Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 23

 Uni Korvatunturista (Alfred J Kwak)

"No niin joka iikka. Aika mennä nukkumaan." Iiris sanoi lapsille aatonaatto iltana.
"Mutta äiti, emmekö saisi vielä valvoa?" Alfons aneli ja katsoi isäänsä kysyvästi.
"Äiti on oikeassa. Huomenna on sitä paitsi joulu." Alfredkin sanoi.
"Minä ainakin menen kiltisti nukkumaan ja herään ajoissa aattona." Melody julisti. Hän oli sisaruksista eniten innoissaan joulusta ja hän ei malttanut odottaa huomiseen.
Iltatoimien jälkeen Iiris peitteli lapset vuoteeseen toivottaen hyvää yötä.
"Paras alkaa nukkua, että aamu tulisi nopeammin." Melody ajatteli haukotellen ja ei aikaakaan kun hän oli jo unessa.

Melodyn unessa hän oli juuri saapunut paikkaan missä oli paljon lunta ja kaikki näytti niin kummalliselta.
"Täällä kaikki on niin jouluisaa." Melody hämmästeli ihastuksissaan.
"Juuri niin. Tämähän on Korvatunturi." kuului pieni miehen ääni hänen vierestä. Melody näki vieressään juuri hänen kokoisen parrakkaan miehen jolla oli hiippalakki päässä.
"Kuka sinä olet?" Melody kysyi mieheltä.
"Olen Oiva-tonttu. Tervetuloa Korvatunturille." ukko esittäytyi kohteliaasti "Ja sinä taidat olla Melody?"
"Mistä tiedät nimeni?" Melody ihmetteli.
"Olenhan tonttu ja tiedän kaiken maailman lapsien nimet." Oiva sanoi ja lisäsi: "Tiedän senkin, että sinä ja sisaresi olette kilttien listalla."
"Tämän täytyy olla paras uneni ikinä." Melody hihkui innoissaan ja kysyi: "Saanko tavata Joulupukin?"
"Tietysti, mutta esittelen sinut ensiksi muille tontuille." Oiva sanoi ja tarttui Melodya kädestä saattaen tämän tonttupajalle.
Pajassa oli monen monta tonttua työntouhussa ja paketteja oli pakattu miljoonittain säkkiin. Melody ei ole ikinä nähnyt niin monta lahjapakettia. Hän koetti arvata mikä niistä olisi hänen, muttei hän vaan pystynyt.
Oiva esitteli ystävänsä Melodylle. Kaikilla tontuilla oli hassut nimet kuten Kullervo, Kuikelo, Vilkkunen ja Mussu.
"Tämä on hauska paikka." Melody sanoi esittelyn päätteeksi.
"Tiesin, että viihtyisit täällä." Oiva sanoi mielissään ja ehdotti, että Melody voisi auttaa heitä yhdessä asiassa. Tontut olivat tehneet ison keinuseepran, mutta he eivät muistaneet millainen sen värit olivat.
"Helppoa. Seeprat ovat mustavalko raitaisia." Melody sanoi ja neuvoi tonttuja mihin suuntaan raidat tulivat ja pian seepra näytti ihan oikealta seepralta.
"Sinähän olet aika fiksu ikäiseksesi." yksi tonttu kehui Melodya.
"Veljelläni Joonaksella on kuvakirjoja eläimistä ja sieltä minä olen nähnyt seepran kuvia." Melody kertoi iloisena siitä, että saattoi olla avuksi. Samassa hän alkoi leijua kevyesti ilmassa ja jokin veti häntä puoleensa. Hän hämmästyi, kun hän lopulta laskeutui Joulupukin syliin.
"Hyvää joulua Melody." Joulupukki toivotti iloisesti nauraen.
"Joulupukki? Oletko se tosiaan sinä?" Melody hämmästeli. Pukki oli juuri sellainen miksikä hän sen kuvitteli, ehkä vähän pidempi.
"Minäpä hyvinkin." Joulupukki vastasi ja kehui Melodya siitä, että oli auttanut tonttujaan ja ollut muutenkin kiltti ja ahkera.
"Entä se kun...?" Melody aloitti, mutta Joulupukki sanoi lempeästi: "Virheitä sattuu ja niistä aina voi oppia."
Sitten Pukki kysyi mitä Melody toivoisi lahjaksi. Melody oli pitkään toivonut lelu pupulleen kaveriksi pehmokultakalaa. Mutta ennen kun hän ehti sanoa toiveensa, hän ehti jo herätä unestaan.
Melody katsoi hetken ympärilleen tajuten olevansa lastenhuoneessa. Muut nukkuivat vielä, koska oli vielä aikaista.
"Vau, se oli mahtava uni." Melody kuiskasi itsekseen hämmästyneenä.
Pian Iiris tuli herättämään lapset toivottaen heille hyvää joulua.
"On joulu? Jee!" lapset hihkuivat riemuissaan. Ei olisi enää pitkä aika kunnes he saisivat avata lahjansa. Ja Melodylla riitti kerrottavaa juuri näkemästään unesta.
"Onnekas." Alfons sanoi ja muutkin oli sitä mieltä.
"Sinulla riittää joulumieltä." Alfred tokaisi ja Melody hymyili iloisesti. Hänellä tosiaan riitti joulumieltä ja se ei koskaan loppuisi.