Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 24

 Nyt se on vihdoin täällä, jouluaatto ja viimeisen luukun aika!
Hyvää jouluaattoa kaikille lukijoilleni. Tänä aamuna heräsin aikaisin, koska minua jännitti niin suuresti. Vaikka olen jo aikuinen ihminen, niin joulu tuntuu aina yhtä jännittävälle. Eikä se johdu pelkästään lahjoista, vaan hyvästä ruuasta, perheen kanssa olosta ja muista perinteistä.
Tuntuu kyllä vähän haikeelle, että joulukalenterin teko loppuu tältä vuodelta tähän, mutta ensi vuonna otetaan ehkä uudestaan.

Näin jouluaaton kunniaksi voisin kertoa omia jouluperinteitäni.
Tykkään aattoaamuna herätä katsomaan Joulupukin Kuuma Linja ohjelmaa. Vaikka se onkin lasten juttu, niin se silti on pakko nähdä lähes kokonaan. Samoin myös Lumiukko elokuva.
Sitten veljeni tulevat minun ja äiskän tykö joulupuurolle, minkä jälkeen käyn veljeni kanssa puoleltapäivin joulusaunassa. Sieltä me menemme jouluaterialle mummolle, jossa me syödään runsaasti sapuskaa.
Sitten me tulemme meille avaamaan lahjoja ja vietämme leppoisan jouluaatto illan vieraiden pikkuhiljaa lähtiessä kotiin.
Joulunpyhinä puolestaan tykkään ottaa rennosti, makoilla vaan, syödä jouluherkkuja ja nautiskella vapaa-ajoista. Eli melko rentoa joulunaikaa tiedossa meikäläiselle.

Kertokaa komenteissa teidän omat jouluperinteenne ja viettäkää oikein mukava joulu, syökää kinkkua ja nauttikaa perheenne kanssa olosta. Tai jos vietätte joulua yksin, niin viettäkää se vapaapäivänä nautiskellen herkkuja.
Kiitos kaikille teille, että jaksoitte seurata joulukalenteriani tälläkin kertaa. Toivottavasti nautitte tästä ja palaillaan joskus myöhemmin, kun minulla on aikaa tehdä postauksia. Erittäin hyvää ja rauhallista joulua ja iloista uuttavuotta!

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 23

 Hyvää aatonaattoa kaikille Pandan Joulukalenterin lukijoille. Toivottavasti aatonaatto alkoi hyvin, sillä huomenna on todellinen H-hetki.
Minulla ja äiskällä on vielä viimeisiä valmisteluita ennen huomista ja tänä yönä laitamme kinkun uuniin.
Tänään voisin antaa teille hyviä vinkkejä miten toimia kinkun kanssa ja huomenna joululahjojen kanssa oikein.
Ensinäkin suosittelen kinkkua potkalla, koska luun ympärillä oleva liha on mitä parhainta. Ja kun otatte kinkun jääkaapista, jos olette ottaneet sen muutama päivä sitten sulamaan, niin antakaa sen olla huoneenlämmössä muutaman tunnin, että se paistuu mukavammin. Sitten älkää missään nimessä paistako sitä liian kuumalla luulossa, että se muka kypsyisi nopeammin, koska se saa pinnan ihan liian kuivaksi. Samoin älkää myöskään paistako sitä liian kauan, jos ette tykkää liian ylikypsästä kinkusta. Itselläni kinkun pitää olla ihan hiukan ylikypsää, että siitä tulee mureaa, mutta kukin paistaa kinkun tavallaan. netistä varmasti löytyy itselleen sopivia vinkkejä kinkun paitoon, joten en ala ihan kaikkia suosituksia sanelemaan.
Haluan toki vielä neuvoa teille, että älkää sitten missään nimessä kaatako kinkkulientä viemäriin, koska se vaan tukkii putket jäähtyessään ja aiheuttaa ongelmia putkimiehille. Mielummin lusikoikaa se roskikseen tai kaatakaa maitopurkkiin tai dipatkaa siihen leipää, jos tykkäätte liemeen kastetusta leivästä.
Ja huomenna, kun avaatte ihania joululahjoja, niin älkää missään nimessä heittäkö lahjapaperia paperinkeräykseen, koska se on enimmäkseen muovia, kuin paperia. Eli heittäkää lahjapaperit vaan sekajätteeseen, ettei jätehuollossa tapahdu hämminkiä.
Joillakin on varmaan oma ajatus siitä, että säästääkö siististi avatun lahjapaperin seuraavaan kertaan vai avaako paketin niin, että paperia ei voi käyttää uudestaan. Minulle lahjan avaaminen on tarkoitus olla hauskaa ja jännittävää, eli en itse availe paketteja hitaasti ja varovasti, koska minulta silloin häviää nautinnon ilo.
Mutta minä myös kannatan kierrättämistä ja jos joku haluaa säästää lahjapaperia, niin siitä vaan.
Toivottavasti näistä vinkeistä on teille iloa ja hyötyä. Huomenna sitten tavataan viimeisen luukun parissa, mutta en kerro vielä, että mitä luukku sisältää. Eipä muuta kuin, että huomisiin ja tsemppiä viimeisiin jouluvalmisteluihin.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 22

 Hyvää päivää kaikille Pandan Joulukalenterin lukijoille.
Tänään menen vielä avotöihin ja sitten minulla alkaa yli viikon joululoma. Sitä ennen päätin tehdä näin aamusta nopeasti tämän päivän luukun ennen, kun lähden hommiin, koska tänään on paljon muutakin mietittävää.

Jospa kirjoittaisin tänään siitä, kun ekaa kertaa maistoin Julmustia. Moni varmaan tietää sen juoman mitä ruotsalaiset kuluttaa jouluna yhtä paljon kuin suomalaiset Coca Colaa.
Mä olin joskus vuosia miettinyt, että miltä se maistuu ja olin kauan harkinnut ostavani sitä joskus nuorukaisena.
Ja kun minä viimein ostin sitä ja maistoin, niin sen maku yllätti minut monipuolisesti. Se oli kuin kotikaljaa, mistä en paljoo välitä itse, mutta se maistui samalla omenaiselle ja tuoksu oli aika hedelmäinen.
Voisin sanoa oman mielipiteeni silleen, ettei se ole pahaa, muttei ihan herkkuani myöskään. Jos sitä tarjoiltaisiin, niin saattaisin ottaa pari mukillista, mutta en enää kokonaista pulloa ettei sen juominen olisi pakkopullaa.
Sama juttu vähän glöginkin suhteen, että juon tarjottuna mukin tai pari, koska se on minulle hetken huumaa ja kokonaisen purkin juominen olisi liki pakotettua. Mielummin juon jouluna kahvia tai jouluomena jaffaa, mutta jos joku juo mielellään Julmustia, niin se on okei.
Jos haluatte, niin kertokaa toki oma suosikki joulujuomanne ja nähdään taas huomenna aatonaattona.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 21

Hei taas kaikille Pandan Joulukalenterin suraajille.
Tänään en tehnyt pelkästään muistoihin liittyvää postausta, vaan tein tähän päivään liittyvän memen. Ajattelin tämän olevan pieni hyvitys siitä, että eilinen luukku oli hieman liian lyhyt ja nopeasti kirjoitettu.
Jotkut varmaan tietävät, että tämän memen vitsi on otettu Kummelista. Kattelin sitä joskus teininä DVD:llä jotka sain enoltani. Tämä vitsi oli erittäin mieleenpainuva, etenkin, kun siitä tuli paikoitellen kulttimaineesta nauttiva meemi.
Kummelin Joulu jaksokin on omia suosikkejani jouluohjelmia, mutta siitä en aio luetella erikseen juttuja, koska muuten tästä luukusta tuliis liian pitkä. Jos haluatte tietää Kummelin Joulusta lisää, katsokaa se Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-1823485
Mutta kiitos tällä kertaa lukijoille ja huomenna nähdään uuden kalenterin muodossa. Hyvää sunnuntaita kaikille ja voimia joulun odotukseen.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 20

 Heippa taas kaikille Pandan Joulukalenterin seuraajille.
Tänään on vähän kiireistä, koska lähipäivinä on vähän pakko painostaa jouluun ja huomenna on kaiken lisäksi serkkuni pojan ristiäiset. On niin paljon mietittävää, että menee melkein pasmat sekaisin.
Mutta koska velvollisuuteni on tehdä joulukalenteri loppuun, niin tänään voisin kertoa siitä, että miltä viimeiset päivät ennen joulua tuntuivat.
Se oli osittain helppoa ja osittain rankkaa aikaa. Aika kului silloin liian hitaasti ja ei ollut silloin viimeisinä päivinä koulua millä kuluttaa aikaa. Silloin vaan odottelin joulun tuloa ja lahjoja. Toki osallistuttiin jouluvalmisteluihin, mutta vain silloin, kun aikuisille sopi. 
Paras keino silloin kuluttaa aikaa oli katsella jouluohjelmia ja teinina tietokoneen saatuani katselin jouluisia videoita ja kuuntelin joululauluja netissä.
Toki me käytiin ulkonakin leikkimässä veljieni kanssa ja lumisina päivinä, kun vielä oli lunta joulun alla Etelä-Suomessa, oli hauska temmeltää pihalla ja käyttää mielikuvitusta.
Paljo ei ole tässä luukussa kerrottavana ja huomenna saatan kirjoittaa seuraavan postauksen myöhässä. Mutta pyrin huomenna kirjoittamaan huomisen luukun ajallaan ja kekesin kyllä ehkä hyvää kirjoitettavaa vielä.
Kiitos ymärryksestänne etukäteen ja kiitos lukemisestakin. Nähdään huomenna taas ja pitäkää mukava viikonloppu. Ja muistakaa neuvoini välttää joulustressiä.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 19

 Terve taas ja tervetuloa Pandan Joulukalenterin pariin jälleen. Olen taas myöhässä, koska on ollut rankka päivä ja paljon asioita mielessä.
Tänään alkoi työtoiminnassa ja kouluissa joululoma ja sen kunniaksi voisin kertoa teille millaisia joulujuhlat olivat lapsuudessani. En muista ihan täysin mitä niissä oli, mutta suurimmalta osin muistan niitä.
Olin siis Ojoisten ala-asteella koululainen ja meidän koulussa oli liikuntahalli jossa oli lava esiintymisiä varten.
Lähes jokaisella luokalla oli joulujuhlissa esityksiä, joita sitten muistaakseni alettiin harjoitella jo marraskuun lopusta lähtien. Se oli helppoa aikaa, kun harjoiteltiin esityksiä, koska silloin mentiin koulupäivisin hallille harjoittelemaan joko luokkani esitystä tai ihan vaan juhlarituaalia, eikä silloin päivät olleet liian tylsiä.
Luokkien esityksiä olivat yleensä jouluun liittyviä ja niistä muistan parhaiten ne esitykset, joista toisessa valittiin oikeaa Joulupukkia kolmesta ehdokkaasta (juurikin minun luokkani esitys), toisessa oli omaperäinen tonttu ja jotkut oli ihan vaan lauluesityksiä.
Joulujuhlan päivänä yleisönä oli muiden koululaisten lisäksi opettajat ja lasten vanhemmat. Joskus minunkin vanhemmat pääsivät katsomaan esityksiä, vaikka perheessämme onkin yhteensä kolme eri ikäistä poikaa ja heilläkin oli omat esityksensä omassa koulussa.
Esityksien lisäski lauleltiin joululauluja, etenkin Enkeli Taivaan laulu oli pakkopullaa joillekin. Nykyään hengelliset joululaulut ei mene millään läpi.
Joulujuhlat kestivät yleensä noin pari tuntia ja niiden jälkeen oli siistiä päästä joululomalle ja joulun viettoon.
Josksu sitä tulee nostalgiaa, kun miettii joulun aikaa koulussa, jolloin lähes kaikki oli poikkeavaa.
Siinä oli ne mitä mieleen tuli. Kiitos jälleen lukemisesta ja nähdään taas huomenna. ja hyvää alkanutta joululomaa niille joilla se alkoi.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 18

 Moikka jälleen ja tervetuloa Pandan Joulukalenterin pariin. Aatto se vaan lähestyy koko ajan hirveetä vauhtia, mutta onneksi tätä joulukalenteri on vielä kuusi luukkua jäljellä.
Elikkäs tänään voisin tehdä tällä kertaa lyhyen postauksen yhdestä lempi joululyhäreistä nimeltä Shrekin Vihreä Joulu.
Taas ilmoitan, että selitän ohjelman juonen alusta alkaen vinottaisella tekstillä. Eli jos et halua spoilereita, siirry suoraan "normaaliin" tekstiin.

