Animaatio-elokuva arvostelu: Muumipeikko ja Pyrstötähti 1992

 HUOM! Arvostelun alussa juoni on kerrottuna lyhyesti kurvisoituna. Eli jos et halua spoilereita, mene suoraan "normaaliin" tekstiin.

Muumiperhe on juuri muuttanut Muumilaaksoon ja muumitalokin on jo viimeistelyä vaille valmis. Muumipappa rakentaa joen yli siltaa ja Muumipeikko menee ystäviensä Nipsun ja Pikku Myyn kanssa rannelle, jossa Nipsu löytää luolan ja Muumipeikko kiiltävän helmen. Illalla heidän kotiinsa saapuu filosofiksi esittäytynyt Piisamirotta, joka oli menettänyt kotinsa juuri rakennetun sillan takia. Muumiperhe ja koko laakso saa seuraavana päivänä kuulla tulevasta katastrofista, kun taivaalta putoaa avaruudesta laskeutunutta nokea.
Muumipeikko ja hänen ystävänsä saavat kuulla myös Yksinäisillä vuorilla sijaitsevasta tähtitornista, jonne kumppanukset lähtevät heti matkaan ottamaan selvää tulevasta katastrofista. Matkalla he tapaavat teltassa asuvan vaeltelevan Nuuskamuikkusen, joka kertoo heille kuulleensa pyrstötähdestä, joka voi kuulemma syöksyä minne vaan. Nuuskamuikkunen näyttää heille tien tähtitorniin ja matkalla Nipsu löytää granaatteja täynnä olevaan rotkon, jossa asuu myös vaarallinen jättiläissisilisko, jolta Nipsu pääsee onneksi pakoon, mutta ei saa kerättyä yhtään granaattia.
Kun matkalaiset kiipeävät vuorta pitkin, he löytävät nilkkarenkaan, joka kuuluu Nuuskamuikkusen mukaan Niiskuneidille. Muumipeikko päättää ottaa renkaan mukaansa ja sen jälkeen he saapuvat vihdoin tähtitorniin, missä tähtitieteilijä kertoo heille pyrstötähden törmäävän maanpinnalle elokuun seitsemäntenä päivänä kello kahdeksan neljäkymmentäkaksi, tai ehkä neljä sekuntia myöhemmin, eli on enää kaksi päivää aikaa palata Muumilaaksoon ennen, kun pyrstötähti saapuu.
Aamulla Muumipeikko aikoo löytää Niiskuneidin, jolle hänen löytämänsä nilkkarengas kuuluu ja kuulee yllättäen avunhuudot ja rientää ystävineen paikalle missä vaarallinen Angostuura kasvi on kaapannut Niiskuneidin ja on aikeessa syödä tämän. Muumipeikko rientää pelastamaan Niiskuneitiä samalla, kun Nuuskamuikkunen ja Niiskuneidin veli Niisku härnäävät Angostuuraa. Lopuksi Nuuskamuikkunen antaa Muumipeikolle linkkuveitsen jolla Muumipeikko tekee Angostuurasta silppua. Niiskuneiti saa nilkkarenkaansa takaisin ja sisarukset liittyvät matkalaisten seuraan.
Matkalla kotiin he huomaavat, että pyrstötähden aiheuttama kuumuus on haihduttanut meren rutikuivaksi. Kun he kävelevät kuivuneen meren yli puujaloilla, he löytävät uponneen laivan, jota Niiskuneiti menee tutkimaan Muumipeikon kanssa. Mutta heidän pahaksi onnekseen siellä asuu vaarallinen jättiläismäinen mustekala! Niiskuneiti pääsee ekana pois, mutta yrittäessään auttaa Muumipeikkoa pois, Nuuskamuikkunenkin putoaa hylkyyn. Niiskuneiti keksii sattumalta, että pyrstötähden valo heijastuu hänen löytämäänsä peiliin ja sokaisee mustekalan, jolloin siitä ei ole enää harmia.
Myöhemmin he saapuvat ihan Muumilaakson rajoille ja huomaavat, että koko Muumilaakson väki on pakannut kamansa ja lähtenyt maanpakoon pyrstötähden takia. Samalla he törmäävät Talonpeikkoon, joka kertoo heille, että vain Muumimamma ja Muumipappa ovat vielä laaksossa, mistä Muumipeikko ilahtuu suuresti. Samalla pyörremyrsky alkaa lähestyä heitä ja heille tulee kiire. Samalla he törmäävät postimerkkejä keräävään Hemuliin, joka ei vielä tiedä tulevasta katastrofista ja on huolissaan vain postimerkeistään. Sitten Nuuskamuikkunen keksii, että tuulta voisi käyttää hyväksi ja koko konkkaronkka lentää tämän teltalla ilman halki ja pyörremyrskyn riepotellessa heitä Hemulin postimerkit lentävät pois ja Hemuli ja Muumipeikko putoavat samaan aikaan, mutta pelastuvat Hemulin hameen avulla.
Kotona Muumipappa odottelee lapsia huolestuneena, samalla kun Muumimamma leipoo Muumipeikon syntymäpäivä kakkua, koska Muumipeikon syntymäpäivä on juuri sinä päivänä. Kun he kuulevat Piisamirotalta porukan palaneen, he ryntäävät onnellisina paikalle ja Muumipeikko esittelee uudet ystävänsä. Samalla Hemuli saa tietää, että hänen postimerkkinsä ovat tallella.
Päivällisen jälkeen porukka alkaa pakata tärkeitä tavaroita mukaansa muutossa Nipsun löytämään luolaan, mutta Piisamirotta pitää koko homma turhana ja eikä aio lähteä mukaan.
Matkalla luolaan Nipsu löytää yksinäisen kissanpennun ja tarjoaa sille kakkupalaa pyytäen sitä mukaan luolaan, samalla kadonneen kuin tuhka tuuleen.
Kun muuttoväki purkaa tavaroita luolaan ja ihmettelevät missä Nipsu on, paikalle saapuukin Piisamirotta, joka vahingossa istuu Muumipeikon syntymäpäiväkakun päälle. Aluksi kaikki ovat tolaltaan, mutta nähtyään kakun tekstin Piisamirotan takamuksella, heitä alkaa naurattaa ja Piisamirotta on hämillään.
Silloin tulee kova kajahdus! Pyrstötähti on läpäissyt ilmakehän ja on lähellä törmätä maahan! Sitten Muumipeikko muistaa, että Nipsu on kadoksissa ja lähtee Nuuskamuikkusen kanssa etsimään tätä. He löytävätkin Nipsun, joka on tosin kauhista halvaantunut ja he joutuvat kantamaan tämän luolaan.
Pyrstötähti samalla aiheuttaa tuhoa vetäen puita ja kiviä puoleensa. Sitten se yhtäkkiä nouseekin takaisin avaruuteen jolloin kaikki onkin yllättäen ohi ja luolassa oleva helpottunut joukko päättää mennä yöunille.
Aamulla Muumipeikko huomaa Nuuskamuikkusen kanssa, että meri on tulossa takaisin ja kaikki alkavat iloita riemusta. Muumipeikko antaa löytämänsä helmen, jota Muumimamma on säilyttänyt, Niiskuneidille ja tämä antaa Muumipeikolle rakkaudenpusun. Lopuksi kaikki tanssivat iloisena meren rannalla ja elokuva päättyy onnellisesti.

