Alfred J Kwak Fanitarinoita: Häähumua Vesimaassa

 

(Kaikki mitä tässä kerrotaan tapahtuu yli vuosi sen jälkeen, kun Korppi kukistettiin ja hänen siskonsa Paula palasi kaidalle polulle. Ja noin vuosi ennen kun Alfred ja Iiris saivat ensimmäiset lapsensa.)

"Siitä on jo pitkä aika, kun Vesimaahan palasi rauha." Iiris tokaisi ystävälleen Matildalle, heidän istuessa eräänä päivänä kahvilan pihalla juoden kahvia, kuten heillä oli joskus tapana. "Mutta minusta tuntuu, että Alfred on alkanut käyttäytyä oudosti viime aikoina." Iiris lisäsi salaperäisenä.
"Kuinka niin?" Matilda ihmetteli.
"Aina kun näen hänet, hän on ihan kuin hän haluaisi sanoa minulle jotain, mutta hän vaikuttaa jotenkin kiemurtelevan siinä." Iiris selitti.
"Sepä kummallista." Matilda sanoi ja arveli: "Ehkä hänellä on jokin salaisuus tai vastaava. Hän varmaan kertoo sen, kun on sopiva aika."
"Toivottavasti. En vaan ymmärrä mitä salattavaa hänellä olisi." Iiris sanoi ja joi kahviaan.

Se oli totta, että Alfred oli viime aikoina ollut salaperäisen oloinen ja joka kerka hän vaikutti hermostuneelta Iiriksen aikana. Toki Alfredin ja Iiriksen suhde parani joka päivä ja he olivat onnellinen pari. Ja Alfredilla oli tosiaan salaisuus. Hän aikoi kosia Iiristä, muttei ollut varma siitä miten hän tekisi sen.
"Iiris, minä rakastan sinua suuresti ja en voi kuvitella elämää ilman sinua. Tahtoisin vaan kysyä: Tuletko vaimokseni?" Alfred harjoitteli juuri parhaillaan kosimista kotonaan samalla kun hänen kasvatti-isä Mauri ja ystävänsä Alexander katsoivat kuinka harjoittelu sujui.
"Muuten hyvä, mutten usko, että se tuli suoraan sydämmestä." Alexander sanoi päätään pudistaen.
"Miten sen sitten pitäisi mennä?" Alfred kysyi. Hän oli harjoitellut jo jonkin aikaa ja joka kerta se kuulosti vaan epäaidolle.
"Sinun pitää tehdä se tunteella ja tarkoittaa sitä." Alexander selitti ja näytti mallia: "Oi Iiris, sydämmeni valittu. Minä rakastan sinua kovasti. Soisitko kunnian ja tulisit vaimokseni?"
"Tuo oli kuin suoraan rakkaustarinasta otettu." Mauri tokaisi ja sanoi Alfredille: "Ei sinun tarvitse sentään liioitella. Ole vaan oma itsesi ja anna sen tulla vaan."
Yritän ainakin parhaani." Alfred sanoi hermostuneena. Hän oli kutsunut Iiriksen luokseen samana iltana ja häntä jännitti tavattomasti kosiminen. "Toivon vaan, että hän suostuu." Alfred lisäsi toiveikkaana.
"Takuulla suostuu, lyön vaikka vetoa siitä." Alexander sanoi taputtaen Alfredin olkapäätä.

Samana iltana Iiris saapuikin Alfredin talolle. Hän ihmetteli vieläkin mitä salattavaa Alfredilla oikein oli.
"Tervetuloa Iiris. Mukavaa, että pääsit tulemaan." Alfred sanoi hänelle pitäen toista kättä tiukasti nyrkissä.
"Oli mukava tulla." Iiris sanoi hymyillen.
Sitten Alfred tuli hiukan lähemmäs ja sanoi punastellen: "Minulla on sinulle tuota, yksi kysymys."
"Mikä kysymys?" Iiris kysyi kiinnostuneena. Iiris hämmästyi, kun Alfred polvistui hänen edessään ja paljasti mitä hänen nyrkissä olevassa kämmenessä oli. Se oli pieni kiiltävä sininen rasia. Kun Alfred avasi rasian, sieltä paljastui hopeinen sormus missä oli pieni vaaleanpunainen jalokivi. Iiris oli aivan hämmästynyt.
"Iiris..." Alfred aloitti katsoen neitokaista silmiin ja kysyi lopulta: "Soisitko minulle kunnian ja tulisit vaimokseni?"
Iiris oli pakahtua ilosta ja hän halasi Alfredia lujasti.
"Voi Alfred. Tietenkin tulen vaimoksesi." hän sanoi ja Alfred oli siitä oikein iloinen. parempaa vastausta Alfred ei olisi voinutkaan odottaa.

Seuraavana aamuna Alfred ja Iiris lähtivät kertomaan kaikille ystäville ilouutiset. Kaikki antoivat heille suuret onnittelut. Lopuksi he menivät tapaamaan Iiriksen vanhempia, jotka olivat hiljattain muuttaneet Vesimaahan Etelä-Atriikin sodan loputtua vihdoin. Heillä oli oma talo lähellä sekä Alfredin, että Iiriksen taloa ja Iiris kävikin usein heitä tapaamassa.
"Mitä? Joko se vihdoin tapahtui?" Iiriksen isä Kwa hämmästeli iloisesti.
"Olen niin iloinen puolestanne." Iiriksen äiti Blanche sanoi liikuttuneena ja halasi tytärtään ja Alfredia pitkään.
"Milloin aiotte pitää hääpäivänne?" Kwa kysyi. Hän tiesi, että hääpäivän tulisi olla sopivan sään mukainen ja, että valmisteluun menisi aikaa.
"Ajattelimme pitää häät ensi kuussa." Iiris kertoi.
"Kutsumme sinne kaikki ystävämme ja tottakai sukulaisetkin." Alfred kertoi myös.
"Missä hääseremonia pidetään?" Blanche kysyi.
"Kotipihallani." Alfred vastasi "Niistä tulee mainiot häät."
"Taatusti ja me autamme teitä sen kanssa parhaamme mukaan." Kwa lupasi nuorelle parille. Blanchekin lupasi auttaa.
Kuukauden ajan tehtiinkin suunnitelmia häitä varten. Valmisteluita varten oli pitkä lista. Ensin piti lähettää kutsut, suunnitella koristelu ja kaikkea muuta.
Alfred oli sopinut Alexanderin kanssa, että tämä voisi olla hänen best man joka olisi apuna hääsuunnittelussa. Iiris taas sopi Matildan kanssa, että tämä oli hänen kaaso, joka auttaisi Iiristä hääpuvun kanssa ja toisi muutenkin apuna.
"Voi juku, tästä tulee mahtavaa." Alexander sanoi siskolleen. "En olekaan ollut pitkään aikaan häissä."
"En minäkään. On suuri kunnia olla apuna." Matildakin tokaisi ja kummallakin riitti kädet täynnä töitä. Piti tilata tarvikkeita, leipoa herkkuja ja ennen kaikkea, auttaa hääparia heidän pukujensa kanssa. Iiris oli säästänyt kotonaan valkoista häämekkoa, jota hänen äitinsä oli käyttänyt omana hääpäivänään. Puku oli toki vanha, mutta sen saisi kyllä korjattua.

"Äiti, onko minun pakko pitää pukua päällä?" Tom, Iiriksen veli kysyi Blanchelta, kun tämä sovitteli juhlapukua poikansa ylle. Tom sai toimia häissä sormustenkantajana, mikä oli hänelle uusi juttu. Hän ei vaan pitänyt puvusta, koska se oli tiukka ja kutitti kamalasti.
"Äläs nyt Tom. Olet oikein hyvän näköinen ja haluathan olla eduksesi siskosi häissä." Blanche sanoi ja lisäsi: "Sitä paitsi on kunnia olla osa hääväkeä."
"Niin kai." Tom tokaisi "En vaan ole koskaan ollut häissä." hän lisäsi epävarmana.
"Voi kulta-pieni. Ei häissä ole mitään murehdittavaa. Hyvin se menee." Blanche sanoi ja pussasi rohkaisevasti poikansa otsaa. Tom tuumi, että kai sitä voisi yrittää olla hyvä sormustenkantaja.

Lopulta hääpäivä koitti. Kaikki oli valmista ja vieraita saapui paikalle pikku hiljaa. Vieraiden joukossa oli kaikki Alfredin ja Iiriksen ystävät. Iiriksen vanhempien ja Alexanderin ja Matildan lisäksi mukana olivat myös mm. Hannu Harakka, Olli Haikara perheineen, Henkka Kaniini vaimoineen, Professori von Pallas, Kapteeni Tunkki vaimonsa Liisan kanssa, Paula ja niin edelleen. Jokainen oli laittautunut hienoiksi ja istuivat jo paikoillaan.
Järjestelyt oli myös valmiita. Koristeet oli ripustettu, pöydät oli täynnä herkkuja ja iso kakku odotti jo milloin siihen päästäisiin käsiksi.
Alfred seisoi alttarin edessä ja Tom hänen takanaan sormusten kanssa.
"Missä hän oikein viipyy? Hän on laittautunut jo pitkän aikaa." Alfred muisi itsekseen huolestuneena. "Toivottavasti jokin ei ole pielessä. Kylläpä tässä puvussa on kuuma."
Iiris oli yhä sisällä puukenkätalossa ja viimeisteli pukua päällään ja peilasi itseään varmistaen, että kaikki oli oikein.
"Oletpa sinä kaunis kultaseni." Kwa sanoi, kun tuli hakemaan tytärtään hääseremoniaan. "Olet aivan kuin äitisi meidän hääpäivänä."
"Kiitos isä. Tämä on varmasti elämäni paras päivä." Iiris sanoi pyörähtäen innoissaan.
"Totta puhuen ehdin jo pelätä, etten näkisi tätä päivää." Kwa myönsi liikuttuneena. Hänestä oli iloisen haikeaa, että hänen tyttärensä oli nyt menossa naimisiin.
"Voi isä." Iiris sanoi katsoen isäänsä silmiin.
"Eiköhän mennä jo? Ei anneta muiden odottaa." Kwa ehdotti ja pyysi, että saisi saattaa tyttärensä alttarille. Iiris otti isäänsä kädestä ja yhdessä he astelivat alttarille. Kaikki hämmästelivät Iiriksen kaunista pukua. Jopa Alfredkin hämmästyi.
Kun aviopari oli alttarilla, pappi aloitti: "Rakkaat ystävät. Olemme kokoontuneet vihkimään tämän miehen ja tämän naisen avioliittoon."
Yleisö taputti hiukan osoitukseksi kunnioitusta hääparille.
"Iiris Wana. Tahdotko ottaa Alfred Jodocus Kwakin aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoinkäymisillä kuolemaan asti?" pappi kysyi Iirikseltä.
"Tahdon." Iiris vastasi.
"Alfred Jodocus Kwak. Tahdotko ottaa Iiris Wanan aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoinkäymisillä kuolemaan asti?" pappi kysyi Alfredilta.
"T-tahdon." Alfred vastasi punastellen.
Sitten pappi pyysi sormukset, jotka Tom ojensi arvokkaasti. pappi asensi sormukset avioparin sormille ja julisti heidät kaikkien läsnäolijoiden edessä mieheksi ja vaimoksi.
"Voit suudella morsianta." pappi sanoi lopuksi. Alfred suuteli Iiristä samalla, kun yleisö hurrasi heille taputtaen.
"Onnea Alfred, onnea Iiris." he riemuitsivat.
"Tämä on ihanin päivä koskaan." Blanche sanoi pyyhkin kyyneleitä silmistään. Hän oli niin onnellinen nuoren parin puolesta.
"Olen samaa mieltä kultaseni." Kwa sanoi pidellen vaimonsa kättä.
Lopuksi Iiris heitti hääkimppunsa ja ensimmäinen joka sai sen kiinni, oli Paula ja hän oli siitä oikein riemuissaan.
Seuraavaksi oli aika syödä ja tanssia. Kaikilla oli hauskaa ja tunnelma oli mitä mainioin. Sitten Iiris pyysi saada juhlaväen huomion. Hän halusi esittää vieraille Etelä-Atriikkilaisen tanssin, jota  Atriikkilainen morsian esitti yleensä juhlaväelle. Iiris viittoi Tomille, joka laittoi nauhalta soimaan Atriikkilaista musiikkia. Iiris tanssi todella kauniisti siroilla askeleilla ja hän pyörähteli sujuvasti.
"En tiennytkään, että Iiris osaa tanssia noin hyvin." Alexander kuiskasi Alfredille.
"Niin, hän on oikein taitava." Alfred kehui katsellen Iiriksen tanssia. Muutkin piti tanssista ja väki taputti innoissaan Iiriksen lopetettua. Se oli todella hieno esitys kaikkien mielestä.