Shrekin ensimmäinen joulu uuden perheensä parissa on tulossa. Mutta Shrekillä ei ole mitään hajua miten toimia, koska hän ei ole ikinä ennen viettänyt joulua. Hän saa kirjakauppiaalta kirjan, jonka avulla hän yrittää tehdä perheelleen "oikean" joulun. Tunnetusti Shrekin yli-innokas ystävä Aasi ja hänen Lohikäärme vaimo lapsineen sekä muut satuolento kaverit, Saapasjalkakissa, kolme pientä porsasta, Iso-paha Susi, kolme sokeaa hiirtä, Pinokkio ja Piparkakkupoika  ryntäävät Shrekin tontille joulua viettämään ilman Shrekin suostumusta ja kaikki meinaa mennä ihan päälaelleen kaikkien halutessa juhlia ja kertoa omat joulutarinansa. Lopulta Shrek saa hepulin ja ajaa kaikki ulos talostaan, mutta Fionasta se ei ole jouluinen teko ja Shrek päättää anteeksipyynnön jälkeen kertoa kaikille totuuden. Aasikin tajuaa, että hän taisi innostua liikaa ja kaverukset tekevät sovinnon. Shrek oppii myös, ettei ole olemassa oikeaa tapaa viettää joulua eikä siihen löydy apua kirjasta vaan joulutunnelma on luotava itse. Lopulta kaikki viettävät leppoisan jouluyön Shrekin luona ja Joulupukkikin lentää reellään Shrekin mökin ohi, Piparkakkupojan suureksi peloksi.

Lapsena näin tämän lyhärin joskus, kun se tuli aattona telkkarista ja rakastuin siihen oikopäätä. Tässä on jotenkin Shrekmäinen joulutunnelma ja hyvä opetuskin. On myös hauskaa nähdä ja kuulla muidenkin hahmojen joulufiilikset ja millaisia heidän oma joulutarinansa ovat, mistä mieleenpainuvin on ehkä Piparkakkupojan tarina, joka on tosin melko karmiva.
On myös aika huvittavaa kuinka jouluhullu Aasi on, etenkin, kun hän saapuu keskellä kesää hoilottamaan: "Enää 159 päivää jouluun! Paras olla kiltti!" ja kun joulu lopulta tulee, niin Aasi ei meinaa pysyä nahoissaan. Olihan se toki hiukan ärsyttävää, että hän van änkee kavereineen luvatta Shrekin mökille, eikä kysy edes lupaa siihen, mutta se ongelma ratkeaa lopulta aika empaattisesti.
Pähkinänkuoressa tämä on yksi parhaimpia jouluspesiaaleja ja poikkeaavia, hyvällä tavalla. Voisin sanoa, että tämä lyhäri on vieläkin suosikkejani ja suosittelen tätä teillekin, jos ette ole vielä katsoneet tätä.
Kiitos, että luit tämän miniarvostelun ja huomenna näemme taas uuden postauksen parissa.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 17

 Hei taas kaikille Pandan Joulukalenterin seuraajille. Juku, enää viikko jouluaattoon. Vaikea uskoa, että tämä kalenteri on kohta ohi.
Koska jouluun ei ole pitkä aika, taidan tällä kertaa luetella muutaman parhaan joululahjan, mitä olen lapsena saanut. Olen toki tehnyt tästä aiheesta joskus postauksen, mutta siitä on jo vuosia ja ei tee pahaa puhua joululahjoista uudelleen.

Ensimmäisenä tahdon mainita ensimmäisen käsikonsolin, jonka sain kerran jouluna. Game Boy oli ensimmäinen käsikonsoli mitä olen ikinä pelannut ja siihen multa löytyi mm. Pokemon Pinball, Wario Land 1 ja 3 sekä Nalle Puh peli.
Mutta parhain käsikonsoli jonka sain jouluna on ehdottomasti Game Boy Advance SP. Siinä oli joukku tosi hyviä pelejä, kuten Pokemon Pinball Ruby&Sapphire, Super Mario Bros. 3, Bubble Bobble sekä Pokemon Mystery Dungeon Red. Lisäksi se konsoli tunti hyvältä käsissä ja se oli kivan mallinen. Kertokaa jos olette itsekin pelanneet Game Boylla joskus.

Jouluna tuli myös pelin lisäksi elokuvia, joista maininnan arvoinen on nostalginen Maa Aikojen Alussa elokuva sarja. En ole katsonut sitä leffasarjaa vuosiin, mutta siihen mulla liittyy paljon hyviä muistoja. Osa leffoista tuli toki myös synttärinä, mutta enimmäksen jouluna.

Leluja tuli saatua paljon jouluna, mutta parhaimmaksi voisi mainita Pokemon Tulivuori leikkisetin, jossa oli teemana tulivuori, jonka keskellä seisoi Groudon ja sen ympärillä muita Pokemoneja. Mä en oikein ymmärtänyt mikä sen pointti oli, mutta sillä tuli paljon leikittyä, koska mä rakastin Pokemonia kovasti ja nytkin. Ja oli hienoo, että siinä oli mukana tuttuja ja vähän uudenlaisia Pokemoneja.

Viimeisinä voisin vielä mainita, että sain jouluna muutamia lemmikkejä kotiini. Esimerkikkinä ovat hamsteri, ensimmäinen akvaario ja koiranpentu, joka oli tätini koiran pentueesta. Voi sitä iloa, kun eka koiranpentumme tuli perheeseemme. Nyt se on kuollut vuosia sitten ja en ole enää hankkinut uutta koiraa vuosiin. Onneksi veljelläni on nykyään koira, jota voi hoivata joskus.

Siinä oli maininnan arvoiset lahjat jotka tuli mieleen. Kertokaa ehdottomasti omia lahjakokemuksianne ja nähdään taas huomenna uuden luukun parissa.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 16

 Heippa jälleen teille joulukalenterin lukijoille.
Tänään voisin kertoa lyhyesti siitä, että millaisia tunteita joulun odotus aiheutti joskus nuorempana. Uskoisin, että moni teistä osaa varmasti samaistua niihin.

Kuten kerroin aikaisemmin, joulun aika oli täynnä jännitystä, toivoa ja odottelua. Etenkin, kun odotteli kovasti lahjoja ja joulupiirrettyjä.
Mutta jouluun liittyi myös ristiriitaisia ja hiukan ärsyttäviä tunteita. Kun äiskä oli ostanut lahjoja, niin niiden takia oli rajoitettu se, että missä sai milloinkin käydä. Vaatekomeroon ei ollut silloin menemistä ja eteiseenkään ei aina saanut tulla vastaan. Kun äiskä tuli kaupasta, niin heti tuli äkkinäinen huudahdus: "Ei saa tulla nyt!" ja se oli lähes joka kerta ärsyttävää, vaikka arvasinkin yleensä, että mistä oli kyse. Mutta se tyyli miten se sanottiin, tuntui melko tylylle ja minä olen myös aina inhonnut äkkinäisiä asioita joista ei ole varoitettu ennakkoon.
Sitten toinen ärsyttävä tunne joulun alla oli turha stressaaminen siivousten ja touhuamisen keskellä. Kun aikuisen siivoili kotosalla, niin tuntui, että olin veljieni kanssa vain tiellä ja että aikuisilla ei rittänyt aikaa pitää hauskaa. Apua toki pyydettiin, mutta vain silloin, kun oli aiheena tylsiä hommia tehtävänä. Ja tuntui myös, että valmisteluiden aikana aikuiset olivat jopa epätavallisen kiukkuisia ja tuntui ettei tehnyt joskus mitään oikein. Mutta onneksi kolikolla on myös kääntöpuoli. Eli stressaavien valmisteluiden lisäksi oli myös valmisteluita, jotka tekivät iloisiksi. Kuten leipominen, paketointi ja kuusen koristelu. Silloin touhuttiin yhdessä ja annettiin lapsillekin aihetta olla hyödyksi.
Eli jos tänä vuonna lapsista tuntuu, että juuri kukaan ei jaksa välittää teistä valmisteluiden ohella, niin sanokaa heille, että odotus kyllä palkitaan lopulta ja, että aikuiset varmasti ajattelee heitäkin koko ajan valmisteluiden ohella. Ja aikuisille neuvon, että älkää antako lasten tuntea olevansa tiellä vaan antakaa heille hyvää tekemistä, jonka avulla heidän aika kuluu siivillään. Ja jos mahdollista, niin pyytäkää heitä mukaan valmisteluihin ja keksikää yhdessä, että mikä homma sopisi heillekin.
Lopuksi voin myös neuvoa, että älkää turhaan olko stressaantuneita, koska kaikki hoituu kyllä aikanaan ja yhteistyöllä kaikki kyllä sujuu. Eikä se myöskään ole kivaa olla kiukkuinen jouluna ja siitä tulee muille vaan paha mieli. Neitistä löytyy monta vinkkiä miten välttää joulustressi ja niistä voi olla hyötyä.
Kiitos, kun luitte tämän päivän postaukseni ja nähdään taas huomenna.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 15

 Hyvää päivää kaikille ja tervetuloa taas Pandan Joulukalenterin pariin.

Tänään kävin ostamassa tarjouksessa olevaa suosikki joulujuomaani, Jouluomena Jaffaa. Olen ostanut sitä juomaa joka vuosi ennen aattoa ja minun olisi tarkoitus maistaa sitä vasta aatto-aamuna katsellessani aamuohjelmia. Se on yksi minun perinteistäni.
Siitä sain idean kertoa muutamista omista jouluvalmisteluperinteistä, mitä olen tehnyt jo lapsesta asti.
Minulla ja äiskällä on tapana ostella erilaisia karkkeja ja tehdä niistä sekoituksia lahjaksi sukulaisille. Ja ostamme toki muitakin herkkuja lahjaksi mm. Wiener Nougaa, Tobleronea ja sun muuta sellaista. Itselleni välttämättömimmät herkut ovat Wiener Nougat ja Vihreät Kuulat.
Joulusiivouksessa järjestelemme paikat missä juhlimme ja laitamme olohuoneen kuusta varten kondikseen. Kuusen tosin laitamme pystyyn vasta aatonaattona. Viemme myös roskia ja tiskailemme sen mukaan, kun tiskejä tulee.
Ja ostelemme tietysti ruokatarvikkeita joulupuuroa ja ruokaa varten.
Kokemuksia valmisteluista on sellaisia, etten lapsena pitänyt siivoamisesta yhtään ja siksi joulusiivous oli melko tylsää. Ja, kun oltiin ostettu lahjoja, niin silloin ei saanut mennä komeroon tai tulla eteisessä vastaan, mikä vähän harmitti pienenä. Mutta loppujen lopuksi jouluvalmisteluissa oli hyvätkin puolensa, esimerkiksi leipomiset ja koristelu.
Pahoittelen, että tästä tuli tänään lyhyt postaus, koska valmisteluista minulla ei ole liikaa kerrottavaa. Mutta jotakin sain sentään kirjoitettua.
Huomenna palailaankin uuden luukun parissa, eli huomiseen ja voimia valmisteluihinne.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 14

 Heippa taas. On jälleen aika kirjoitella uusi joulukalenterin luukku. Nyt on enää kymmenen yötä jouluun. Kuinka tämä aika menee niin nopeasti? Tuntuu nykyään, että joulun odotus menee kuin siivillään, kun taas lapsena aika tuntui matelevan aina vaan hitaammin.
Tänään voisin kertoa teille oman näkökulmani joulun odotuksesta lapsena. Miltä se minusta tuntui ja millaisia odotuksia oli silloin jouluaatoksi.