Vaikka muumeista on puhuttu netissä ties kuinka monta kertaa, oli minunkin pakko tehdä tästä arvostelu.
Eli, Muumipeikko ja Pyrstötähti on vuonna 1992 julkaistu japanilais-suomalais-hollantilainen animaatio elokuva, joka perustuu Tove Janssonin saman nimiseen kirjaan. Muutamia eroja lukuun ottamatta sekä kirja, että elokuva ovat melko samankaltaisia, vaikka elokuvassa on jätetty pois muutama kohtaus mitä kirjassa oli. Niistä en aio puhua tällä hetkellä, muuten arvostelusta tulee liiankin pitkä.
Elokuva julkaistiin 8. elokuuta 1992 Japanissa ja 2. huhtikuuta 1993 Suomessa. Lisäksi tätä elokuvaa on dubattu muillekin kielille ja Japanin ja Suomen versioissa on jännä ero, mistä puhun lisää kohta.
Muistan nähneeni tän elokuvan ekaa kertaa pienenä, kun mummoni vuokrasi sen leffavuokraamosta (kun niitä vielä oli Hämeenlinnassa) ja sitten hän tallensi sen tyhjälle VHS:lle ja sieltä me sitten katottiin se veljien kanssa ties kuinka monta kertaa. Jos totta puhutaan, niin joskus ihan kaipaan VHS aikakautta.

Päähahmoina toimivat Muumilaakson Tarinoista tuttu Muumipeikko ja hänen ystävänsä Nipsu ja Pikku Myy sekä myöhemmin mukaan tulleet Nuuskamuikkunen, Niiskuneiti, Niisku ja Hemuli.
Hahmot ovat omalla tavallaan erikoisia. Muumipeikko on perus päähahmo, joka rakastaa seikkailuja ja lähtee vapaaehtoisesti matkalle. Pikku Myy on ilkikurinen, mutta rohkea pieni tyttö, joka lähtee myös rohkeasti mukaan matkalle. Nipsu taas on arempi kuin Muumipeikko ja Pikku Myy ja hän pitää eniten syömisestä ja nukkumisesta ja kyllästyy seikkailemiseen hyvin helposti, mutta kuultuaan esim. granaateista, hän ei ole enää väsynyt.
Nuuskamuikkunen on viisas ja kokenut kulkuri, joka lähtee opastamaan kolmikkoa. Nuuskamuikkunen ei välitä maallisesta omaisuudesta ja tyytyy pitämään asiat muistoina päässään.
Niiskuneiti on perus neitopulassa, jonka Muumipeikko pelastaa ja loppu elokuvan ajan seurataan heidän välistä romantiikkaa, mikä ei onneksi tunnu turhalta.
Niisku ja Hemuli eivät oikein pääse loistamaan elokuvassa, mutta kumpikaan heistä ei tunnu turhalta.
Muumipappa ja Muumimamma ovat perus vanhemmat, jotka jäävät kotiin lasten mentyä seikkailemaan, mutta osoittavat kuitenkin huolehtivaisuutta ja rakkautta Muumipeikkoa ja muita lapsia kohtaan.
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisenä, onkin mainittavissa Piisamirotta, joka on minun mielestä mielenkiintoisempia hahmoja. Piisamirotta on tunnettu filosofi ja viettää kaiken aikansa mietiskellen ja aavistellen. Hän ei turhia stressaile ja pitää hosumista ihan turhana. Piisamirotta ei myöskään naura eikä edes hymyile ollenkaan, mutta hän ei kuitenkaan ole ärsyttävän vakava hahmo. Hän tosin tuntuu melko hukkaan heitetyltä hahmolta ja on sääli, että hän ei ole ikinä ollut mukana Muumilaakson Tarinoita sarjassa.
Elokuvassa ei ole niinkään pahiksia, lukuun ottamatta Angostuuraa ja ehkä jättiläissisiliskoa ja mustekalaa. Ne ei tosin ole mitään turhuuksia ja ne ei pilaa elokuvan teemaa.

Musiikista on paljon mainittavaa tässä elokuvassa. Jotkut muumifanit saattaa tietää jo, että japanilaisessa versiossa taustamusiikkina toimivat Sumio Shiratorin säveltämät alkuperäiset muumimusiikit ja alku- ja loppulaulut ovat aivan erilaiset.
Suomiversiossa puolestaan Pierre Kartnerin säveltämät musiikit ja laulut, mitkä sopii mun mielestä ehdottomasti paremmin elokuvan teemaan.
Alkulauluna toimii "Muumien kaunis maa", mikä luo omanlaista tunnelmaa alkutunnarissa eikä ole samalla liian pirteä tai liian masentava. Sama juttu pätee keskilauluun "Rohkeus voittaa" mitä rakastin eniten pienenä. Loppulaulu "Jo taivas sineen pukeutuu" on kyllä yksi liikuttavimpia loppulauluja ikinä ja se luo samalla nostalgista tunnelmaa.

