Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 11

 Piparirosvot (Alfred J Kwak)

Iiris leipoi juuri tuona hetkinä pipareita puukenkätalossa samalla kun lapset leikkivät huoneessaan. Iiris kyllä ehdotti olisko heistä leipomaan, mutta lapsilla sattui olemaan muuta tekemistä.
"No, ainakaan en kompastu heihin." Iiris tokaisi ja hän joskus tykkäsi tehdä asioita itsekin.
Iiris oli tehnyt taikinan aikoja sitten ja nyt se oli maustunut tarpeeksi leipomista varten. Hän kauli sen litteäksi ja paineli erilaisilla muoteilla kuvioita. Oli sydämmiä, tähtiä, ukkeleita ja kaikenlaista muuta. Iiris oli oikein tyytyväinen aikaansaanokseen. Kun hän oli tehnyt ensimmäisen erän pipareita hän laittoi ne uuniin.
Pian koko talossa leijui hyvä piparin tuoksu ja se kantautui jopa lastenhuoneeseen asti.
"Mm, tuoksuupa hyvälle." lapset huokaisivat ihastuneena, kun tulivat katsomaan mistä tuoksu tuli.
"Äiti saammeko...?" Alfons aloitti, mutta Iiris sanoi ettei vielä, koska piparit oli vielä kuumia ja ne syötäisiin vasta teellä. Lapset olivat pettyneitä.
"Teidän täytyy olla kärsivällisiä." Iiris sanoi lapsille ja ehdotti, että he leikkisivät vielä. Niinpä lapset menivät ulos leikkimään.
He leikkivät jonkin aikaa, mutta he kyllästyivät pian, koska he ajattelivat vain pipareita.
"Sääli ettei vielä ole tee-aika." Alfons harmitteli.
"Äiti käski meidän olla kärsivällisiä." Joonas muistutti vaikka hän itsekään ei osannut olla aina maltillinen.
Sinä hetkenä Iiris oli laittanut levyn ikkunalle jäähtymään ja palasi leipomaan seuraavaa erää.
"Ehkä ei tarvitse olla." Bram tuumaili ja kertoi sisarille suunnitelmansa, jossa he nappaisivat muutaman ilman, että äiti huomaisi.
"Ei, emme saa." Melody huudahti.
"Äiti huomaisi kuitenkin." Alfonskin sanoi.
"Ei jos olemme salamyhkäisiä." Bram selitti tarkemmin. "Se on helppoa eikä hän huomaa mitään.
Muitten mielestä se ei ollut edelleenkään hyvä idea, mutta Bram sai heidät silti yrittämään. Jokainen hiipi vuorotellen ikkunalle ja nappasi pari piparia pelliltä ilman, että Iiris huomasi heitä.
"Näettekös? Helppoa." Bram sanoi tyytyväisenä ja muutkin oli hieman huojentuneita.
Kun Iiris palasi hakemaan peltiä ikkunalta hän kauhistui näkemästään.
"Hassua, ihan kun osa pipareista puuttuisi." hän ihmetteli ja silmäili näkyikö lapsia missään. "Heillä on hieman selitettävää." Iiris ajatteli ja hän miettikin jo hyvää rangaistusta piparirosvoille.
Kun lapset palasivat sisälle, Iiris näytti heille melkein tyhjää peltiä ja kysyi: "Lapset, osaatteko selittää tämän?"
Ensin lapset yrittivät väittää tontujen olevan syypäitä, mutta sitten Bram tunnusti, että se oli hänen idea. Kaikki kuusi pyysi anteeksi ja olivat valmiita ottamaan rangaistuksen vastaan.
"Rangaistus tuleekin tarpeeseen." Iiris sanoi "Saatte nimittäin auttaa minua tekemään uuden piparitaikinan ja tällä kertaa ei maistella."
Lapset suostuivat siihen ja he uurastivatkin ahkerasti, kunnes taikina oli valmis. He tosiaan saivatkin opetuksen huomatessaan miten työllästä taikinan teko oli ja he vannoivat etteivät enää ikinä rohmuaisi salaa pipareita kenenkään huomaamatta.