Animesarja-katsaus: Dragon Ball GT

 Hyvää päivää kaikille lukijoilleni.
Puhutaan tällä kertaa sarjasta, joka oli minulle jo ylä-aste ajoilta todella rakas ja fanitan sitä vieläkin. Nimittäin Dragon Ball anime.
Kuten ehkä tiedätte, olen melkoinen Dragon Ball fani. Se on vaan niin mainio anime sarja ikimuistoisten hahmojen, hauskojen ja eeppisten hetkien ja muutenkin hyvän tarinan kanssa.
Kyseinen manga/anime sarja on jatkunut tähän asti jo 1984-luvulta lähtien ja se on vieläkin monien fanien suosikki tänä päivänäkin.

Mutta nyt ei puhutakkaan Dragon Ballin fanikunnasta, vaan sen mielipiteitä jakavasta spin-offista, jota ei enää luokitella canoniksi Dragon Ball Superin tultua kuvioihin. Nimittäin Dragon Ball GT.

Dragon Ball GT tuli kuvioihin vuonna 1996, eli se on melkein minun ikäinen, koska synnyin itse vuonna 1995. Toisin kuin muut Dragon Ball sarjat, GT ei perustu Akira Toriyaman manga-sarjaan, mutta herra Toriyama oli toki mukana suunnittelemassa kyseistä sarjaa.
Itse tutustuin tähän GT-sarjaan ylä-asteella sen aikaisen kaverini kautta ja mä voin tunnustaa, että mä silloin rakastin tätä sarjaosaa, mutta nykyään mä ymmärrän hyvin miksi GT:tä vihataan. Mutta miksi sarjaa vihataan? Siihen tulemme hiukan myöhemmin.

(HUOM! Seuraava teksti-osa sisältää juonipaljastuksia, joten jos et halua spoilereita, skippaa vinosta tekstistä tavalliseen tekstiin.)

Dragon Ball GT:n tapahtumat perustuvat 5 vuotta Dragon Ball Z:n loppujakson jälkeiseen aikaan. Goku ja hänen oppilaansa Uub, joka on uudelleen syntynyt Kid Buu, päättävät vuosia kestäneen treenauksensa Kamin Look Outissa. Samassa Gokun vanha vihollinen Keisari Pilaf saapuu paikalle apureineen aikeessa löytää ikivanhat Mustatähti Lohikäärme Kuulat tavoitellakseen maailmanvalloitusta. Gokun tultua väliin Pilaf toivoo vahingossa Gokun muuttuvan taas lapseksi ja se toive käy toteen minkä jälkeen kuulat sinkoilee ympäri universumia. Sitten saadaankin tietää, että jos Mustatähti Kuulia ei kerää vuoteen mennessä, koko maailma tulisi tuhoutumaan.
Goku kertoo tästä asiasta perheelleen ja lähtee lopulta Truksin, Bulman ja Vegetan pojan, ja pojantyttärensä Panin kanssa etsimään kuulia ympäri universumia. Matkalla he kokevat kaikenlaisia kommelluksia ja seikkailuja, ja samalla he tapaavat robotin nimellä Giru, joka syötyään Lohikäärme Kuula jäljittimen osaa itse etsiä kuulia. Sitten he saavat tietää, että Baby niminen Tuffle alieni aikoo kostaa Saiyaneille kotiplaneettansa tuhoutumisen vuosia sitten ja suuntaa matkansa Maapallolle, joten sankareille tulee kiire kotiin.
Siihen mennessä Baby on ehtinyt ottaa valtaansa lähes kaikki ihmiset maan päältä ja ottanut haltuunsa Vegetan ruumiin, jolloin hänestä tuli Baby Vegeta. Edessä on pitkä ja verinen taistelu Babyn kanssa, johon osallistuu myös Uub, Gokun oppilas, joka fuusioituu Majin Buun kanssa jolloin heistä tulee yhdessä Majuub. Lopulta Goku muuttuu taistelun aikana Super Saiyan 4:seksi ja lopulta voittaa Babyn pelastaen samalla koko maailman jälleen.
Myöhemmin Babyn kukistumisen jälkeen Dr. Myuu (Babyn luoja) ja Dr. Gero (Androidien luoja) liittoutuvat Helvetissä ja luovat uuden pahan version Android 17:sta ja avaavat Helvetin portin jolloin kaikki tutut pahikset pääsevät vapaaksi ja alkavat taistella Z-taistelijoitten kanssa. Samalla alkuperiäinen Android 17 yrittää manipuloita siskonsa Android 18 mukaansa, mutta 18:n aviomies Krillin estää sen, jolloin hän saa surmansa. Sitten kaksi Android 17:aa fuusioituvat keskenään ja tällöin styntyy vaarallinen Super 17. Goku ja Android 18 taistelevat yhdessä tätä hirveää vihollista vastaan ja taiselun pääteeksi he voittavat tämän.
Super 17:n kukistumisen jälkeen sankarimme alkavat kerätä Lohikäärme Kuulia toivoakseen kuolleet ihmiset takaisin henkiin, mutta kuuliin oli kertynyt pahaa energiaa vuosien toiveiden myötä, mistä syntyy kuusi pahaa Shenronia. Goku ja Pan lähtevät jahtaamaan näitä hirviöitä ja kukistavat heidät yksi kerrallaan. Mutta niistä vahvin Syn Shenron imaisee itseensä loput kuulat ja muuttuu voittamattomaksi Omega Shenroniksi. Tilanne näyttää mahdottomalta, kunnes Vegeta, joka oli Bulman uuden laitteen avulla oppinut Super Saiyan 4 muodon, fuusioituu Gokun kanssa Super Saiyan 4 Gogetaksi. Mutta taistelu ei kestä kauan, koska Gogetan energia loppuu ja fuusio lakkautuu kesken kaiken. Gokun perheen käydessä uudelleen taisteluun Omega Shenronin kanssa, Goku luo universumin energialla Super Ultra Spirit Bombin ja saa vihdoinkin Omega Shenronin nujerrettua ja kuulat pelastettua.
Oikea Shenron kutsutaan paikalle lopulta ja tämä suotuu toteuttamaan viimeisen toiveen Gokun lähtiessä tämän mukaan sanottuaan ensin hyvästit ystävilleen ja perheelleen.
100 vuotta myöhemmin yli sata vuotias Pan kannustaa jälkeläistään Goku Jr:a maailman vahvin turnauksessa ja näkee samalla aikuisen Gokun joka katoaa yht'äkkiä ja takaumien jälkeen Goku sanoo hyvästit katsojille ja lentää pois, jolloin sarja loppuu onnellisesti.

Nyt kun juoni on käsitelty, on aika puhua GT:n hyvistä ja huonoista puolista ja niistä riittää paljon.

HUONOT PUOLET

1. Gokun muuttaminen lapseksi: Siis miksi hemmetissä tällainen idea piti yli päätään toteuttaa?? Vaikka selvästi tarkoitus oli palata Dragon Ball sarjan alkujuurille, niin onhan tuo ihan nolo ratkaisu. Goku oli aikuisena jo tarpeeksi vahva ja hänestä olisi ollut aikuisena enemmän hyötyä. No, ainakaan hän ei ollut lapsenakaan hyödytön.