Animaatiosta on pakko antaa vaan kehuja. Elokuva on uskomattoman kauniisti piirretty ja taustoihin ja tehosteisiin on panostettu oikein hyvin. Se oli vielä sitä aikaa, kun 2D-animaatioita tehtiin kunnolla ja niihin panostettiin paljon. lisäksi se näytti vielä hyvälle ennen tietokonetehosteita.

Jos ette ole vielä nähneet Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuvaa, niin suosittelen lämpimästi katsomaan tämän. Ja en meinaa mitään puolalaista nukkeanimaatio versiota.
Olen kuullut, että Muumipeikko ja Pyrstötähdestä piti tulla 2020-luvulla remasteroitu uudelleen dubattu versio, mutta poikkeuksellisista syistä se jätettiin ainakin Hämeenlinnassa näyttämättä. Jos se joskus tulee MTV:lle katsottavaksi tai julakistaan DVD:lle, voisin ainakin vilkaista sitä, vaikka odotukset ei ole kovin suuret.

Kokonaisuudessaan Muumipeikko ja Pyrstötähti on yksi parhaimpia ja ikimuistoisempia animaatioleffoja aikoihin. Annan sille arvosanaksi 10/10 tähteä.

Eipä siinä muuta kuin, että kiitos lukemisesta ja nähdään taas seuraavalla kerralla.

Sonic the Hedgehog 1996 Elokuva Arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa juoni on kerrottuna lyhyesti kurvisoituna. Eli jos et halua spoilereita, mene suoraan "normaaliin" tekstiin.

Sonic ja hänen kettuystävänsä Tails ovat juuri nauttimassa aurinkoisesta päivästä kotirannallaan, kunnes he saavat kuulla Pöllö-vanhukselta, että Presidentti on kutsunut Sonicin luokseen tärkeän asian takia. Kun Sonic ja Tails saapuvat pressan talolle, he kohtaavat vanhan vihollisensa Tohtori Eggman Robotnikin, joka on ottanut Presidentin ja tämän tyttären Saran panttivangiksi.
Eggman antaa Sonicille tehtäväkseen mennä sammuttamaan generaattori, jonka hän oli rakentanut kotimaassaan Eggmanlandiassa, Pimeyden maassa, ja jonka paha mekaaninen Black Eggman oli sabotoinut ylikuormittumaan ja koko gemeraattori on vaarassa tuhota koko maailman seuraavana aamuna. Aluksi Sonic ei luota Eggmaniin, mutta suostuu lopulta. Eggman antaa Tailsille jopa navigaattorin joka näyttäisi heille oikean suunnan Eggmanlandiaan. 
Sonic ja Tails saapuvat lopulta pitkän ja raskaan matkan jälkeen New York Citya muistuttaviin raunioihin, mutta joutuvat samalla taisteluun Black Eggmanin kanssa. Knuckles sattuu onneksi olemaan lähistöllä ja pelastaa heidät pulasta samalla osallistuen taisteluun, jolloin Black Eggman saadaan kukistettua.
Sonic, Tails ja Knuckles etenevät Eggmanlandian keskustassa sijaitsevalle generaattorille jonka se saavat lopulta sammutettua. Sonic kuitenkin joutuu vihreän kuution ympäröimäksi, minkä jälkeen koko generaattori romahtaa. Samalla Black Eggmanin romu nousee lattian läpi sinisen hehkun saattelemana, jonka jälkeen paljastuu, että Eggman oli vanginnut Saran ja huijannut kumppanukset ansaan. Eggman näyttää heille Hyper Metal Sonicin, itse rakentamansa robottikopion Sonicista ja pakottaa Sonicia taistelemaan tätä vastaan. Metal Sonic voittaakin vieden Sonicin pois Eggmanlandiasta. Tails ja Knuckles palaavat Taivasmaahan jolloin se saavat tietää Eggmanin todellisen suunnitelman. Metal Sonic aikoo puhkaista mantereita yhdistäneet jäät ja vapauttaisi niiden alla sijaitsevan magman, jotta jää sulaisi ja mantereet sinkoaisivat ulkoavaruuteen.
Sonic herää metsässä ja tajuaa Metal Sonicin tietävän mitä Sonic tietää, tekee tai on tehnyt. Saavuttuaan Presidentin talolle Sonic saa kuulla Metalin suunnitelmasta ja suuntaa jäätiköille ja taistelee Metalia vastaan uudestaan. Taistelun aikana Robotnik ja Sara saapuvat paikalle ja Sara putoaa Robotnikin kyydistä. Onneksi paikalle saapuneet Tails ja Knuckle pelastavat tilanteen. Metal Sonic ottaa Sonicin tiukkaan kuristusotteeseen, mutta kun Tails saa pysäytettyä Metalin Eggmanin antaman navigaattorin avulla, Sonic onnistuu iskemään Metal Sonicia Spin Dashilla.
Juuri sinä hetkenä Presidentti ja Pöllö-vanhus ovat saapuneet aluksella paikalle ja alus törmää jääseinämään. Tails ja Knuckles yrittävät pelastaa heidät rikkomalla aluksen lasin, kunnes Metal Sonic osuu alukseen. Pahoin vaurioitunut Metal pelastaa Presidentin ja Pöllö-vanhuksen. Sonic tajuaa, että Metalilla on tunteet koska se oli ohjelmoitu Sonicin personaalisuudella ja ajatuksilla. Sonic yrittää pelastaa Metalin kraterista joka alkaa täyttyä laavalla. Knuckles estää Sonicia menemästä lähemmäksi ja Metal puolestaan ei huoli Sonicin apua, vaan työntää tämän käden pois "sanoen" "Maailmassa on vain yksi ja ainoa Sonic". Tämän jälkeen Metal Sonic uppoaa laavaan sulaen pois. Sonic on tästä suruissaan, mutta Sara ja Tails yrittävät piristää häntä.
Eggman tajuaa, että hänellä on vieläkin Sonicin datat tallella levyllä ja hän sanoo aikovansa rakentaa vahvemman Metalin, jolla ei ole Sonicin luonnetta. Samassa yksi Eggmanin ohjuksista palaa takaisin ja tuhoaa levyn, jolloin kaikki on taas kuten ennenkin. Sitten Knuckles lyö Sonicia päähän takaisinmaksuksi siitä, että Sonic astui hänen päälleen aikaisemmin, mitä Sonic ei tosin muista. Lopuksi kaikki seuraavat Sonicia, kunnes tämä syöksähtää kohti ruutua ja elokuva päättyy siihen.