Joulun aika oli muksuna jännittävää, mutta samalla turhauttavaa. Kovasti odottelin aattoa ja lahjoja, mutta sitä ennen piti tehdä kaiken maailman valmisteluita ja joskus tuntui siltä, että minä ja veljeni oltiin vain äiskän tiellä. Ja sekin, kun joululahjoja ostettiin, niin silloin ei saanut mennä komeroon tai tulla edes eteiseen vastaan, ettei yllätys olisi mennyt pilalle. Joskus se otti minua tunteisiin, mutta toisaalta odotus aina palkittiin.
Ihmettelen tosin vieläkin, että miksi joulun alla pitää ihmisten olla stressaantuneita ja jopa kiukkuisia? Siinähän ei ole mitään järkeä, koska joulu tulee joka tapauksessa.
Mutta nyt ei puhuta joulustressistä liikaa, koska se on sitten toisen luukun aihe myöhemmin.
Elikkäs, joulun alla oli suuria odotuksia ja pitkä lista eri toiveita. Kun meille tuli lapsena lelulehti, niin siitä merkattiin ylös kaikki mitä halusi lahjaksi ja sitä lelulehteä tuli luettua liiankin usein kannesta kanteen, jopa tyttöjen lelut tuli katsottua läpi, vaikken niistä niinkään välittänyt. Aattona oli sitten hauskaa ihailla pakettien määrää ja jännittää mitä jokainen tulisi saamaan. Silloin sai uusia leluja, karkkia, videokasetteja, myöhemmin DVD:itä ja ehkä uusia pelejäkin, koska siihen aikaan meillä oli pleikkari kakkonen ja myöhemmin Nintendo Wii. Ja ajatella, kun oli lapsena KAKSI päivää vuodessa, jolloin sai jotain erikoista, joulu ja synttärit, niin jos silloin sai jonkin huonon pelin, niin sitä huonoo peliä pelattiin kuukausia hampaat irvessä. Mutta onneksi niin ei tosin käynyt juuri koskaan.
Nykyään, kun vietän joulua, niin minulle joulu on enimmäkseen perheen keskeistä aikaa ja hyvää ruokaa ja lahjat on vaan bonusta. Mutta kaikista perinteistäni en ole päässyt yli, mutta niistä puhun vähän myöhemmin.
Joskus vaan sitä kaipailee lapsuuteen, jolloin ei tarvinnut muuta kuin odottaa jouluaattoa, Joulupukkia ja joululahjoja. Onneksi perheessä on nykyään lapsia, joille voi luona oman nostalgisen joulun.
Siinä taisi olla luukku tältä erää. Huomenna taas palaillaan uuden luukun parissa. Hyvää sunnuntain jatkoa ja voimia vielä seuraavalle työviikolle.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 13

 Hyvää lauantaita ja Lucianpäivää kaikille Pandan Joulukalenterin seuraajille.
Tällä kertaa voisin tehdä jouluisen postauksen yhdestä lemppari joulu aiheisesta kuvakirjasta, josta on myös tehty animaatiosovituskin.
Sen nimi on Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita. Rakastin lapsena Viiru ja Pesonen sarjaa ja kirjaakin tuli joskus luettua pienenä tarhassa. Eli kerron lyhyesti mitä siinä kirjassa tapahtuu ja mielipiteeni siitä. Tarinan juonen kirjoitan vinotekstillä, eli jos et halua spoilereita kirjasta, niin siirry suoraan "normaaliin" tekstiin.

On aatonaatto ja Viirun ja Pesosen on tehtävä viimeisiä jouluvalmisteluita, kaataa kuusi, ostaa jouluruokaa ja niin edelleen. Mutta kesken tohinan Pesonen satuttaa jalkansa ja jouluvalmisteluista ei tahdo tulla enää mitään. Viiru on tästä aivan tolaltaan, koska nyt he joutuisivat olemaan ilman jouluruokaa, joulukuusta ja koko joulua ylipäätään.
Seuraavana aamuna Kososen poika Akseli tulee yllätysvierailulle ja saa kuulla Pesosen vakavasta tilanteesta. Pesonen ei oikein haluaiis vaivata naapureita, mutta pyytää kuitenkin maitoa joulupuuroa varten. Samaan aikaan, kun Akseli hakee maitoa, Pesonen ja Viiru keksivät tehdä joulukuusen itse puisesta tangosta ja eilen keräämistään havun oksista. Kuusesta tulee lopulta aika hieno ja omaperäinen. Silloin saapuu Kososen perhe mukanaan ruokaa, koska he olivat kuulleet Akselilta Pesosen jalasta. Ja samana iltana heille tulee lisää vieraita ja jokaisella on tuomista mukanaan. Väellä riittää ilos ja lystiä, kunnes on vieraiden on aika mennä kotiin. Mutta Viiru ja Pesonen ovat erittäin tyytyväisiä siitä, että heillä on kilttejä naapureita. Ja niin joulu saa ihanan päätöksen kaikesta huolimatta.

Rakastan tätä joulutarinaa, koska se on täynnä eri tunnelmaa, aluksi kiireinen ja huolestuttava, ja lopulta jouluinen ja huojentava. Viirun ja Pesosen tohinat on kivaa seurattavaa ja heidän keinonsa selvittää ongelmansa on tosi kekselijästä. Tämä kirja herättää myös nostalgiaa ja sitä on aina hauska lukea joulun alla juuri siksi.
Jos olette itsekin lukeneet tämän kirjan, niin kertokaa omat mielipiteenne ja nähdään taas huomenna uuden luukun parinna. Huomiseen ja hyvää Lucianpäivän jatkoa.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 12

 Terve vaan ja tervetuloa Pandan Joulukalenterin pariin jälleen. On enää 12 yötä joulu-aattoon, ai että aika kuluu äkkiä.
Tänään voisin luetella muutaman lempparin suomalaisen joululaulun, joita tykkään kuunnella aina joulun alla. En ikävä kyllä viitsi laittaa youtubesta videoita niistä, eteen saa tekijänoikeuksia niskaani, mutta tuskimpa se haittaa.

Tonttujen jouluyö
"Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu. Yöitten varjoon talon touhu hukkuu, touhu hukkuu. Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap, tip, tip, tap."
Lapsuudestani oma suosikkini ja nytkin. Laulu kertoo tontuista, jotka hiipivät sillan alta nukkuvaan taloon, johon on katettu joulupöytä. Tämä kuvastaa hyvin aikaa, jolloin uskottiin tonttujen olevan talon haltijoita ja että niitä varten jätettiin ennen vanhaan jouluruuat yöksi pöytään, että haltija ja talonväki saattoi yölläkin napsia jouluruokaa suuhunsa. Tässä on niin rento tunnelma ja luo omalla tavalla nostalgiaa.

Jouluyö, juhlayö
"Jouluyö, juhlayö. Päättynyt kaik' on työ. Kaks vain valveil' on puolisoa. Lapsen herttaisen nukkuessa. Seimi kätkyessään, seimmi kätkyessään."
Hengelliset joululaulut ovat nykyään rajoitettuja mm. kouluissa. Mutta niistä ihanin on ehdottomasti tämä laulu. Tämäkin luo nostalgiaa ja samalla antaa juhlallisen ja rennon olon.

Tonttupolkka
"Soita sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan. Soita sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan. Älä sinä turhia kainostele, joulu on kerran vuodessa vaan. Älä sinä turhia kainostele, joulu on harvoin vaan."
Moni varmaan tunnistaa tämän laulun Hilarius-Hiiren "Hiiripolkka" laulusta. Itse tykkään enemmän oikeasta versiosta, koska se sopii lapsille ja aikuisille ja luo hilpeää juhlatunnelmaa ja sopisi hyvin pikkujouluihin tanssimusaksi.

Petteri Punakuono
"Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan. Ja Punahilkan ja sudenkin harmaan. Mutta poro tää, sulta usein unhohon jää."
Lapsuuteni yksi suosikkeja, koska Petteri Punakuono on yksi parhaimpia jouluhahmoja ikinä. Laulu kertoo porosta jota kiusattiin hänen hohtavan punaisen nenänsä takia, kunnes Joulupukki keksii käyttää Petteriä porojensa johtajana. Tässä osoitetaan siis, että erillaisuudesta on hyötyä, jos sitä osaa etsiä kunnolla. Lyhyt ja ytimekäs ja hilpeä laulu, jota ei voi kun rakastaa.

Sika
"Joulun viettomme alkaa jo toukokuussa, porsaalla silloin on herkut suussa. Se lihoo, se kasvaa, se vahvistuu, ja sitten kun koittaa marraskuu. Niin lapset laulaa, Jouluntähti on ehdoton! Sika, se kuulan kalloon saa. Sika, sen setä teurastaa. Sika, ja setä verta juo. Sika, se joulumielen tuo."
Tähän loppuun oli pakko laittaa suosikki ns. aikuisten joululaulu. Se siis kertoo suoraan sanoen siitä, kun sika teurastetaan joulupöytään ja syödään aattona. Joidenkin mielestä rajua, mutta itse tykkään. Olin joulukinkun suuri ystävä ja siksi rakastan tätä laulua. Juice Leskinen osasi kyllä keksiä tähän hyviä sanoja ja laittaa lapsen näkökulman tähän lauluun.

Siinä oli muutama mikä tuli nyt mieleen. Kiitos lukemisesta ja kertokaa vaan omat suosikkinne. Huomiseen taas seuraavan luukun parissa.^^

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 11

 Hei vaan jälleen ja tervetuloa joulukalenterini pariin. Tänään voisin kertoa teille millaisia jouluruokia perheessäni on jouluna syötävänä. Eli pieni nälkävaroitus tähän kohtaan.

Ekana ehdottomasti meidän joulupöytään kuuluu kinkku, koska ilman sitä joulu ei ole joulua. Meidän tavoiksi ei tosin kuulu kinkun kuorruttaminen ja ostamme kinkun potkalla, koska luuydin antaa ihanaa makua lihaan. Joskus me kokeiltiin kalkkunaa kerran, mutta kukaan ei pitänyt siitä, joten kinkku on aina oltava mukana.
Yksi perinteisiä jouluruokiamme on uunissa paistettu lohi. Meillä kun ei oikein tykätä graavilohesta, lasimestarin sillistä eikä lipeästä kalasta, mutta uunilohi on mitä mainiointa.
Lihapullatkin kuuluu meidän perinteisiin ja ne on tehty alusta alkaen itse.
Maksalaatikko on myös herkkuani, tosin en itse pidä kotitekoisesta maksalaatikosta vaan Saarioisen, koska kotitekoisessa on liikaa maksan makua. Ja mummoni tähden meillä on toki porkkanalaatikkoa.
Perunamuussi on erityisen hyvää joulupöydässä ja sopii kaiken edellä mainitun kyytipojaksi.
Meillä ei ole joulu-aterialla salaatteja, koska kukaan ei oikein pidä sienisalaatista tai rosollista, anteeksi niille jotka rakastaa niitä.
Jälkiruuaksi meillä on ehdottomasti itse tehtyä mansikkakiisseliä ja kermavaahtoa. Sellaista jälkkäriä jouluna ei voita mikään.
Hauska fakta muuten, että muutamia vuosia, kun olin lapsi, niin meillä oli jouluna lasagnea, koska mulla oli ennakkoluuloja joulukinkkua kohtaan ja en halunnut syödä sitä. Mutta nykyään mä rakastan joulukinkkua suuresti ja syön sitä mielelläni jouluna.
Tästä listasta ei tullut kovin pitkää, mutta tässä oli ytimekkäästi kerrottuna kaikki mitä meidän perheessä syödään jouluna suklaan, piparien ja torttujen lisäksi.
Kertokaa ihmeessä omat suosikkinne, sillä minä luen mielelläni kommenttejanne. Ja huomenna palaillaan toisella aiheella, eli huomiseen ja hauskaa loppupäivää.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 10

 Hyvää päivää ja tervetuloa taas Pandan Joulukalenterin pariin.
Jouluun on enää 14 yötä ja monet ihmiset yrittävät olla kilttejä joulun alla. Mutta jotkut ei aina tiedä kuinka olla kiltti ja mikä merkitys sillä on. Tänään voisin kertoa teille neljä vinkkiä siitä kuinka olla kilttinä muille ja miten saada hyvä joulumieli.

Ensimmäinen vinkki: Auttele muita tarvittaessa. On tärkeää olla avuksi mm. omalle perheelleen, kavereille ja vähä-osaisille ihmisille. Avun ei tarvitse olla kovin suuri, kunhan sen tekee huolella ja siitä on toiselle paljon apua. Älä toki ylitä omaa pystymisen rajojasi liikaa ja anna toiselle vain se mihin itse pystyt vaikuttamaan. Voit esimerkiksi auttaa kotona siivoamisessa ja järjestelyissä, auttaa kaveriasi pikku jutuissa tai jos on varaa, voit osallistua hyväntekeväisyyteen antamalla lahjoja köyhille lapsille tai ruokaa vähä-osaisille perheille. Auttamisen avulla saat hyvän olon ja joku päivä hyvät teot korvataantuvat sinun eduksesi.

Toinen vinkki: Älä kiusaa muita, halveksi ketään tai muutenkaan pilaa toisen päivää. Kilttinä olemisen tärkeä periaate on hyväksyä eri ihmiset ja niiden erillaisuus. Kiusaaminen on todella väärin ja siitä seuraa molemmille vain haittaa. Toki kavereitten välinen kiusoittelu on okei, mutta kiusaamalla kiusaaminen ei. Minulle hyvä vinkki on sellainen sääntö, että "Kohtele muita kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua." Se on vanha, mutta pätevä sääntö ja se saan avulla saa hyvän ajattelukyvyn.

Kolmas vinkki: Ole tottelevainen, rehellinen ja kuuliainen. Lapsille varsinkin tärkeä tapa olla kiltti on totella vanhempiaan. On hyvä esimerkiksi pestä hampaat, tehdä läksyt ja lopettaa pelaaminen, kun vanhemmat sitä pyytävät. Ja jos olet tehnyt jotain väärin, kannattaa olla rehellinen ja kertoa totuus. Vaikka joutuisikin pulaan, niin rehellisenä olo estää joutumasta pahemmin pulaan ja sen jälkeen et kanna huonoa omatuntoa siitä mitä teit.

