Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 3

 Hei vaan taas Pandan Joulukalenterin pariin.
Tänään voisin kertoa teille, miltä joulun odotus tuntui lapsena ja millaista se nyt aikuisena on.
Monelle meille kenties joulukuu on/oli yhtä juhlaa. Silloin kun sai avata ensimmäisen luukun omasta joulukalenterista ja pistää suklaanappulan suuhunsa, minkä jälkeen alkoi odottelemaan kovasti jouluaattoa ja lahjoja.
Se oli sitä aikaa, kun aika tuntui vierivät HURJAN hitaasti ja odottaminen oli pitkäveteistä. Oli vaikeaa keksiä ajankuluksi tekemistä. Olihan toki koulupäivät, mutta niiden jälkeinen vapaapäivä tuntui pitkältä ja viikot ei tuntunut menevän juuri millään eteenpäin. Mutta onneksi meillä oli VHS-kasetilla hyviä jouluisia ohjelmia, mitä tuli katsottua ja jännitys vain kasvoi mitä pidemmälle edettiin joulua odotellessa. Mutta voitte vaan kuvitella, että kuinka monta kertaa tuli puhuttua joulusta ja Joulupukista.
Nykyään aika menee liian nopeasti ja tekemistä on vaikka kuinka. Ja tämä on kyllä hassua, että monelta menee iän myötä joulufiilikset, mutta itselläni on fiilis joulua kohtaan säilynyt jollain lailla, mutta ei tosin samalla tavalla kuin lapsena. En odottele enää lahjoja yhtä kovasti, vaikka lahjat onkin bonusta, vaan pikemminkin odottelen sitä, että saa syödä jouluruokaa mahansa täyteen ja maistella makeita herkkuja. Ja se tunnelma joulun alla on ihanaa kaupoissa ja työpaikoissa. Koristeita, joulujuttelua ja musiikkia. 
Ja on minulla aikuisenakin omia perinteitä, mutta niistä kerron ehkä vähän myöhemmin jossain toisessa luukussa.
Eikai tässä ole tältä erää paljoa puhuttavaa, että kiitos kun jaksoitte lukea tämän päivän luukun ja nähdään seuraavassa luukussa.
(ja pahoitteluni jos tämän vuoden kalenterini ei ole tarpeeksi jännä, mutta halusin vähän vaihtelua)