Sonic the Hedgehog on yksi rakastetuimpia pelihahmoja ympäri maailmaa ja on täydellinen kilpailija Super Mariolle. Oikeastaan alunperin SEGA ja Nintendo olivat joskus kilpailijoita ja Sonic oli melkein parempi kuin Mario joidenkin mielestä. Sonicista on pelien lisäksi myös tehty tämä kyseinen elokuva, tv-sarjoja sekä vuonna 2020 ilmestynyt Sonic the Hedgehog live-action leffa, joka on ehdottomasti katsomisen arvoinen (saatan tehdä siinäkin arvostelun ehkä joskus).

Sonic the Hedgehog elokuva julkaistiin Japanissa vuonna 1996 kahdessa osassa puolentunnin mittaisina jaksoina. Ja Amerikassa ja Euroopassa osat yhdistettiin ja julkaistiin tunnin mittaisena elokuvana. Sonic the Hedgehog leffaa ei tosiaan koskaan julkaistu Suomessa, mutta Youtubesta löytyy onneksi fanidubattu versio, jonka jälkiäänitti vuonna 2011 harrastajaryhmä nimellä Dubbinaattorit (RIP) ja voin sanoa, että se Dubbinaattoriversio on aika hyvin toteutettu, mutta suosittelen toki katsomaan enkun kielisen version ennen kuin siirrytte Dubbinaattori versioon.

Sonic the Hedgehogin päähahmoihin kuuluvat pelisarjan pääkolmikko, johon kuuluvat itse Sonic, Tails ja Knuckles. Sonic on sininen huippunopea siili ja SEGAN maskotti. Tails on kahdella hännällään lentävä kettu ja taitava mekaanikko, joka ohjailee Tornado lentokonetta ja ohjelmoi Eggmanin antaman navigaattorin uudestaan. Ja Knuckles on voimakas nokkasiili, joka osa leijua ja jonka lempi harrastus on aarteenmetsästys.
Hahmot eroavat toisistaan omalla tavallaan muun kuin ulkonäkönsä tähden ja kukin hoitaa roolinsa elokuvassa todella hyvin. On kyllä pakko kertoa, että Knuckles on jo penskasta asti ollut mun suosikki hahmo ja tässäkin hän loistaa omasta mielestäni todella tehokkaasti.
Elokuvan pahiksena toimivat tietenkin Tohtori Eggman ja tämän rakentama Metal Sonic.

Itse Eggman ei ole kovin poikkeava luonteeltaan. Hän on perus ilkeä tiedemies, joka havittelee maailmanvalloitusta ja valtaa. Eggmanissä tosin löytyy myös huumoristinen puolensa ja hän on paikoitellen tosi kömpelö. Hän yrittää jopa naittaa itsensä presidentin tyttären Saran kanssa, tämän vastusteluista huolimatta.

Metal Sonicin sanon itse olevan siistimpiä animaatioleffa pahiksia mitä koskaan on tehty. Vaikka hän on Sonicin robottiklooni, niin hänessä löytyy myös omaa tahtoa ja samalla luonnetta. Lopussa jopa selviää, että myös Metalilla on pehmeä puolensa, mikä johtuu Sonicin luonteesta, joka oli myös siirretty Metaliin.
Muut maininnan arvoiset hahmot ovat itse Presidentti ja hänen tyttärensä Sara. Kumpikaan ei tosin tee leffassa paljon mitään ja ainoastaan Saralla näytti olevan luonnetta ja persoonaa. Tosin harmi, että häneen ei tutustuta oikein kunnolla ja hänestä saa helposti väärän kuvan hahmona.

Animaatiosta on pakko mainita, että se on vallan mainio. Vaikkahahmot ovat hyvin cartoonmaisia, niin tausta ja rakennukset on melkein kuin toisesta elokuvasta. Tehosteetkin ovat aikakauteensa nähden hyvin tehtyjä ja luovat sellaisen vanhanaikaisen tunnelman, varsinkin pokemonmaiset räjähdykset ja hahmojen ilmeet.

Musiikitkinovat maininnan arvoisia, ei kovin mukiinmeneviä, mutta ihan kivaa kuunneltavaa. Erikoiseksi tekee se, että elokuvassa ei ole ollenkaan lauluja, juurikin enkku dubbauksessa.

Kuten monet japanilaiset animaatiot, myös tämä leffa joutui sensuurin kohteeksi. Mm. kohtaus missä Sonic näyttää keskisormea saadakseen Black Eggmanin huomion ja Tails läpsyttelee tuolle takamustaan. Keskisormi muutettiin lopulta etusormeksi. Lisäksi jotkut japanin kieliset sanat on jouduttu siistimään enkku dubissa, koska osa niistä oli kiroilua. 
Elokuvassa on myös muutama pervovitsi, kuten se missä Metal iskeytyy Eggmanin aluksen läpi ja Sara sanoo häntä pervoksi, koska tämä tuntuu katsovan hänen hameen alle. Sitä ennen Sonic iskeytyy nivuset edellä päin alusta ja tuntee häpeää tai kipua. Ja yhdessä kohtauksessa Tails koskee vahingossa Saran rintoihin ja Knuckles sanoo, ettei olisi uskonut Tailsiltä moista.