Neljäs vinkki: Ole kohtelias, ole hyvä kaveri ja kunnioita vanhempaa väkeä. Kohteliaisuus on tärkeetä, kun olet ruokapöydässä ja vierailulla. Jos käyttäydyt kohteliaasti, et käytä liikaa ärräpäitä ja muistat sanoa kiitos, ole hyvä ja anteeksi, niin sinusta saadaan hyvä kuva ja pidetään hyvänä tyyppinä. Kavereille kannaattaa myös olla kunnollinen, sillä jos kohtelet jota kuta huonosti, silloin sinun ja kaverisi välit saattavat kareilla ja se ei ole kivaa. Ja vanhat ihmiset erityisesti arvostavat nuorten seuraa ja apua. Ja vanhuksia on hyvä kunnioittaa, koska heidän ansiosta olemme nyt tässä maailmassa ja hekin ovat olleet joskus nuoria ja heillä riittää jännää kerrottavaa.

Siinä oli minun vinkkini. Toivottavasti näistä oli apua ja eipä muuta kuin, että huomiseen ja hyvää jatkoa.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 9

 Heippa vaan kaikille taas. Olen vaihteeksi myöhässä joulukalenterista, koska työtoiminta uuvutti minua niin, että torkahdin hiukan kotiin tultuani. Mutta nyt olen täällä taas.
Tänään jatketaan eilistä luukkua, jossa kerroin muutaman jouluelokuva suosittelun. Tänään kerron teille muutaman lisää.
Sama huomautus kuin eilisessä luukussa, eli pikku juonipaljastuksia tulossa.

Walt Disney taisi olla elossa ollessaan suuren suuri joulu-ihminen, koska hänen lyhäriensä joukosta löytyy paljon joulu aiheisia piirrettyjä.
Minulle ehdoton suosikki animoitu Disney joululeffa on Kaunotar ja Hirviö Lumottu Joulu. Siinä Belle yrittää tuoda joulutunnelmaa Hirviön linnaan ja Hirviö ei aluksi ainakaan pitänyt joulusta yhtään. Ja paha uruiksi muutettu Meastro Forte yrittää tehdä asiat huonommaksi. Kuten monessa jouluelokuvissa, tässäkin kaikki kääntyy lopulta hyviksi jännistä hetkistä huolimatta.
Tämä elokuva oli minulle rakas lapsena ja minusta tämä sopii hyvin perheleffaksi joulua odotellessa. Tässä on sekä hauskoja, että jännittäviä kohtia, joista mieleenpainuvin on kuusen hakeminen metsästä ja "loppu taistelu". Eli suosittelussa tämäkin.

Toinen Disneyn joululeffa mitä voisitte katsella on Nalle Puhin Joulu, jossa ensin näytetään joulun viettoa, muistellaan aikaa, kun sekoillaan Joulupukin kirjeen kanssa ja lopulta valmistaudutaan uuteenvuoteen. Tämä leffa sisältää juhlatunnelmaa ja tunteikkaita asioita, kun Kani saa tarpeekseen sekoilevista ystävistään ja on aikeessa muuttaa pois ja ystävät tekevät uudenvuoden lupaksen muuttaa tapansa estääkseen Kania lähtemästä. Puh ei enää syö hunajaa, mutta masentuu kuin Ihaa, Ihaa lakkaa olemasta surullinen, mutta muuttuu itse hunajaa ahmivaksi ilopilleriksi kuten Puh, Tiikeri lakkaa pomppimasta, mutta muuttuu pelokkaaksi kuin Nasu ja Nasu lakkaa olemasta pelokas, mutta muuttuu ylienergiseksi kuin Tiikeri. Mutta kun Kani on pulassa, niin hahmot unohtavat uudenvuoden lupauksensa. Silloin Kani toteaa sekoilujen jälkeen, että ei hän voikkaan häipyä, kun kerran ystävät yrittävät muuttua hänen tähden. Lopulta kaikki viettävät iloista uuttavuotta ja kaikki on taas hyvin.
Jännäksi tämän joululeffan tekee se, että tässä on kaksi tärkeää talven juhlaa ja tätä katsoessa ei ainakaan ala pitkästymään.

Ehkä yksi lyhytfilmi mitä moni rakastaa katsella jouluaattona, on Lumiukko. Enkä ollenkaan kielä koko juttua, koska minullekin Lumiukko elokuva tuo omaa tunnelmaa traagisesta lopustaan huolimatta. varsinkin "Walking in the Air" laulukohtaus on niin tunnelmallinen ja aiheuttaa nostalgista haikeutta. En puhu tästä tämän enempää, koska uskoisin suurimman osan nähneen tämän jo monta kertaa. Suosittelen toki tätäkin, jos tykkää.

Viimeksenä suosittukseksi laitan Joulupukki ja Noitarumpu. Elokuvasta en kerro paljoo, koska tein siitä joskus arvostelun ja suosittelen lukemaan sen.
Mutta tässä elokuvassa on ihanan nostalginen joulutunnelma ja tämän seuraan on hauska palata silloin tällöin, kun joulu on ovella. En tiedä tykkäävätkö nyky ajan lapset tästä, mutta itse rakastan tätä aikuisenakin ja se ehkä johtuu osittain nostalgiasta. On tosi sääli, ettei tätä näytetä enää telkkarissa, vaikka joskus oli tapana. Onneksi Yle Areenassa on vielä tämä elokuva ja itselläni on tämä DVD:llä.

Siinä taisi olla aikalailla kaikki joululeffa suositukseni. Jos teidän suosikkinne jäivät mainitsematta niin kertokaa ihmeessä.
Huomenna käsittelenkin sitten eri aihetta, mutta en kerro aihetta. Eipä muuta kuin, että huomiseen ja olkaa ahkeria.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 8

 Hei vaan taas rakkaat lukijani. On taas aika julkaista uusi joulukalenteri postaus ennen kun lähden töihin ennen kello 11:00.
Tänään voisin mainita muutaman hyvän joulu elokuvan, joita voisin suositella katsomaan näin joulun alla. En tosin kerro tänään kaikkia suosituksia, vielä.
Kerron siis jouluohjelmista lyhyesti ja eli pieniä juonipaljastuksia on tulossa.

Ekana voisin suositella Shrekin Vihreä Joulu (Shrek the Halls) lyhytfilmiä. Siinä Shrek aikoo viettää ensimmäistä jouluaan uuden perheensä kanssa, vaikka hän ei ole ikinä juhlinut joulua ja ei tiedä siksi miten toimia. Mukana häsläämässä on tottakai puhelias Aasi, Saapasjalkakissa ja muut kumppanit. Lopulta kaikki menee ihan päälaelleen, kunnes opitaan ettei ole olemassa oikeaa tapaa viettää joulua, kunhan kaikilla on mukavaa.
Syy miksi suosittelen tätä on, että tässä on hauska tunnelma ja siinä on myös ihana opetus. Aasi on toki vähän rasittava, mutta ei onneksi liikaa.

Seuraava mitä suosittelen teille on Mutta mitä tapahtui Joulupukille trilogia. Niissä Scott Calvin niminen leluyhtiön omistaja on ryhtynyt, aluksi vastoin tahtoaan, uudeksi Joulupukiksi edellisen pudottua katolta. Ekassa leffassa hänestä tulee pukki ekaa kertaa, toisessa hänen on löydettävä uusi vaimo ja kolmannessa Pakkasukko aiheuttaa ongelmia Scottille. Näissä kolmessa elokuvassa on sellaiset juonet ja tapahtumat, ettei katsojille tule ollenkaan tylsää. Takaan, että saatte mm. nauraa koomisille kohtauksille, liikuttua herkissä kohtauksissa ja jännittää myös mitä tulee tapahtumaan. Ai niin, Disney Plussassa on jopa sarja, joka perustuu leffojen jälkeiseen aikaan, mutta sitä en ole kovin katellut.

Jos pitäisi mainita nostalginen joulu elokuva mitä suositelle, niin sanoisin sen olevan Petteri Punakuono animaatio leffa, joka julkaistiin vuonna 1998. Tarina kertoo porosta nimeltä Petteri, jolla on punainen hohtava nenä, minkä takia häntä kiusataan. Petteri haluaisi kovasti päästä Joulupukin rekiporoksi ja on myös ihastunut Juulia nimiseen tyttöporoon. Ilkeä Myrsky-Maire uhkaa tuhota koko joulun ja Petterin on pelastettava joulu, missä hän lopulta onnistuu.
Tämä piirretty on tunnelmallinen ja tätä katsoessa tulee niin jouluinen olo, vaikka tässä onkin kiusaamista ja syrjintää, mutta ei onneksi liikaa. Petteri on hahmo, johon moni osaa varmasti samaistua ja hahmot ovat muutenkin mainiosti kirjoitettu. Ja tässä on jopa mieleenpainuvia dubbaajia, kuten Ulla Tapaninen, Jukka Rasila, Marcus Bäckman ja Mirjami Heikkinen. Jos ette ole vielä nähneet tätä, niin suosittelen etsimään tätä youtubesta.

Tältä erää päätän ekan osan suosittelulistaani. Voin paljastaa sen, että huomenna kerron teille lisää suosituksia, mutta siihen asti kiitos lukemisesta ja nähdään huomenna taas.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 7

 Hei taas kaikille siellä koneittenne ääressä. Itsenäisyyspäivä on nyt vietetty ja enää 17 yötä jouluun. Kyllä aika kuluu nopeasti nyt kun on aikuinen.
Tänään voisin kertoa teille vinkkejä mitkä helpottaisivat joulunodotusta ja mitä voitte suositella muillekin.
Jos perheessänne on lapsia niin sen lisäksi, että he katsoisivat kaiket päivät tietokonetta, puhelinta tai tablettia, niin menkää heidän kanssa pihalle leikkimään ja käyttäkää mielikuvitusta. Tai jos on huono keli ulkona, niin pelatkaa vaikka lautapelejä, lukekaa kirjaa, katsokaa joku hyvä elokuva tai pelatkaa videopelejä yhdessä. Sillä tavalla päivät varmasti kuluvat mukavasti.
Ja jos kotona olo kyllästyttää, niin käykää vaikka yhdessä ostoksilla ja suunnitelkaa jouluyllätystä. Voitte myös leipoa pipareita, torttuja ja vaikka kakkuja joulua varten. Leipominen on myös minun lempi hommani joulun alla.
Ja voitte myös tehdä jouluvalmisteluita perheenne tai kavereiden kanssa. Siivoaminen ei ehkä ole monien lempi homma, mutta sen jälkeen on hyvä tehdä muita asioita, kun joulusiivoukset on tietyltä osalta ohi. Koristelukin voi olla oikein kivaa. Kuusen koristelu on tosin parasta jättää hiukan lähemmäs aattoa, ettei kyllästy joulukuuseen ihan heti. Toisaalta mä tunnen ihmisiä, joilla on joulukuusi olkkarissa jo nyt.
Ruokien valmistelu jouluksi kannattaa jättää osaavalle ihmiselle, lapset voi jättää sen esimerkiksi vanhemmilleen. Mutta lapset voivat askarrella jouluisia koristeita, niistä varmasti tykkäävät sukulaiset ja kummit. Kunhan muistetaan myös siivota jälkensä. Aina kun leipoo tai askartelee, niin aina on siivottava sen jälkeen.
Viimeisenä voisin suositella käymään sukuloimassa jouluvalmisteluiden ohella. On mukavaa käydä silloin tällöin vaikka mummolassa ja vanhemmilla ihmisillä kuluu varmasti myös joulunodotus hyvin jos heillä käy ihmisiä kylässä.
Kiitos tämän päivän postauksen lukemisesta. Toivottavatsi vinkeistäni on teille apua ja nähdään taas huomenna.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 6

