirnut, erilaiset vanhat uskomukset ja ties mitä kaikkea jännittävää.
"Ajatella, Suomessa uskottiin ennenvanhaan kodin haltijoihin." Junior sanoi ihmeissään luettuaan siitä kertovan kohdan.
"Oli varmasti jännittävää  kuvitella, että talossa asui pieni parrakas mies, joka toi hyvää onnea." Melody huokaisi ihmeissään.
"Eniten minusta jännittäviä olivat vanhan ajan jättiläiset ja peikot" Bram sanoi kuvitellen itsensä suuren jättiläisen vieressä ollessaan vain tämän isovarmaan kokoinen.
"Minua kiinnostaa lapinnoidat." Alfons sanoi "On jännää miten ne osaa erilaisia loitsuja ja parannuskeinoja." hän lisäsi.
"Vedenhaltijat ovat minusta kiinnostavia." Anna sanoi "Niitä oikeasti palvottiin ja veteen mentäessä oltiin varovaisia."
"Minusta olisi pelottavaa, jos vedessä olisi joku haltija, en ainakaan uskaltaisi mennä uimaan." Alfons sanoi hiukan pelokkaana.
"Onneksi sellaisia ei ole olemassa." Joonas sanoi itsevarmasti.
"Mistä sinä sen tiedät?" Melody kysyi "Onhan isäkin nähnyt vielä ihmeellisimpiää asioita."
"En tullutkaan ajatelleeksi." Joonas sanoi pohtien.
"Ja onhan myös Joulupukki totta." Alfons sanoi.
"Onhan se." Joonas myönsi ja tuumi: "Ehkä kaikki kirjassa ei olekaan tarua."
Kaikki kuusi aatteli yhdessä, että Suomi on kyllä jännittävä maa, muttei ihan Vesimaata voita.
"Kun minä kasvan isoksi, matkustan Suomeen." Junior päätti. Myös Melody ja Alfonskin halusivat mennä.
"Olisi hauska nähdä nuo nähtävyydet ja tutustua kultuuriin." Melody sanoi. Alfonsia kiinnosti enemmän Suomen ruokakulttuuri.
"Aina sinä ajattelet ruokaa." Anna naurahti veljelleen.
"Niin, mutta kun on nälkä." Alfons sanoi hiukan nolona. Silloin Iiris huusi lapsia välipalalle.
"Siinä tuli ratkaisu." Joonas sanoi ja niin kaikki kuusi menivät alas välipalalle ja he päättivät jatkaa kirjan lukua myöhemmin.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 5

 Lahja äidille (Zootropolis)

Zootropoliksessa oli suuri ostoskeskus, missä riitti paljon erilaista tavaraa ja osastoja riitti vaikka kuinka. Marcus oli juuri sinä päivänä piipahtanut siellä aikeessa ostaa sopivia lahjoja perheelleen. Hän oli jo ostanut isälleen Nickille hyvän tuoksuista miestenhajua, veljelleen Judalle piirustustarvikkeita, pikkusiskolle Ninalle pehmoisen ankkalelun ja tyttöystävälleen Kimmylle uuden lompakon, mitä Kimmy oli viimeaikoina toivonut.
Marcuksella oli yksi pulma. Mitä ihmettä hän ostaisi vielä äidilleen Judylle?
"Äiti ei koskaan pyydä mitään ja jos hän haluaa jotain niin hän ostaa sen itse." Marcus ajatteli ääneen. Sen pitäisi olla jotain mitä äiti ei osaisi pyytää.
Marcus ajatteli joko kaulakorua tai uutta puhelinta, mutta ne oli liian kalliita hänen säästöille.
Hän kiersi kauppoja ja katseli kaikkea mahdollista, muttei keksinyt mitään mitä ostaisi äidille. 
"No, ehkä keksin sen myöhemmin." Marcus ajatteli kun poistui kaupasta harmissaan.

Kotona Marcus piilotti lahjansa voidakseen paketoida ne myöhemmin. Sitten hän meni Kimmyn luo ja kertoi tälle pulmastaan.
"Siinäpä pohdittavaa." Kimmy sanoi "Äitisi on tosi mukava ja ansaitsee hyvän lahjan."
"Juuri niin. Ja hän aina ostaa minulle jotain kivaa lahjaksi, joten hänkin ansaitsee hyvän lahjan." Marcus sanoi.
"Mikset osta hänelle konvehteja?" Kimmy ehdotti, mutta Marcus pudisti päätään, koska suklaa oli liian tavallinen lahja.
"Mitä sinä annat isällesi?" Marcus kysyi vaihtaakseen hetkeksi aihetta.
"Minä kirjoitan hänelle kortille lupauksen, jossa lupaan hoitaa kuukauden ajan ostokset. Se on hänelle suuri palvelus ja hän tykkää avuliaisuudesta." Kimmy vastasi ja keksi sitten: "Mikset antaisi sinun äidillesi lupauksen?"
"Hyvä idea." Marcus sanoi iloisena ja hän tiesikin jo mitä lupaisi äidilleen. "Lupaan olla hänelle maailman paras esikoinen."
Mitähän Marcus sillä oikein tarkoitti? Toivottavasti Judy pitää lupauksesta.