Kokonaisuudessaan Sonic the Hedgehog elokuva on ihan katsomisen arvoinen ja tylsänä päivänä hyvää ajantappoa. Suosittelen teitä edes vilkaisemaan sitä, sillä takaan, että elokuvan aikana katsojalle ei tule tylsää. Elokuva on mukavan nopeatempoinen eikä jumitu juuri missäkään kohtaa. Arvosanaksi voisin tosin antaa elokuvalle 7/10, koska se on ehkä hieman liian nopeatempoinen ollakseen yli 50 minuutin pituinen ja olisin halunnut tälle leffalle jatko-osaa. No, kaikkea ei voi saada ja onneksi on mahdollisuuksia suunnitella jatkoa itsekin.

Mutta mutta, eipä kai muuta, kuin että näkemisiin ja kiitos lukemisesta. Ja anteeksi vielä, etten ole tehnyt blogeja vähään aikaan, on ollut hirveästi tekemistä. Mutta koetan jossain vaiheessa olla aktiivinen ja julkaista hiukan useammin postauksia, kunhan saan ideoita ja innostusta.

Mielipiteeni: Disney Plus Suomi

 Jos se tuli ilmi, meikäläinen on melkoinen Disney-fani. Dikkaan kovasti Disneyn leffoista ja sarjoista ja kun Disney Channel näkyi joskus ilmaiseksi, niin sitä tuli katottua niin kauan kun ohjelmat pyöri ja mentiin nukkumaan vasta kun ei enään näytetty ohjelmia ennen aamua.
Ja nyt kun kauan odotettu Disney Plus tuli toissa päivänä vihdoinkin Suomeen, niin olin yksi niistä jotka hommasivat sen heti julkaisupäivänä ja voisin sanoa että koko Disney Plus on aikalailla odotusten mukainen. 

Nyt saatte kuulla tarkan mielipiteeni Disney Plus Suomesta, mutta muistakaa, että minulla on vaan parin päivän kokeiluvaihe takana ja fiilikset on vasta pintaraapaisuja.

Elikkäs, Disney Plus amerikkalainen tilausvideopalvelu, joka on melkein kuin Netflix, mutta Disney versiona. Kuten kuvasta näkyy, Disney leffojen ja sarjojen lisäksi koko palvelusta löytyy myös Pixarin, Marvelin, Star Warsin ja National Geographic ohjelmia, mikä takaa nykyajan ihmisille mahdollisuuden katsella myös tunnettuja leffasarjoja muualta kun laittomasti netistä. Minäkin aion joku kerta tsekata onko Star Wars mm. minun tyylinen ohjelma, minä kun en oo sitä kummemmin katellut. Lisäksi sieltä löytyy myös Simpsoneita, joita ei oo tähän mennessä ollut koskaan Netflixissä tai edes Viaplayssa.

Disney Plussan piti alunperin tulla Suomeen viime keväänä, mutta se peruuntui jostain syystä, mahdollisesti keväällä alkaneen korona-epidemian takia, en tiedä.

Syy miksi hommasin tämän videopalvelun on se, että tämä palvelu sisältää kaikki mahdolliset Disney-leffat ja melkein kaikki Disney sarjat, joita on näytetty Disney Channelin kulta-ajalla ja paikoitellen ilmaiskanavilla kuten MTV3:lla ja Nelosella. Niihin sarjoihin kuuluivat mm. Lilo & Stitch, Kim Possible, Ankronikka, Varjo-Ankka, Nokkapokka, Phineas ja Ferd, Pieni Merenneito, Timon ja Pumba, Välitunti, Kummikarhut ja niin edelleen. Nyt kaikki tuo edellä mainittu löytyy Disney Plussalta joko suomeksi puhuttuna tai englanniksi suomalaisella tekstityksellä.

Se tosin on yksi huono puoli, että osa sarjoista mitä joskus näytettiin suomelaisella puheella, on nyt vain tekstitetty suomeksi. Eikö heillä ollut varaa käyttää alkuperäistä suomalaista ääntä vai oliko tekstittäminen paljon halvempaa? Oli mitä oli, se on ihan vaan pikku juttu ja onneksi aika moni ikäiseni Disney-fani osaa lukea tai ymmärtävät englantia. Ja on onni sekin, että hahmojen suomalaiset nimetkin on säilytetty, mikä myös herättää nostalgiaa.

Toinen huono puoli on, ettei ihan kaikkia Disney-sarjoja näytetä ainakaan vielä Disney Plus Suomessa. Esimerkiksi Pipipalipilootit, Viidakkoviikarit, Tarzanin Legenda, Stitch! anime ja Keisarin Uusi Koulu puuttuu siitä kokonaan, mutta mm. Viidakkokirja, Tarzan ja Keisarin Uudet Kuviot kyllä löytyy. Toivottavasti nämä sarjat pääsee jokupäivä mukaan tähän palveluun, niitäkin kun ois kiva nähdä pitkästä aikaa.

Mutta jos unohtaa nämä pikku jutut, niin suosittelen lämpimästi edes kokeilemaan Disney Plus-palvelua, varsinkin kun hintakin on paljon suhteellisempi kuin mm. Netflix, noin 6.99 euroa kuukausi. Ja kun sen kerran hommaa, niin ei enään tarvitse ostella Disney DVD:tä tai Blu-rayta katsoakseen vain tietyn leffan. Eikä myöskään tarvitse etsiä laitoomasti Youtubesta pätkiä kyseisestä elokuvasta tai sarjasta, eikä pelätä, että videot poistetaan tekijänoikeus syistä.

Sanoisin, että Disney Plus Suomi on aikalailla odotuksien mukainen ja kokeilun arvoinen, etenkin niille, joille Disney Channel oli yksi rakkaimpia lapsuuden asioita tai jos tykkää mm. Simpsoneista tai Star Warsista eikä omista kyseistä sarjaa DVD:nä.