2. Sarjan synkkä juoni ja masentava tarina: Dragon Ball kun on tunnettu taisteluiden lisäksi hassuttelusta ja sekoiluista, niin tässä ei tunnu olevan varaa sellaiseen. Okei, teemana on toki maailmanloppu ja kiire kotiin, mutta olisivat tekijät voineet silti pitää edes vähän hauskaa sarjan kanssa. Tämä ei oikeastaan edes tunnu Dragon Ball sarjalle, vaan pikemminkin vakavammalle spin-offille, mikä se tosin on.

3. Sarjan hahmot ja niiden käyttö: Gokua, Pania ja hiukan Trunksia ja Vegetaa lukuunottamatta, kukaan hahmoista ei tunnu enää niin tärkeälle kuin aikaisemmin. Varsinkin Goten ja Gohan ei tee paljon mitään ja ainoa kerta jolloin he loistavat on Babyn vallassa ollessa ja parissa taistelussa. Myös Uubin rooli tuntuu hukkaan heitetylle ja hänen fuusioitumisesta Majin Buun kanssa ei tunnu auttavan juuri ollenkaan hahmon hyötymisessä. Uubilla olisi ollut mainio potentiaali olla päähahmo, mutta ei. Sitten on mm. Tien, Yamcha, Krillin ja Roshi. He tuntuvat esiintyvän vain vilauksilta fanien vuoksi ja heilläkään ei ole merkittävää osaa tarinassa. Krillinistä sentään annetaan kuva, että hän on jo vanha, vikka onhan Roshikin. Roshikin esiintyy paremmin alussa jossa hän tapaa Gokun uudestaan ja siihen se jääkin. Ja viimeisenä on pakko mainita on Bulla, Vegetan ja Bulman tytär. Hän toki esiintyi Z:n lopussa ja hän selvästi on Panin hyvä ystävä, mutta GT:ssä hän ei tee oikeastaan yhtään mitään. Hänen repliikkinsä ei ole kovin tärkeitä ja hän ei edes taistele ollenkaan. Ja älkää käsittäkö väärin, mä tykkään toki Bullasta, mutta jos tarkkaan miettii niin hänelle olisi voinut keksiä paremman roolin GT:ssä ja hänestä olisi voinut olla edes jotenkin hyötyä. No, kaikkea ei voi saada, edes joka kerta.

4. Panin huono kohtelu: Ainakin ne tavat miten Pania kohdellaan sarjan aikana on jotenkin häiritsevää. Esimerkiksi kun hänet on muutetu nukeksi, niin Dolltaki niminen pahis alkaa kohdella häntä vastenmielisesti nukke pakkomielteensä takia. Toinen on kun alieni peura imee Panin rintaa luullen tätä äidikseen. Mä en tajua mitä tekijöillä on liikkunut päässä, kun ne suunnittelee kohtauksia missä 10 VUOTIASTA tyttöä kohdellaan seksuaalisesti. Ymmärtäisin jos Pan olisi ainakin 16 vuotta niin kuin Bulma oli Dragon Ballin alussa. Nykyään nuo tavat kohdella Pania ei menisi millään läpi. Ai niin, pakko myös mainita se, kun Babyn vallassa ollut Gohan yritti tappaa Panin. Muistan pitäneeni sitä kohtausta melko ahdistavana katseltuani GT:tä ekaa kertaa. Onneksi siitäkin tosin selvittiin.

5. Outo loppuratkaisu: Se että Goku lähtee Shenronin mukaan vastineeksi toiveesta, tuntuu vähän oudolle tavalle päättää päähahmon tarina. Olihan sillä toki pointtinsa, mutta olisi sen voinut tehdä toisella tapaa, en vaan tosin tiedä miten.

HYVÄT PUOLET

1. Super Saiyan 4: Tämä ehkä jakaa mielipidettä, mutta mun mielestä Super Saiyan 4 on siistein muutos Dragon Ball GT:ssä. Se on vaan coolimpi kuin Super Saiyan Blue, joka tuntui minusta hiukan laiskalle ratkaisulle. Ehkä ainoa ongelma Super Saiyan 4:ssa on sen mustat hiukset, mutta se on vaan pikku juttu.

2. Pan: Panillä on ristiriitainen fanikunta ja osa sanoo jopa vihaavansa häntä hänen kakrumaisen luonteensa takia ja kuinka hän pahoinpitelee Giru robottia. Mutta hei, hän on kymmenen vuotias. Tottakai hänellä on raivareita joskus. Ja sekin kuinka hän kehittyy srjan edetessä, on vaan minusta hyvin tehty ja hänestä tulee jopa kiltimpi loppupuolella. Ja mun täytyy kertoa, että olin ylä-asteella jopa ihastunut Paniin.

3. Hyvät ideat jotka olisi toiminut paremminkin: GT:ssä on muutamia hyviä ideoita jotka olisi voinut toimia hyvällä käsikirjoituksella. Varsinkin Uub olisi voinut loistaa päähahmona Panin kanssa ja varsinkin hänen ja Majin Buun fuusioituminen oli tosi siisti idea. Ja pahiksissa oli hyvä potentiaali, vaikka esimerkiski Baby Saga oli turhan synkkä teemainen.

Siinä taisi ola kaikki maininnan arvoinen Dragon Ball GT sarjasta. Kiitos kun luitte ja kertokaa kommentissa mitä mieltä olette GT sarjasta ja jos minulta jäi jotain kertomatta niin sanokaa ihmeessä. Eipä kai muuta kuin, että hyvää jatkoa ja palaillaan joskus toisessa postauksessa.

Top 10 Dragon Ball hahmoa

 Olen viime aikoina katsonut Dragon Ball animesarjaa, klippejä ainakin. Mieleeni tuli viimeaikoina miten mielenkiintoiset hahmot siitä sarjasta löytyy ja päätin äsken tehdä Top 10 listan parhaista Dragon Ball hahmoista, omasta mielestäni.

HUOM! Pieni spoilerivaroitus ja lista tulee ehkä olemaan melko lailla mielipiteitä jakava.

10. Mestari Roshi

Jostain se päähahmon matkan on alettava ja yksi tarkeimpiä vaiheita Gokulle on hänen treenaaminen mestari Roshin kanssa.

Roshi pääsi listalleni juurikin siksi koska hän on sekä siisti että hauska hahmo. Hän on taitava taistelija ja hänen kykynsä kasvattaa suuret lihakset tuosta vaan on niin hienoa. Lisäksi hän oli ensimmäinen ihminen joka keksi Kamehameha-hyökkäyksen ja oli yksi ainoista joka osasi käyttää sitä. Hänen ehkä ainoa huono puoli on hänen perverssiluonne, mutta sekin on toisaalta myös hauska puoli hänessä ja ne on paikoitellen sovitettu hyvin tiettyihin kohtauksiin.

9. Hercule/Mr. Satan

Hercule on ehkä yksi mielipiteitä jakavin hahmo koko sarjassa. Itse pidän häntä yhtenä hauskimmista hahmoista ja hyvin tehtynäkin. Tiedän että Herculen ainoa huono puoli on hänen mahtaileva luonne ja se kuinka hän on olevinaan maailman vahvin vaikka onkin heikko verrattuna vaikka Z-Taistelijoihin. Mutta jos otetaan ki:tä hallitset tyypit pois niin Hercule on oikeastikin hyvin vahva taistelija verrattuna tavallisiin ihmisiin ja syystäkin maailman mestari ihmisten keskuudessa. Hän on myös rooliltaan melko tärkeä hahmo. Hän mm. heitti Android 16:n pään Gohanin luo minkä avulla Gohan muuttui Super Saiyan 2:ksi, sai Majin Buun lopettamaan ihmisten tappamisen ystävystymällä tämän kanssa sekä sai ihmiset antamaan energiaansa Gokun Spirit Bomb tekniikalle. Eli jos häntä ei olisi olemassa, maailma olisi tuhoutunut ties kuinka monta kertaa. Hänellä on myös huolehtiva puolensa ja hän välittää suuresti perheestään ja ystävistään.