 Noniin, nyt on viikonloppu ja itsenäisyyspäivä. Tänään minulla ei ole kiire mihinkään aamusta, joten nyt voin kirjoittaa uuden joulukalenteri postauksen näin aamusta.
Voisin tällä kertaa kertoa teille itsenäisyyspäivän kunniaksi omia suomalaisia tapojani, joita tykkään tehdä ja harrastaa.
Ensimmäinen suomalainen tapani on ainakin saunominen. Mä rakastan saunomista yli kaiken ja se tuntuu mukavalta rankan viikon jälkeen vähän kuin palkintona. Taloyhtiössäni on tosin sähkösauna ja puusaunassa en ole käynyt vuosiin, koska ei ole ollut tilaisuutta päästä mökille lomailemaan. Mutta sähkösaunakin on tottumuksesta ihan mukava ja eikä sitä tarvitse edes lämmittää itse.
Sitten toinen suomalainen tapani on juhlista nauttiminen, kuten vappu, juhannus, pääsiäinen ja tietysti joulu ja uusivuosi. Useimmiten tykkään juhlapyhinä ottaa iisisti ja repäistä kunnolla herkkujen ja vähän juomienkin suhteen, kohtuudella tietty.
Sitten mä tykkään luonnosta ja kun saan innostusta, niin liikun myös luonossa. Etenkin syksyllä ja keväällä on hauskaa ihastella sitä, miten syksyllä luonto vaipuu uneen ja miten keväällä se herää taas eloon. Luontoon liittyviä harrastuksia minulla on mm. uiminen ja kalastus.
Suomalaisista perinneruuista omat suosikkini ovat tietty hernekeitto, makaronilaatikko, mämmi ja karjalanpiirakka. Niistä en aio puhua enempää, ettei lukijoille tule nälkä.
Sitten lopuksi voin kertoa vielä yhdestä suomalaisesta lempijutustani. Suomalaisesta kirjallisuudesta, kuten Muumit ja Mauri Kunnaksen kertomukset. Mä rakastan muumi kirjoja ja Muumilaakson Tarinoita animaatiosarjaa. Muumit ovat jo vuosia olleet suomalaisille kulttimaineesta nauttiva aihe ja suosittu Suomen lisäksi myös Japanissa.
Ja Mauri Kunnaksen kertomukset, oi, ne vasta ihania onkin. Niissä kuvataan lapsekkaalla tavalla sitä, että millaista oli elää pirtti-aikoina ja kerrotaan mm. kotitonttujen anatomiaa. Ehdoton suosikki Mauri Kunnas juttu näin joulun alla on Joulupukki ja Noitarumpu, josta teinkin tänne vuosia sitten arvostelun. Suosittelen lukemaan sitä.
Siinä taisi olla kaikki nyt. Kiitos taas lukemisesta ja nähdään huomenna.
Ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!^^

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 5

 Hei taas ja tervetuloa tämän päivän luukun pariin.
Ikävä kyllä en tällä kertaa ehdi tehdä kovin pitkää postausta, koska on ollut kiireinen päivä ja menen jossain vaiheessa serkkuni kanssa pikkujouluihin. Mutta tänään voisin kertoa teille lyhyesti yhdestä suosikki joulukarkista, josta olen pitänyt jo pienestä pitäen.
Se herkku on nimeltään Wiener Nougat konvehdit. Jännäksi sen tekee, että Wiener Nougat ei ole suklaata, vaan mantelinougaa ja se maistuu omalla tavalla erikoiselle. Olin toivonut sitä joka vuosi joululahjaksi ja myös äitini ja veljeni rakastavat sitä. Se jakaa tosin mielipiteitä, koska kaikki eivät pidä Wiener Nougasta, mutta itselleni se on aina oma ehdoton ykkös juttu jouluherkuissa.
Anteeksi vielä, etten tämän kummempaa ehdi kerjoittelemaan tänään, mutta koetan myöhemmin keksiä parempia jouluaiheisia postauksia.
Kiitos lukemisesta tällä kertaa ja nähdään taas huomenna.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 4

 Hei taas kaikille ja tervetuloa joulukalenterini pariin. Tänään minä minä voisin vähän kertoa teille joululahjoista, joita olin lapsena toivonut, mutta en koskaan saanut.
Moni varmaan on joskus Pokemonin tultua Suomeen, toivonut ekoja Pokemon pelejä, Red, Blue ja Yellow, Game Boylle. Itse sain kyllä veljien kanssa Game Boyn, mutta ei koskaan Pokemonia siihen, ensinäkin koska se oli liian kallis ja koska en olisi kuitenkaan päässyt sitä koskaan läpi, koska satuin silloin olemaan tarhalainen. Ja uskokaa pois, että jos antaisit alle kymmenen vuotiaalle Pokemon pelin vanhalla käsikonsolilla, niin se ei pääsisi sitä läpi, koska Pokemonissa on kuitenkin asioita mitä pienet lapset ei tajuaisi ja keksisi. Nykyään toki Pokemon on liiankin helppo pelisarja, mutta ennen oli toisin.
Ja peleistä vielä lisättävää, etten saanut myöskään DS:ää enkä sen Pokemon pelejä, Diamondia, Pearliä ja Platinumia. Syynä toki hinta ja ynnä muut syyt. Nyt näin aikuisena mä voisin hommata vaikka kaikki Pokemon pelit mitä on julkaistu, jos varaa olisi tietenkin.
Sitten toinen mikä tulee mieleeni on eräänlainen koira robottilelu, jonka oli määrä olla ns. tottelevainen koiralelu joka istuu ja antaa tassua. Sitä en saanut koskaan, koska moni ns. laatulelu on ollut muutenkin vain pettymys ja mainoksissa kaikki van näytti hienolta, että lapset voisivat kinuta kalliita leluja vanhemmiltaan. Lapsena kun olin niin tyhmä, että uskoin kaiken mitä mainokset sanoivat.
Lopuksi voisin mainita kauko-ohjattavat helikopterit, en tosin ole varma oliko se synttärilahja vai joululahja jota en koskaan saanut, mutta sellaistakin toivoin lapsena. Ehkä hyvä etten saanut, koska ne kuulemma maksoivat ihan liikaa ja menivät heti rikki käytössä. Mutta lapsena sitä ei oliis tajunnut, kuten varmaan tiedätte.
Siinä taisi olla ne mitä mieleen tuli. Kiitos jälleen lukemisesta ja nähdään taas huomenna.^^

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 3

 Hei vaan taas Pandan Joulukalenterin pariin.
Tänään voisin kertoa teille, miltä joulun odotus tuntui lapsena ja millaista se nyt aikuisena on.
Monelle meille kenties joulukuu on/oli yhtä juhlaa. Silloin kun sai avata ensimmäisen luukun omasta joulukalenterista ja pistää suklaanappulan suuhunsa, minkä jälkeen alkoi odottelemaan kovasti jouluaattoa ja lahjoja.
Se oli sitä aikaa, kun aika tuntui vierivät HURJAN hitaasti ja odottaminen oli pitkäveteistä. Oli vaikeaa keksiä ajankuluksi tekemistä. Olihan toki koulupäivät, mutta niiden jälkeinen vapaapäivä tuntui pitkältä ja viikot ei tuntunut menevän juuri millään eteenpäin. Mutta onneksi meillä oli VHS-kasetilla hyviä jouluisia ohjelmia, mitä tuli katsottua ja jännitys vain kasvoi mitä pidemmälle edettiin joulua odotellessa. Mutta voitte vaan kuvitella, että kuinka monta kertaa tuli puhuttua joulusta ja Joulupukista.
Nykyään aika menee liian nopeasti ja tekemistä on vaikka kuinka. Ja tämä on kyllä hassua, että monelta menee iän myötä joulufiilikset, mutta itselläni on fiilis joulua kohtaan säilynyt jollain lailla, mutta ei tosin samalla tavalla kuin lapsena. En odottele enää lahjoja yhtä kovasti, vaikka lahjat onkin bonusta, vaan pikemminkin odottelen sitä, että saa syödä jouluruokaa mahansa täyteen ja maistella makeita herkkuja. Ja se tunnelma joulun alla on ihanaa kaupoissa ja työpaikoissa. Koristeita, joulujuttelua ja musiikkia. 
Ja on minulla aikuisenakin omia perinteitä, mutta niistä kerron ehkä vähän myöhemmin jossain toisessa luukussa.
Eikai tässä ole tältä erää paljoa puhuttavaa, että kiitos kun jaksoitte lukea tämän päivän luukun ja nähdään seuraavassa luukussa.
(ja pahoitteluni jos tämän vuoden kalenterini ei ole tarpeeksi jännä, mutta halusin vähän vaihtelua)

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 2

 Hei taas kaikille. Olen juuri saapunut työtoiminnasta ja nyt aion jatkaa tätä uusinta joulukalenteriani eteenpäin.

Tällä kertaa voisin kertoa lapsuuteni joulukalenteri ohjelmista, mitä tuli lapsena katsottua.
Ekana tulee tietty mieleen Tonttu Toljanterit, joita oli julkaistu ainakin kuusi joulukalenteria. Toljanterista en aio selitellä liikaa, mutta voisin sanoa omasta mielestäni mieleenpainuvimpia olevan Joulupulma, Muorin töissä ja Tuhmaikä.
Sitten yksi vanha joulukalenteri, mitä olen lapsena katsonut, on Syltty-koira. Harva puhuu siitä samalla tavalla kuin Toljanterista, mutta itse olen pitänyt siitä. Syltty-koira kertoo juurinkin joulukoirasta nimeltä Syltty ja Syltyn unelma olisi päästä Joulupukin mukaan rekeen aattona. Koko kalenteri kertookin siitä, että kuinka Syltty yrittää olla avulias ja kiltti Joulumuorille jouluvalmisteluitten keskellä. Kaikenlaista kommellusta ehtii tapahtua, mutta kaikki lopulta kääntyy parhainpäin.
Sitten yksi mitä muistan nähneeni lapsena on Rille Ripakodan neuvontatoimisto, josta ikävä kyllä en muista kovin paljon, kuin että päähahmona oli tonttu ja joku orava.
Mutta Neposen joulukalenterista muista hiukan enemmän, koska siinä Neponen ja Tonttu löytävät Joulupukin taikalippaan, jota ilman Pukki ei pääse aattona matkaan. Jaksoista en muista paljoo, mutta alkutunnari jäi ainakin minulla mieleen.
Seuraavakasi mieleenpainuva joulukalenteri ohjelma, jota ei ole näytetty Yle 2:lla vaan MTV3:lla, on Hyvien tekojen joulukalenteri, jossa päähahmona oli Hilarius-Hiiri, josta pidin lapsena yllättävän paljon. Siinä avattiin jaksoissa joku taikapaketti jonka sisällä oli tarina. Tosin kattelin tätä kalenteria randomisti kun se tuli telkkarista.
Ja viimeiseksi voisin mainita ohjelman, jota lapsena piti kuumottavana, kun se tuli telkkarista uusintana 2007-luvulla. Nimittäin The Joulukalenteri, jossa oli kolme päänäyttelijää kaksoisroolissaan ja joka oli jännittävä ohjelma ala-asteella. Mieleenpainuvimmat siitä oli tietysti tunnari ja itse Näsä-pahis. Tästäkin moni on varmaan puhunut paljon, mutta kerrompa tästä lyhyesti. Siinä tonttujen on haettava Iki-iäkkään soittorasian avain luolasta jonne se jäi ja he saavat mukaansa Suuren Viisasten Kirjan, mutta tarinan aikana Näsä varastaa kirjan ja tonttujen on saatava se takaisin, missä he lopulta onnistuvat ja kaikki päättyy hyvin. Hauskaa on myös, että tässä sarjassa on ns. kaksi tarinaa kerrottuna yhtä aikaa, tonttujen seikkailu ja maalla asuvan pariskunnan elämä.
Nykyään pidän The Joulukalenteria enemmän huvittavana ja hauskana ja omistan sen nykyään DVD:llä.

Siinä oli muutama maininna arvoinen joulukalenteri ohjelma. Seuraavalla luukulla käsitellään jotain muuta aihetta, mutta siitä asiasta huomenna lisää.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 1

 No niin, nyt se on koittanut. Joulukuun ensmmäinen päivä ja aika aloittaa uusi joulukalenteri aiheeni.
Kuten kerroin marraskuussa, tämä kalenteri ei tule sisältämään faniteoksiani tällä kertaa, vaan sen sijaan kerron omasta lapsuudestani joulun aikaan liittyen.