Hääjuhla kestivät iltaan asti ja sitten vieraiden oli aika lähteä kotiin.

"Kiitos kaikille, että tulitte ja hyvää yötä." Alfred ja Iiris toivottivat juhlaväelle heidän poistuessa pikkuhiljaa. Sen jälkeen oli taas niin tavallista, mutta sitäkin parempaa.
Alfred ja Iiris olivat hyvin väsyneitä juhlinnan jälkeen, että iltatoimien jälkeen he painuivat suoraan pehkuihin. Iiris oli hiljattain muuttanut Alfredin puukenkätalolle asumaan. Asunto oli ehkä pieni, mutta kyllä sinne mahtui kaksikin henkilöä oikein hyvin.
"Alfred." Iiris sanoi heidän kömpiessä sänkyyn.
"Mitä rakas?" Alfred kysyi.
"Tämä oli elämäni paras päivä koskaan." Iiris sanoi tyytyväisenä.
"Niin minustakin ja parempaa en voisi toivoakkaan." Alfred sanoi ja hän tarkoitti sitä. Aviopari suuteli toisiaan vielä kerran toivottaen hyvät yöt ja pian he olivat hyvillä mielin nukahtaneet. Ja niin jäi taakse pitkä ja hieno päivä, jota Alfred ja Iiris eivät unohtaiis koskaan.

Animesarja-katsaus: Dragon Ball GT

 Hyvää päivää kaikille lukijoilleni.
Puhutaan tällä kertaa sarjasta, joka oli minulle jo ylä-aste ajoilta todella rakas ja fanitan sitä vieläkin. Nimittäin Dragon Ball anime.
Kuten ehkä tiedätte, olen melkoinen Dragon Ball fani. Se on vaan niin mainio anime sarja ikimuistoisten hahmojen, hauskojen ja eeppisten hetkien ja muutenkin hyvän tarinan kanssa.
Kyseinen manga/anime sarja on jatkunut tähän asti jo 1984-luvulta lähtien ja se on vieläkin monien fanien suosikki tänä päivänäkin.

Mutta nyt ei puhutakkaan Dragon Ballin fanikunnasta, vaan sen mielipiteitä jakavasta spin-offista, jota ei enää luokitella canoniksi Dragon Ball Superin tultua kuvioihin. Nimittäin Dragon Ball GT.

Dragon Ball GT tuli kuvioihin vuonna 1996, eli se on melkein minun ikäinen, koska synnyin itse vuonna 1995. Toisin kuin muut Dragon Ball sarjat, GT ei perustu Akira Toriyaman manga-sarjaan, mutta herra Toriyama oli toki mukana suunnittelemassa kyseistä sarjaa.
Itse tutustuin tähän GT-sarjaan ylä-asteella sen aikaisen kaverini kautta ja mä voin tunnustaa, että mä silloin rakastin tätä sarjaosaa, mutta nykyään mä ymmärrän hyvin miksi GT:tä vihataan. Mutta miksi sarjaa vihataan? Siihen tulemme hiukan myöhemmin.

(HUOM! Seuraava teksti-osa sisältää juonipaljastuksia, joten jos et halua spoilereita, skippaa vinosta tekstistä tavalliseen tekstiin.)

Dragon Ball GT:n tapahtumat perustuvat 5 vuotta Dragon Ball Z:n loppujakson jälkeiseen aikaan. Goku ja hänen oppilaansa Uub, joka on uudelleen syntynyt Kid Buu, päättävät vuosia kestäneen treenauksensa Kamin Look Outissa. Samassa Gokun vanha vihollinen Keisari Pilaf saapuu paikalle apureineen aikeessa löytää ikivanhat Mustatähti Lohikäärme Kuulat tavoitellakseen maailmanvalloitusta. Gokun tultua väliin Pilaf toivoo vahingossa Gokun muuttuvan taas lapseksi ja se toive käy toteen minkä jälkeen kuulat sinkoilee ympäri universumia. Sitten saadaankin tietää, että jos Mustatähti Kuulia ei kerää vuoteen mennessä, koko maailma tulisi tuhoutumaan.
Goku kertoo tästä asiasta perheelleen ja lähtee lopulta Truksin, Bulman ja Vegetan pojan, ja pojantyttärensä Panin kanssa etsimään kuulia ympäri universumia. Matkalla he kokevat kaikenlaisia kommelluksia ja seikkailuja, ja samalla he tapaavat robotin nimellä Giru, joka syötyään Lohikäärme Kuula jäljittimen osaa itse etsiä kuulia. Sitten he saavat tietää, että Baby niminen Tuffle alieni aikoo kostaa Saiyaneille kotiplaneettansa tuhoutumisen vuosia sitten ja suuntaa matkansa Maapallolle, joten sankareille tulee kiire kotiin.
Siihen mennessä Baby on ehtinyt ottaa valtaansa lähes kaikki ihmiset maan päältä ja ottanut haltuunsa Vegetan ruumiin, jolloin hänestä tuli Baby Vegeta. Edessä on pitkä ja verinen taistelu Babyn kanssa, johon osallistuu myös Uub, Gokun oppilas, joka fuusioituu Majin Buun kanssa jolloin heistä tulee yhdessä Majuub. Lopulta Goku muuttuu taistelun aikana Super Saiyan 4:seksi ja lopulta voittaa Babyn pelastaen samalla koko maailman jälleen.
Myöhemmin Babyn kukistumisen jälkeen Dr. Myuu (Babyn luoja) ja Dr. Gero (Androidien luoja) liittoutuvat Helvetissä ja luovat uuden pahan version Android 17:sta ja avaavat Helvetin portin jolloin kaikki tutut pahikset pääsevät vapaaksi ja alkavat taistella Z-taistelijoitten kanssa. Samalla alkuperiäinen Android 17 yrittää manipuloita siskonsa Android 18 mukaansa, mutta 18:n aviomies Krillin estää sen, jolloin hän saa surmansa. Sitten kaksi Android 17:aa fuusioituvat keskenään ja tällöin styntyy vaarallinen Super 17. Goku ja Android 18 taistelevat yhdessä tätä hirveää vihollista vastaan ja taiselun pääteeksi he voittavat tämän.
Super 17:n kukistumisen jälkeen sankarimme alkavat kerätä Lohikäärme Kuulia toivoakseen kuolleet ihmiset takaisin henkiin, mutta kuuliin oli kertynyt pahaa energiaa vuosien toiveiden myötä, mistä syntyy kuusi pahaa Shenronia. Goku ja Pan lähtevät jahtaamaan näitä hirviöitä ja kukistavat heidät yksi kerrallaan. Mutta niistä vahvin Syn Shenron imaisee itseensä loput kuulat ja muuttuu voittamattomaksi Omega Shenroniksi. Tilanne näyttää mahdottomalta, kunnes Vegeta, joka oli Bulman uuden laitteen avulla oppinut Super Saiyan 4 muodon, fuusioituu Gokun kanssa Super Saiyan 4 Gogetaksi. Mutta taistelu ei kestä kauan, koska Gogetan energia loppuu ja fuusio lakkautuu kesken kaiken. Gokun perheen käydessä uudelleen taisteluun Omega Shenronin kanssa, Goku luo universumin energialla Super Ultra Spirit Bombin ja saa vihdoinkin Omega Shenronin nujerrettua ja kuulat pelastettua.
Oikea Shenron kutsutaan paikalle lopulta ja tämä suotuu toteuttamaan viimeisen toiveen Gokun lähtiessä tämän mukaan sanottuaan ensin hyvästit ystävilleen ja perheelleen.
100 vuotta myöhemmin yli sata vuotias Pan kannustaa jälkeläistään Goku Jr:a maailman vahvin turnauksessa ja näkee samalla aikuisen Gokun joka katoaa yht'äkkiä ja takaumien jälkeen Goku sanoo hyvästit katsojille ja lentää pois, jolloin sarja loppuu onnellisesti.

Nyt kun juoni on käsitelty, on aika puhua GT:n hyvistä ja huonoista puolista ja niistä riittää paljon.

HUONOT PUOLET

1. Gokun muuttaminen lapseksi: Siis miksi hemmetissä tällainen idea piti yli päätään toteuttaa?? Vaikka selvästi tarkoitus oli palata Dragon Ball sarjan alkujuurille, niin onhan tuo ihan nolo ratkaisu. Goku oli aikuisena jo tarpeeksi vahva ja hänestä olisi ollut aikuisena enemmän hyötyä. No, ainakaan hän ei ollut lapsenakaan hyödytön.

2. Sarjan synkkä juoni ja masentava tarina: Dragon Ball kun on tunnettu taisteluiden lisäksi hassuttelusta ja sekoiluista, niin tässä ei tunnu olevan varaa sellaiseen. Okei, teemana on toki maailmanloppu ja kiire kotiin, mutta olisivat tekijät voineet silti pitää edes vähän hauskaa sarjan kanssa. Tämä ei oikeastaan edes tunnu Dragon Ball sarjalle, vaan pikemminkin vakavammalle spin-offille, mikä se tosin on.

