Aristokatit leffa-arvostelu

                          

HUOMIO! Arvostelun alussa elokuvan juoni on kerrottuna lyhyesti kurvisoituna. Eli jos et halua spoilereita, mene suoraan "normaaliin" tekstiin.

Kissa-emo nimeltä Herttuatar ja hänen kolme pentuaan Marie, Toulouse ja Berlioz asuvat Pariisissa omistajansa Madame Bonfamillen luona isossa talossa. Madam rakastaa kissojaan, ja hän on jopa aikeessa jättää heile omaisuutensa perimäksi. Tästä ei tietenkään pidä Madamen palvelija Edgar, joten Edgar huumaa kissat, ja on aikeessa viedä heidät maalle, hukuttamaan heidät joelle. Kuitenkin kaksi koiraa, Napoleon ja Lafayette, ajavat Edgaria takaa, ja kori kissoineen putoaa kyydistä sillan alle. Madame on todella hulissaan kissoistaan, ja kissatkin kaipaavat omistajaansa.
Aamulla Herttuatar tapaa kujakatin nimeltä Thomas O'Malley, joka tarjoutuu auttamaan heitä pääsemään takaisin Pariisiin. Matkalla he törmäävät ilkeään maitokuskiin, vaaralliseen junaan, kahteen hanheen Ameliaan ja Abigaileen, sekä heidän setäänsä Waldoon. Lopuksi he pääsevät O'Maleyn asuntoon, jonne Hottikatti oli jengeineen tullut vierailulle, ja siellä he pitävät oikein ravit, kunnes on pentujen aika mennä nukkumaan. Thomas yrittää suostutella Herttuattaren jäänen hänen luokseen pentueineen, ja Herttuatar on siitä niin otettu, muttei hän kuitenkaan halua jättää Madamea.
Samaan aikaan Edgar oli huomannut jättäneen hattunsa ja sateenvarjonsa maaseudulle, ja hän lähtee samana yönä hakemaan ne, ettei kukaan pitäisi niitä todistuskappaleina. Ja taas hän joutuu koirien jahtaamaksi.
Seuraavana aamuna kissat pääsevät perile Madamen talolle, missä heitä odottaa Edgar, joka vangitsee Herttuattaren ja pennut säkkiin, ja on aikeessa lähettää heidät Timbuktuun. Mutta Thomas, Roquefort-hiiri ja kujakissat onnistuvat pelastamaan Herttuattaren ja pennut, ja Edgar vangitaan arkkuun, ja hän joutuu itse Timbuktuun.
Niin Herttuatar, Marie, Toulouse ja Berlioz pääsevät takaisin Madamen huostaan, ja lisäksi, Madame määrää, että hänen talonsa tulee olemaan kaikkien kodittomien kulkukissojen koti. ja jopa O'Malley muuttaa taloon uutena perheen jäsenenä. Lopuksi kissat menevät alakertaan juhlimaan Hottikatin kanssa, ja elokuva päättyy onnellisesti.

Aristokatit oli tärkeä osa lapsuuttani, ja sitä tuli katottua useita kertoja VHS:llä. Aristokatit ovat kuulemma ensimmäisiä elokuvia, jotka tehtiin ilman Disney, koska itse herra Disney sattui kuolemaan vuonna 1966, eli, rauha hänen sielulleen.
Elokuva sai ensi-iltansa 17.12.1970 Amerikassa, ja 12.11.1971 Suomessa, ja se oli taloudellinen menestys. Aristokateista tuli näin Disneyn klassikko numero 20. 

