Animaatio-elokuva arvostelu: Muumipeikko ja Pyrstötähti 1992

 HUOM! Arvostelun alussa juoni on kerrottuna lyhyesti kurvisoituna. Eli jos et halua spoilereita, mene suoraan "normaaliin" tekstiin.

Muumiperhe on juuri muuttanut Muumilaaksoon ja muumitalokin on jo viimeistelyä vaille valmis. Muumipappa rakentaa joen yli siltaa ja Muumipeikko menee ystäviensä Nipsun ja Pikku Myyn kanssa rannelle, jossa Nipsu löytää luolan ja Muumipeikko kiiltävän helmen. Illalla heidän kotiinsa saapuu filosofiksi esittäytynyt Piisamirotta, joka oli menettänyt kotinsa juuri rakennetun sillan takia. Muumiperhe ja koko laakso saa seuraavana päivänä kuulla tulevasta katastrofista, kun taivaalta putoaa avaruudesta laskeutunutta nokea.
Muumipeikko ja hänen ystävänsä saavat kuulla myös Yksinäisillä vuorilla sijaitsevasta tähtitornista, jonne kumppanukset lähtevät heti matkaan ottamaan selvää tulevasta katastrofista. Matkalla he tapaavat teltassa asuvan vaeltelevan Nuuskamuikkusen, joka kertoo heille kuulleensa pyrstötähdestä, joka voi kuulemma syöksyä minne vaan. Nuuskamuikkunen näyttää heille tien tähtitorniin ja matkalla Nipsu löytää granaatteja täynnä olevaan rotkon, jossa asuu myös vaarallinen jättiläissisilisko, jolta Nipsu pääsee onneksi pakoon, mutta ei saa kerättyä yhtään granaattia.
Kun matkalaiset kiipeävät vuorta pitkin, he löytävät nilkkarenkaan, joka kuuluu Nuuskamuikkusen mukaan Niiskuneidille. Muumipeikko päättää ottaa renkaan mukaansa ja sen jälkeen he saapuvat vihdoin tähtitorniin, missä tähtitieteilijä kertoo heille pyrstötähden törmäävän maanpinnalle elokuun seitsemäntenä päivänä kello kahdeksan neljäkymmentäkaksi, tai ehkä neljä sekuntia myöhemmin, eli on enää kaksi päivää aikaa palata Muumilaaksoon ennen, kun pyrstötähti saapuu.
Aamulla Muumipeikko aikoo löytää Niiskuneidin, jolle hänen löytämänsä nilkkarengas kuuluu ja kuulee yllättäen avunhuudot ja rientää ystävineen paikalle missä vaarallinen Angostuura kasvi on kaapannut Niiskuneidin ja on aikeessa syödä tämän. Muumipeikko rientää pelastamaan Niiskuneitiä samalla, kun Nuuskamuikkunen ja Niiskuneidin veli Niisku härnäävät Angostuuraa. Lopuksi Nuuskamuikkunen antaa Muumipeikolle linkkuveitsen jolla Muumipeikko tekee Angostuurasta silppua. Niiskuneiti saa nilkkarenkaansa takaisin ja sisarukset liittyvät matkalaisten seuraan.
Matkalla kotiin he huomaavat, että pyrstötähden aiheuttama kuumuus on haihduttanut meren rutikuivaksi. Kun he kävelevät kuivuneen meren yli puujaloilla, he löytävät uponneen laivan, jota Niiskuneiti menee tutkimaan Muumipeikon kanssa. Mutta heidän pahaksi onnekseen siellä asuu vaarallinen jättiläismäinen mustekala! Niiskuneiti pääsee ekana pois, mutta yrittäessään auttaa Muumipeikkoa pois, Nuuskamuikkunenkin putoaa hylkyyn. Niiskuneiti keksii sattumalta, että pyrstötähden valo heijastuu hänen löytämäänsä peiliin ja sokaisee mustekalan, jolloin siitä ei ole enää harmia.
Myöhemmin he saapuvat ihan Muumilaakson rajoille ja huomaavat, että koko Muumilaakson väki on pakannut kamansa ja lähtenyt maanpakoon pyrstötähden takia. Samalla he törmäävät Talonpeikkoon, joka kertoo heille, että vain Muumimamma ja Muumipappa ovat vielä laaksossa, mistä Muumipeikko ilahtuu suuresti. Samalla pyörremyrsky alkaa lähestyä heitä ja heille tulee kiire. Samalla he törmäävät postimerkkejä keräävään Hemuliin, joka ei vielä tiedä tulevasta katastrofista ja on huolissaan vain postimerkeistään. Sitten Nuuskamuikkunen keksii, että tuulta voisi käyttää hyväksi ja koko konkkaronkka lentää tämän teltalla ilman halki ja pyörremyrskyn riepotellessa heitä Hemulin postimerkit lentävät pois ja Hemuli ja Muumipeikko putoavat samaan aikaan, mutta pelastuvat Hemulin hameen avulla.
Kotona Muumipappa odottelee lapsia huolestuneena, samalla kun Muumimamma leipoo Muumipeikon syntymäpäivä kakkua, koska Muumipeikon syntymäpäivä on juuri sinä päivänä. Kun he kuulevat Piisamirotalta porukan palaneen, he ryntäävät onnellisina paikalle ja Muumipeikko esittelee uudet ystävänsä. Samalla Hemuli saa tietää, että hänen postimerkkinsä ovat tallella.
Päivällisen jälkeen porukka alkaa pakata tärkeitä tavaroita mukaansa muutossa Nipsun löytämään luolaan, mutta Piisamirotta pitää koko homma turhana ja eikä aio lähteä mukaan.
Matkalla luolaan Nipsu löytää yksinäisen kissanpennun ja tarjoaa sille kakkupalaa pyytäen sitä mukaan luolaan, samalla kadonneen kuin tuhka tuuleen.
Kun muuttoväki purkaa tavaroita luolaan ja ihmettelevät missä Nipsu on, paikalle saapuukin Piisamirotta, joka vahingossa istuu Muumipeikon syntymäpäiväkakun päälle. Aluksi kaikki ovat tolaltaan, mutta nähtyään kakun tekstin Piisamirotan takamuksella, heitä alkaa naurattaa ja Piisamirotta on hämillään.
Silloin tulee kova kajahdus! Pyrstötähti on läpäissyt ilmakehän ja on lähellä törmätä maahan! Sitten Muumipeikko muistaa, että Nipsu on kadoksissa ja lähtee Nuuskamuikkusen kanssa etsimään tätä. He löytävätkin Nipsun, joka on tosin kauhista halvaantunut ja he joutuvat kantamaan tämän luolaan.
Pyrstötähti samalla aiheuttaa tuhoa vetäen puita ja kiviä puoleensa. Sitten se yhtäkkiä nouseekin takaisin avaruuteen jolloin kaikki onkin yllättäen ohi ja luolassa oleva helpottunut joukko päättää mennä yöunille.
Aamulla Muumipeikko huomaa Nuuskamuikkusen kanssa, että meri on tulossa takaisin ja kaikki alkavat iloita riemusta. Muumipeikko antaa löytämänsä helmen, jota Muumimamma on säilyttänyt, Niiskuneidille ja tämä antaa Muumipeikolle rakkaudenpusun. Lopuksi kaikki tanssivat iloisena meren rannalla ja elokuva päättyy onnellisesti.