3. Sarjan hahmot ja niiden käyttö: Gokua, Pania ja hiukan Trunksia ja Vegetaa lukuunottamatta, kukaan hahmoista ei tunnu enää niin tärkeälle kuin aikaisemmin. Varsinkin Goten ja Gohan ei tee paljon mitään ja ainoa kerta jolloin he loistavat on Babyn vallassa ollessa ja parissa taistelussa. Myös Uubin rooli tuntuu hukkaan heitetylle ja hänen fuusioitumisesta Majin Buun kanssa ei tunnu auttavan juuri ollenkaan hahmon hyötymisessä. Uubilla olisi ollut mainio potentiaali olla päähahmo, mutta ei. Sitten on mm. Tien, Yamcha, Krillin ja Roshi. He tuntuvat esiintyvän vain vilauksilta fanien vuoksi ja heilläkään ei ole merkittävää osaa tarinassa. Krillinistä sentään annetaan kuva, että hän on jo vanha, vikka onhan Roshikin. Roshikin esiintyy paremmin alussa jossa hän tapaa Gokun uudestaan ja siihen se jääkin. Ja viimeisenä on pakko mainita on Bulla, Vegetan ja Bulman tytär. Hän toki esiintyi Z:n lopussa ja hän selvästi on Panin hyvä ystävä, mutta GT:ssä hän ei tee oikeastaan yhtään mitään. Hänen repliikkinsä ei ole kovin tärkeitä ja hän ei edes taistele ollenkaan. Ja älkää käsittäkö väärin, mä tykkään toki Bullasta, mutta jos tarkkaan miettii niin hänelle olisi voinut keksiä paremman roolin GT:ssä ja hänestä olisi voinut olla edes jotenkin hyötyä. No, kaikkea ei voi saada, edes joka kerta.

4. Panin huono kohtelu: Ainakin ne tavat miten Pania kohdellaan sarjan aikana on jotenkin häiritsevää. Esimerkiksi kun hänet on muutetu nukeksi, niin Dolltaki niminen pahis alkaa kohdella häntä vastenmielisesti nukke pakkomielteensä takia. Toinen on kun alieni peura imee Panin rintaa luullen tätä äidikseen. Mä en tajua mitä tekijöillä on liikkunut päässä, kun ne suunnittelee kohtauksia missä 10 VUOTIASTA tyttöä kohdellaan seksuaalisesti. Ymmärtäisin jos Pan olisi ainakin 16 vuotta niin kuin Bulma oli Dragon Ballin alussa. Nykyään nuo tavat kohdella Pania ei menisi millään läpi. Ai niin, pakko myös mainita se, kun Babyn vallassa ollut Gohan yritti tappaa Panin. Muistan pitäneeni sitä kohtausta melko ahdistavana katseltuani GT:tä ekaa kertaa. Onneksi siitäkin tosin selvittiin.

5. Outo loppuratkaisu: Se että Goku lähtee Shenronin mukaan vastineeksi toiveesta, tuntuu vähän oudolle tavalle päättää päähahmon tarina. Olihan sillä toki pointtinsa, mutta olisi sen voinut tehdä toisella tapaa, en vaan tosin tiedä miten.

HYVÄT PUOLET

1. Super Saiyan 4: Tämä ehkä jakaa mielipidettä, mutta mun mielestä Super Saiyan 4 on siistein muutos Dragon Ball GT:ssä. Se on vaan coolimpi kuin Super Saiyan Blue, joka tuntui minusta hiukan laiskalle ratkaisulle. Ehkä ainoa ongelma Super Saiyan 4:ssa on sen mustat hiukset, mutta se on vaan pikku juttu.

2. Pan: Panillä on ristiriitainen fanikunta ja osa sanoo jopa vihaavansa häntä hänen kakrumaisen luonteensa takia ja kuinka hän pahoinpitelee Giru robottia. Mutta hei, hän on kymmenen vuotias. Tottakai hänellä on raivareita joskus. Ja sekin kuinka hän kehittyy srjan edetessä, on vaan minusta hyvin tehty ja hänestä tulee jopa kiltimpi loppupuolella. Ja mun täytyy kertoa, että olin ylä-asteella jopa ihastunut Paniin.

3. Hyvät ideat jotka olisi toiminut paremminkin: GT:ssä on muutamia hyviä ideoita jotka olisi voinut toimia hyvällä käsikirjoituksella. Varsinkin Uub olisi voinut loistaa päähahmona Panin kanssa ja varsinkin hänen ja Majin Buun fuusioituminen oli tosi siisti idea. Ja pahiksissa oli hyvä potentiaali, vaikka esimerkiski Baby Saga oli turhan synkkä teemainen.

Siinä taisi ola kaikki maininnan arvoinen Dragon Ball GT sarjasta. Kiitos kun luitte ja kertokaa kommentissa mitä mieltä olette GT sarjasta ja jos minulta jäi jotain kertomatta niin sanokaa ihmeessä. Eipä kai muuta kuin, että hyvää jatkoa ja palaillaan joskus toisessa postauksessa.

Alfred J Kwak Uusi sukupolvi: Alexander lapsenvahtina

 Alfred Jodocus Kwak ja hänen vaimonsa Iiris, jotka asuivat kuuden lapsensa kanssa puukenkätalossa, olivat menossa yhden ystävänsä luo kutsuille ja lapsille oli tulossa lapsenvahti. He olivat sopineet Matildan, Iiriksen hyvän ystävän kanssa muutama päivä sitten, että hän tulisi hoitamaan lapsia illan ajaksi. Lapsista se oli hauska ajatus, koska he pitivät Matilda tädistä kovasti. Matildalla ei ollut ikinä kiire ja hänellä oli aina mukana herkkuja. Hän oli myös hyvä keksimään leikkejä ja heillä oli aina hauskaa.
Mutta sitten sattui käänne, joka ei ollut oikein kiva. Matilda nimittäin sai flunssan ja hän ei voinutkaan mennä lapsenvahdiksi.
"Sinun on parasta levätä tämä ilta." Matildan veli Alexander sanoi siskolleen.
"Mutta kun minä lupasin Alfredille ja Iirikselle olla lapsenvahtina." Matilda intti "En voi tuottaa heille pettymystä."
"Mutta jos menet nyt sinne, niin saatat tartuttaa flunssasi lapsiin." Alexander sanoi, hän nimittäin oli ammatiltaan lääkäri ja hän tiesi, että kipeänä ainoa keino on levätä kotona.
"Ehkä olet oikeassa." Matilda totesi lopulta ja mietti: "Mutta kuka tuuraisi minua?"
Sitten hän keksi, että Alexander tuuraisi häntä tämän illan.
"Minäkö? Älä hupsuttele. Enhän minä tiedä paljon mitään lapsien hoitamisesta." Alexander väitti.
"Olethan sinä ennenkin leikkinyt heidän kanssa ja olet hyvä ensiavussa jos jotain sattuu." Matilda sanoi veljelleen. "Ja aina voit pyyttä Alfredilta ja Iirikseltä listan lasten iltatoimista."
"Se on totta. Hyvä on minä suostun." Alexander myöntyi lopulta ja hän ilmoitti puhelimessa Alfredille, että Matilda on nyt kipeä ja, että hänelle oli löytynyt tuuraaja.

Myöhemmin kun Alexander saapui Alfredin talolle, Iiris kirjoitti hänelle pitkän listan siitä mitä iltatoimiin kuului ja mitä tuli muistaa sinä hetkenä.
"Oletko varma, että selviät yksin?" Alfred kysyi hiukan huolestuneena. "Lapset ovat joskus vähän vallattomia."
"Olenhan minä, olkaa ihan huoleti." Alexander sanoi tosin hiukan epäröiden itsekin katsellen listaa.
"Illallinen on hautumassa ja iltatoimien jälkeen lapset menevät heti nukkumaan," Iiris sanoi Alexanderille kun laittoi kiireisenä hiuksiaan.
"Tämä on ihan helppoa, osaisin tämän vaikka unissani." Alexander vakuutti.
"Kai sinä tiedät, että lasten kanssa oli on muuta kuin leikkimistä?" Alfred muistutti Alexanderia.
"Kyllä minä sen tiedän." Alexander sanoi ja lisäsi: "Menkää vaan rauhallisin mielin ja viettäkää hyvä ilta."
Iiris antoi kullekin lapselle lähtösuukot ja Alfred kehotti heitä olemaan kunnolla ja tottelemaan Alexander-setää.
"Luuletko, että Alexander pärjää lasten kanssa?" Iiris kysyi mieheltään heidän lähtiessä ulos.
"Luulisin, hän on oikein hyvä lääkäri ja varmasti hyvä lapsenvahti." Alfred arveli.
"Olen silti vähän huolissani." Iiris sanoi ja Alfred ehdotti, että he soittaisivat kotiin myöhemmin varmistaakseen, että kaikki on hyvin. Iiriksen mielestä se oli hyvä idea.

"Noniin lapsen nyt on aika..." Alexander aloitti vanhempien lähdettyä, mutta sillä sekunnilla alkoi riehuminen. Bram oli aloittanut hippaleikin ja muut leikkivät mukana.
"Lopettakaa, sisällä ei saa juosta. tehän lupasitte olla kunnolla." Alexander sanoi tiukasti, mutta lapset eivät kuulleet häntä. Sitten Melody, Anna ja Joonas leikkivät tyynysotaa, Junior ja Bramin alkoivat hyppiä sohvalla samalla kun Alfons kurkotti keksipurkille.
"Noniin rauhoitutaan nyt." Alexander yritti rauhoitella lapsia, mutta sai sitten tyynystä päähän.
"Hups, anteeksi." Melody pyysi osuttuaan vahingossa Alexanderin päähän tyynyllä ja muutkin lapset lopettivat riehumisen sillä sekunnilla nähdäkseen mitä nyt tapahtuisi.
"Ei se mitään, mutta nyt loppuu tyynysodat." Alexander sanoi rauhallisena pidellen päätään.
"Miksei Matilda tullut?" Junior kysyi.
"Hän on vähän sairas ja tarvitsee lepoa." Alexander selitti.
"Matilda parka." Anna sanoi harmissaan.
"Kyllä hän siitä paranee, mutta siihen asti pidetään me hauskaa." Alexander sanoi innokkaalla äänellä. Sitten kuului kolahdus keittiön suunalta. Alfons oli kaatanut keksipurkin ja mutusti yhtä keksiä jo parhaillaan.
"Ei Alfons, ennen ruokaa ei syödä keksejä." Alexander torui laittaen purkin paikoilleen. Mutta sitten Alfons yritti kurkotella kuumaa pataa hellalla.
"Älä koske, se polttaa." Alexander huudahti ja nappasi Alfonsin nopeasti pois hellan luota. "Tämä ei olekaan niin helppoa." hän ajatteli hämmentäessä pataa.
Kun pataruoka oli valmis, Alexander annosteli sitä kuuteen lautaseen ja pyysi lapsia syömään. lapset tulivat ruokapöytään ja Alexander auttoi heidät tuolille. 
"Anna limua." Bram vaati ja Alfonskin halusi limua.
"Illalla ei juoda limua." Alexander sanoi ja kaatoi maitoa mukeihin.
"Äiti antaa meidän valita juotavat." Alfons sanoi, hän kun ei oikein pitänyt maidosta.
"Maito tekee hyvää luustolle ja kasvatte sen avulla nopeasti." Alexander selitti. 
"Hyi paprikaa." Melody valitti "Äiti ei laita lautaselleni paprikaa." Melody ei pitänyt paprikasta yhtään.
"Ja minulle hän ei laita tomaattia salaattiin." Joonas sanoi tökkien tomaattia lautasellaan.
Alexander katsoi listaa jonka Iiris oli antanut hänelle ja hän tosiaan oli unohtanut katsoa kohdasta mistä kukin lapsi piti ja mistä ei. Että olikin nyt typerä olo.
"Kaikkea ei ole pakko syödä, mutta maistaa ainakin pitää." hän sanoi lopulta ja se riitti lapsille.