Aloitetaan tämä kalenteri vaikka siitä millaisia joulukalentereita on ollut myynnissä kun olin lapsi ja mitä nykyäänkin löytyy.
Joillakin meistä on varmaan ollut pienenä kotitekoinen joulukalenteri jossa on 24 taskua ja jokaisessa taskussa oli pieniä yllätyksiä. Itselläni ja veljilläni ei tainnut sellaista olla koska muistaakseni saimme ekan joulukalenterin vasta kun olin tarha-ikäinen ja se oli juurikin suklaakalenteri.
Ekat kalenterimme pieninä olivat juurikin suklaakalenterit, joissa oli postimerkin kokoinen suklaanappula ja lapsena sai niin harvoin arkisin suuta makeaksi. Nykyään perus suklaakalenteri maistuu melko pahalle ja en siksi ole ostanut vanhemmiten suklaakalenteria. Onneksi lapsena melkein mikä tahansa makea kelpasi silloin kun oli mahdollista saada.
Kerran meillä taisi olla myös kuvakalenteri, jossa oli luukun takana tonttu tai mikä tahansa jouluun liittyvä kuva. Se ei tosin ollut lapsena kovin huikeaa, mutta kiva silti.
Yksi joulukalenteri, jota olin aina halunnut lapsena, mutten koskaan saanut oli Kinder joulukalenteri. Se oli vaan niin kallis, noin 15 euroa, ettei mutsi suostunut sitä ikinä ostamaan, etenkin kun perheessä oli kolme innokasta pojan vekaraa. Ehkä hyvä niin, koska aattona vasta sain aika lailla sitä mitä halusi, mutta siitä puhun joskus toiste.
Nykyään löytyykin kaikenlaisia teemakalentereita, Super Mario-kalenteri, Pokemon-kalenteri, Lego-kalenteri, meikkikalenteri, viskikalenteri, sipsikalenteri yms. Eli nyky-ajana ihmisillä on valinnan varaa, jos on varaa ostaa niitä. Yksi mitä on tosin mun mielestä outoa, että on olemssa koirille ja kissoille tarkoitettu joulukalenteri. Vaikka ihmiset haluavat hemmotella lemmikkiään, niin eihän eläimet mitään kalenteria varmaan tarvitse, koska ei lemmikit laske päiviä jouluun ja tiedä kauanko se aaton nappula säilyy pahvihotelossa. Nojaa, bisnes on mikä kannattaa.

Siinä taisi olla tarpeeksi kerrottavaa lapsuuteni joulukalentereista tälle päivälle. Mutta entäpäs Joulukalenteri ohjelmat? Kärsivällisyytä rakkaat lukijani, koska (spoileri) puhun niistä joskus toiste, mutta enempää en kerrokaan.
Eipä muuta kun, että kiitos tältä luukulta, kiitos että jaksoitte lukea postaukseni ja nähdään taas huomenissa.

Joulukalenteri ilmoitus! 2025

 Hyvää alkanutta marraskuuta kaikille lukijoilleni.
Vaikka marraskuu vasta alkoi, niin on jälleen tullut aika tehdä vuotuinen ilmoitus liittyen tulevaan joulukuuhun. Olen taas tekemässä uusia joulukalenteri postauksia, mutta tällä kertaa teen sen ihan eri tavalla.
Elikkäs en tällä kertaa jaa piirroksiani tai kirjoittele tarinapätkiä, pahoittelen etukäteen jos joku pettyi.
Mutta tällä kertaa kalenterin aiheina ovat lapsuuteni joulumuistot. Eli kerron joka päivä joulukuun ekasta päivästä alkaen ennen jouluaattoa lyhyesti mitä muistoja minulla on lapsuuteni joulunajoista ja joulunvietosta ylipäätään. 
Kerron esimerkiksi millaista oli joulun odotus lapsena, millaisia ajatuksia minulla oli silloin ja mitä minun jouluihin kuului silloin ja vähän nytkin. Mutta empä kerro enempää, etten spoilaa koko kalenteria. Saatte tietää lisää sitten joulukuun alettua. Siihen asti olkaa kärsivällisiä ja katsotaan jos saisin jotain muutakin aikaan ennen joulukuuta.
Eipä muuta kuin, että hyvää jatkoa ja näkyillään joskus, viimeistään joulukuussa.

TOP 10 Hopeanuoli/Weed hahmoa

 Hei vaan kaikille taas pitkästä aikaa, tällä kertaa uuden TOP 10 listauksen parissa.
Olen viime aikoina ollut Ginga fiiliksillä ja päätin sen kunniaksi listata kymmenen suosikkiani Hopeanuoli/Weed hahmoa. Eli valitsin kymmenen lempparia juurikin Hopeanuoli ja Weed animesta. Eli listaukseni ei perustu mangaan, joten hyvät Orion manga hahmot yms. muut vastaavat jäävät ikävä kyllä pois. Mutta onneksi animessa on paljon eri luonteisia hahmoja ja niistä on helppo löytää enemmän kuin yksi suosikki hahmo.
Nauttikaa listauksestani ja kertokaa vapaasti omat mielipiteenne.^^

10. Gohē Takeda

Gohēlla on kyllä aika kyseenalaistavat tavat kouluttaa koiriaan ja hänen keinonsa eivät toimisi todellisuudessa. Mutta hänessä on jotain mikä tekee hänestä omalla tavalla pidettävän. Ehkä se, että hän ei ole niin julma, kun voisi kuvitella. Hän on vaan erakoitunut vanhanaikainen metsästäjä ja luottaa omiin keinoihinsa. Hän myös samalla välittää koiristaan on ylpeä niistä, kun ne osoittavat taitoa metsästyksessä, mikä tulee ilmi Hopeanuolen loppujaksossa kun hän halaa Rikiä ja Giniä (Hopeanuolta). Eli vaikka Gohē on hurja ja äksy ukko, niin ei hänkään ole niin kamala ja hänessä on pehmeä puolensakin.

9. Reika

Ginga sarjassa on aivan liian hyviä narttuja, mutta poikkeuksena ovat tietenkin Cross ja Reika. Otin kuitenkin Reikan listalleni, koska tykkään hänestä hiukan enemmän. Vaikka Reika ei ole taistelija, niin hän on silti rohkea ja uskollinen narttu. Ja hän on myös niin söpö ja akitat on muutenkin yksi lempi koirarotuistani. Harmi vähän, että Reika on jossain kohtaa sarjaa neitopulassa, jota tanskandoggi Hōgen ahdistelee seksuaalisesti. Mutta se hetki ei onneksi kestä pitkään, ja ainakin mangassa Reika saa Hirosta melko hyvän kumppanin ja perheenkin.

8. Hiro

Nyt kun tuli mainittua Hiro, on hänen vuoro päästä listalleni. Hirossa on sellainen erikoinen puoli, että hänet tunnetaan parhaiten pallienrepijänä, mikä on samalla coolia, mutta samalla härskiä. Muutenkin hän on fyysisesti voimakas ja ulkonäkökin on upea. Hänen kostonhimonsa Kamakiria kohtaan oli myös mielenkiintoinen aihe ja taistelukin heidän välillä oli aika eeppinen. Olisi ollut kyllä hauska nähdä Hiron ja Reikan välillä romanssia, tosin Ginga sarja ei ole kovin romanttinen mutenkaan.

7. Harppuunakarhu

Vaikka Akakabuto oli mukana animoidut pahikset listallani, niin Harppuunakarhu on mun suosikki karhu animesta. Vaikka sillä ei ollut kovin paljon ruutu-aikaa ennen kun se tapettiin liiankin helposti, niin sen taustatarina oli aika hurja ja jopa pelottava. Ajatuskin laivalla majailevasta ihmissyöjä karhusta on aika kuumottavaa ja sekin on jännää, että Harppuunakarhu saattoi olla jopa vahvempi kuin Akakabuto, ennen kun Akakabuto kasvoi jättiläiseksi. Sääli, että näinkin siisti ja hurja hahmo sai surmansa heti. Toisaalta se ainakin kertoi kuinka vahva Akakabuto oli silloin.

6. John

Ihmisen kasvattamaksi metsästyskoiraksi John on sekä siisti, että eeppinen. Hän oli aluksi Ginille kuin kilpailija ja myöhemmin heistä tuli liittolaisia. John on myös erittäin hyvä taistelija karhuja ja Kōgan ninjakoiria vastaan. Hidetoshi on kyllä kouluttanut hänet hyvin. Heillä oli vahva luottamus toisiaan kohtaan ja ainakin Japani versioissa heillä on jopa salakieli (englanti) keskenään. Vähän sääli, että Johnin piti kuolla Weedissä, mutta ainakin kuolema oli omalla tavalla surullinen.

5. Daisuke Fujiwara

Hopeanuoli animessa Daisuke on oma suosikki ihmishahmoni. Daisuke on Ginin omistaja ja paras ystävä. Vaikka hän on sarjassa vielä poika, niin hänellä löytyy lähes samaa luonnetta kuin Ginillä, äkkipikaisuutta ja halua onnistua. Hän tietää paljon koirista ja alkoi harjoittelemaan Ginin kanssa, että heistä tulisi metsästyskumppanit. Daisuke on kyllä lapseksi tosi hyvässä kunnossa ja hän oppi jopa käyttämään metsästysjousta. Harmi vaan, ettei Daisuke esiinny Weed animessa, koska olisi ollut kiva nähdä häntä vanhempana myöhemmin.

4. Tesshin

Tesshin on Kōgan ninjakoirien nykyinen johtaja ja erittäin taitava ninjakoira. Hänet nähtiin pentuna Hopeanuolessa jossa hän liittyi villikoiralaumaan jäätyään orvoksi. Isompana hänestä tuli hyvä taistelija ja taitava johtaja. Hänellä sanotaan olevan Ginin johtamistaidot, Akamen nopeus ja Johnin hampaat. Tykkään ideasta, että Tesshin oli alunperin pahan Kurojakin poika, josta tuli myöhemmin parempi johtaja kuin isästään ja on myös osa Ōun sotureita. Lisäksi hän on jopa kehittänyt uuden tavan treenata Zetsu Tenrō Battōga liikettä. Mahtavaa!

3. Riki

Olisi kunnialoukkaus jos en laittaisi listalle Rikiä, legendaarista karhukoiraa ja alkuperäistä Ōun ylipäälikköä. Riki oli joskus Gohēn koira ja hänellä oli kuulemma taitavana karhukoirana lukuisia puolisoita ja jälkeläisiä. Rikin tosin luultiin kuolleen, kun Gin oli pentu, mutta sen sijaan hän menetti osan muistisaan ja perusti villikoiralauman. Hän kuitenkin sai muistinsa lopulta takaisin melkein lopussa ja taisteli Ginin rinnalla Akakabutoa vastaan. On kiinnostavaa, kuinka Riki on päähahmon isä ja Ōun armeijan perustaja. Hän on karismaattinen, vaikkain etäinen, johtaja ja koirista voimakkain. Ja hänen kuolemansakin suuren taistelun jälkeen oli yksi mieleenpainuvimpia ja surullisia. Riki voisi melkein olla ykkössijalla, mutta kaksi seuraavaa hahmoa on syystä tai toisesta korkeammalla kuin Riki.

2. Benizakura

Jotkut ehkä osasivat arvata, että Benizakura olisi mukana listallani. Teininä, kun katselin japanilaista Hopeanuolta, Benizakurasta tuli ehdottomasti omia suosikki hahmojani. Benizakura on nimittäin taistelukoirien mestari ja maailman vahvin koira. Ja jos en ole ikinä kertonut, mä tykkään hurjan paljon voimapesähahmoista. Mutta Benizakura on voimakuutensa lisäksi aika viisas koira ja nopeakin isoksi koiraksi. Hänen taustatarinansa on myös iskevä ja hänen kuolemansa on ehdottomasti mieleenpainuvin Ginga maailmassa. On vaan harmi, ettei Benizakura tehnyt paljon mitään liityttyään villikoira laumaan, eikä päässyt mukaan taistelemaan Akakabutoa vastaan. Ja tuntui vähän ikävältä, että juuri hänen, maailman vahvimman koiran piti kuolla pois. No, ainakaan hän ei ollut turha hahmo ollenkaan ja kuolemakaan ei ollut juurikaan turha. Hauska fakta muuten, että Benizakura oli itse Yoshiro Takahashin oma suosikki hahmo, eli olemme ehkä samiksia.

1. Gin (tai Hopeanuoli)

Kyllä, minusta Gin on kaikkein paras Hopeanuoli/Weed hahmo ikinä! Gin on Rikin ja Fujin poika, pennuksi erittäin taitava taistelija ja äkkipikainen, mutta oikeudenmukainen soturi. Ginin tavoite oli kostaa isänsä Rikin puolesta Akakabuto karhulle ja liittyi siksi villikoiralaumaan. Seikkailun aikana hän kehittyy koko ajan ja lopussa hänestä tulee jopa uusi ylipäällikkö. Siis musta on hyvin omintakeista, ettei Gin oli alunperin heikko luuseri, vaan jo pienestä asti sitkeä ja nopea oppimaan. Gin ei ole myöskään missään nimessä ärsyttävä ja hänen menoa on hauska seurata. Ginillä on myös iconinen ulkonäkö, syntyessä tiikeriraitainen harmaa turkki ja arvet otsalla, mikä on minusta mainio tuntomerkki koirahahmolle. Gin on minusta jopa parempi kuin poikansa Weed, mutta se on minun mielipiteeni.

Siinä oli minun listaukseni 10 parhaasta Hopeanuoli/Weed hahmoista. Kiitos kun jaksoitte lukea ja kertokaa vaan kommenteissa omat suosikkinne.^^ Eipä muuta kuin, että näkemisiin ja nähdään seuraavassa postauksessa.