Vaikka muumeista on puhuttu netissä ties kuinka monta kertaa, oli minunkin pakko tehdä tästä arvostelu.
Eli, Muumipeikko ja Pyrstötähti on vuonna 1992 julkaistu japanilais-suomalais-hollantilainen animaatio elokuva, joka perustuu Tove Janssonin saman nimiseen kirjaan. Muutamia eroja lukuun ottamatta sekä kirja, että elokuva ovat melko samankaltaisia, vaikka elokuvassa on jätetty pois muutama kohtaus mitä kirjassa oli. Niistä en aio puhua tällä hetkellä, muuten arvostelusta tulee liiankin pitkä.
Elokuva julkaistiin 8. elokuuta 1992 Japanissa ja 2. huhtikuuta 1993 Suomessa. Lisäksi tätä elokuvaa on dubattu muillekin kielille ja Japanin ja Suomen versioissa on jännä ero, mistä puhun lisää kohta.
Muistan nähneeni tän elokuvan ekaa kertaa pienenä, kun mummoni vuokrasi sen leffavuokraamosta (kun niitä vielä oli Hämeenlinnassa) ja sitten hän tallensi sen tyhjälle VHS:lle ja sieltä me sitten katottiin se veljien kanssa ties kuinka monta kertaa. Jos totta puhutaan, niin joskus ihan kaipaan VHS aikakautta.