Ruuan jälkeen puhelin soi. Alexander vastasi  puhelimeen.
"Hei, Alfred tässä. Haluasin vain kysyä kuinka siellä menee?" Alfred tiedusteli puhelimen toisesta päästä.
"Vallan mainiosti, lapset ovat juuri syöneet ja nyt onkin kylvyn aika." Alexander sanoi katsellen listaa.
"Hyvä, sitten meidän ei tarvitse olla huolissamme." Alfred sanoi huojentuneena ja sulki luurin toivotettuaan onnea.
"Onnea tosiaan tarvitaan." Alexander ajatteli.
 Sitten olikin aika mennä iltapesulle ja Alexander laski lapsille kylpyveden sopivan lämpimäksi. Mutta lapset eivät olleet halukkaita kylpyyn.
"Ei me haluta kylpyyn, haluamme katsoa telkkaria." he sanoivat yhdestä suusta.
"Ei käy, illalla ei katsota telkkaria." Alexander sanoi ja ehdotti, että kylvyn jälkeen luettaisiin iltasatu. Siitä ideasta lapset pitivät kovasti ja yksi kerrallaan kukin nousi ammeeseen. Alexander alkoi sitten pestä kutakin lasta vuorollaan.
"Olehan paikallasi Alfons," Alexander komensi poikaa.
"Menee saippuaa silmiin." Alfons valitti hieroen silmiään.
"Mikä vauva." Bram mumisi.
"En ole vauva." Alfons sanoi loukkaantuneena ja siitä alkoi kinastelu. Alexander yritti rauhoitelle kinastelijoita samalla kun sai saippuavettä silmiin.
"Kuinka Matilda oikein selviää tästä?" Alexander ihmetteli.
Kun kinastelu vihdoin loppui, oli aika kuivata lapset ja lukea iltasatu. Alexander kysyi minkä sadun lapset haluaisivat kuulla.
"Hannu ja Kerttu." Junior ja Alfons sanoivat, mutta tytöistä se ei ollut hyvä idea.
"Ilkeä noita aiheuttaa minulle painajaisia." Melody marmatti.
"Mielummin Punahilkka." Anna ehdotti, muttei se pojille kelvannut.
"Olemme kuulleet sen tuhat kertaa." Joonas sanoi ja Bramista se oli tylsää.
"Kuulkaas, miten olisi Lumivalko ja Ruusunpuna? Se vasta jännittävä tarina onkin." Alexander ehdotti. Siitä lapset olivat samaa mieltä. Niinpä Alexander vei lapset huoneeseensa ja kun he olivat asettuneet mukavasti, Alexander alkoi lukea. Tarina oli pitkä ja jännittävä, mutta ei mennyt kauan kun lapset nukahtivat ja Alexander oli helpottunut. Hänellä oli tosin vielä siivottavaa, koska olohuone oli melkoisessa sotkussa ja tiskipöytä täynnä astioita. Siinä meni aikaa ja hän oli urakan jälkeen niin väsynyt, että nukahti melkein samantien sohvalle. Hänen huomaamatta lapset hiipivät hänen luokseen ja kömpivät vuorollaan hänen vierelle ja Alfons kömpi hänen syliin. Heistä Alexander oli yhtä kiva kuin Matilda.
Kello yksitoista Alfred ja Iiris saapuivat viimeinkin kotiin.
"Menikin näin kauan." Alfred sanoi kun saapui Iiriksen kanssa kotiovelle.
"Toivottavasti lapset ovat pärjänneet." Iiris toivoi Alfredin avatessa oven. Sisälle tultua heitä odotti yllästys.
"Oi katso kuinka siistiä täällä on." Alfred hämmästeli.
"Todellakin, Alexander teki oikein hyvää työtä." Iiris sanoi tyytyväisenä. Sitten heidän hämmästyksekseen Alexander nukkuikin lasten kanssa sohvalla tyytyväisenä.
"Voi kuinka herttaista." Iiris sanoi hiljaa. "En arvannut, että Alexander olisi näin hyvä lapsenvahti."
"Totta puhuen en minäkään." Alfred sanoi pidellen vaimonsa kättä.
"Ai te tulittekin jo?" Alexander sanoi unisena, kun heräsi oven ääneen. Hänkin yllättyi kun näki lasten nukkuvan hänen vierellään ja Alfonsin hänen sylissään.
"Täällä taitaa olla kaikki hyvin." Alfred arveli.
"Kyllä, lapset ovat olleet kylläisiä ja käyneet pesulla." Alexander sanoi kun nousi sohvalta ja ojensi nukkuvan Alfonsin Alfredille.
"Kiitos oikein paljon avustasi." Alfred kiitteli ystäväänsä pidellen poikaansa sylissään.
"Eikai lapsista ei ollut vaivaa." Iiris kysyi.
"No, voisin sanoa etten malttaisi odottaa seuraavaan kertaan." Alexander totesi hetken mietittyään. Vaikka lastenhoito ei ollut helppoa, niin se oli omalla tavalla mukavaakin.
Alexander toivotti hyvät yöt ja lähti sitten kävelemään kotiaan kohti, missä hänen siskonsa jo nukkui tyytyväisenä.
"Olipas ilta. Tänä yönä nukun kyllä kuin tukki." Alexander ajatteli kömmittyään petiin ja vaipui sitten heti syvään uneen.
Yö jatkui rauhallisena ja pitkä uuvuttava ilta oli vihdoin takana.

Alfred J Kwak fanitarina: Syntymäpäivä Atriikissa

 Kaikki mitä tässä kerrotaan, sijoittuvat jonkin aikaa Alfredin loppujakson jälkeen ja ennen "Seuraava Sukupolvi" tarinoitteni aikaa.
Ymmärtääkseen tarinan ei tarvitse kattoa sarjaa alusta loppuun, mutta Alfred ja Iiris on ainakin tunnettava.

Oli helmikuinen aamu ja Vesimaa oli paksun lumen peitossa. Vaikka ilmassa oli kova pakkanen, niin aamuaurinko valaisi kirkkaasti pilvien lomitse.
Alfred oli lähtenyt aikaisin liikkeelle. Hän taapersi aurattua tietä pitkin kohti taloa joka oli lähellä metsää. Siellä asui hänen tyttöystävänsä Iiris, joka oli yllättäen pyytänyt Alfredin luokseen, sillä hänellä oli tälle tärkeää asiaa. Alfred ei ollut vielä varma mikä se olisi, mutta hän arveli sen olevan jotain tosi erikoista näin aamusta. Alfred koputti ovelle ja häntä vastaan tuli Tom, Iiriksen pikkuveli. Hänkin oli siskonsa luona vierailulla täysihoitolasta, koska hän ja Iiris olivat sopineet, että Tom vierailisi siskonsa luona joka toinen viikonloppu.
"Huomenta. Sisään vain Alfred." Tom sanoi ja Alfred astui sisälle.
"Hyvää huomenta Tom." Alfred toivotti ja kysyi missä Iiris oli. Tom kertoi, että Iiris oli pakkaamassa huoneessaan. Alfred huomasikin, että olohuoneessa oli jo pari matkalaukkua.
"Lähdettekö matkalle?" Alfred kysyi Tomilta ja Tom nyökkäsi vaikuttaen innostuneelta. Ennen kun Alfred ehti kysyä minne, Iiris tuli jo huoneestaan toisen laukun kanssa.
"Kas, sinä tulitkin Alfred." Iiris sanoi hymyillen "Sinähän tulit nopeasti."
"Sanoit, että sinulla on minulle tärkeää asiaa." Alfred sanoi katsoen samalla laukkuja.
"Niin on." Iiris sanoi ja kertoi: "Tom ja minä menemme Etelä-Atriikkiin. Vietämme siellä syntymäpäivääni."
"Ai, syntymäpäivääsi?" Alfred ihmetteli. Hän kyllä oli kuullut Iiriksen syntymäpäivästä, mihin tosin oli vielä viikko.
"Niin, aiomme samalla tavata taas sukulaisia ja ystäviämme." Iiris kertoi ja hänkin oli innosta suunniltaan.
"Kauanko aiotte viipyä?" Alfred kysyi ja tunsi itsensä vähän harmistuneeksi.
"Viikon verran." Iiris vastasi ja lisäsi: "Ja sinä tietysti tulet mukaamme."
"Mitä? Minäkö?" Alfred kysyi yllättyneenä ja unohti heti harmistumisensa.
"Tietysti. Ajattelin, että sinustakin olisi hauskaa tavata sukulaisiani ja tutustua perheeseeni paremmin." Iiris selitti ja lisäsi: "Jos siis haluat mukaan?"
"Pilailetko? Totta kai minä lähden mukaan!" Alfred hihkaisi ja pomppasi pystyyn. "Milloin lähdemme?" hän kysyi kun oli hieman rauhoittunut.
"Huomenna aikaisin." Iiris vastasi ja lisäsi hymyillen: "Siitä tulee hauskaa, usko pois."
"Mahtavaa tavata taas kaikki." Tom riemuitsi "En malta odottaa huomiseen."
Seuraavana päivänä, kun kaikki olivat valmiita, kolmikko saapui lentokentälle jossa lentokone Etelä-Atriikkiin odotti jo heitä.
Mauri Myyrä oli tullut saattamaan heidät lentokentälle.
"Oletko varma, ettet halua mukaan?" Alfred kysyi tältä.
"Olen. Jonkunhan täytyy pitää huoli talostasi, kun olet poissa." Mauri sanoi "Ja toivon myös, että matkanne sujuu hyvin."
"Kiitos. Pidä huoli talostani ja kerron sinulle kaiken, kun palaamme." Alfred lupasi, mutta sitten Iiris huikkais hänelle, että heillä oli jo kiire.
"Kertokaa terveiset ja pitäkää hauskaa" Mauri huusi vielä heidän perään, kun he astuivat koneeseen.
Lentokoneessa Alfred ja Iiris istuutuivat vierekkäin ja Tom istuutui heidän taakse.
"Tästä tulee jännittävää." Tom hihkui matkakuumeessa. Hän ei ole ennen ollut lentokoneessa.
Sitten matkustajia kehotettiin panemaan turvavyöt kiinni ja pian lentokone nousi ilmaan. Alfred katseli ikkunasta, kuinka kaikki pieneni heidän alapuolellaan.
"Jännittääkö sinua tavata muut?" Iiris kysyi tältä.
"No, ehkä vähän." Alfred vastasi "Toivottavasti he pitävät minusta."
"Taatusti pitävät. Kukapa ei pitäisi sinusta?" Iiris vakuutti hymyillen ja piti Alfredia kädestä lisäten: "Hyvin se menee, rakas."
Alfred hymyili Iirikselle ja rentoutui.
Pitkän lentomatkan jälkeen he saapuivat lopulta Etelä-Atriikin lentokentälle. Sieltä he tilasivat taksin ja ajoivat tutuille seuduille.
"Voi, tulee muistoja mieleen." Iiris huokaisi katsellen maisemia.
"Melkein kaikki on kuin ennen muuttoa." Tom sanoi katsellen toisesta ikkunasta. "Isä ja äiti varmaan jo odottavat meitä." hän arveli. Iiris oli kertonut vanhemmilleen viikko sitten kirjeessä, että hän, Tom ja Alfred saapuisivat viikko ennen syntymäpäiviä paikalle.