lauantai 3. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 4

 Annabellen yllätys (Kaunotar ja Kulkuri)

Buddy niminen cockerspanieli uros etsiskeli paraikaan puolisoaan Annabellea. Annabelle, papillon naaras, oli jo aamusta asti ollut kadoksissa ja Buddy alkoi ihmetellä missä hän oli.
"Oletko nähnyt Annabellea?" Buddy kysyi kukkoystävältään Justinilta, joka vartijoi kanoja pihalla.
"En ole. Olen itsekin etsinyt häntä." Justin vastasi. Buddy oli kummissaan. Vaikka Annabelle olikin entinen katukoira, ei hän lähtisi pois kertomatta.
Buddy kyseli kaikilta eläimiltä olivatko he nähneet Annabellea, mutta kaikki sanoivat, etteivät ole nähneet häntä kuin viimeksi eilen illalla.
"Tämäpä outoa." Buddy kummasteli "Eikai hän ole oikeasti lähtenyt noin vaan?" hän tuumi huolestuneena.

Buddy palasi sisälle taloon ja kömpi murheellisena nurkkaan. Annabelle oli kadoksissa ja hän ei ole ilmoittanut mitään.
"Olenko tehnyt jotain väärin? Eikö hän viihdy kanssani?" Buddy ajatteli harmissaan. "Miksi hän lähtisi pois ilmoittamatta mitään?"
Emmakin oli nyt koulussa ja Buddy ei voinut kysyä häneltä missä Annabelle oli.
Sitten Buddy kuuli tuttua haukotusta. Hän meni katsomaan mistä ääni tuli ja hänen hämmästyksekseen Annabelle kömpi esiin kaminan alta.
"Missä sinä olet ollut? Olen etsinyt sinua joka paikasta." Buddy kysyi yhä hämmästyneenä.
"Olin lepäämässä. Kamina oli mukavan lämmin." Annabelle kertoi venytellen.
"Ai niin, olisihan minun pitänyt tietää se." Buddy sanoi ja rapsutti korvaansa.
"Minulla on sinulle muuten yllätys." Annabelle sanoi vihjailevasti. Hän kääntyi niin, että Buddy saattoi nähdä hänen vatsansa kasvaneen hieman.
"Oletko syönyt liikaa?" Buddy ihmetteli.
"En hupsu." Annabelle naurahti, pyysi Buddya lähemmäs ja kuiskasi: "Minä odotan pentuja. Ja sinusta tulee isä."
Buddy tuskin uskoi korviaan. Hän ei osannut odottaa mitään näin ihanaa yllätystä. Buddy nuolaisi Annabellen kuonoa sanoen: "Tämä on paras yllätys ikinä."
Illemmalla Emma ja hänen vanhempansakin saivat huomata Annabellen raskauden ja hekin olivat yllättyneitä ja samalla iloisia.
"Tästä tulee tosi jännittänää." Emma sanoi jännittyneenä.
"Milloinkohan ne syntyvät?" Emman äiti kysyi mieheltään.
"Luulisin, että vasta joulukuun tiennoilla." Emman isä arveli, vaikka sitä oli vähän vaikea sanoa.
Jokainen alkoi odotella innoissaan päivää jolloin pennut syntyvät ja kuinka paljon niitä tulisi. Se tosin on toinen tarina.

(Jos ette vielä tiedä ketkä ovat Buddy ja Annabelle, niin katsokaa tämä kuva tässä)


Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 3

 Lumileikkejä (Alfred J Kwak)