Päähahmoina toimivat Muumilaakson Tarinoista tuttu Muumipeikko ja hänen ystävänsä Nipsu ja Pikku Myy sekä myöhemmin mukaan tulleet Nuuskamuikkunen, Niiskuneiti, Niisku ja Hemuli.
Hahmot ovat omalla tavallaan erikoisia. Muumipeikko on perus päähahmo, joka rakastaa seikkailuja ja lähtee vapaaehtoisesti matkalle. Pikku Myy on ilkikurinen, mutta rohkea pieni tyttö, joka lähtee myös rohkeasti mukaan matkalle. Nipsu taas on arempi kuin Muumipeikko ja Pikku Myy ja hän pitää eniten syömisestä ja nukkumisesta ja kyllästyy seikkailemiseen hyvin helposti, mutta kuultuaan esim. granaateista, hän ei ole enää väsynyt.
Nuuskamuikkunen on viisas ja kokenut kulkuri, joka lähtee opastamaan kolmikkoa. Nuuskamuikkunen ei välitä maallisesta omaisuudesta ja tyytyy pitämään asiat muistoina päässään.
Niiskuneiti on perus neitopulassa, jonka Muumipeikko pelastaa ja loppu elokuvan ajan seurataan heidän välistä romantiikkaa, mikä ei onneksi tunnu turhalta.
Niisku ja Hemuli eivät oikein pääse loistamaan elokuvassa, mutta kumpikaan heistä ei tunnu turhalta.
Muumipappa ja Muumimamma ovat perus vanhemmat, jotka jäävät kotiin lasten mentyä seikkailemaan, mutta osoittavat kuitenkin huolehtivaisuutta ja rakkautta Muumipeikkoa ja muita lapsia kohtaan.
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisenä, onkin mainittavissa Piisamirotta, joka on minun mielestä mielenkiintoisempia hahmoja. Piisamirotta on tunnettu filosofi ja viettää kaiken aikansa mietiskellen ja aavistellen. Hän ei turhia stressaile ja pitää hosumista ihan turhana. Piisamirotta ei myöskään naura eikä edes hymyile ollenkaan, mutta hän ei kuitenkaan ole ärsyttävän vakava hahmo. Hän tosin tuntuu melko hukkaan heitetyltä hahmolta ja on sääli, että hän ei ole ikinä ollut mukana Muumilaakson Tarinoita sarjassa.
Elokuvassa ei ole niinkään pahiksia, lukuun ottamatta Angostuuraa ja ehkä jättiläissisiliskoa ja mustekalaa. Ne ei tosin ole mitään turhuuksia ja ne ei pilaa elokuvan teemaa.

Musiikista on paljon mainittavaa tässä elokuvassa. Jotkut muumifanit saattaa tietää jo, että japanilaisessa versiossa taustamusiikkina toimivat Sumio Shiratorin säveltämät alkuperäiset muumimusiikit ja alku- ja loppulaulut ovat aivan erilaiset.
Suomiversiossa puolestaan Pierre Kartnerin säveltämät musiikit ja laulut, mitkä sopii mun mielestä ehdottomasti paremmin elokuvan teemaan.
Alkulauluna toimii "Muumien kaunis maa", mikä luo omanlaista tunnelmaa alkutunnarissa eikä ole samalla liian pirteä tai liian masentava. Sama juttu pätee keskilauluun "Rohkeus voittaa" mitä rakastin eniten pienenä. Loppulaulu "Jo taivas sineen pukeutuu" on kyllä yksi liikuttavimpia loppulauluja ikinä ja se luo samalla nostalgista tunnelmaa.

Animaatiosta on pakko antaa vaan kehuja. Elokuva on uskomattoman kauniisti piirretty ja taustoihin ja tehosteisiin on panostettu oikein hyvin. Se oli vielä sitä aikaa, kun 2D-animaatioita tehtiin kunnolla ja niihin panostettiin paljon. lisäksi se näytti vielä hyvälle ennen tietokonetehosteita.

Jos ette ole vielä nähneet Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuvaa, niin suosittelen lämpimästi katsomaan tämän. Ja en meinaa mitään puolalaista nukkeanimaatio versiota.
Olen kuullut, että Muumipeikko ja Pyrstötähdestä piti tulla 2020-luvulla remasteroitu uudelleen dubattu versio, mutta poikkeuksellisista syistä se jätettiin ainakin Hämeenlinnassa näyttämättä. Jos se joskus tulee MTV:lle katsottavaksi tai julakistaan DVD:lle, voisin ainakin vilkaista sitä, vaikka odotukset ei ole kovin suuret.

Kokonaisuudessaan Muumipeikko ja Pyrstötähti on yksi parhaimpia ja ikimuistoisempia animaatioleffoja aikoihin. Annan sille arvosanaksi 10/10 tähteä.

Eipä siinä muuta kuin, että kiitos lukemisesta ja nähdään taas seuraavalla kerralla.