Samaan aikaan munan muotoisessa savitalossa Blanche Wana, Iirisksen ja Tomin äiti, laitteli lounasta keittiössä vieraita varten. Hän ja hänen miehensä Kwa Wana odottivat kovasti lapsiensa tuloa ja olivat innokkaita kuulemaan miten heillä meni Vesimaassa.
"Oi, he tulivat jo." Blanche sanoi, kun kuuli auton äänen ja sen jälkeisen koputuksen. "Kultaseni, avaisitko oven?" hän kysyi mieheltään.
"Mielelläni." Kwa sanoi ja meni avaamaan oven toivottaen tulokkaat tervetulleeksi.
"Hauska nähdä sinua taas, isä." Iiris sanoi ilahtuneena ja halasi isäänsä lujasti.
"Minulla oli ollut ikävä." Tom sanoi halaten myös isäänsä.
"Hienoa, että tulitte rakas tyttäreni ja poikani." Kwa sanoi halaten heitä takaisin. "Ja tietenkin hauska nähdä sinuakin Alfred." hän lisäsi kätellen Alfredia.
"Minustakin on hauska nähdä teitä." Alfred sanoi hymyillen.
"Käykää toki sisään." Kwa kehotti päästäen vieraat sisään. Sisällä Tom ei malttanut riisua lakkiaan vaan riensi heti äitinsä luo.
"Äiti!" hän hihkaisi hypäten äitinsä syliin.
"Tom! Oletpas sinä kasvanut." Blanche sanoi halaten poikaansa. Sitten hän halasi Iiristä iloisena ja Iiris oli tosi iloinen nähtyään taas äitinsä. Lopuksi Blanche halasi Alfredia ja sanoi tälle: "Ihanaa nähdä sinuakin."
"Samoin." Alfred sanoi halaten takaisin. "Siitä onkin aikaa."
"Et usko tätä isä, mutta Vesimaassa on juuri nyt paljon lunta." Tom kertoi isälleen heidän istuutuessa lounas pöytään.
"Ihanko totta?" Kwa kysyi kiinnostuneena. "Se on varmaan tosi jännittävää."
"On toki. Alfred on opettanut monia lumileikkejä." Tom hihkui.
"Tom osaa jo aika hyvin tehdä lumiukkojakin. Ja Iiriksen olen opettanut luistelemaan." Alfred kertoi.
"Niin, mutten ole vieläkään kovin hyvä siinä." Iiris myönsi, mutta Alfred vakuutti, että Iiris oli aika hyvä aloittelijaksi.
Kun ruoka oli valmis, Blanche toi sen pöytään ja annosteli sitä jokaisen lautaselle.
"Ihanaa, lempiruokaani." Iiris sanoi ilahtuneena.
"Mitä tämä on?" Alfred kysyi katsellen annostaan. Hän ei ole ennen nähnyt moista ruokaa Vesimaassa.
"Bobotieta. Äitini resepti." Blanche kertoi selittäen, että se oli melkein kuin kasvisvuoka, johon tosin tuli eri mausteita, joita sai vaan Etelä-Atriikissa.
"Kuulostaapa erikoiselle." Alfred sanoi kiinnostuneena. Mutta, kun hän maistoi ruokaa, hänen suutaan alkoi polttaa hiukan ja ruoka oli muutenkin eri makuista kuin se mihin hän oli tottunut.
"Mikä hätänä? Etkö pidä siitä?" Iiris kysyi huolestuneena.
"Öö, tämä on oikein hyvää, erikoista ainakin." Alfred kehui. Hän ei halunnut loukata Iiriksen äidin tunteita ja väitti siksi ruokaa herkulliseksi.
"Hauska kuulla. Tiesin, että pitäisit siitä. Teenkin sitä lisää syntymäpäiviä varten ja saat syödä sitä niin paljon kuin haluat." Blanche lupasi hymyillen. Alfred ajatteli, että kai tähän tottuu, kun syö tarpeeksi.

Lounaan jälkeen Iiris auttoi äitiään tiskaamaan astiat. Kwa esitteli Alfredille taloa ja sanoi esittelyn lopuksi: "Toivottavasti viihdytte meillä vierailunne ajan." 
"Taatusti. Teillä on aika viihtyisä asunto." Alfred kehui.
Sitten Kwa varmisti, ettei kukaan kuullut ja kysyi Alfredilta varovasti: "Joko olet kosinut tytärtäni?"
"Kosinut? No, en ihan vielä, mutta aion kyllä joku kerta." Alfred sanoi raapien päätään.
"Jos totta puhutaan, minusta olisi hauskaa saada sinusta vävy ja olla joku päivä vaari." Kwa kertoi ja lisäsi: "Vaimonikin odottaa kovasti mummiksi tuloa."
"Ööh, eikö siihen ole vähän liian aikaista?" Alfred kysyi arasti. Hän ei ole ihan vielä ajatellut isäksi tuloa.
"Ota toki kaikki aikasi poikaseni." Kwa sanoi "Siihen ei ole mitään kiirettä."
Alfred huokaisi helpottuneena, mutta sanoi: "Olisihan se toisaalta siistiä olla isä joku päivä."
Silloin kuului ovelta koputus.
"Minä avaan." sanoi Alfred ja meni avaamaan oven. Hän hämmästyi nähtyään kaksi tummaa ankaa ovella, joista toinen oli naispuolinen vihreässä mekossa ja toinen miespuolinen punaisella takilla. "Hyvää päivää." Alfred toivotti tulokkaille.
"Päivää päivää." mies ankka sanoi ja lisäsi: "En tiennytkään, että täällä on vieras."
"Kuulimme, että Iiris on tullut takaisin." nais ankka sanoi.
"Kyllä, hän on täällä." Alfred sanoi kummastellen ja kutsui Iiristä: "Iiris, sinulle tuli vieraita."
"Vieraita?" Iiris ihmetteli ja meni katsomaan keitä häntä tuli tapaamaan. Hän hämmästyi ja ilostui nähtyään ankat ovella.
"Iiris!" huudahti kaksikko iloissaan.
"Maria ja Andre! Ihanaa nähdä teitä." Iiris hihkaisi ja riensi halaamaan kaksikkoa. Sitten hän esitteli kaksikon Alfredille, joka oli hieman hämillään: "Tässä ovat Maria ja Andre, serkkujani."
"Serkkujasi? En tiennytkään, että sinulla on serkkuja." Alfred sanoi ihmeissään.
"Tämä tässä on Alfred, poikaystäväni." Iiris esitteli Alfredin serkuilleen. Serkut katsoivat Alfredia vähän hämmentyneenä, mutta sitten he kättelivät tätä kohteliaasti.
"Oikein hauska tavata." Alfred sanoi ystävällisesti.
"Niin, hauskaa tosiaankin." Andre sanoi. Sitten Iiris pyysi serkkujaan peremmälle ja heillä alkoi kova juttutuokio. Alfred vaan jäi eteiseen katsoen hämmentyneenä heidän peräänsä.
"He vaikuttivat vähän vakavilta." Alfred ajatteli itsekseen, mutta arveli, että se johtui siitä etteivät he vielä tunteneet häntä.
Kun serkukset olivat asettuneet mukavasti olohuoneeseen, Maria sanoi: "Sinua ei olekaan näkynyt sen jälkeen, kun lähdit kotoa pois."
"Niin, missä ihmeessä olet ollut näin kauan?" Andre kysyi.
"Se on vähän pitkä juttu." Iiris sanoi ja kertoi siitä, kun hän saapui perheineen Vesimaahan ja päätti jäädä asumaan sinne.
"Ja sitten sinä tapasit Alfredin?" Maria kysyi ja Iiris vastasi: "Kyllä. Hänen avulla sain uuden kodin ja ilman häntä olisin ollut hukassa."
"Mielenkiintoista." Andre sanoi.
"Kerrohan vähän Alfred millaista Vesimaassa on." Iiris pyysi, kun Alfred tuli olohuoneeseen.
"Se on kaunis paikka, varsinkin kesällä, kun kukat kukkivat ja perhoset lentelevät. Siellä on järviä missä uida ja mukavia asukkaita." Alfred kertoi innokkaana kotimaastaan.
"Kuulostaa... erikoiselle." Maria sanoi pohtien ja pyysi sitten: "Kerrohan millainen perhe sinulla on?"
"Minulla ei oikeastaan ole kummoista perhettä." Alfred sanoi hieroen niskaansa. "Minut kasvatti Mauri Myyrä, kun jäin orvoksi."
"Myyrä?" Andre hämmästeli ja kysyi: "Kuinkas myyrästä tuli sinun isäsi?"
"Menetin oikean perheeni, kun olin pieni ankanpoikanen ja Mauri otti minut kasvatikseen." Alfred kertoi. 
"Sepä sääli. Siis, että menetit perheesi." Maria sanoi empaattisesti.
"Niin, mutta Mauri on minulle kuin oikea isä, joskus äitikin." Alfred sanoi.
Sitten Iiris pyysi, että Alfred keittäisi teetä. Kun Alfred meni keittiöön, serkut juttelivat Iirikselle matalalla äänellä: "Sinun poikaystäväsi on vähän... omituinen."
"Omituinen? Miksi?" Iiris kummasteli serkkujensa puhetta.
"Tarkoitamme, että on aika epätavallista, että myyrä on ankan isä ja hän ei oikein ole sellainen miksikä kuvittelimme sinulle." Andre selitti ja lisäsi: "Ymmärrämme toki sen, että pidät hänestä."
"No, hän on kyllä erilainen kuin me, mutta hän on sitäkin rohkeampi ja auttavaisempi." Iiris sanoi.
"Sinäkin olet vähän erilainen kuin ennen." Maria sanoi vuorostaan Iirikselle.
"Millä lailla erilainen?" Iiris kysyi.
"Kas kun tuntemamme Iiris oli perinteitä noudattava neiti ja nyt muutettuasi Vesimaahan olet kuin unohtanut perinteet ja elämäsikin on nykyään toisenlainen." Maria selitti varovasti.
Alfred sattui kuulemaan keittiöstä serkkujen sanat ja kaikki tuo mitä he sanoivat saivat hänet tuntemaan olonsa jotenkin kurjaksi.
"Oli se toisenlaista tai ei, olen silti onnellinen sen kanssa." Iiris sanoi päättäväisesti ja lisäsi: "Mutta olen silti se sama Iiris jonka tunsitte, tai siis tunnette."
"Tietenkin serkku hyvä. Ja on se hyvä, että olet tyytyväinen elämääsi. Kaikki on vaan ollut niin erilaista sen jälkeen kuin lähdit." serkut selittivät.
"Tarkoituksemme ei ollut haukkua sinua." Maria lisäsi pahoittelevasti.
"Ei se mitään." Iiris sanoi "Olette vaan huolissanne minusta ja ymmärrän senkin." Iiris sanoi hymyillen.
"Tee on valmis." Alfred ilmoitti tuodessaan tarjotinta olkkariin. Iiris kaatoi teetä kuppeihin ja kukin otti omansa.
"Muuten, on eräs henkilö, joka haluaa tavata sinut." Maria kertoi juodessaan teetä.
"Niinkö? Kuka se on?" Iiris kysyi ihmeissään.
"Eräs jonka tunnet hyvin." Maria sanoi "Näet hänet pian. Hän tulee parahiksi syntymäpäivillesi."
"Onko sinulla muitakin tuttuja Iiris?" Alfred kysyi Iirikseltä ja Iiris nyökkäsi.
"Enkö ole kertonut sinulle?" Iiris kysyi.
"Et ole." Alfred vastasi päätään pudistaen.
"No, näet heidät pian." Iiris sanoi hymyillen. Alfred ei ollut itse ihan varma sen jälkeen mitä hän oli kuullut Iiriksen serkkujen sanovan.