8. Lordi Beerus

Ajatella että Beerus on Tuhonjumala ja yksi kaikkien aikojen voimakkaimpia taistelijoita koko universumissa. Hän on niin kuin niin vahva että hän pystyy tuhoamaan kokonaisia planeettoja vain naputtamalla sormeaan ja jopa ylpeä Saiyan prinssi Vegeta pelkää häntä. Mutta Beerus on onneksi melko laiska ja nauttii sen sijaan herkullisen aterian ja nukkuu niiden välissä. Siksi hän onkin lempi anti-sankari hahmojani, koska hän on sekä vahva että mukavuudenhaluinen.

7. Broly (Super)

Mun oli vaikeaa valita otanko Brolyn joko Z-leffasta vaiko Super-leffasta. Lopulta valitsin Superin Brolyn, koska tämä hahmo on ehkä hiukan paremmin kirjoitettu ja on muutenkin mielenkiintoisempi. Broly on siis niin vahva että Gokun ja Vegetan oli pakko fuusioitua taistellessa tätä vastaan ja hänen Legendaarinen Super Saiyan muto on vaan niin siisti ja mahtava. Lisäksi hänen persoonansa on parempi kuin Z-versiollaan, hahmo joka on elänyt vieraalla planeetalla ja tavattuaan muita hahmoja hän käyttäytyy kuin Tarzan tavattuaan Janen. Toivon totisesti että tulemme näkemään Brolya jossain tulevassa Dragon Ball seikkailussa tai pelissä.

6. Vegeta

Olisi kunnialoukkaus jos en laittaisi Saiyanlaisten prinssiä Vegetaa listalleni ja en ihmettele miksi. Vegetalla on yksi parhaimpia hahmokehityksiä sarjassa. Aluksi hän oli yksi päävihollisista ja sen jälkeen hänestä tuli Gokun kanssa kilpaileva anti-pahis ja lopulta anti-sankari joka haluaa olla kaikkien aikojen vahvin soturi koko universumissa. Hän kehittyykin koko ajan vahvemmaksi, mutta kokee sen jälkeen nöyryyttävän häviön, mutta nousee kuitenkin aina jaloilleen tappionkin jälkeen. Nykyään hän onkin Gokun kanssa melko samalla tasolla ja heidän ystävyys vain vahvistuu. Hän myös kehittyy henkisestikin ja oppii ajan kanssa välittämään muistakin kuin itsestään ja hänestä tulee myös aina vaan parempi aviomies Bulmalle ja isä Truksille ja Bullalle.

5. Tulevaisuuden Trunks

Tottakai kun kyseessä on toiminta anime niin täytyy siinä olla tulevaisuuttakin. Ja tulevaisuus onkin tosi karu ja kuin maailmanlopun jäljiltä. Minkä vuoksi Trunks, Vegetan ja Bulman poika, saapuukin tulevaisuudesta varoittamaan päähahmoja tulevasta. Ja jo ensikohtaamisella näkeekin miten badass koko hahmo onkaan, hän osaa Super Saiyanin ja pystyi kukistamaan Maahan saapuneen Friezan ihan tuosta vaan. Trunks on lisäksi taitava käyttämään miekkaa ja hänkin kehittyy saagan edetessä niin henkisesti kuin fyysisesti. Hänestä on myös paljon hyötyä sarjassa ja ilman häntä jatkoa ei olisikaan. 

4. Gohan

Mikäs olisikaan yksi siisteimpiä hahmoja sarjalle kuin päähahmon esikoinen Gohan. Gohanin kehitys on ehdottomasti siistein, aluksi piloille lellitty itkupilli joka oppi lopulta huolehtimaan itsestään ja kerran hän oli jopa vahvempi kuin Goku. Gohan on myös todella viisas, kiitos Chi-Chin antamien oppituntien treenaamisen ohella. Sääli vaan että Gohan ei enää treenaa niin usein ja keskittyy enemmän tiedemiehen hommiin. Mutta silti hänen perhe-elämä vaimonsa Videlin ja tyttärensä Panin kanssa on ihanaa katsottavaa. Gohan on myös hyvä isoveli Gotenille ja jos hänelle annettaisiin mahdollisuus, hänestä voisi tulla vielä parempi hahmo.

3. Piccolo

Piccololla on melko samanlainen tausta kuin Vegetalla. Aluksi hän oli Gokun yksi pahempia vihollisia ja lopulta he liittoutuivat keskenään ja ovat nykyään kilpailijamielisiä kavereita. Piccolo on myös syy siihen miten Gohanista tuli itsenäisempi ja vahvempi, vaikkakin hänen koulutukset olivat melko kyseenalaistavia. Piccolosta tuli kuitenkin lempeämpi ja hän on nykyään lapsenvahtina Panille kun tämä oli pieni. Lisäksi yksi hänen mielenkiintoisia tapoja on ettei hänen tarvitse syödä ruokaa ja hänelle riittää vain hörppy vettä silloin tällöin. osaisinpa minäkin elää sillä tavalla.

2. Goku

Ei ole yllätys että päähahmo on näin korkealla sijalla. Goku on vaan niin hyvä päähahmo ja hänen kehitystään on mahtavaa seurailla. Alokkaasta universumin vahvimmaksi, siis kuinka siisti juttu se onkaan. Vaikka Goku onkin höpsö ja välillä vastuuton niin hän kuitenkin haluaa vain hyvää ja suojella kotiplaneettaansa kaikelta pahalta. Hän lisäksi välittää kyllä perheestään ja viettääkin heidän kanssa aikaa kun hänellä on aikaa. Goku on myös kova syömään ja joskus kadehdin hänen kykyä syödä mitä vaan ilman että lihoo lainkaan.

KUNNIAMAININTA: Majin Buu, Pan, Krillin, Tien Shinhan, Pikkon, Android 18, Bardock

1. Uub

Vaikka Uub on vähiten käytettyjä hahmoja, niin se miten hän syntyi ja millaisia mahdollisuuksia hänellä olisi tulevaisuudessa tekee hänestä parhaan hahmon Dragon Ball sarjassa.
Sen jälkeen kun Kid Buu hävisi taistelun Gokua vastaan hän syntyi Gokun pyynnöstä uudestaan ihmisenä ja tällä kertaa hyvänä tyyppinä. Ja kun Uub lopulta kohtasi Gokun maailman vahvin turnauksessa hän osoittautui yhtä vahvaksi kuin Kid Buu ja Goku ehdotti että alkaisi treenaamaan tämän kanssa. Ja sen jälkeen jääkin mysteeriksi mitä seuraavaksi tapahtui, jos GT:n tapahtumia ei lasketa.
Mielenkiintoisinta Uubissa on se kuinka fanit ovat tehneet fanfictiota siitä mitä Uubille tapahtui sen jälkeen kun alkoi treenaamaan Gokun kanssa ja millaisia voimia hänellä on. Itsekin olen suunnitellut omaa tarinaa. Ja juuri siksi Uub on mun ehdoton suosikki, koska hän on niin mystinen hahmo ja antaa faneille paljon mahdollisuuksia tehdä omia tarinoita hänestä.