Lunta oli satanut koko yön ja nyt maassa oli korkeat nietokset. Alfred perheineen söi sinä aamuna aamiaista ja lapsilla oli hirveä kiire saada puuronsa syötyä.
"Älkää hotkiko. Ei se lumi mihinkään karkaa." Iiris sanoi lapsille.
"Mutta kun meidän on ehdittävä tehdä lumiankka." Junior sanoi.
"Ja laskea mäkeä." sanoi Melody.
"Ja tehdä lumilinnakin." Bram sanoi.
"Kyllä te ehditte tehdä kaikkea tuota." Alfred vakuutti. "Ei tämä lumi sula heti."
Kun aamiainen oli syöty, lapset pukivat lämpimästi ja kipittivät ulos leikkimään. He rakastivat lumisia päiviä ja he halusivat ottaa kaiken siitä irti.
"Minä voisin aloittaa lumityöt." Alfred tuumaili ja etsi lapasiaan. "Iiris missä lapaseni ovat?" hän kysyi vaimoltaan.
"Tässä näin." Iiris sanoi löydettyään Alfredin lapaset naulakosta. Hän itse ajatteli vähän leipoa, koska jouluhan oli pian ovella ja nyt oli korkea aika laittaa piparitaikina maustumaan ennen kun pipareita pääsisi leipomaan.

Lapsilla oli oikein hauskaa ulkona. Junior ja Alfons rakensivat ison lumiankan josta tuli oikein hieno. Bram ja Joonas rakensivat mahtavan lumilinnakkeen. Samalla Melody ja Anna tekivat läjän lumipalloja, joilla he aloittaisivat lumisodan. Melody heittikin ensimmäisen lumipallon joka osui Juniorin myssyyn ja se lensi hänen päästään.
"Hei! Odottakaapas vain." Junior sanoi nauraen ja heitti lumipallon kohti tyttöjä.
Myös Bram osallistui lumisotaan.
"Minun linnaketta ette saa ikinä kumoon." hän sanoi mahtailevasti. Lumisota oli kova ja lopulta kaikki kuusi alkoivat väsyä. He päättivät mennä vielä pulkkamäkeen, jotta he eivät väsyisi ihan liikaa.
Alfred teki pihalla lumitöitä ja samalla hän silmäili lasten leikkejä.
"Tulee ihan oma lapsuus mieleen." hän huokaisi tyytyväisenä.
Sitten olikin aika mennä sisälle. Iiris oli juuri saanut piparitaikinan jääkaappiin maustumaan, kun lapset saapuivat taloon.
"Ravistelkaa lumi yltänne ennen kun tulette sisään." Iiris huikkasi, mutta se oli myöhäistä.
"Kun on hauskaa, niin pikkuasiat unohtuvat usein." Alfred tokaisi.
Iiris toi lapsille kuumaa juotavaa samalla kun nämä lämmittelivät takan ääressä.
Lapset kertoivat mitä kaikkea he olivat tehneet ja miten hauskaa heillä oli.
"Seuraavalla kerralla saatte ottaa minutkin mukaan leikkeihin." Alfred sanoi lapsille. "Minä olin teidän ikäisenä tosi hyvä lumisotasilla."
"Tietenkin otetaan." lapset sanoivat yhteen ääneen isälleen ja myös äitikin saisi tulla mukaan. Vaikka Iiris ei oikein välittänyt lumesta, niin kyllä hänkin leikkisi lastensa kanssa, kun sitä vaan kerran ollaan lapsia.

perjantai 2. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 2

 Koristelun aloitus (My Little Pony)

"Onko se tosiaan niin lähellä?" Topaz, pieni lohikäärme ihmetteli, kun hän ja Boldcutie yksisarvinen olivat ostoksilla. Topaz tarkoitti juurikin Lämpöjuhlan olevan lähellä ja siihen ei tosiaankaan ollut pitkä aika. Boldcutie oli myös päättänyt pitää täydellisen Lämpöjuhlan ja kustua kaiki tärkeä ponit juhlimaan.
"Onpa hyvinkin ja meillä riittää töitä, että saamme kaiken ajoissa valmiiksi." Boldcutie vastasi.
"Mitä kaikkea pitää tehdä?" Topaz kysyi.
""Ensinäkin pitää siivota ja koristella linna, ostaa ruokaa, lähettää kutsut ja ennen kaikkea täytyy ostaa hyvät lahjat." Boldcutie luetteli pitkästä listaltaan.
"Siistiä" Topaz sanoi innokkaana, etenkin lahjojen hankinta kiinnosti häntä enemmän. "Mitä me ostetaan?"
"Juuri nyt ostamme koristeita millä koristella linna." Boldcutie sanoi. Koristekauppa olikin täynnä kaikenlaisia hienoja koristeita ja oli vaikea valita niistä parhaat.
"Tässä menee koko päivä miettiessämme mitä ostamme." Topaz sanoi järkyttyneenä.
"Parasta aloittaa heti." Boldcutie sanoi ja niin he alkoivat valita koristeita. He ostivat metrittäin koristenauhoja, palloja, misteleitä ja kaikkea muuta mikä näytti hienolta. Topazin suosikki koristeet oli kultaiset porot mitä ripustettiin kuuseen.
Kun Boldcutie ja Topaz olivat valmiita he kantoivat isot laatikot koristeita kohti linnaa.
"Eikö oltaisi voitu lainata koristeita tai tehdä ne itse?" Topaz kysyi painavia laatikoita kantaen.
"Uusi on aina parempi." Boldcutie sanoi vetäen kärryjä perässään. "Usko pois, kaikki tulevat rakastamaan näitä."
"Kunhan en väsähdä kesken koristelun." Topaz sanoi toiveikkaana.