Seuraavan muutaman päivän ajan järjesteltiin Iiriksen syntymäpäiväjuhlia, jotka oli tarkoitus pitää Wana-perheen pihalla. Ohjelmaan oli suunniteltu musiikkia, Atriikkilaista tanssia ja tietysti paljon ruokaa. Alfred autteli järjestelyissä, vaikka hän ei ihan tuntenut Atriikkilaisia tapoja syntymäpäivien vietossa. Ja tanssi mitä Iiris ja Maria harjoitteli serkkujensa kanssa oli helpon näköinen. Iiris ja Maria tanssivat Andren soittamien rumpujen tahtiin. Tomkin osallistui harjoituksiin ja hänestä se oli hauskaa.
"Haluatko kokeilla?" Iiris ehdotti Alfredille tämän katsellessa tanssia.
"Öö, toki. Se näyttää helpolta." Alfred tokaisi. Mutta kun hän yritti tanssia Atriikkilaista kansantanssia niin hänen askeleensa näyttivät enemmän hullunkuriselta steppailulta.
"Minusta sinun pitäisi harjoitella vähän." Andre sanoi päätään pudistaen.
"Se on ihan helppoa kun sen osaa." Tom vakuutti ja näytti esimerkkiä miten tanssittiin. Alfred yritti vielä, mutta ei hänen kömpelöt askelmat näyttäneet yhtään paremmilta.
"Ei se mitään Alfred, ei kukaan opi heti." Iiris lohdutteli ja kehotti yrittämään vielä kerran. Mutta Alfredia ei enää huvittanut ja hän siirtyi harmissaan syrjään. Iiris ihmetteli mikä Alfredia vaivasi, yleensä Alfred ei luovuttanut noin helposti.
"Anteeksi Maria, mutta harjoitellaanko myöhemmin?" Iiris ehdotti serkulleen.
"Toki, ei haittaa." Maria sanoi ja Iiris lähti Alfredin perään.
"Alfred, odota." Iiris huusi ja juoksi tämän luo.
"Miksi lopetit tanssimisen?" Alfred ihmetteli.
"Pidän vaan tauon. Ajattelin myös että haluaisit kai jutelle vähän." Iiris selitti ja pyysi Alfredia kertomaan mikä oli.
"Ei mikään, en vaan ole tottunut Atriikkilaisiin tapoihin." Alfred sanoi ja lisäsi: "Äitisi ruoka on kyllä hyvää, mutta aika mausteista minulle. Ja tanssisi on hieno, mutta vaikea."
"Ai sekö sinua harmittaa?" Iiris kysyi ja oli aikeessa sanoa, ettei Alfredin tarvinnut hävetä itseään, kunnes Tom tuli sanomaan Iirikselle, että hänelle oli tullut vieras.
Iiris ihmetteli kuka se mahtoi olla. Hänen ja Alfredin tultua paikalle heitä oli vastassa pitkä tumma ankka päällään pilottitakki. Iiris tunnisti miekkosen heti. Se oli hänen lapsuuden hyvä ystävä Badru.
"Badru? Oletko se tosiaan sinä?" Iiris huudahti iloisena ja riensi miehen luo.
"Hei Iiris. Ilahduitko näkemästäsi?" Badru kysyi Iirikseltä, ja Iiris oli tosiaankin ilahtunut näkemästään. Alfred oli vähän ymmällään, hän kun ei ole ikinä kuullutkaan tästä Badrusta.
"Ai niin, melkein unohdin. Badru, tässä on Alfred Jodocus Kwak. Alfred, tässä on Badru." Iiris esitteli ystäväänsä.
"Ai sinä olet siis Alfred? Iiris onkin kertonut sinusta kirjeissä." Badru sanoi ja kätteli Alfredia, ja hänen otteensa oli tiukempi kuin Alfredin.
"Ihanko totta?" Alfred kysyi ja kuiskasi Iirikselle: "Et ole ikinä kertonut Badrusta."
"Olin minä joku kerta aikeessa kertoakin." Iiris selitti. Sitten Iiris kysyi miten Badrulla on mennyt.
"No, tiedäthän, lentäjän hommia ja kaikkea." Badru sanoi ja lisäsi: "Mutta olen minä osannut ottaa rennosti."
"Oletko sinä tosiaan lentäjä?" Alfred kysyi yllättyneenä.
"Joo ja lennän oikeaa lentokonetta." Badru kertoi ylpeänä ja näytti valokuvaa lentokoneestaan. Alfred oli aivan ällistynyt kuvasta ja hänen oli vaikeaa uskoa moista.
"En haluaisi olla utelias, mutta kauanko olet ollut Iiriksen kanssa ystäviä?" Alfred kysyi.
"Olemme tunteneet jo pienestä pitäen ja meillä oli jopa toisillemme lempinimet." Badru kertoi.
"Niin, minua Badru kutsui Puluksi ja minä kutsuin häntä Kontioksi." Iiris sanoi naurahtaen.
Alfredista nuo nimet ei ollut ihan tavallisia lempinimiä ja hän aikoi kysyä: "Olitteko kenties..."
"Joo, tavallaan." Badru vastasi niskaansa hieroen tarkoittaen ihastuneita. Sitten Iiris ehdotti että he jatkaisivat tanssiharjoituksia yhdessä. Badru piti kovasti ideasta.
"Voisitko näyttää Alfredille miten se tehdään?" Iiris ehdotti.
"Mielelläni." Madru sanoi myönteisesti ja kun hän alkoi tanssia niin Alfred näki miten taitava Badru olikaan ja miten iloisesti Iiris tanssi juuri hänen kanssa. Alfred tunsi itsensä kolmanneksi pyöräksi ja hän meni syrjään ettei olisi häirinnyt tanssijoita.
"Sepä oli hauskaa, tanssitaitosi eivät ole yhtään huonommat." Badru kehui Iiristä tanssin päätteeksi.
"Sinunkin tanssi oli upeaa." Iiris kehui vuorostaan Badrua. Sitten hän huomasi, että Alfred oli poissa. Iiris meni etsimään häntä ja löysikin Alfredin yksinään talon takaa.
"Alfred, mikä sinun on?" Iiris kysyi tultuaan tämän luo.
"Ei mikään." Alfred vastasi huokaisten "Mene vaan tanssimaan Badrun kanssa."
"Miksi olet noin tolaltasi? Etkai ole... kateellinen?" Iiris kysyi katsoen Alfredia kulmien alta.
"En minä ole kateellinen." Alfred väitti, mutta Iiris näki sen kyllä heti.
"Kuule, vaikka minä ja Badru olimme kerran ihastuneita toisiimme, niin siitä on jo tosi kauan ja olen tyytyväinen uuteen elämääni." Iiris vakuutti Alfredille ottaen tätä kädestä. "Sitä paitsi minä olen aina iloisempi sinun kanssa." hän lisäsi samalla, kun antoi pusun Alfredin poskelle.
"Oletko tosiaan? Vaikken ole lentäjä enkä yhtä komeakaan?" Alfred kysyi ja Iiris nyökkäsi ollen täysin varma. "Minusta tosin tuntuu myös etteivät serkkusi pidä minusta." Alfred sanoi kertoen kaiken mitä kuuli.
"Älä siitä välitä. Serkkuni eivät ehkä tunne sinua, mutta he tietävät myös miten hyväntahtoinen sinä olet ja aina valmis auttamaan." Iiris selitti katsoen Alfredia silmiin.
"Niin, mutta en ehkä viihdy syntymäpäivä juhlissasi, koska en osaa kansantanssia, enkä oikein pidä Atriikkilaisesta ruuasta." Alfred epäili.
"Et ole tosissasi. Jos jäisit pois juhlistani niin ne olisivat tosi tylsät juhlat." Iiris sanoi ja lisäsi: "Kunhan harjoittelemme niin opit vielä tanssimaan ja juhlissa on toki muutakin ruokia tarjolla joista varmasti tykkäät. Ole kiltti ja osallistu juhliin."
"No, hyvä on. Voin ainakin olla mukana." Alfred sanoi lopulta mietittyään hetken.
Loppupäivän ajan Alfred ja Iiris harjoittelivat tanssimista yhdessä ja Iiris näytti perinpohjin miten tanssi meni ja miten askeleet tehtiin.