PLUSSAT:

+Monipuolinen valikoima

+ Melkein kaikki Disney Channel materiaalit mukana

+Simpsoneita 30 kautta

+Mahdollisuus aloittaa Starvarsin ja Marvelin katsomista

+Hinta

MIINUKSET:

-Osa ohjelmista puuttuu

-Osalla ei ole suomalaista puhetta

Kertokaa kommenteissa onko teilläkin Disney Plus, mitä olette jo nyt katselleet siitä ja mitä pidätte siitä, tai aiotteko hommata sen. Kiitos paljon lukemisesta ja nähdään seuraavassa postauksessa. Moikkelismoi!

Lilo & Stitch Elokuva Arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa juoni on kerrottuna lyhyesti kurvisoituna. Eli jos et halua spoilereita, mene suoraan "normaaliin" tekstiin.

                                                    

Kaukana ulko-avaruudessa toisessa galaxissa on meneillään oikeudenkäynti, jossa kuulustellaan tiedemies Jumba Jookibaa, joka on syyllistynyt laittomien geneettisten kokeiden luomisesta. Hänen viimeisin teoksensa koe-626, jonka elämäntarkoitus on tuhota suurkaupunkeja, pidetään häiriintyneen turmeltamana ja tuomitaan karkoitettavaksi autiolle asteroidille. Jumba puolestaan tuomitaan elin-ikäiseen tuomioon elämällä leikittelystä. Stitch kuitenkin onnistuu pakenemaan vankikuljetusaluksesta ja hänen varastama poliisisukkula haaksirikkoutuu saarelle nimellä Havaiji. Galaktinen federaatio lähettää Jumban koekappaleen perään, luvaten vapauttaa tiedemiehen jos hän saisi koekappaleen palautettua Galaktiselle liitolle. Samalla maan asiantuntija Pleakley passitetaan pitämään Jumbaa silmällä.

Samaan aikaan Havaijilla, Lilo Pelekai on myöhästynyt tanssitunnilta, koska hänen piti ruokkia Pusse-kala, koska Pusse kuulemma määrää säät. Hän joutuu vielä jopa tappeluun Mertle nimisen luokkatoverinsa kanssa, tämän sanottua Liloa oudoksi.

Kaiken lisäksi sosiaalityöntekijä Kobra Bubbles, jonka tehtävä on varmistaa, että Lilolla on mukavat oltavat isosiskonsa Nanin luona, saapuu tarkistamaan Nanin ja Lilon kodin, todeten ettei pikkulapsella ole kovin turvalliset olosuhteet. Asiaa ei myöskään auta Lilon harrastama voodoo ja keksityt jutut Nanin tavoista kasvattaa Liloa. Kobra antaa Nanille kolme päivää aikaa muuttaa asiat, minkä jälkeen Nanille ja Lilolle syntyy riita.

He kuitenkin sopivat riitansa ja Nani saa kuulla, että Lilo toivoo itselleen kaveria, tajuten samalla Lilon olevan yksinäinen.

Samalla koe 626:n avaruusalus oli juuri sinä hetkenä saapunut Maahan ja hetken pähkäiltyään ajotiellä, koekappale jää rekan alle ja hänet toimitetaan koirakotiin.

Seuraavana aamuna Lilo ja Nani olivat tulleet hakemaan Lilolle koiranpentua kaveriksi. Ja koska koe 626 ei pysty pakenemaan koirakodista, koska Jumba ja Pleakley vaanivat häntä ulkosalla, hän tekeytyy koiraksi, jotta voisi käyttää Liloa kilpenä ettei Jumba voi ampua häntä.

Lilo antaa koiralleen nimeksi Stitch ja yrittää kouluttaa uutta koiraansa, mutta Stitch osoittautuu melkoiseksi riiviöksi ja Nani saa lopulta potkut töistään hänen takiaan.

Samalla kun Nani yrittää saada itselleen työpaikkaa, Lilo yrittää opettaa Stitchiä mallikansalaiseksi käyttäen ihailemaansa Elvistä esimerkkinä.

Kaikki menee kuitenkin ihan vinksinvonksin ja sekä Nani että Lilo ovat aivan epätoivoisia. Nanin hyvä ystävä David tulee kuitenkin piristämään heitä viemällä heidät surffaamaan aalloilla. Jumba ja Pleakley tekevät kuitenkin yllätyshyökkäyksen ja sekä Stitch että Lilo ovat vähällä hukkua.

Heidän harmikseen sosilaalityöntekijä oli nähnyt kaiken ja sanoo hakevansa Lilon seuraavana aamuna. Sinä iltana Nani ja Lilo viettävät surumielisen illan yhdessä. Samalla Stitch tuntee syylisyyttä Pelekaitten tilanteeseen ja lähtee samana yönä pois.

Aamulla Jumba löytää masentuneen Stitchin ja, kun Stitch saa tietää ettei hänellä ole perhettä, hän karkaa Jumban luota takaisin Pelekaitten talolle, jossa alkaa hurja taistelu, kun Jumba haluaa napata Stitchin. Samalla Jumba näyttäytyy Lilolle, koska hän ja Pleakley olivat saaneet potkut, koska he eivät ole saaneet Stitchiä kiinni ajoissa. 
Taistelun aikana Lilon talo räjähtää ja Nanin tultua lopulta paikalle, Kobra on aikeessa viedä Lilon pois, mutta tämä karkaa ja saa selville totuuden Stitchistä. Mutta samalla kapteeni Gantu, joka oli lähetetty hakemaan Stitchiä Maasta, vangitsee Stitchin ja Lilonkin. Stitch onnistuu pakenemaan ja lopulta liittoutuu Nanin, Jumban ja Pleakleyn kanssa pelastustoimenpiteisiin.

Kovan takaa-ajon jälkeen Stitch meinataan viedä pois Maasta, mutta kun rouva Puheenjohtaja saa tietää Lilon ostaneen Stitchin laillisesti, Stitch saa jäädä Maapallolle uuden perheensä luo ja samalla Jumba ja Pleakley karkoitetaan Maahan. Loppujen lopuksi Lilo saa jäädä Nanin luokse ja he saavat jopa itselleen uuden, erikoisen perheen, johon kuuluu Lilon ja Nanin lisäksi kaksi avaruusolentoa, Jumba ja Pleakley ja tietysti lemmikki "koira" Stitch.