Siinä oli tämän kertainen listaus. Toivottavasti tykkäsitte ja kertokaa toki jos teillä on omia suosikkeja, odotan innolla että saan lukea niitä.^^
Eipä muuta kuin hyvät jatkot ja hyvää kevään viettoa.

Sonic the Hedgehog 1996 Elokuva Arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa juoni on kerrottuna lyhyesti kurvisoituna. Eli jos et halua spoilereita, mene suoraan "normaaliin" tekstiin.

Sonic ja hänen kettuystävänsä Tails ovat juuri nauttimassa aurinkoisesta päivästä kotirannallaan, kunnes he saavat kuulla Pöllö-vanhukselta, että Presidentti on kutsunut Sonicin luokseen tärkeän asian takia. Kun Sonic ja Tails saapuvat pressan talolle, he kohtaavat vanhan vihollisensa Tohtori Eggman Robotnikin, joka on ottanut Presidentin ja tämän tyttären Saran panttivangiksi.
Eggman antaa Sonicille tehtäväkseen mennä sammuttamaan generaattori, jonka hän oli rakentanut kotimaassaan Eggmanlandiassa, Pimeyden maassa, ja jonka paha mekaaninen Black Eggman oli sabotoinut ylikuormittumaan ja koko gemeraattori on vaarassa tuhota koko maailman seuraavana aamuna. Aluksi Sonic ei luota Eggmaniin, mutta suostuu lopulta. Eggman antaa Tailsille jopa navigaattorin joka näyttäisi heille oikean suunnan Eggmanlandiaan. 
Sonic ja Tails saapuvat lopulta pitkän ja raskaan matkan jälkeen New York Citya muistuttaviin raunioihin, mutta joutuvat samalla taisteluun Black Eggmanin kanssa. Knuckles sattuu onneksi olemaan lähistöllä ja pelastaa heidät pulasta samalla osallistuen taisteluun, jolloin Black Eggman saadaan kukistettua.
Sonic, Tails ja Knuckles etenevät Eggmanlandian keskustassa sijaitsevalle generaattorille jonka se saavat lopulta sammutettua. Sonic kuitenkin joutuu vihreän kuution ympäröimäksi, minkä jälkeen koko generaattori romahtaa. Samalla Black Eggmanin romu nousee lattian läpi sinisen hehkun saattelemana, jonka jälkeen paljastuu, että Eggman oli vanginnut Saran ja huijannut kumppanukset ansaan. Eggman näyttää heille Hyper Metal Sonicin, itse rakentamansa robottikopion Sonicista ja pakottaa Sonicia taistelemaan tätä vastaan. Metal Sonic voittaakin vieden Sonicin pois Eggmanlandiasta. Tails ja Knuckles palaavat Taivasmaahan jolloin se saavat tietää Eggmanin todellisen suunnitelman. Metal Sonic aikoo puhkaista mantereita yhdistäneet jäät ja vapauttaisi niiden alla sijaitsevan magman, jotta jää sulaisi ja mantereet sinkoaisivat ulkoavaruuteen.
Sonic herää metsässä ja tajuaa Metal Sonicin tietävän mitä Sonic tietää, tekee tai on tehnyt. Saavuttuaan Presidentin talolle Sonic saa kuulla Metalin suunnitelmasta ja suuntaa jäätiköille ja taistelee Metalia vastaan uudestaan. Taistelun aikana Robotnik ja Sara saapuvat paikalle ja Sara putoaa Robotnikin kyydistä. Onneksi paikalle saapuneet Tails ja Knuckle pelastavat tilanteen. Metal Sonic ottaa Sonicin tiukkaan kuristusotteeseen, mutta kun Tails saa pysäytettyä Metalin Eggmanin antaman navigaattorin avulla, Sonic onnistuu iskemään Metal Sonicia Spin Dashilla.
Juuri sinä hetkenä Presidentti ja Pöllö-vanhus ovat saapuneet aluksella paikalle ja alus törmää jääseinämään. Tails ja Knuckles yrittävät pelastaa heidät rikkomalla aluksen lasin, kunnes Metal Sonic osuu alukseen. Pahoin vaurioitunut Metal pelastaa Presidentin ja Pöllö-vanhuksen. Sonic tajuaa, että Metalilla on tunteet koska se oli ohjelmoitu Sonicin personaalisuudella ja ajatuksilla. Sonic yrittää pelastaa Metalin kraterista joka alkaa täyttyä laavalla. Knuckles estää Sonicia menemästä lähemmäksi ja Metal puolestaan ei huoli Sonicin apua, vaan työntää tämän käden pois "sanoen" "Maailmassa on vain yksi ja ainoa Sonic". Tämän jälkeen Metal Sonic uppoaa laavaan sulaen pois. Sonic on tästä suruissaan, mutta Sara ja Tails yrittävät piristää häntä.
Eggman tajuaa, että hänellä on vieläkin Sonicin datat tallella levyllä ja hän sanoo aikovansa rakentaa vahvemman Metalin, jolla ei ole Sonicin luonnetta. Samassa yksi Eggmanin ohjuksista palaa takaisin ja tuhoaa levyn, jolloin kaikki on taas kuten ennenkin. Sitten Knuckles lyö Sonicia päähän takaisinmaksuksi siitä, että Sonic astui hänen päälleen aikaisemmin, mitä Sonic ei tosin muista. Lopuksi kaikki seuraavat Sonicia, kunnes tämä syöksähtää kohti ruutua ja elokuva päättyy siihen.

Sonic the Hedgehog on yksi rakastetuimpia pelihahmoja ympäri maailmaa ja on täydellinen kilpailija Super Mariolle. Oikeastaan alunperin SEGA ja Nintendo olivat joskus kilpailijoita ja Sonic oli melkein parempi kuin Mario joidenkin mielestä. Sonicista on pelien lisäksi myös tehty tämä kyseinen elokuva, tv-sarjoja sekä vuonna 2020 ilmestynyt Sonic the Hedgehog live-action leffa, joka on ehdottomasti katsomisen arvoinen (saatan tehdä siinäkin arvostelun ehkä joskus).

Sonic the Hedgehog elokuva julkaistiin Japanissa vuonna 1996 kahdessa osassa puolentunnin mittaisina jaksoina. Ja Amerikassa ja Euroopassa osat yhdistettiin ja julkaistiin tunnin mittaisena elokuvana. Sonic the Hedgehog leffaa ei tosiaan koskaan julkaistu Suomessa, mutta Youtubesta löytyy onneksi fanidubattu versio, jonka jälkiäänitti vuonna 2011 harrastajaryhmä nimellä Dubbinaattorit (RIP) ja voin sanoa, että se Dubbinaattoriversio on aika hyvin toteutettu, mutta suosittelen toki katsomaan enkun kielisen version ennen kuin siirrytte Dubbinaattori versioon.

Sonic the Hedgehogin päähahmoihin kuuluvat pelisarjan pääkolmikko, johon kuuluvat itse Sonic, Tails ja Knuckles. Sonic on sininen huippunopea siili ja SEGAN maskotti. Tails on kahdella hännällään lentävä kettu ja taitava mekaanikko, joka ohjailee Tornado lentokonetta ja ohjelmoi Eggmanin antaman navigaattorin uudestaan. Ja Knuckles on voimakas nokkasiili, joka osa leijua ja jonka lempi harrastus on aarteenmetsästys.
Hahmot eroavat toisistaan omalla tavallaan muun kuin ulkonäkönsä tähden ja kukin hoitaa roolinsa elokuvassa todella hyvin. On kyllä pakko kertoa, että Knuckles on jo penskasta asti ollut mun suosikki hahmo ja tässäkin hän loistaa omasta mielestäni todella tehokkaasti.
Elokuvan pahiksena toimivat tietenkin Tohtori Eggman ja tämän rakentama Metal Sonic.