Lopulta syntymäpäivä koitti ja kaikki oli valmista juhliin.Paikalle oli kutsuttu kaikki Iiriksen vanhat ystävät ja serkut ottivat heidät vastaan.
Iiris oli puettu kauniiseen värikkääseen mekkoon juhlaa varten ja kaikki onnittelivat häntä päivänsankarina. Alfredia puolestaan jännitti tämä hetki ja hän toivoi, että kaikki menisi hyvin.
Iiriksen isä Kwa halusi pitää juhlapuheen: "Hyvä juhlaväki. Tahdon kiittää teitä kaikki siitä, että osallistuitte tyttäreni Iiriksen syntymäpäiville. Luvassa on perinteistä ohjelmaa ja toivon, että viihdytty kaikki." Puheen päätyttyä juhlaväki taputti hänelle kunnioittavasti.
Ensiksi oli luvassa lahjojen jakaminen ja jokainen oli tuonut jotain. Iiris kiitti jokaista saatuaan heiltä lahjat, etenkin Badrua joka oli ostanut hänelle kauniin helminauhan. Alfred epäröi omaa lahjaansa nähtyään kaikkien muiden lahjat, mutta hän päätti antaa sen kuitenkin.
"Tämä on sinulle, jotta muistat ensimmäisen syntymäpäiväsi kanssani." Alfred sanoi Iirikselle ojentaen pakettia. Iiris avasi sen ja sen sisältä paljastui kaunis kultareunuksinen rasia. Avattuaan rasian kannen Iiris kuuli sen sisältä kaunista musiikkia, koska se olikin soittorasia.
"Voi Alfred, en tiedä mitä sanoa." Iiris sanoi liikuttuneena lahjasta ja halasi Alfredia lujasti kiitollisena.
"Ole hyvä vaan rakas." Alfred sanoi halaten takaisin ja Iiris lupasi pitää soittorasian aina tallessa.
"Se oli mainio lahja kamu." Badru sanoi taputtaen Alfredin olkapäätä.
"Iiris on onnekas kun hänellä on sinut." Maria sanoi iloisena ja Andre oli samaa mieltä. Alfred hymyili kuultuaan kehut.
Kun tuli tanssin ja syömisen aika, Alfred huomasi, että tarjolla oli tosiaan muutakin ja hän söi eritoten hedelmäisiä leivoksia ja maistoi myös ruokaakin, mikä ei ollutkaan niin kamalaa.
"Saanko luvan?" Alfred kysyi sitten kun pyysi Iiristä tanssimaan.
"Tottakai." Iiris vastasi ja tanssi Alfredin kanssa juuri sillä tavalla miten he olivat harjoitelleet ja lisänneet jopa omaa tyyliä.
Kaikki kerääntyivät katsomaan Alfredin ja Iiriksen tanssia ja heistä se oli niin kaunista ja pari näytti söpöltä tanssiessa. Lopuksi he taputtivat tanssijoille hyvästä esityksestä. Alfred kumarsi otettuna taputuksista ja Iiris niiasi heille kauniisti. Juhlat olivat paremmat kuin odotettiin ja kaikki olivat onnellisia.
Yöllä ennen nukkumaan menoa Iiris sanoi Alfredille: "Nämä olivat parhaat synttärit aikoihin. Oli ihanaa, että olit mukana Alfred."
"Niin olivat. Ja oli hauskaa olla mukana. Atriikkilaiset juhlat ovat oikein kivat." Alfred sanoi ja lisäsi: "Mutta on jo ikävä kotiin."
"Niin, todellakin." Iiris sanoi ollen täysin samaa mieltä. Vaikka Atriikki oli hänen syntymäpaikkansa, niin Vesimaata parempaa paikkaa ei ollutkaan missään muualla.

Seuraavana päivänä oli jo aika palata kotiin. Alfred, Iiris ja Tom pakkasivat tavaransa kotiinpaluuta varten ja Iiriksen ja Tomin vanhemmat sekä serkut ja Badrukin tulivat saattamaan heidät lentokentälle.
"Kiitos näistä ikimuistoisista juhlista." Iiris kiitteli halaten vanhempiaan ja serkkujaan.
"Olemme iloisia, että juhlat onnistuivat." Blanche sanoi hymyillen.
"Kadehdin sinua. Sinulla on kaikkea mitä saattaa kuvitella." Maria sanoi Iirikselle ja katsahti Alfredia samalla vihjaillen: "Ei olisi veljiä tai serkkuja? En ole nirso."
"No no, eipä ruveta haaveileen liikoja." Andre sanoi siskolleen virnuillen.
Badru tuli Alfredin ja Iiriksen luo sanoen heille: "Pidetäänhän vielä yhteyttä?"
"Taatusti." Alfred sanoi, eikä häntä enää häirinnyt Badrun seura.
"Tule sinäkin käymään Vesimaassa joskus." Iiris ehdotti Badrulle "Alfred voisi silloin esitellä sinulle paikkoja."
"Joo se olisi hauskaa." Alfred sanoi innostuneena.
"Täytyy katsoa milloin kerkeän, mutta se on varmaa, että tulen." Badru lupasi ja sanoi vielä Alfredille: "Lupaathan huolehtia Iiriksestä jatkossakin?"
"Lupaan." Alfred lupasi ja se riitti Badrulle.
Kun Alfred, Iiris ja Tom nousivat lentokoneeseen, saattueväki vilkutti heille hyvästiksi toivottaen pikaista jälleen näkemistä.
"Tuntuupa hyvältä päästä taas kotiin." Alfred sanoi "En malta odottaa, että pääsen kertomaan isälle kaiken tämän."
"Atriikkia tulee kyllä ikävä." Tom sanoi katsellen ikkunasta.
"Niin, mutta on silti kiva nähdä Vesimaata taas ja tavata uudet ystävämme." Iiris sanoi ollen sitä mieltä, että oli hauska palata kotiin.
Palattuaan vihdoin kotiin, Alfred, Iiris ja Tom kertoivat kaikille ystävilleen terveiset ihmeellisestä Etelä-Atriikista asti.

Top-10 rohkeinta tekoa Disney-leffoissa

 Olen nähnyt kaikenlaisia TOP-10 Disney listoja, mutta yksi mikä on ehkä kiinnostavimpia on rohkeimmat teot. Ja rohkeila teoilla meinaan kohtauksia, missä hahmo tekee joko suuren uhrauksen tai uroteon toisen puolesta.
Päätin listata omat 10 suosikkiani uhkarohkeista Disney kohtauksista ja kertoa tarkemmin miksi ne on suosikkejani.

HUOM! Pieni spoileri varoitus!

10. Belle ottaa isänsä paikan (Kaunotar ja Hirviö)

Hirviö on vanginnut Bellen isän Mauricen tämän tultua hänen linnaansa. Belle on lähtenyt etsimään isäänsä linnasta ja törmää samalla linnan isäntään, Hirviöön. Hirviö suostuu lopulta vapauttamaan Mauricen Bellen ottaessaan isänsä paikan vankina, Mauricen estelyistä huolimatta. Maurice pääsee kotiin ja surun murtama Belle jää linnaan.
Tämä kohtaus tuli ekana mieleen kun mietti urheita tekoja. On jotenkin ihailtavaa, kuinka Belle rakastaa isäänsä niin paljon, että uhraa oman vapautensa tämän puolesta ja saa kovapäisen Hirviön suostumaan ehtoihin. Tämä on myös kohtaus, missä yksi lempi Disney pareistani tapaa toisensa ekaa kertaa, ei tosin hyvissä merkeissä. Mutta jostainhan suhteen on alettava.

9. Prinssi Phillip taistelee Pahattaren kanssa

Prinssi Phillip on aikeessa mennä herättämään lumouksen takia nukkuvan Prinsessa Auroran, mutta ilkeä Pahatar ei salli sen tapahtuvan. Hän taikoo orjantappuramuurin linnan ympäri ja muuttuu itse lohikäärmeeksi kukistaakseen Philipin. Prinssi joutuu taistelemaan henkensä edestä ja taistelun päätteeksi hän voittaakin kolmen haltijattaren avulla.
Kerrankin joku prinssi muuttuu hyödylliseksi elokuvan aikana. Prinssi Phillipin on oltava yksi suosikki prinssi hahmojani, ja syystäkin. Taistelu on tosi eeppinen ja katsoja saa tosissaan jännittää siinä onnistuuko prinssi voittamaan pahan. Tämän ansiosta saamme kokea romanttisen kohtauksen ja mainion loppuratkaisunkin.

8. Purri hyppää Hiidenpataan (Hiidenpata)

Hornansarvi on herättänyt pahan Hiidenpadan avulla kuolemattoman armeijansa, jolla hän aikoo tehdä itsestään voittamattoman. Ainoa keino estää se on jonkun elävän hypättävä pataan vapaasta tahdostaan. Taran aikoo itse hypätä, mutta Purri ei salli sitä, koska hänestä Taranilla on syy elää, mutta Purrilla ei. Joten Purri hyppää vapaaehtoisesti pataan ja purkaa Hiidenpadan kirouksen.
Vaikka Hiidenpata onkin karmivuuden takia yksi vähemmän suosikkejani, niin on siinäkin ikimuistoiset kohtaukset ja Purrin uhraus on yksi niistä. Purri on tähän mennessä osoittautunut rasittavaksi pelkuriksi, mutta nyt hänellä oli tilaisuus osoittaa ettei ole mikään itsekäs otus. Onneksi Purri sentään selviää lopussa, mutta siltikin tämä kohtaus on surullinen ja uhkarohkea.

7. Hirviö pelastaa Bellen susilta (Kaunotar ja Hirviö)

Belle oli paennut linnasta Hirviön raivoa, mutta löysikin itsensä metsästä keskeltä susilaumaa. Juuri silloin Hirviö saapuu paikalle ja alkaa taistella susilauman kanssa. Hirviö voittaakin taistelun, mutta haavoittui pahasti. Belle aikoo jatkaa matkaa, mutta muuttaakin mielestä ja vie loukkaantuneen Hirviön takaisin linnaan.
Vaikka tämä onkin samasta leffasta kuin numero 10, niin tämä oli pakko laittaa mukaan, koska tässäkin uhrataan oma henki toisen puolesta raivokohtauksen jälkeen. Tämän kohtauksen aikana selviää, että Hirviöllä oli suojeleva puolensa ja hän ei ollut mikään ilkeä hahmo. Lisäksi koko taistelu on jännittävä ja katsojaa saa melekin pelätä Hirviön puolesta.

6. Mulan ottaa isänsä paikan armeijassa (Mulan)

Hunnit ovat hyökänneet Kiinaan ja yhden miehen jokaisesta perheestä on puolustettava maata, jopa Mulanin isä, Fa Zhou. Mutta Mulanin mielestä isä on liian vanha sotaan ja samana yönä hän tekee suuren uhrauksen, leikkaa tukkansa jotta näyttäisi pojalta, pukee sotisovan päälleen ja ratsastaa hevosellaan Khanilla kohti armeijaleiriä. Fa Zhou tunsi lain. Jos Mulan paljastuisi esittävänsä miestä, hänet tapettaisiin heti.
Minusta Mulanin uhraus on suurempi kuin Bellen, koska tässä uhrauksessa hän uhmaa lakia ja vaarantaa tietoisena henkensä. Tässä loistaa myös kunnioitus vanhempiaan kohtaan ja halu suojella heidän henkeä omallaan. Ehkä nyt ois hyvä kertoa, että pidän eritoten teoista missä vaarannetaan oma henki.