Lilo ja Stitch on ehdottomasti yksi parhaimpia Disney-leffoja ikinä ja samalla eniten tunteita herättävä.
Elokuva kertoo kahden hylätyn sielun yhdistämisestä ja perheestä. Jos teille tuli joskus postauksiani luettua selville, että mä rakastan perhetarinoita, mikä on yksi syy miksi edelleen rakastan tätä elokuvaa koko sydämmestäni.
Rinki tinki tinki-kanavaa lainatakseni, Lilo ja Stitch on melko melankollinen elokuva. Lilolla ja Nanilla ei mene elokuvan alussa hyvin ja kaikki saattaa tuntua aluksi melko haikeelle ja epätoivoiselle. Niimpä onkin enemmänkin syytä iloita elokuvan lopussa ja katsojallekkin voi tirahtaa ilonkyynnel ekaa kertaa leffaa katellessa.
Elokuvalle saa toisinaan myös nauraa paikoitellen, eikä juuri kenelläkään pitäisi tulla elokuvaa katellessa tylsää. Kokonaisuudessaan leffa on todella monipuolinen ja täynnä sekä iloa, että surua.

Stitch on minusta parhain Disney-hahmo ikinä, sillä hänen kehitystään on mukavaa seurata. Aluksi Stitch on koe 626, joka on alunperin luotu vain pahoihin tekoihin. Stitchillä ei siis ole alussa edes nimeä ja hänen ainoa elämäntarkoitus on tuhota ja hän on siten häijy ja ilkeä. Kuitenkin Havaijille päästyään Stitch turhautuu kun pienellä saarella ei ole yhtään suurkaupunkia ja hänellä ei ole juuri mitään tuhottavaa, mistä hän masentuu. Sen myötä Stitch alkaa tajuamaan oikean ja väärän eroja ja hän alkaa koko ajan enemmän inhimillistyä. Hän alkaa myös luulemaan ettei hän kuulu mihinkään ja alkaa tuntea iloa, surua ja rakkautta. Elokuvan lopussa Stitch jopa unohtaa lähes kokonaan tuhoamishalunsa ja tietää minne hän kuuluu.

Toinen hyljeksinnän tuntema hahmo on ehdottomasti Lilo Pelekai. Lilo on jo leffan alkuajoilta yksinäinen ja kiusattu. Hänen vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa ja hänen entiset kaverinsa pitävät häntä outona ja välttelevät häntä. Lilo on myös erillaisempi muihin lapsiin verrattuna siten, että hän pitää voodoosta ja Elviksestä ja hänellä on myös vahvat mielipiteet.

Adoptoituaan Stitchin hän kiintyy tähän heti ja jopa puolustaa tätä niiltä ketkä inhoavat Stitchiä.

Voisin sanoa tässä vaiheessa, että lapsena osasin aikalailla samaistua Liloon ja näin isona tajuan miksi. Itsekkin olin lapsena erillainen ja minullakaan ei ole oikein ollut kavereita. Minäkin tykkäsin myös eri jutuista kun muut, joista maininnan arvoiset ovat jotkut lastenohjelmat ja se, että olin itsekkin aika vahva luonteinen aspergerini takia. Mulla on jotenkin aavistus, että Lilollakin taitaa olla minun tapaan aspergerin kaltainen vika, mutta voi olla, että olen väärässä.

Lilossa ja Stitchissä on monia hyviä sivuhahmoja, joista tosin muutama on maininnan arvoinen.
Nani Pelekai on Lilon isosisko ja nykyinen huoltaja. Nani on minusta yksi ihailtavimpia naishahmoja Disney historiassa. Hän tekee kaikkensa, että saisi pidettyä huolta rasavillistä siskostaan ja löytääkseen uuden työpaikan. Kasvatus ei kuitenkaan ole ihan helppoa, koska tunnetusti monella sisaruksilla tulee joskus erimielisyyttä, joista onneksi selvitään aina. Nanin suurin pelko on menettää ainoa perheen jäsenensä ja sen vuoksi hän kuluttaa kaiken vapaa-aikansa töissä ja ja Lilon vahtimisessa, eikä hän ehdi edes treffeille ystävänsä Davidin kanssa, joka on ihastunut häneen, vaikka Nani tuntuu jälkikäteen välittävän Davidista. Olin muuten muksuna yksi niistä faneista, jotka aluksi luulivat Nania Lilon äidiksi trailerin perusteella, mutta saivat kokea yllätyksen kun näkivät elokuvan ekaa kertaa. Ja olin myös hiukan ihastunut Naniin joskus muinoin.
Davidista puheenollen, hän on Nanin tavoin yksi ihailtavimpia hahmoja. David tekee parhaansa auttaakseen ystäväänsä ja on lähes aina paikalla kun hänen apuaan kaivataan. David on myös yllättävän kärsivällinen Nanin kanssa. Hän osaa antaa Nanille aikaa suostua treffeille ja ymmärtää jos tämä ei ole vielä valmis velvollisuuksiensa takia. David on myös aika hyvä tulitanssija ja surffailija ja hän on muutenkin hyvin sporttinen kaveri, vaikkakin vähän kömpelö.
Jumba ja Pleakley ovat minusta yksi parhaimpia parivaljakoista Disney leffoissa.
Jumba on ilkeä tiedemies ja Stitchin luoja. Vaikka hän uskottelee olevansa ilkeä nero ja haluaa aiheuttaa kaaosta, hän on sisimmiltään hyväsydämminen ja hiukan hömelö avaruusolento.
Pleakley on Galaktisen-liiton Maan asiantuntija ja on todella kiinnostunut Maan asukkaiden tavoista. Hänellä on myös aikamoinen taipumus pukeutua naiseksi, vaikka onkin miespuolinen, minkä jotkut ihmiset on ottanut puheenaiheekseen, mutta minua se ei ole koskaan haitannut.
Elokuvassa ei niinkään ole pahista. Stitch tosin luokitellaan aluksi pahana, kuten myös Jumba ja Gantu, mutta jokaisessa heissä piilee hyvät puolensa. Oikeastaan kaikilla Lilo & Stitch hahmoilla on omat hyvät puolensa, joten kerrankin voisin sanoa elokuvaa varsin realistiseksi siinä mielessä ettei maailmassa olla niin mustavalkoisia hyvän ja pahan suhteen.