Top-10 animoitua äitiä 2025

 Heippa ja hyvää kevättä kaikille.^^
Kuten tiedätte, tein viime syksynä uuden Top-10 listan animoiduista isistä/isähahmoista. Nyt päätin tehdä uuden version animoiduista äideistä/äitihahmoista, koska niissäkin on mielipiteet muuttuneet vuosien aikana.
Nauttikaa.^^

10. Marge Simpson (Simpsonit)

Vaikka Marge on huumorimielessä tehty hahmo, niin hänessä huokuu ihailtavaa kotiäiti persoonaa. Ja mun on pakko myöntää, että Marge on parhaimpia äitejä FOX:in parodia sarjoista. Jos verrataan vaikka Lois Griffiniin, niin Marge ei tee ilkeyttään itsekkäitä asioita ja hän on melko lailla uskollinen laiskalle Homerille. Ja hän osaa myös luoda lähes turvallisen ilmapiirin rasavilleille lapsilleen, Bartille, Lisalle ja Maggielle. En osaa tosin sanoa miten hyvä äitihahmo Marge on nykyään, koska en ole kovin kattonut uusia Simpsonit kausia. Mutta siitä huolimatta ihailen Margen asennetta ja kykyä sietää hullunkurista perhettään.

9. Mary White (Hello Kitty)

Kyllä, Hello Kittyn äiti pääsi mukaan listalle, kuten hänen miehensä pääsi isänpäivä listalla. Kuten aikaisemmin sanoin niin Kittyn ja Mimmyn vanhemmat ovat tosi ihania vanhempia, koska he eivät huuda lapsilleen ja kasvattavat heitä enemmän ymmärryksellä kuin kovalla kurilla. Mary on perusteellinen kotiäiti, joka kokkaa, siivoaa, käy ostoksilla ja leipoo herkulista omenapiirakkaa. Ja hän myös neuvoo tyttäriään vakavissa tilanteissa ja lohduttaa heitä, kun heitä surettaa. Miehensä kanssa Mary luo tytöille turvallisen ja iloisen elämän.

8. Rouva Pannu (Kaunotar ja Hirviö)

Rouva Pannulta löytyy huolehtiva puoli sekä omalle lapselleen Kipolle, että muillekin linnan nuorille asukkaille. Hän ei juuri koskaan hermostu, mutta osaa myös pitää kuria ja järjestystä omalla tavallaan. Lisäksi hän myös lohduttaa Belleä kun tällä on murheita ja hän ainakin yrittää neuvoa Hirviötä käyttäytymään neidon aikana. Hän osaa olla sekä viisas neuvoja, että huolehtiva äitihahmo yhtä aikaa.

7. Chilli (Bluey)

Kuten miehensä Rontti, myös Chilli pääsi listalleni. Chilli on siitä kiva äiti, että hän käy töissä, tekee kotitöitä ja leikkii lapsiensa kanssa. Hän myös viisas ja keksii usein ratkaisut ongelmiin ja osaa neuvoa lapsiaan tarvittaessa. Hän myös haluaa, että Blueylla ja Bingolla olisi terve ja turvallinen elämä, minkä vuoksi hän myös kieltää asioita, muttei ole epäreilu.

6. Nala (Leijonakuningas)

Kun Nalasta tuli Jylhämaan kuningatar ja sen myötä äiti Kiaralle ja Kionille, hänestä tuli senkin jälkeen ihailtava hahmo. Hän ottaa roolinsa sopivan vakavasti, muttei myöskään yleensä stressaa asioissa, toisin kun miehensä Simba, joka ei tosin ole myöskään huono vanhempi. Nala on myös kannustava hahmo joka kannustaa esimerkiksi Kionia joka Leijonakaarti urassaan ja Kiaraa kuningattareksi ryhtymisessä. Hän on lähes huoleton ja uskoo lapsiensa kykyihin, mutta ei myöskään jätä heitä vaaraan.

5. Kengu (Nalle Puh)

Kengu on niin ihana äiti Ruulle, vaikka hän välillä kohtelee Ruuta kuin pikku vauvaa. Toisaalta se osoittaa sitä, että välittää lapsestaan. Kengu ei suutu juuri ollenkaan ja hän antaa Rouva Pannun tavoin äidillistä huolenpitoa muillekin Puolen hehtaarin metsän asukkaille. Kaikki rakastavat hänen leivonnaisiaan ja häntä myös kunnioitetaan.

4. Perdita (101 Dalmatialaista)

Voiko rohkeampaa äitihahmoa ollakaan kun Perdita? Ajattele, omat lapsesi kidnapataan ja menet miehesi kanssa pelastamaan ne. Ja kaiken tuon lisäksi adoptoit loputkin pennut vihollisesi luota ja kohtelet heitä kuin omiasi. Siis miten ihailtavaa koko äiti rooli Perditalla on? Voin sanoa, että tykkään äitihahmoista, joilla on ihailtava asenne ja tavat kasvattaa lapsiaan. Tämä listan seuraavat kolme äitiä päsevät mukaan juurikin ihailtavuuden ja hellyyden takia.

3. Nani Pelekai (Lilo & Stitch)

Tiedän ettei Nani ole Lilon, tai kenenkään äiti. Mutta ollakseen Lilon isosisko hän on aika äidillinen persoona. Nani tekee tietääkseni suuria uhrauksia elämässään, että saisi pitää huolta siskostaan. Hän luopuu harrastuksistaan ja unelmistaan, hakee hyvää työpaikkaa ja taistelee sosiaalityöntekijöiden kanssa. Tosi ihailtava uhraus, pakko arvostaa. Lilolla ja Nanilla on toki riitoja keskenään, mutta sehän on ihan normaalia, kun kyseessä on sisarukset, ja heidän tekemä sovinto on vaan niin ihanan hellyyttävää. Jos Nanista tulisi jonain päivänä äiti, niin uskoisin hänen olevan hyvä sellainen.

2. Muumimamma (Muumilaakson tarinoita)

Kuten jotkut osasivat kai odottaa, Muumimamma on myös mukana listallani. Ja syystäkin. Muumimamma on toki perus kotiäiti, joka kokkaa, siivoaa ja tekee muita kotiäiti asioita. Mutta se ei ole pelkästään syy miksi hän on mukana. Mamma on aina rauhallinen ja ei turhaan valita asioista, hän antaa äidillistä huomiota myös muille Muumitalossa käyville lapsille ja hän osaa selvittää lähes kaikki sotkut ja hullunmyllyt. Hänellä on myös erinomaisia kykyjä saada näkymätön Ninni näkyviin kiltteyden avulla. Ja hän jopa tunnisti Muumipeikon joka oli muuttunut Taikurin hatussa kummituseläimeksi ja hänen äidillinen rakkaus palautti Muumipeikon taas ennalleen. Mamma ei myöskään suustu juuri koskaan eikä aina kiellä asioita, paitsi toki aseiden käyttöä ja lintujen pyydystämistä. Pakko mainita myös Muumilaakso sarjan Muumimamma, jolla myös löytyy luonnetta ja hellyyttä.

KUNNIAMAININNAT: Kala, Neiti Rajaton, Bambin äiti, Herttuatar, Sarabi, Della Ankka, Prinsessa Cadence, Kuningatar Celeste, Hanna Ankka

ERITYISMAININTA: Oma äitini, joka on jaksanut minua kohta 30 vuotta ja on vieläkin kanssani hyvissä väleissä ja hyysää joskus minun lisäksi veljiäni. Hän on myös hyvä mummo minun 8 vuotiaalle veljentyttärelleni.

1. Rouva Jumbo (Dumbo)

Rouva Jumbo on vielä tälläkin hetkellä parhaimpia äitejä koko animaatio historiassa. Häntä ei voi muuta kuin vaan ihailla. Hän rakastaa poikaansa Dumboa enemmän kuin mitään muuta, hän leikkii Dumbon kanssa, lohduttaa Dumboa kun hänellä on pahamieli ja puolustaa Dumboa kun tätä kiusataan. Sääli, että äitinä olo riistetään rouva Jumbolta kesken elokuvan, mutta onneksi hän ja Dumbo saivat taas olla yhdessä elokuvan lopussa ja silloinkaan heidän välinen äiti ja poika suhde ei ole hävinnyt minnekkään. Ja kohtaus "Rakkaimpain" on liikuttavimpia jälleen näkemisiä Disney historiassa. Rouva Jumbo on nyt ja ainiaan suosikki äitejä ikinä.

Kiitos, että jaksoitte lukea listaukseni loppuun, kertokaa omat mielipiteenne ja olkaa kilttejä omalle äidillenne, tai kenelle tahansa joka huolehtii teistä. Ja hyvää äitienpäivää kaikille.

Alfred J Kwak Uusi sukupolvi: Lomamatka

(Tämä tarina perustuu vuosia sen jälkeen kun Alfredin ja Iiriksen lapset syntyivät ja vuosi sen jälkeen kun he aloittivat koulun, josta en ole vielä ehtinyt kirjoittaa tarinaa)

Oli kouluvuoden viimeinen päivä. Opettaja neiti Sievänen piti oppilaille viimeisen oppitunnin ennen, kun kello soisi ja kesäloma alkaisi.
"Toivon, että nautitte lomasta ja vietätte vapaa-aikanne järkevästi." neiti Sievänen sanoi oppilailleen "Monella teistä on varmasti suuria suunnitelmia lomaksi." hän oletti.
"On opettaja. Minä ja perheeni menemme maalle pariksi viikoksi." Tess niminen kaniini kertoi viitattuaan.
"Minä menen isän ja äidin kanssa Pariisiin." Manu Harakka ilmoitti.
"Nuo kaikki kuulostavat kivoilta suunnitelmilta." neiti Sievänen sanoi ja juuri sinä hetkenä kello soi ja oli aika lähteä kotiin. Opettaja toivotti oppilaille hyvää kesää ja kehotti heitä pitämään hauska loma.

"Juku, kaikki muut ovat lähdössä jonnekin lomalle." Junior sanoi astuessaan ulos sisariensa kanssa.
"Niin, jopa Nooa sanoi menevänsä isänsä luo Jipponiin tänäkin vuonna." Melody kertoi.
"Miksei me koskaan lähdetä minnekään?" Alfons ihmetteli.
"Siinäpä kysymys." Joonas sanoi, edes hän ei osannut vastata tuohon.
"Olisi kivaa päästä jonnekin kauas." Bram sanoi haaveilevasti.
"Matkustaminen olisi hauskaa." Annakin haaveili.
Kotona lapset kertoivat ystäviensä suunnitelmista ja kysyivät mikseivät he ole koskaan lomailleet.
"No, oli meillä tapana lomailla." Alfred sanoi pohtien hetken.
"Mutta sitten perheeseen tuli kuusi pientä ankanpoikasta, eikä matkustaminen ollut enää helppoa." Iiris selitti.
"Kuusi ankanpoikasta?" Alfons ihmetteli.
"Tarkoittaa meitä." Anna tarkensi veljelleen.
"Mutta mehän emme ole enää pieniä." Melody tokaisi.
"Ja olemme kyllin vanhoja käymään koulua." Joonas sanoi.
"Päästäänkö me jonnekin, kiltti." kaikki kuusi anelivat yhteen ääneen.
Alfred mietti hetkisen ja sanoi lopulta: "Emme ole kyllä lomailleet kunnolla vuosiin. Kesä kuluu turhan nopeasti. Ja maisemanmuutos ei haittaisi."
Niinpä koko perhe päätti, että pian mentäisiin perheen omalle lomamatkalle.
"Minne mennään, minne mennään?" lapset utelivat yhteen ääneen.
"Ajattelin, että vuokraisimme huvilan merenrannalta ja viettäisimme siellä viikon perheen kesken." Alfred kertoi suunnitelmistaan. Lapsista se oli mainio idea ja jokaisella oli jo mielessä mitä ottaisi mukaansa.