Kun kaikki oli saatu linnaan, koristelut alkoi. Oli tosin vaikeaa päättää mikä kuului mihinkin ja osa koristeista meinasi jopa hajota. Ja kaiken lisäksi ilta alkoi hämärtää.
"Kuule, eiköhän jätetä koristelu huomiseksi?" Boldcutie ehdotti kun hän ja Topaz olivat saaneet osan koristeista ripustettua. Mutta Topazilta ei tarvinnut kysyä, sillä hän nukkui jo koristelaatikossa koristeiden seassa. Boldcutieta alkoi melkein naurattaa Topazin uneliaisuus.
"Voi pientä, nukkuu missä vaan." Boldcutie sanoi ja haukotteli. Boldcutie vei pienen lohikäärmeen sänkyyn ja kömpi itsekin vällyjensä alle.
"Huomenna saamme kaiken takuulla valmiiksi." hän ajatteli ennen kuin vaipui uneen.

torstai 1. joulukuuta 2022

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 1

 Yökyläily (Zootropolis)

"Joko hän on täällä?" kysyi Juda äidiltään Judylta. Hän tarkoitti saapumisella Mr Big nimisen mafiapomon lapsenlasta, Judy Bigiä, joka oli nimetty kummitätinsä mukaan.
"Ei ihan vielä, mutta hänen isänsä tuo hänet pian." Judy sanoi katsoen kelloa. Judy Bigin oli tarkoitus tulla yöksi vahtimaan lapsia, kun Judy ja Nick olisivat töissä yövuorolla.
Nick istui sohvalla poikansa Marcuksen ja pienen tyttärensä Ninan kanssa. Marcus oli myös Judy Bigin hyvä ystävä, mutta hänellä oli illalle muita suunnitelmia. Hän aikoi mennä tyttöystävänsä Kimmyn kanssa elokuviin ja jäisi hänen luokse yöksi. 
"Toivottavasti hän saapuu pian. Sinulla ja minulla on tänään iltavuoro." Nick sanoi Judylle.
"Tiedän sen kulta." Judy sanoi. Silloin soi ovikello. Juda meni innokkaana avaamaan ja siellä Judy Big olikin.
"Heissulivei" Judy Big sanoi iloisesti. "Anteeksi, että olen myöhässä, ostin vähän tarvikkeita yötä varten."
"Ei haittaa, ei meillä vielä ihan kiire ole." Judy sanoi hymyillen ja kysyi sitten oliko Judy Big varma, että hän pärjäisi lasten kanssa.
"Tottakai, älkää olko huolissanne." Judy Big sanoi itsevarmana. Hän oli ennenkin leikkinyt kaverinsa Marcuksen ja tämän sisarien kanssa.
Pikku Nina jokelsi iloisesti kun näki ystävänsä. Hän oli oppinut kävelemään ja osasi puhua muutaman sanankin.
Kun Judy oli kertonut kaiken tarpeellisen ja antanut listan Judan ja Ninan tarpeista, hän ja Nick lähtivät iltavuoroon ja Marcus meni Kimmyn luo.
"Nyt alkaa hauskanpito!" Judy Big hihkaisi ja pian alkoi melkoiset hulivilit, että ei mitään järkeä. Juda pomppi Ninan kanssa sohvalla ja Nina pomppi tosi korkealle ja kiljui riemusta.
"En tiennytkään, että hypit noin korkealle" Juda sanoi siskolleen ihmeissään.
Kolmikolla oli tosi hauskaa, etenkin kun Judy Big antoi heille tuomiaan herkkuja ja musa raikui. Heillä meni pikälle iltaan ennen, kun kumpikin alkoi väsyä.
Juda auttoi Judy Bigiä peitteleen pikku Ninan ja Judakin saattoi mennä sänkyyn. Judy Big oli ihan väsynyt ja nukahti samantien sohvan tyynylle.
Kun Judy ja Nick palasivat sitten kotiin, he näkivätkin, miten hauskaa nuorikolla oli. Eikä pieni sotku haitannut heitä, koska tämä oli pienokaisille oma erikoinen ilta.