Itse Eggman ei ole kovin poikkeava luonteeltaan. Hän on perus ilkeä tiedemies, joka havittelee maailmanvalloitusta ja valtaa. Eggmanissä tosin löytyy myös huumoristinen puolensa ja hän on paikoitellen tosi kömpelö. Hän yrittää jopa naittaa itsensä presidentin tyttären Saran kanssa, tämän vastusteluista huolimatta.

Metal Sonicin sanon itse olevan siistimpiä animaatioleffa pahiksia mitä koskaan on tehty. Vaikka hän on Sonicin robottiklooni, niin hänessä löytyy myös omaa tahtoa ja samalla luonnetta. Lopussa jopa selviää, että myös Metalilla on pehmeä puolensa, mikä johtuu Sonicin luonteesta, joka oli myös siirretty Metaliin.
Muut maininnan arvoiset hahmot ovat itse Presidentti ja hänen tyttärensä Sara. Kumpikaan ei tosin tee leffassa paljon mitään ja ainoastaan Saralla näytti olevan luonnetta ja persoonaa. Tosin harmi, että häneen ei tutustuta oikein kunnolla ja hänestä saa helposti väärän kuvan hahmona.

Animaatiosta on pakko mainita, että se on vallan mainio. Vaikkahahmot ovat hyvin cartoonmaisia, niin tausta ja rakennukset on melkein kuin toisesta elokuvasta. Tehosteetkin ovat aikakauteensa nähden hyvin tehtyjä ja luovat sellaisen vanhanaikaisen tunnelman, varsinkin pokemonmaiset räjähdykset ja hahmojen ilmeet.

Musiikitkinovat maininnan arvoisia, ei kovin mukiinmeneviä, mutta ihan kivaa kuunneltavaa. Erikoiseksi tekee se, että elokuvassa ei ole ollenkaan lauluja, juurikin enkku dubbauksessa.

Kuten monet japanilaiset animaatiot, myös tämä leffa joutui sensuurin kohteeksi. Mm. kohtaus missä Sonic näyttää keskisormea saadakseen Black Eggmanin huomion ja Tails läpsyttelee tuolle takamustaan. Keskisormi muutettiin lopulta etusormeksi. Lisäksi jotkut japanin kieliset sanat on jouduttu siistimään enkku dubissa, koska osa niistä oli kiroilua. 
Elokuvassa on myös muutama pervovitsi, kuten se missä Metal iskeytyy Eggmanin aluksen läpi ja Sara sanoo häntä pervoksi, koska tämä tuntuu katsovan hänen hameen alle. Sitä ennen Sonic iskeytyy nivuset edellä päin alusta ja tuntee häpeää tai kipua. Ja yhdessä kohtauksessa Tails koskee vahingossa Saran rintoihin ja Knuckles sanoo, ettei olisi uskonut Tailsiltä moista.

Kokonaisuudessaan Sonic the Hedgehog elokuva on ihan katsomisen arvoinen ja tylsänä päivänä hyvää ajantappoa. Suosittelen teitä edes vilkaisemaan sitä, sillä takaan, että elokuvan aikana katsojalle ei tule tylsää. Elokuva on mukavan nopeatempoinen eikä jumitu juuri missäkään kohtaa. Arvosanaksi voisin tosin antaa elokuvalle 7/10, koska se on ehkä hieman liian nopeatempoinen ollakseen yli 50 minuutin pituinen ja olisin halunnut tälle leffalle jatko-osaa. No, kaikkea ei voi saada ja onneksi on mahdollisuuksia suunnitella jatkoa itsekin.

Mutta mutta, eipä kai muuta, kuin että näkemisiin ja kiitos lukemisesta. Ja anteeksi vielä, etten ole tehnyt blogeja vähään aikaan, on ollut hirveästi tekemistä. Mutta koetan jossain vaiheessa olla aktiivinen ja julkaista hiukan useammin postauksia, kunhan saan ideoita ja innostusta.

Top 10 Animaatiosarjaa

Nyt on Juhannus ovella ja silloin alkaa juhannustaikominen, saunominen ja herkuttelu.

Kuten tiedätte, minä rakastan animaatioleffoja ja sarjoja. Yleensä jos haluun katella jonkun elokuvan mm. Netflixissä, niin se on lähes aina animaatio, oli se lasten, nuorten tai aikuisten ohjelma, niin se on silti animaatio.
Nyt näin tulevan Juhannuksen kunniaksi päätin tehdä Top 10 listauksen omista suosikki animaatiosarjoistani, joita tuli mm. lapsena katottua ja joita tulee vieläkin vilkaistua vähät väliä.

HUOM! Tämä postaus tulee sisältämään mahdollisia spoilereita ja tämä saattaa olla myös mielipiteitä jakava, eli jos jokin suosikkisi ei ollut listassani, niin kerro kommentissa mikä on omat 10 suosikkiasi.

Joka tapauksessa, aloitetaampas tämä meidän listaus^^.

10. Dragon Ball/Z/GT/Super


Dragon Ball sarja on siitä jännittävä, että hahmot vanhenee tarinan edetessä. Goku mm. aloittaa seikkailunsa pikkupoikana ja lopulta hänestä kasvaa voimakas aikuinen ja sarjan loppuvaiheessa hänestä ehtii jopa tulla ukki.
Dragon Ball on yksi animeista, joita tulee vieläkin katottua huvikseen. Tarina on niin eeppistä menoa, hahmot ovat niin ikimuistoisia ja animaatiotyyli paranee kausi kaudelta. On hienoo katsoa kuinka hahmot ensin ovat melko taviksia ja sitten he vahvistuvat ja kehittyvät niin henkisesti, kuin fyysisesti.
"Mutta on tässä pakko olla jotain vikaa, kun tää kerran on näin matalalla?"
Pitää melkolailla paikkansa. Nyt kun tätä on alkanut katsella kriitisoivasta näkökulmasta, niin huomaa, että tässä on joitakin vikoja. Ensinäkin se, että jotkut ihmishahmot kuten mm. Krillin, Yamcha, Tien yms. tuntuvat unohtuvan sarjan edetessä ja suurin osa tarinasta kehittyy Gokun, Vegetan ja joidenkin muiden ei-ihmisten kehitykseen. Se vaan tuntuu ikävälle, että niinkin persooniltaan hyvät hahmot unohtuu liki kokonaan ja sitten palattuaan ne ei tee paljon mitään, vaan toimii ns. tykinruokana uudelle pahikselle.
Toinen huonopuoli on se, että sarja tuntuu pitkittävän tiettyjä saagoja vähän liikaa. Siis tappelu ja treeni kohtauksien lisäksi on näitä inhimillisiäkin juttuja ja sitten taisteluitakin pitkitetään ainakin tunnin mittaisiksi. Mua usein ärsyttää tällaisissa tilanteissa, että on joku hahmo, joka osaisi räjäyttää koko maapallon, mutta silti pitkittää taistelua loputtomiin.
Kuitenkin Dragon ball on yksi suosituimpia animesarjoja ja en ihmettele miksi. Jos kaipaat toiminnallista ja samalla huumoristista meininkiä, suosittelen teitä edes vilkaisemaan tätä sarjaa.

