Pandan Joulukalenteri 2023 luukku 16

 Kiusattu albiino poro

Rubert oli viime aikoina ollut vanhempiensa Petterin ja Juulian jaloissa, varsinkin, kun joulu oli jo ovella ja kotona piti siivota ja tehdä valmisteluita.
"Mitä jos menisit kauppaan ja ostaisit pari asiaa mitä tarvitsen." Juulia ehdotti pojalleen "Raitis ilma tekisi sinulle varmasti hyvää." Juulian ajatus oli saada Rubertille tekemistä ainakin joksikin aikaa. Rubertista oli ihan kiva käydä Joulukylän myymälässä ja hänestä oli muutenkin parempi pysyä poissa jaloista.
Matka kaupalle ei ollut kovin pitkä, joten Rubert päätti poiketa katsomaan olivatko muut poronvasat leikkimässä aukealla.
"Huhuu, onko täällä ketään?" Rubert huhuili muita, mutta ketään ei näkynyt. "Ehkä heilläkään ei ole aikaa leikkiä." huokaisi huokaisi hiukan pettyneenä.
Yht'äkkiä hän kuuli ääntä läheltä. Kuulosti siltä kuin joku olisi itkenyt. Rubert meni ottamaan selvää kuka se oli. Ääni tuli kuusien takaa ja kurkistettuaan niiden välistä, Rubert näki valkoisen tyttöporon, jolla oli siniset rusetit korvien takana ja kuonossa silmälasit. Tytön poskissa näki selvästi suuria kyyneleitä.
Hetken mietittyään Rubert meni lähemmäs ja kysyi varovasti: "Hei. Mikä sinulla on hätänä? Oletko satuttanut itsesi?" Tyttöporo säikähti hieman Rubertin tuloa.
"En ole satuttanut itseäni." tämä nyyhkytti "Kaikki sanovat, että olen hassun värinen ja he nauravat minulle."
"Sehän on kurjaa." Rubert sanoi järkyttyneenä "Kuinka joku voi tehdä tuollaista sinulle?"
"Ei sillä oli kai väliä. Sinäkin pidät minua hassuna vai?" tyttöporo kysyi katsoen Rubertia.
"Älä hulluja puhu. Minusta sinun värissä ei ole mitään vikaa. Olet ennemmin, ainutlaatuinen." Rubert sanoi ja hyväili tyttöä kuonollaan.
"Oletko sitä mieltä?" tyttöporo kysyi yllättyneenä.
"Tietysti. En minäkään ole kuin muut." Rubert vakuutti ja näytti samalla hohtavaa kultaista nenäänsä. Tyttöporo katsoi häntä silmät suurina.
"S-sinun nenäsi hohtaa kultaisena. O-oletko sinä Rubert? Kuuluisan Petteri Punakuonon poika?" hän kysyi aivan ihmeissään.
"Olen minä." Rubert nyökkäsi ja kysyi tytön nimeä.
"Minä olen Finna." Finna kertoi ja hymyili jo hieman tajuttuaan, ettei ollutkaan ainoa erilainen poro.
"No Finna, mitäs snaot jos olisimme ystäviä?" Rubert ehdotti "Lähde kanssani kaupalle niin voimme vaihtaa sanoja keskenämme."
"Joo, kuulostaa kivalta." Finna sanoi ja pyyhki viimeisetkin kyyneleet poskiltaan. Hän oli taas iloinen, nyt kun joku ei nauranut hänelle tai pilkannut häntä. Myös Rubert oli iloinen, koska hän oli löytänyt uuden ystävän ja saanut tämän paremmalle tuulelle.
Ja sillä tavalla Rubertista ja Finnasta tuli ystäviä.