5. Tarzan taistelee Saborin kanssa (Tarzan)

Gorillojen pahin vihollinen Sabor leopardi hyökkää havitellen heikolta vaikuttavaa Tarzania. Kerchak taistelee Saborin kanssa, mutta meinaa hävitä leopardille. Silloin Tarzan menee väliin ja alkaa itse taistella Sabrin kanssa apinoiden kannustaessa häntä. Pitkän ja verisen taistelun päätteeksi Tarzan saa kun saakin leopardin hengiltä ja apinat riemuitsevat tämän voitosta.
Tottakai mun suosikki Disney taistelu pääsi mukaan tänne listalle, eikä ihmekään. Tarzan osoittaa tässä taitonsa suojellessan laumaansa ja kerrankin hänestä ollaan lopulta ylpeitä. Etenkin Kala saa olla hyvin ylpeä kasvatistaan ja Kerchakin alkaa vihdoin jollain lailla osoittaa kunnioitusta Tarzanille. Sääli vaan, että hetki Tarzanin ja Kerchakin kanssa päättyy liian lyhyeen.

4. Kuningas Tritonin uhraus (Pieni Merenneito)

Merennoita Ursula on tehnyt Arielin kanssa sopimuksen, jossa Arielista oli määrä tulla ihminen ja saada suudelma Prinssi Erikiltä. Mutta kaikki meneekin pieleen ja Ursula on aikeessa toteuttaa oman osuutensa sopimuksesta, jossa hän käyttää Arielia tämän isää, Kuningas Tritonia vastaan. Tajuttuaan, ettei Triton voi muutakaan, hän allekirjoittaa Ursulan sopimuksen, jossa hän luopuu kruunustaan pelastaakseen tyttärensä ja muuttuu pieneksi kasviolennoksi.
Triton todellakin osoittaa rakkauttaan Arielia kohtaan, siitä huolimatta, että on raivonut tälle ja rikkonut hänen aarteensa. Tämä on ehkä suurin uhraus, mitä isä voi tehdä lapsensa eteen. Vaikka tämäkin kohtaus päättyy lopulta hyvin, niin onhan tämä yksi suurimpia uhrauksia mitä isältä voi odottaa. Mutta tämä ei tosin ole suurin uhraus vanhemmalta, josta kerron kohta lisää.

3. Quasimodo pelastaa Esmeraldan (Notre Damen Kellonsoittaja)

Frollo on tuominnut Esmeraldan noituudesta ja on aikeessa polttaa hänet roviolla, samalla kun Quasimodo on kahlittu, jottei hän voisi pelastaa mustalaisneitoa. Frollo tosin ehdottaa Esmeraldalle, että jos tämä naisi hänet, niin hän säästyisi tuomiolta. Esmeralda kieltäytyy ehdotuksesta ja Frollo joutuu sytyttämään rovion. Tätä Quasimodo ei hyväksi ja hän katkaisee ketjut rientäen auttamaan. Hän hyödyntää siinä kiipeilytaitojaan ja voimakkuuttaan, minkä ansiosta hän onnistuu pelastamaan Esmeraldan roviolta ja kiipeää tämä olkapäällään Nothe Dameen turvaan.
Tämä kohtaus pääsi listalle eeppisuuden ja uhkarohkeuden takia. Pitkään Quasimodo oltiin nähty hellänä tyyppinä joka ei satuttaisi kärpästäkään. Ja nyt hän on tosissaan uhmaamassa isäntäänsä Frolloa ja hänen eleestään näkee, että nyt on leikki kaukana. On myös ihailtavaa kuinka Quasimodo tietää, että hänkin voi olla vaarassa, mutta tekee uroteon hengestään riippumatta. On vaan niin hienoa nähdä Quasimodossa uusia puolia ja on hänen rohekutensa on lähes vertaansa vailla.

2. Mufasa pelastaa Simban (Leijonakuningas)

Scar oli virittänyt ansan ja huijannut Simban rotkoon jonne ryntää lauma pillastuneita gnu-antilooppeja. Simban isä Mufasa rientää paikalle vain nähdäkseen ainoan poikansa olevan vaarassa ja rientää pelastamaan tämän lauman keskeltä. Mufasa saa Simban turvaan ja yrittää itsekin kiivetä turvaan, mutta hänelle ei ikävä kyllä käy yhtä hyvin.
Tämä tässä on suurin uhraus mitä Disney vanhemmat on koskaan tehneet. Mufasa on tässä kohtauksessa tosi rohkea ja hän vielä tietää olevansa itsekin hengenvaarassa jos ei ole varovainen. Vaikka Mufasalle käy lopulta huonosti ja olisi ollut kiva nähdä miten olisi käynnyt jos kumpikin olisi selvinnyt hengissä, niin silti arvostan tätä tekoa suuresti ja siksi Mufasa on yksi ihailtavimpia isähahmoja animaatio historiassa. On onni, että Simba edes selvisi tästä ja loput onkin sitten historiaa.

1. Herkules pelastaa Megin sielun Manalasta (Herkules)

Käytyään eeppisen taistelun Olympos-vuorella Titaaneja vastaan Herkules saa huomata rakkaan Megin olevan kuollut. Ainoa keino pelastaa Meg on mennä Manalaan vaatimaan Hadekselta tytön sielua takaisin. Hades opastaa Herkuleksen Kuolemanvirralle, jossa vangitut sielut virtaavat ja Megin sielu on niiden joukossa. Herkules tarjoaa vaihtokauppaa Hadekselle Megin sielusta ja sukeltaa hakemaan tytön sielua, mutta hän itse on aikeessa kuolla surkastuessaan koko ajan vaan enemmän. Mutta onneksi Herkuleksen uhraus on niin suuri, että hänestä lopulta tulee Jumala eikä siksi kuolekkaan ja näin on pelastanut rakkaansa sielun.
Olkoon muut mitä mieltä tahansa, mutta tämä uhraus on ehdottomasti verratavissa Mufasaan. Herkules uhraa sekä oman henkensä, että tavoitteensa tulla Jumalaksi pelastaakseen oman rakkaansa ja kaiken tuon jälkeen hän selviääkin hengissä ja muuttuu Jumalaksi, mikä on kyllä majesteettisinta ikinä. Ajatella, että uhraa henkensä ja sen myötä onnistuu elämän tavoitteessaan. Siis kuinka mahtavaa se voisi ollakaan?! Herkuleksen uhraus tulee nyt ja aina olemaan minun listoillani ykkösenä.

Kiitos kun jaksoitte lukea listaukseni loppuun asti. Kertokaa mitä mieltä olette näistä uhrauksista ja mikä on oma suosikkinne.
Eipä muuta kuin että näkemiin ja nähdään taas seuraavassa postauksessa, kunhan sellainen joskus tulee.

Hyvää Ystävänpäivää!

 Koska pian on Ystävänpäivä niin ajattelin sen kunniaksi jakaa muutamia oc parituksiani, joita olen suunnitellut huvikseni ja joita ette ehkä ole vielä nähneet. 
Nämä ovat siis täysin omia hahmoja, ei mitään ocxcanon pareja.

Apila Vuohi ja Lilli Lammas

Wolper ja Dotty

Ian ja Catia

Kabon ja Koromaru

Lorena ja Tanner (yhdet muutamista tyttöparituksistani)

Melody ja Noah

Yue ja Tung Mei (toinen tyttöparini)

Luteng ja Ai

Tim ja Linda

Will ja Anna Stesia

Nero ja Prinsessa Sparks

Caspian ja Prinsessa Sabrina

Hannah ja Manny

Siinä oli suurin osa mitä mun galleriastani löytyy. Kuten näette, meikä tykkää vähän erikoisista pareista ja muutenkin tehdä erilaisia pareja.

Toivottavasti tykkäätte ja viettäkää oikein hauskaa Ystävänpäivää.^^ Eipä muuta kuin, että nähdään seuraavassa postauksessa.

Fanihahmo anatomiaa: Crax, Joy ja Dean

 Kuinka moni tietää Amerikkalaisen, jopa Suomessakin esitetyn sarjan kuin Sesame Street (suom. Seesamtie)? Ei varmaan kovin moni, koska tietääkseni Sesame Street ei ole koskaan ollut Suomessa kovin suosittu aihe, vaikka 90-luvulla löytyikin Sesame Street aiheisia lelujakin. Mutta Amerikassa tämä sarja tunnetaan todella hyvin ja se jatkuu edelleenkin jenkkiläisten telkkarissa.
Sesame Street sarja on toki tarkoitettu pikkulapsille, mutta se sisältää teemoja mistä aikuisetkin saattavat olla kiinnostuneita. Lisäksi sarja sisältää jänniä hahmoja, kuten Elmo, Cookie Monster (Keksi Monsteri), Oscar, Big Bird (Tipu Tilava) ja tietty Bert ja Ernie.
Jos ette ole ikinä nähneet Sesame Street sarjaa, kannattaa kattoo Youtubesta joitakin pätkiä. Niissä pitää tosin osata sopivasti englantia, että ymmärtää niistä jotain. (Voisin ehkä joku kerta tehdä erikseen postauksen siitä.)

Mutta mehän emme ainakaan nyt puhu pelkästään Sesame Street sarjasta, vaan hahmoistani, jotka olen luonut Sesame Street tyyliseksi ja vähän sen sarjan pohjalta.
Kyseessä on oma kolmikkoni Crax, Joy ja Dean.

Crax (violetti), Joy (kellertävä), Dean (punainen)

Crax on pitkähkö karvainen otus, jolla on kellertävä siniraitainen harja. Crax elelee vanhempiensa kanssa eikä hänellä ole sisaruksia. Yleensä hän on kiltti ja rauhallinen, mutta suuttuessaan hän saa suuret voimat. Hän ei tosin satuttaisi ketään ja hän yrittää käyttää voimiaan rakentavammin, kuten pallopeleissä ja kiipeilyissä. Hän myös rakastaa vanhempiaan kovasti.
Joy on Craxin luokkatoveri ja paras ystävä (ehkä jopa ihastus). Joy itse elää vuorotellen äidin tai kanssa, koska hänen vanhempansa ovat eronneet. Silti hän on tyytyväinen elämäänsä, koska hänellä on kaksi kotia. Joy on tytöksi hyvin urheilullinen ja hän osaa pelata jalkapalloa, rullaluistella ja tanssimaan balettia. Hänellä on jopa pikkusisko, jota hän joutuu joskus hoitamaan äidin ollessa kiireinen.
Dean on lohikäärmelintu ja Craxin toinen paras ystävä, jonka Crax oli tuntenut jo taaperoiästä asti. Dean asuu myös molempien vanhempiensa kanssa ja hänkin on perheen ainoa lapsi. Dean on kyllä hyväsydämminen, mutta myös hupsu ja joskus hajamielinen. Hän osaa lentää ja on kova syömään.

Näillä kolmella on aikalailla arkisia seikkailuja kuten koulunkäynti ja perheeseen ja ystävyyteen liittyviä asioita. Joskus heille syntyy riitaa ja he yrittävät sopia sen. Aikalailla vakiintunutta, mutta rentoa sellaista.

Siinä taisi olla tällä hetkellä tärkeät asiat kerrottavana. Kiitos kun luitte ja innolla nähdään mitä jatkossa tulee.
Hyvää jatkoa ja hyvää uudenvuoden viettoa.