9. Ginga-sarjat


Hopeanuoli ja Weed oli joskus ylä-asteella yksi huikeimpia animeita ikinä. Lapsena tätä tuli joskus pätkittäin katottua, joten tästä mulla ei oo paljoo nostalgisia tunteita, vaikka Ginga sarjat nauttivatkin Suomessa kulttimaineesta, enkä ihmettele miksi.
Tämä sarja oli aika poikkeava näistä "nuorten" animaatioista, sillä tämä oli yksi niistä animaatioista, missä hahmoja oikeasti kuoli ja missä näytettiin verta. Tässä sai niinkun oikeasti jännittää siitä kuka hahmo kuolee.
Mun on yleensä vaikea päättää kummasta pidän enemmän, Hopeanuolesta vai Weedistä, koska kummassakin on omat hyvät että huonot puolensa, joiden luettelemiseen menisi liian kauan. (voisin ehkä joskus tehdä vertailu blogin Hopeanuolesta ja Weedistä)
Oli tämä sarja paikoitellen myös pelottavaa, mutta onneksi tästä ei ole tullut mulle traumoja, johtune siitä, etten nähnyt tätä pienenä. Ymmärrän toki niitä ketkä oikeasti pelkäsi Hopeanuolta, koska Akakabuto oli tosi uhkaava ja karmiva pahis, toisin kun Weedin Hougen.

8. TMNT 2003


Moniko teistä muistaa Turtlesit? Kukapa ei muistaisi. Teini-ikäiset mutanttininja kilpikonnat ovat loistaneet ympäri maailmaa leffoina, sarjakuvina, tv-sarjoina, leluina ja peleinä.
Jotkut 80-luvun ihmiset muistelee 1980 luvun TMNT sarjaa suurella lämmöllä, vaikkakin meikällä ei ole siitä mitään kokemusta ja itse lapsena katselin 2003 Turtles sarjaa veljein kanssa ja nykyään pidän sitä yhtenä siisteimmistä sarjoista ikinä. Aluksi tosin penskana pidin sitä liian synkkänä, mutta kai minä lopulta totuin synkkään teemaan.
Kilpikonnat ovat niin ikimuistoisia olamma tavallaan ja niistä on vaikea valita omaa suosikkia, vaikkakin itse pidän Michelangeloa omana suosikkina. Harmi vaan, että veljekset ovat aikalailla liian samannäköisiä ja eroavat ainoastaan luonteen perusteella ja huiviensa väreillä.
Siitä huolimatta TMNT on yksi siisteimmistä animaatioista ikinä ja kuten Hopeanuolta katellessa, tässäkin sai jännittää tosissaan.

7. Hamtaro


Hamtaro oli ala-asteella yksi suosikki piirrettyjäni ja mulla oli jopa Hamtaro pehmoleluja.
Hamtaro voi aluksi näyttää ällösöpölle, ihan ku se olisi tehty päiväkotilaisille, mikä tavallaan pitää paikkansa, mutta sarjaa katsoessa huomaa kuinka inhimillisiä hamsterit ovat, niin inhimillisiä, että jokainen lapsi osaa samaistua niihin.
Sarja on siitä mielenkiintoinne, että jaksoja näytetään sekä hamsterien, että ihmisten näkökulmasta, esim. kuinka hamsterien omistajat pärjäävät koulussa ja kuinka hamsterit sillä välin leikkivät kerhotalollaan ja kummassakin näkökulmassa on ihmisillisiä tilanteita, joista selvitään yleensä aina.
Lapsena kyllä harmitti, että Suomessa näytettyjä jaksoja oli vaan 26, kun taas Japanissa ja Amerikassa on vielä enemmänkin jaksoja, mikä on nykyäänkin aika hämmentävää. Onneksi meillä on Internet.^^

6. Lilo & Stitch


Jokaisella meistä varmaan on oma suosikki Disney-animaatiosarja mm. Ankronikka, Varjoankka, Hopon Poppoo, Pieni Merenneito ja Aladdin yms. Mutta yksi omia sosuikkejani on on ehdottomasti Lilo & Stitch animaatiosarja.
Lapsena rakastin Lilo & Stitch elokuvia ja sitten kun sarjaa alettiin näyttään Nelosella arkiaamuisin, niin mä olin ihan täpinöissäni.
Lilo & Stitch tässä sarjassa jahtaavat muita koekappaleita, eli Stitchin "serkkuja" jotka ovat levinneet ympäri Havajia ja samalla seurataan kuinka Lilo kumppaneineen selviää arjen asioista, kuten työelämä, kaverisuhteet ja aikuistuminen. Sarja ei kuitenkaan missään kohtaa käy tylsäksi ja lähes aina tapahtuu jotain koomista ja katsojalle tulee varmasti hauskaa. Ja koekappaleet on tosi jännittäviä ja toisistaan poikkeavia, mm. 062 osaa laittaa ruokaa, 601 osaa taistella, 619 osaa ampua tulipalloja yms.
Sarjasta on jopa tehty spin-off sarja nimellä Stitch!, kyllä, kuulitte oikein, jossa Stitch joutuu Japaniin ja tapaa Yuna nimisen tytön. Vaikka sekin on aika hyvä sarja, niin se ei siltikään alkuperäistä voita.

5. Kulipari - Sammakkoarmeija


Netflix vasta huikee maksullinen videopalvelu. Sen lisäksi, että siellä on loistavia leffoja, niin siellä on myös tosi huikeita sarjoja.
Kun ekaa kertaa katselin Kulipari sarjaa Netflixissä, mä rakastuin siihen heti paikalla. Sarja on täynnä toimintaa ja hahmokehitystä ja hahmot on niin hyvin luotu, että niistä on vaikea päättää omaa suosikkiaan.
Sarjassa seurataan sammakoiden taistelua skorppiooni armeijaa vastaan ja ainoana toivona tuntuu olevan legendaariset Kuliparit, sammakkosotilaat, jotka omaavat supervoimia. Koko sarjan juoni on niin vauhdikasta ja toiminnallista, ettei katsojalle tule varmana tylsää ja tämä ei todellakaan ole mikään turhan lepsu nuortenohjelma. Tässä hahmoja kuolee oikeasti ja tässä saa oikeasti jännittää hahmojen puolesta.
Voisin joskus katsoa tämän uudestaan joku kerta, josko rakastuisin tähän sarjaan vielä toisenkin kerran.