Hahmot ovat kokonaisuudessa hauskoja, ja jokainen niistä on omalla tavalla ikimuistoinen. Herttuatar on huolehtiva äiti, joka haluaa lapsistaan kasvavan hienoja naisia ja herroja.
Marie, Toulouse ja Berlioz ovat monien sisarusten tavoin melko erillaisia persooniltaan, Marie on hienohelma, Toulouse on ärhäkkäin, ja haaveilee olevansa kujakatti, ja Berlioz on kolmikosta hiljaisin. Nämä kolme kinastelevat välillä, ja heidän välillään onkin melko realistinen sisarusten välinen viharakkaus suhde. Thomas O'Malley on oma suosikkini kissoista, hän on melkoinen naistennaurattaja, mutta ajanmittaa osoittautuu lapsirakkaaksi ja huolehtivaksi mieshahmoksi, hän jopa pelastaa Marien monta kertaa. O'Malley rakastaa musiikkia, eikä ihme kun hänen paras ystävänsä on Hottikatti.
Kissojen paras ystävä on (ihme kyllä) Roquefort-hiiri, joka osallistuu mielellään kissojen ruokailuhetkeen, ei toki pääruokana, vaan vieraana, ja kun kissat katoavat, Roqueford rientää etsimään heitä, ja tekee kaikkensa auttaakseen heitä. Hän jopa pukeutuu Sherlock Holmes asuun.
Elokuvan pahiksena toimii Madamen palvelija Edgar. Edgar on pahikseksi melko kiltti, mutta kuitenkin todella hauska, ja hänen jutuilleen saa nauraa vieläkin. XD
On vähän harmi että Aristokattien sivuhahmot jäävät aikalailla syrjään, mutta tärkeimmät heistä minun mielestäni ovat hanhet Amelia ja Abigail, ja heidän setänsä Waldo, koirakaksikko Naopleon ja Laffayette, joille olisin toivonut parempaa roolia elokuvassa, ja tietysti Hottikatti jengeineen, joihin kuuluu myös mm. kiinalainen, englantilainen, venäläinen ja italialainen kissa. Hottikatti on Thomas O'Malleyn paras ystävä, ja hän harrastaa jazzin soittoa.



Elokuvan lauluista ei voi paljoo puhua, sillä ne on omasta mielestäni melko täydelliset, ja niitä kuunnellessa iskee hirveä nostalgia.
Elokuvan alkulaulu on nimeltään Aristokatit, jossa on myös ranskankielinen pätkä. Toinen laulu on nimeltä Skaalat, jotka Marie ja Berlioz soittavat laulutunnillaan. Kolmas laulu on Thomas O'Malley, joka on O'Malleyn ns. ylpeilylaulu, jolla hän yrittää hurmata Herttuattaren. Ja neljäs, ja paras niistä on Katti Tahtoo Olla Jokainen, jonka Hottikatti jengeineen laulavat. Tämä laulu sisältää paljon muistoja.

Aristokateissa on joitakin hyllytettyjä ideoita ja hahmoja, joita itse muistan muutamia. Yksi niistä on poistettu laulu nimeltä She Never Felt Alone jossa Herttuatar laulaa kertoo elämästä Madamen kanssa Thomaselle. Toinen niistä on hahmo nimeltä Elvira, jonka piti olla Edgardin apulainen, joka olisi ihastunut häneen.
Lisäksi, Aristokateista oltiin suunniteltu jatko-osaa, joka ikävä kyllä jouduttiin hyllyttämään, mikä on kyllä harmi, koska jo pentuna toivoin että Aristokatit saisi jatkoa. Toivoisin joku kerta että Disney tekisi jatkoa, tai edes televisio sarjaa tälle mainiolle elokuvalle.

Kokonaisuudessa Aristokatit on yksi parhaimpia Disney elokuvia ikinä. vaikei se sisälläkkään pelottavia tai itkettäviä kohtauskia, niin se on huvittavuuden ja viattomuuden takia sopiva kaiken ikäisille lapsille. Animaatio on kaunista, hahmot ikimuistoisia, musiikit mahtavia ja tarina on niin yksinkertainen että kukatahansa pysyisi kärryillä. Suosittelen Aristokateille kaikille Disney-leffojen ystäville, ja haluaisin että joku kerta veljentyttäreni oppisi rakastamaan tätä elokuvaa. Ja leffakerälilijät, hommatkaa tämä elokuva kokoelmiinne, jos teillä ei vielä ole sitä. Onko se edes mahdollista?

Nostalgian vuoksi annan elokuvalle noin 8 1/2 tähteä kymmenestä.