(Seuraava teksti tulee olemaan lyhenne Rinki tinki tinki sivun taustatiedoista, koska en halua ihan täysin kopioida toisen tekstiä. Jos teitä kiinnostaa, niin käykää tsekkaamassa Rinki tinki tinkin oma arvostelu kyseisestä elokuvasta)

Elokuvaa oli alunperin tarkoitus tehdä pienellä budjetilla joskus 1980-luvun tiennoilla, koska kaksi edeltävää elokuvaa oli menestyneet huonosti.
1985-luvulla Stitch yritettiin tuoda esille lastenkirjallisuudessa, mikä tosin ei menestynyt tuohon aikaan,
Tarinan piti perustua alunperin Kansasiin, mutta tapahtumaaikaksi muutettiin lopulta Havaijin-saaret, mikä tekee Lilosta ja Stitchistä ekan Havaijille perustuvan Disney-elokuvan. Animaatiotiimi teki retken Havaijiin saadakseen inspiraation elokuvaan. Samalla he oppivat ohanan merkityksen ja he päättivät ottaa sen elokuvan teemaksi.
Alunperin Stitchin piti olla intergalaktinen agentti ja Jumban hänen entinen liittolainen, jonka Galaktinen federaatio olisi lähettänyt hänen peräänsä. Jumba kuitenkin muutettiin Stitchin luojaksi ja agentti idea hylättiin.
Lilo ja Stitch sai ensi-iltansa vuonna 2002 ja siitä tuli suuri hitti ja pääsi jopa Oscari-ehdokkaaksi. Elokuva on Suomessa klassikko numero 41, mutta jenkeissä se on numero 42.

Koska Lilo on Elvis-fani, niin se on selvää, että elokuvassa soi Elviksen biisejä. Taustamusana kuullaan juurikin Elviksen laulamat Stuck on You, Suspicious Minds, Heartbreak Hotels, Devil in Disguise ja Hound Dog.
Elokuvan lopussa kuullaan Wynonan laulama version Elviksen biisistä Burning Love.
Voisin sanoa, että nämä biisit on kuin hunajaa korvilleni ja sopivat tosi hyvin Havaijin teemaan. Etenkin Devil in Disguisea ja Burning Lovea tulee kuunneltua paikoitellen huvikseen, kuna haluaa fiilistellä kesää tai lomaa.
Elokuvaa varten on myös tehty kaksi omaa säveltä. Ensimmäinen niistä on He Mele No Lilo, joka soitetaan elokuvan tunnarina, kun katsojalle esitellään ekaa kertaa Havaijin ranta. Toinen kappale on oma suosikkini, Hawaiian Roller Coaster Ride, joka soitetaan Lilon, Stitchin, Nanin ja Davidin surffailessa keskenään. Kummassakin kappaleessa lauletaan sekä havaijiksi, että englanniksi. Leffassa ei kuitenkaan ole yhtään suomeksi laulettua biisiä, mutta ei se tässä ainakaan haittaa. Kappaleet ovat täydellisiä ihan alkuperäiskielellään.


Lilo & Stitch menestyi niin kovasti, että siitä tehtiin kolme jatko-osaa ja jopa televisiosarja. toinen elokuva Stitch! Avaruuskoe 626 toimii niin sanotusti progolina televisiosarjalle, ja animaatiosarjassa jahdataan muita koekappaleita, joita on 625 (aika överi määrä minusta). Lilo & Stitch 2 taas perustuu aikaan ennen sarjaa ja siinä Stitchistä meinaa tulla taas tuhma. Ja kolmas elokuva, Leroy ja Stitch toimii lopetuksena Lilo & Stitch sarjalle.
Olennähnyt kaikki nuo kolme leffaa ja suurimman osan animaatiosarjan jaksoista. Jos oma suoskkini pitäisi valita joukosta, niin se olisi varmaan eka ja alkuperäinen klassikko. Jatko-osissa ei ole mitään vikaa, vaikkei ne alkuperäistä voita. Nekin on tosin tehty aika hyvin jatko-osiksi.
Stitch on esiintynyt myös kahdessa spin-off sarjassa. Japanissa tehtiin anime nimellä Stitch! jossa Stitch, Jumba ja Pleakley joutuvat Japaniin ja tapaavat Yuna tytön.
Kiinassa taas tehtiin Stitch & Ai niminen sarja, jota ikävä kyllä en ole vielä katellut.
Ai niin, sain myös kuulla, että Lilosta ja Stitchistä tehdään live-action, jonka päivämäärä ei ole vielä varma. (ihmettelen vaan miksi mennä ennestään hyvästä leffasta tekemään live-action remake)

Kokonaisuudessa Lilo & Stitch on todella sydäntälämmittävä elokuva ja ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Suosittelen tätä elokuvaa kaikille Disney-leffojen ja perhetarinoiden ystäville. Ja jos keräilette lastenleffoja, kannattaa hommata tämä ehdottomasti kokoelmiinne. En toki tahdo tyrkyttää, mutta suosittelen kuitenkin. Ja kun kerran rakastuu tähän leffaan, olette ikuisesti Lilo & Stitch faneja^^. Arvosanaksi antaisin leffalle 10/10 pistettä. Täydellinen leffa ja yksi parhaimpia Disney klassikoita ikinä.

Eipä siinä kai muuta kuin, että kiitos lukemisesta ja palataan asiaan josksus toiste uuden postauksen merkeissä.^^