4. Skylanders Academy


Jo toinen Netflix sarja ja tällä kertaa ehdoton suosikkini, jota olenkin kattonut useammin kun kerran.
Mä niin rakastan Skylanders pelisarjaa ja sen hahmoja, joita on hauska kerätä silloin tällöin. Ja sen myötä tuli katsottua juurikin Skylanders animaatiosarja ja rakastuin sen myötä koko Skylanders fandomiin enemmän.
Syy miksi rakastan Skylanderia, on sen mielikuvituksellinen maailma ja ikimuistoiset hahmot. Omat suosikkini sarjasta on toki päähahmo Spyro, Stealth Elf, Mestari Eon ja tietty sarjan pahis Kaos. Hahmoilla on niin hyvin kirjoitetut luonteet ja on mielenkiintoista katsella kuinka hahmot kehittyy henkisesti. Hyvänä esimerkkinä on Spyro, joka aluksi on ylimielinen ja ylpeä itsestään, mutta sarjan edessä muuttuu koko ajan fiksummaksi, vastuulliseksi ja vähemmän itserakkaaksi. Hahmot ei myöskään koskaan lipsu ärsyttäviksi eikä sarjan teema oli yhtään liian yksitoikkoista.
Jos et ole ennen nähnyt Skylanders Academiaa, anna sille pari jaksoo aikaa ja hyvällä tuurilla huomaatkin olevasi ikuisesti Skylanders-fani. Tämä pitäisi katsoa vaikkei olisikaan tietoinen Skylandereista.
Voisin höpistä tästä sarjasta vaikka kuinka, mutta nyt on paras lopettaa, kun on vielä tilaisuus. XD

3. Alfred J Kwak


Tämä tuskin kenellekkään yllätyksenä, olenhan hehkuttanut Alfredia monen monta kertaa tällä sivustolla ja tein siitä jopa erillisen arvostelun. Jos ette oo vielä nähnyt sitä, käykää lukemaan se tästä: https://pandablogit.blogspot.com/2019/01/alfred-j-kwak-animaatiosarja-arvostelu.html
Alfred J kwak on lastenohjelmista siten poikkeava, että kuten Dragon Ballissa, tässäkin hahmot ikääntyy sarjan edetessä. Sarja alkaa melko simppelisti, esim. kertoen kuinka Alfred pärjää koulussa, millaista onliittyä meripartioon ja isompana sitten käydään vakavampia asioita, kuten valaanpyyntiin, rotuerotteluun ja politiikkaan. Lisäksi tämä sarja sisältää asioita, mitkä ei nykyään menisi millään läpi, josta maininnan arvoinen on se kun päähenkilön perhe jää auton alle toisen jakson alussa ja kuinka Alfred meinaa usein menettää henkensä. Kuitenkaan tämä sarja ei ole yhtään liian raaka ja tätä pystyy katteleen melkein missä iässä tahansa.
Hahmotkin ovat niin ikimuistoisia, vaikkain niitä on jo niin paljon, että niiden luetteluun menisi liian kauan. Omasta mielestäni maininnan arvoiset ovat itse Alfred, Mauri Myyrä, Iiris Wana, Professori Von Pallas, Alfredin edesmenneet vanhemmat Joonas ja Anna sekä tietysti sarjan pääpahis Korppi, joka on lievä viittaus Adolf Hitleriin.
Jaksot ovat niin hauskoja ja vaihtelevia, vaikkakin joissakin kohtaa halutaan pitkittää tarinaa, mutta se on pikkuvika ja sen voi aina antaa anteeksi.
Kuulin joskus, että Alfredista oltaisiin suunniteltu jatko-osa vuonna 2008 ja, että se näytettäisiin 3D:nä, mutta nyt siitä ei ole näkynyt mitään uutisia vuosiin, vaikka kuulemma sillä on hyvät mahdollisuudet saada alkunsa joku päivä.

2. Pokemon


Moni saattaa kinastella siitä kumpi on parempi, Pokemon vai Digimon. Kummatkin ovat ihan kivoja sarjoja, mutta itse olen jo pennusta asti ollut Pokemon-nörtti. Pokemon on jotenkin viihdyttävämpi niin peleinä kuin animena. Johtunee Pokemonien ns. valinnanvapaudesta ja tiimin kasaamisesta.
Tutustuin Pokemoniin joskus eskariajoilla ja siitä asti tuli katottua melkein kaikki mitä telkkarista tuli, mukaan lukien Pokemon elokuvat.
Sarjassa seurataan Ash Ketchumin seikkailuja, joissa hän keräilee salimerkkejä, kamppailee Rakettiryhmää vastaan ja tapaa uusia Pokemoneja. Kuulostaa melko simppelille ja onhan sarja paikoitellen itseään toistavaa, muttei se koskaan ole haitannut enkä muksuna edes piitannut millainen sarja oli, riitti vaan, että jotakuta vedettiin turpaan tai joku nappasi uuden Pokemonin.
Nykyäänkin Pokemon on melko suosittua, mutta 2000 luvun alussa Pokemon huuma oli jo kovaa menoa. Meilläkin ostettiin Pokemon karkkia ja pokepalloja missä oli pieni Pokemon figuuri, joilla oli kiva leikkiä.
Vaikka voisin hehkuttaa pokemonia loputtomiin, niin on pakko mainita sen huonot puolet. Eka on se, että hahmot välillä poikkeaa luonteeltaan eri kausilla, joista hyvä esimerkki on Ashin tapa taktikoida kussakin otteluissa. Joissakin hän on tosi fiksu ja joissakin hän on, no, liian hömelö.
Toinen huono puoli on se. että päähahmo ei ikäänny koskaan ja hän on ainoa hahmo joka toimii päähahmona koko sarjassa. Onneksi on toki spin-offeja, joissa on muukin hahmo pääroolissa.
Pokemon on vaan sellainen tarina-aihe, mistä ei pääse yli eikä ympäri. En ehkä voi suositella tätä ihan kaikille, mutta kun opit pitämään siitä, olet mahdollisesti ikuisesti Pokemon-fani. Tosin sarjaa on jatkunut niin paljon, että mietin vaan miten ja milloin tämä päättyy, mutta se onkin sen ajan murhe.

KUNNIAMAININNAT:

Ankronikka: Oikein viihdyttävä sarja, jota en ole tosin vuosiin katellut kunnolla.
Vili Vilperi: Lapsuuteni suosikki, mutta ei kuitenkaan yhtä hauska kuin ennen.
Timon & Pumba: Tosi huvittava ohjelma, joka ei tosin naurata yhtä paljon kun ennen joskus.
Digimon: Myös lapsuuteni suosikki, muttei kuitenkaan ihan Pokemonia voita.
Paavo Pesusieni: Mukavaa aivotnarikkaan viihdettä ja paikoitellen hauska, mutta samalla liian härski lastenohjelmaksi.
Prätkähiiret: Tosi huikea ja aikuisiällä huvittava sarja, joka tosin kyllästyttää jaksojen samankaltaisuuden takia.
Family Guy: Oikein hyvääa aivotnarikkaan viihdettä, jota tosin on nähty jo monta kertaa.
Simpsonit: Ylä-asteella lempisarjani, mutta nykyään ei niin hauska ja se tuntuu jatkuvan ikuisuuden.
Kung Fu Panda: Legend of Awesomeness: Viihdyttävä spin-offi lempi leffasarjastani, vaikkakin melko ennalta-arvattava.
Superted: Lapsuuteni suosikki, jota tosin en ole katellut kunnolla vuosiin.
My Little Pony: Ystävyyden Taikaa: Yksi suosittuja animaatioita, joka olisi muuten päässyt listalle, mutta se tosin ei viihdytä yhtä paljon kun joskus ennen, vaikkakin sitä tulee joskus kateltua.
Matka Maailman Ympäri 80 Päivässä: Oikein hyvin käsikirjoitettu ohjelma, josta mulla tosin ei ole paljon muistoja.
Tarzanin Legenda: Yksi suosikkini Disney-sarjoista, muttei kuitenkaan päässyt listalle, syynä se, että en ole sitäkään katellut vuosiin kunnolla.