Noin viikon päästä kaikki oli jo valmista lähtöön. Kukin oli pakannut omat tarpeelliset tavaransa ja lapset varsinkin olivat tosi innoissaan.
Iiris oli ihan vähäsen huolestunut, koska hän ja Alfred eivät ole ikinä ottanut lapsia mukaan mihinkään matkalle ja nyt koko perhe oli lähdössä ensimmäiselle lomalleen.
"Toivottavasti emme unohtaneet mitään." Iiris sanoi pohtien samalla kun tarkisti laukut Alfredin kanssa.
"Emme toki. Ja vaikka olisimme, niin se ei mahdu mukaan." Alfred sanoi vaimolleen ja lisäsi: "Älä ole huolissasi rakas, tästä tulee mainio loma."
"Uskon sen. Haluan vain olla varma, että kaikki menee hyvin." Iiris sanoi.
Kun perhe saapui juna-asemalle, laukut nostettiin junaan ja pian juna oli valmis lähtöön.
"Toivotan hyvää lomaa." Mauri Myyrä sanoi. Hän oli tullut saattamaan matkailijat junaan. "Pitäkää hauskaa ja olkaa kunnolla junassa." hän lisäsi lapsille.
"Ai pitääkö vain junassa olla kunnolla?" Bram kysyi.
"Ei, vaan koko ajan tietenkin." Mauri naurahti.
"Mutta vaari, sinä sanoit, että junassa pitää olla kunnolla." Alfons sanoi tietämättä, että Bram laski vaan leikkiä.
"Juna lähtee!" kuulutti junailija hetken päästä. Perhe vilkutti Maurille vielä kerran ja istuutuivat alas junan lähtiessä pikkuhiljaa liikkeelle.
"Tästä tulee mahtavaa." Alfons hihkui innoissaan.
"Rakennetaan rannalle iso hiekkalinna." Junior ehdotti.
"Ja leikitään merirosvoja." Bram sanoi.
"Ja kerätään simpukoita." Melody sanoi ja lisäsi: "Anna ja minä voimme tehdä niistä kaulakoruja."
"Joo, se olisi hauskaa." Anna hihkaisi.
"Malttakaahan kun pääsemme ensin perille." Alfred sanoi lapsille "Sitten voitte keksiä mitä tahansa kivaa tekemistä."
Juna puksutti kiskoja pitkin tasaisesti ja maisemat vaihteli pikkuhiljaa. Aluksi lapsista oli hauskaa istua junassa ja katsella ikkunasta maisemia. Mutta ajan kuluessa he kyllästyivät ja sitä paitsi istuminen kävi jo tylsäksi.
"Kylläpä kestää kauan." Alfons huokaisi katsoen ikkunasta puiden suhahtaessa ohi.
"Miten voi olla näin tylsää?" Bram valitti nyrpeänä.
"Milloin olemme oikein perillä?" Melody kysyi Alfredilta.
"Ihan kohta." Alfred sanoi tyynesti.
"Noin sinä sanoit jo noin ties kuinka monen puun ja talon jälkeen." Joonas sanoi luettuaan kirjansa loppuun.
"Minulla on nälkä." Alfons sanoi ja muillakin lapsilla oli jo nälkä.
 Siihen Iiriksellä ratkaisu. Hän oli ennen lähtöä pakannut koriin junaeväitä. Vesiheinäjuustoleipiä, pullon mehua ja omenoita. Eväät maistuivat lapsille mainiosti ja silloin unohtui tylsyys ja nälkä. Heidän huomaamattaan juna pysähtyi oikealle asemalle.
Junasta noustuaan he ajoivat vielä taksilla kohti merenrantaa jossa heidän vuokraama huvilansa oli. 
"Onpa se iso." Melody ja Anna hämmästelivät perheen saapuessa perille.
"Juuri sellainen kun kuvittelin." Junior sanoi innokkaana.
"Mennään heti uimaan." Alfons ehdotti nähtyään meren.
"Malttakaahan nyt." Iiris sanoi. "Ensin meidän on asetuttava taloksi jos aiomme asua täällä viikon."
"Äitinne on oikeassa. Ja jos autatte kaikki niin se käy nopeammin." Alfred sanoi ja innostutti lapsia hommiin. Lapset auttoivatkin tavaroiden purkamisessa ja siivoamisessa, vaikka se ei ollut kovin hauskaa. Piti pyyhkiä pölyjä, lakaista terassi ja putsata matot, mikä oli aika pölyistä puuhaa. Lopuksi jokainen otti laukusta omat tavaransa ja laittoi ne hyville paikoille. 
Huvilan yläkerrassa oli kaksi makuhuonetta, toinen lapsille ja toinen vanhemmille, sekä kylpyhuonekin. Ja alakerrassa oli tilava olotila ja keittiö. Huvilan terassikin oli iso ja siellä oli aurinkotuolitkin.
Kun siivoukset oli tehty, Alfred sanoi perheelleen: "Hyvin toimittu. Nyt täällä on oikein kodikkaan näköistä."
"Joko nyt päästään uimaan?" Alfons kysyi uudestaan hyppien innoissaan.
"Ettekö halua ensin levätä vähän?" Iiris kysyi lapsilta, koska matka ja siivousurakka olivat aika väsyttäviä.
"Emme." lapset vastasivat yhteen ääneen. Heitä ei väsyttänyt ollenkaan. Joten koko perhe menikin samantien rannalle ja lapset riensivät viileään veteen. Alfred ja Iiris asettuivat rantatuoleille rentona katselemaan lasten touhuja.
"Olethan tyytyväinen lomapaikkaan?" Alfred kysyi vaimoltaan.
"Todellakin." Iiris vastasi "Parempaa en olisi osannut odottaakkaan." hän hymyili miehelleen.
Lapsilla oli oikein hauskaa siinä uidessa ja leikkiessä. Melody ja Anna olivat jopa löytänyt jo muutaman kauniin simpukan ja Junior oli tehnyt hienon hiekkalinnan Joonaksen ja Bramin kanssa. Alfons puolestaan sukelteli vedessä ja katseli pienien kalojen uintia. Oli jännää, että vedessä saattoi olla kaikenlaista jännittävää.
"Eiköhän mennä mekin uimaan?" Alfred ehdotti Iirikselle heidän katseltua hetken lasten touhuja.
"Hyvä ajatus." Iiris sanoi ja nousi rantatuolista rientäen miehensä kanssa veteen. Koko perheellä oli hauska päivä rannalla, kunnes aurinko alkoi laskea ja oli aika mennä sisälle laittamaan ruokaa.
Maittavan illallisen jälkeen Alfons kysyi: "Uidaanko taas huomenna?"
"Joo, todellakin." Melody sanoi muiden ollessa samaa mieltä.
"Voisimme tehdä jopa tutkimusretken lähistöllä." Alfred ehdotti lapsille "Se olisi melkein kuin seikkailu."
Koko juttu kuulosti lasten mielestä hauskalta. Sinä iltana mentiinkin ajoissa nukkumaan, että kaikki olisivat aamulla pireitä.

Mutta seuraavana aamuna sattui ikävä muutos. Taivaalle kertyi pilviä ja alkoi sataa rankasti. Lapset olivat hyvin pettyneitä, koska tutkimusretki piti perua, eikä uimisestakaan tulisi mitään.
"Älkääs nyt murjottako, tekemistä on sadepäivillekin." Alfred rohkaisi lapsia piristymään. Heillä olikin, mutta tänään he olisivat halunneet uida ja tehdä muuta kivaa rannalla. Lukeminen kaiket päivät oli jo tylsää heidän mielestä, jopa Joonaksesta.
"Mitä jos tehtäisiin hyvää välipalaa?" Iiris ehdotti. Hän tiesi, että se piristäisi lapsia tällaisina päivinä. Hän kysyi mitä lapset tahtoisivat.
"Hedelmäsalaattia!" kaikki sanoivat yhteen ääneen. Heidän mielestä äidin tekemä hedelmäsalaatti oli maailman paras välipala. Kaikki kuusi saivat auttaa äitiään hedelmäsalaatin teossa. Melody ja Anna kuorivat persikoita Alfredin katsoessa ettivät tytöt leikanneet sormiaan, Alfons ja Joonas kuorivat banaanit, ja Junior ja Bram perkasivat mansikoita. Iiris paloitteli hedelmät ja sekoitti ne isoon kulhoon. Kun herkku oli valmis, kaikki söivät sitä isolla halulla ja tylsyys unohtui taas joksikin aikaa.

Sadetta kesti pari päivän ja se tuntui yltyvän. Tuuli kovasti ja meri aaltoili. Oli jo vaarallista mennä ulos. Kun Iiris oli peitellyt lapset vuoteeseen, hän kurkisti ikkunasta katsoakseen jatkuiko myrsky vielä.
"Äiti minua pelottaa." Melody kuiskasi herättyään ikkunan helinään.
"Ei hätää, äiti on tässä." Iiris lohdutti tultuaan sängyn vierelle.
"En tykkää tästä myrskystä." Melody sanoi ja Iiris myönsi, ettei hänkään pitänyt siitä.
"Ei tämä varmasti kestä kovin kauan." hän arveli ja kehotti Melodya käymään nukkumaan. Melody totteli ja sulki silmänsä. Oltuaan varma, että lapset todella nukkuivat, Iiris meni Alfredin kanssa myös nukkumaan ja kummatkin toivoivat, ettei lasten loma menisi piloille.

Aamulla sade vihdoinkin loppui. Aurinko paistoi ja lokit kirkuivat taivaalla. Auringon valo oli herättänyt Juniorin ensiksi. Hän meni ikkunalle katsomaan kaunista aamua.
"Nouskaa ylös, sade on loppunut." hän sanoi sisaruksilleen. Kaikki olivat iloisia, nyt pääsisi taas ulos.
Silloin Iiris tuli herättämään lapsia.
"Ai olettekin jo hereillä." hän sanoi ja kertoi aamiaisen olevan valmiina.
"Katso äiti, sade loppui." Melody riemuitsi.
"Niin tosiaan onkin." Iiris totesi katsoen ulos ikkunasta.
Aamiaispöydässä Alfred ehdotti lapsille uutta yritystä tutkimusretkelle.
"Nyt on satanut pari päivää, niin kenties löydämme kaikkea hienoa rannalta." hän sanoi innokkaana.
"Ehkä jopa aarteen." Alfonskin arveli.
"Mahdollisesti." Alfred sanoi taputtaen pojan päätä.
Aamutoimien jälkeen koko perhe meni tutkimaan rantaa, joka oli täynnä myrskyn tuomaa roinaa.
"Katsokaa mitä kaikkea myrsky on tuonut." Alfred hämmästeli.
"Kauhea sotku ainakin." Iiris tokaisi päätään pudistaen.
Mutta lapsia sotku ei haitannut. Oli jännää nähdä ranta uudessa muodossa. Nyt ainakin riittäisi tutkittavaa. 
Sillä välin, kun muut tutkivat meren tuomaa hylkytavaraa, Alfons löysi vähän matkan päästä jotain tosi erikoista. Hän löysi pienen luolan! Hän kurkisti varovasti sisään siltä varalta jos joku asui siellä.
"Haloo, onko täällä ketään?" hän huhuili luolalle. Kukaan ei vastannut, joten Alfons uskalsi mennä sisään. Hän katseli ympärilleen ihaillen löytöään ja oli siitä aivan ylpeä.
"Tämä on kuin salainen maja." Alfons ajatteli itsekseen, samalla kun kuuli huutoa: "Alfons, missä olet?"
"Täällä näin." Alfons vastasi kun tuli esiin luolasta ja sanoi "Katsokaa mitä löysin."
Muut tulivat katsomaan luolaa ja heistäkin se oli mahtavan näköinen.
"Sinä löysit hienon löydön." Alfred sanoi pojalle "Olet kuin oikea tutkimusretkeilijä."
"Miksi emme ole löytäneet luolaa aikaisemmin?" Junior ihmetteli katsellen luolan seinämiä.
"Sitä kuulemma löytää kaikenlaista, kun ei kiirehdi." Joonas sanoi veljelleen.
Lapset päättivät yhdessä, että tämä luola olisi heidän yhteinen salaisuus.

Loppuviikko vierähtikin nopeasti ja pian oli aika mennä kotiin päin. Koko perhe passi tavransa ja pian he olivat taas junassa kotimatkalla.
"Oliko teillä hauska viikko? Eikai teitä haittaa, että osa lomasta meni hukkaan?" Alfred kysyi lapsiltaan, kun he istuivat junassa.
"Ei haittaa." Lapset vastasivat. Vaikka sadepäivät olivatkin pitkä veteisiä, loppuloma oli loppujenlopuksi hauskaa. Jokainen oli ehtinyt tehdä mitä halusi. Melody ja Anna olivat tehneet simpukka kaulakorun äidilleen, pojat olivat leikkineet merirosvoa ja seikkaileet. Mutta parasta oli ehdottomasti se, kun Alfons oli löytänyt luolan, jossa he olivat leikkineet loppuviikon.
"Nyt teillä on ensimmäinen lomareissunne takana, ja saitte hyviä muistojakin." Iiris sanoi lapsille lempeästi. Alfred oli samaa mieltä. Hän oli ottanut jopa muutamia valokuviakin, joita lapset saisivat katsella jälkeenpäinkin.
"Voi että tämä lomamatka oli ihana." Melody huokaili maisemien vaihtuessa tutummaksi.
"Vähän harmi, että se on nyt ohi." Alfons harmitteli.
"Kaikki loppuu aikanaan." Alfred lohdutteli "Mutta tiedättehän mitä sanotaan: Poissa hyvä, kotona paras." hän lisäsi hymyillen.
Lapset olivat kyllä samaa mieltä. Retkeily on kyllä kivaa ja jännittävää, mutta on toisaalta hauskaa palata aina kotiinkin.