1. Muumilaakson Tarinoita


Minulle aina niin rakas Muumilaakson Tarinat, tulee olemaan ikuisesti suosikki animaatiosarja ikinä! Muumeissa on jotain sellaista charmia, mitä varsinkaan Suomalaiset ei voi vastustaa. Ikimuistoiset hahmot, hyvin kirjoitetut jaksot ja rento, paikoitellen jännittävä/pelottava meininki antavat tilaisuuden seikkailla lapsuuden ihmeellisessä maailmassa.
Voisin sanoa olevani niin suuri fani, että osaan varmasti kaikki jaksot ulkoa, jopa nekin jotka jäi lapsena kattomatta.
Sarjaa katellessa tulee jotenkin kotimainen oli, johtunee siitä, että Muumien alkuperäinen luoja on suomalais-ruotsalainen Tove Jansson, rest in peace, ja hänen kirjojaan tulee joskus vertailun vuoksi luettua, huomatakseen kuinka animaatio poikkeaa niistä. Kannattaa muuten lukea niitä ja luulisi niitä löytyvän lähes jokaisesta Suomen kirjastoista.
Jos joku kysyy minulta, kummasta dubbauksesta pidän eniten, niin ehdottomasti vanha dubbi, jonka kanssa tuli kasvettua koko ikänsä. Uusi dubbi on aika kankea ja hutaisten tehty, mutta sitäkin tulee pätkittäin katottua, vaikkei koskaan voita vanhaa.
Minusta vaan tuntuu, että muumit on joitakin yliolentoja, jotka pelastavat kenen tahansa lapsuuden ja jotka osaavat herättään vanhoillekkin ihmisille nostalgiaa ja tilaisuuden palata lapsuuteen.
Tästäkin voisin höpistä loputtomiin, mutta sitten tästä listasta tulisi liian pitkä. Mutta lopuksi haluaisin sanoa, että jos tykkäätte Muumeista, niin katsokaa myös Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuva, mikäli ette ole vielä nähneet sitä.

Huh, siinä olikin se lista. Toivon totisesti, että tätä oli hauska lukea ja jos haluatte, niin kertokaa omat suosikkinne listaltani ja myös omat suosikkinne, joita ei löytynyt listaltani.
Ei muuta kun erittäin hyvät Juhannukset kaikille ja kattellaan jos joskus nähdään seuraavassa postauksessa.
Nauttikaa elämästä, syökää hyvin ja olkaa tyytyväisiä elämäänne^^.

Panda Seikkailee Arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa juoni on kerrottuna lyhyesti kurvisoituna. Eli jos et halua spoilereita, mene suoraan "normaaliin" tekstiin.

                               

Karhujen valtanunnan kuningatar on saanut uuden pojan, pienen panda-vauvan nimellä Bobo, josta olisi määrä tulla karhujen uusi kuningas. Mutta kaikki ei sujukkaan niinku pitää, sillä Bonon valtaistuinta havittelee ilkeä uroskarhu, Nero, ja Bobo ei myöskään onnistu kokeessaan, kiivetä vesiputousta pitkin, joten hänen on lähdettävä maailmalle oppimaan uusia taitoja, ja vahvistumaan, mikä on vaikee paikka sekä Bobolle, että tämän äidille.
Niin Bobo lähtee avaraan maailmaan, mukanaan pesukarhu ystävänsä, ja samalla Neron apulainen tekee parhaansa saadakseen Bobon pois päiviltä.
Bobo päätyy lopulta sirkukseen, missä hän tapaa suloisen pandatytön, nimeltä Fifi, sekä tämän ystävät tiikerin, norsun, apinan, kengurun ja haisunäädän. Bobo yrittää parhaansa sopeutuakseen sirkukseen, mutta kaikki ei sujukkaan kuin elokuvissa.
Yllättäen sirkus syttyy tuleen, ja eläinten on paettava, mutta Bobon avulla kaikki eläimet pääsevät turvaan.
Samaan aikaan Nero luulee Bobon kuolleen, ja teettää itsestään kuninkaan, ja samalla vangitsee kuningattaren. Bobo saa kuulla siitä, ja lähtee uusien ystäviensä avulla pelastamaan äitiään. Taistelun päätteeksi Nero putoaa vesiputoukseen, ja Bobo saa paikkansa prinssinä takaisin. Kuitenkin Bobo haluaa että onnellisena uusien ystäviensä kanssa, ja perustaa näiden kanssa oman maan, jossa hän ja Fifi saavat asua toistensa rinnalla.

Panda Seikkailee on Japanilainen animaatio/anime elokuva. Elokuva sai ensi-iltansa Japanissa vuonna 1973, ja Suomessa tämä elokuva dubattiin suomeksi vuonna 1997.
Elokuvan idea sai alkunsa Uenonin eläintarhasta, jossa kaksi pandaa olivat suosittu nähtävyys, ja jossa myytiin panda pehmoja (ainakin japanilainen Wikipedia näin väitti, jos tulkitsin kääntäjän avulla oikein).

Omasta mielestäni hahmot ovat melko ikimuistoisia omalla tavallaan, vaikka kaikki eivät teekkään leffan aikana paljoo, ja heistä kerrtotaan liian vähän, miten kukin mm. joutui sirkukseen, ja mistä he ovat kotoisin. Ehkä tän on tarkoitus herättää spekulointia katsojien keskuudessa.
Bobo on päähahmona tosi suloinen pandanpentu, joka ei satuttaisi kärpästäkään. Aluksi Bobo on heikko, eikä osaa kaikkea oikein, mutta maailmalla hän vahvistuu ja oppii huolehtimaan muista, mikä on melko ihailtavaa.
Pim pesukarhu puolestaan on uskollinen ystävä, ja aina halukas auttamaan Boboa vaikeina hetkinä, vaikka hän välillä tuleekin katumapäälle.
Fifi on yksi suosikkejani, suloinen nätti pandatyttö, joka aluksi ei oikein pitänyt Boboa hyvänä hahmona, mutta kuitenkin hän huolehti tästä, ja auttoi tätä minkä pystyi, ja oli valmis auttaman Boboa ystävineen saamaan valtakuntansa takaisin, ja lopulta päättyi Bobon kanssa romanttisiin väleihin, joka tosin jää melko vähäiselle huomiolle.
Kuningatar on huolehtiva äitihahmo, joka rakastaa poikaansa ja on tästä huolissaan, kun hän joutui lähettämään ainoan poikansa maailmalle.
Nero on pahiksena tosi uhkaava, ja muistuttaa melken Akakabutoa, sekä luonteeltaan, että liki ulkonäöltään.
Muista hahmoista en oikein osaa kertoa paljoo, koska kuten sanoin, heistä ei kerrota paljoo.

Yks mikä tekee tästä elokuvasta ihmeellisen, on se, ettei tässä lauleta yhtään. ja musiikitkaan ei ole niin ikimuistoisia, mutta kyllä ne muistaa lapsuudesta.

Miinus tälle elokuvalle on ehkä suomidubbi. Nykyajan kriittisellä korvalla kuulee, kuinka näyttelijät ovat kuin lukisivat suoraan paperilta, ja kun hahmojen pitäisi huutaa, niin ne vaan kähisee vaisusti. Toisaalta en voi välttämättä syyttää dubbaajia, sillä olihan mukana myös ohjaaja ja leikkaajat.

Voisin sanoa että tätä elokuvaa voisi suositella melkein jokaiselle lapsille, varsinkin niille, ketkä rakastavat eläimiä. Elokuvassa ei pitäisi olla paljoo pelottavia/itkettäviä kohtauksia, ja tälle saa nauraa maha kippurassa.
Antaisin tälle elokuvalle 7 tähteä kymmenestä.

Jos elokuva kiinnostaa, niin voitte käydä katsomassa sen tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=UVmZgwHtm88