Ensilumi Ponyvillessä
"Hei, alkoi satamaan lunta!" hihkui Pearl, pieni lohikäärmeyksisarvinen katsoessaan ikkunasta eräänä aamuna.
"Mennään tekemään lumiponi ja lumisotasille." hän ehdotti veljelleen Topazille.
"Joo, mennään!" Topaz hihkaisi, mutta sitten hän muisti, että hänellä oli tärkeää tekemistä Boldcutien kanssa.
Isosisko Garnetkaan ei voinut leikkiä lumessa, koska hänellä oli eräs projekti meneillään, mutta hän ei kertonut mikä se oli.
"Mikset pyydä Jelly Applea? Hänellä tuskin on menoa." Rarity ehdotti tyttärelleen. Ja juuri sopivasti oveen koputettiin. Spike meni avaamaan ja siellä olivat maaponi Jelly Apple ja pegasus Coco.
"Hei, onko Pearl kotona?" kysyi Jelly Apple.
"Tultiin hakemaan häntä leikkimään." Coco sanoi.
"On toki. Ja hän halusikin leikkiseuraa." Spike sanoi heille ja huikkasi tyttärelleen, että hänen ystävänsä tulivat. Pearl olikin jo pukenut kaulaliinan ja pipon päälleen. Spike vielä sanoi hänelle, ettei menisi liian kauas ja, että ruoka-aikaan tultaisiin kotiin. Pearl lupasi tulla ajoissa kotiin.
Kolme varsaa riensi iloisena ulos ja meneillään oli jo hippaleikki.
"Tykin kuula!" huusi Jelly Apple ja loikkais pommilla lumihankeen niin, että lumi lensi ympärille.
"Voi Jelly Apple, sain lunta niskaani." valitti Coco pyyhkiessään lunta kaulaliinaltaan.
"Sehän on tarkoitus lumileikeissä, että saa lunta päälleen." Pearl naurahti. Coco oli joskus melkoinen valittaja, syynä kun oli hänen herkkänahkaisuus ja arkuus.
"Älä murjota Coco, pidetään hauskaa ja nautitaan lumesta." Jelly Apple sanoi nousten ylös lumihangesta.
"Joo, mutta ei sitten liian rajusti." Coco pyysi.
Kolmella varsalla oli hauska aamupäivä. Ensin he heittelivät lumipalloja, tekivät lumienkeleitä ja jopa teivät lumiponin.
Lopulta olikin ruoka-aika ja heidän oli mentävä kotiinsa.
"Jatketaan leikkiä ruuan jälkeen." Jelly Apple ehdotti. "Meillä on koko loppu päivä aikaa sen jälkeen."
Pearlille ja Cocolle se sopi oikein hyvin.
Kotiin päästyään Pearl riisui pipon ja kaulaliinan, unohtaen laittaa ne naulakkoon.
"Oliko hauskaa?" Spike kysyi Pearlin tultua sisälle.
"Todellakin. Ja aiomme jatkaa leikkiä ruuan jälkeen." Pearl kertoi ja hän oli jo aikeessa mennä keittiöön, mutta Rarity muistutti hänelle, ettei vaatteita jätetä lattialle.
"Hups, anteeksi." Pearl sanoi nolona ja nosti ulkovaatteet naulalle. Joskushan sitä unohtaa pikkuasioita, kun on hauskaa.
perjantai 1. joulukuuta 2023
Pandan Joulukalenteri 2023 luukku 2
torstai 30. marraskuuta 2023
Pandan Joulukalenteri 2023 luukku 1
Nyt se taas alkoi, joulukuu. Ja on jälleen aika aloittaa Pandan Joulukalenteri. Eli joka toinen päivä tänne tulee piirtämäni kuva ja joka toinen päivä pieni fanitarina.
Ensimmäisenä joulukuun aloittaa Junior ja Julia ensi suudelmallaan.^^ Aluksi Junior ja Julia eivät olleet yhdessä, koska Julialla oli jo joku toinen, mutta se poikaystävä olikin ilkeä Julialle. Lopulta Julia jätti ex-poikaystävänsä ja aloitti uuden suhteen Juniorin kanssa ja nykyään he ovat onnellinen pari.
Ensimmäisenä joulukuun aloittaa Junior ja Julia ensi suudelmallaan.^^ Aluksi Junior ja Julia eivät olleet yhdessä, koska Julialla oli jo joku toinen, mutta se poikaystävä olikin ilkeä Julialle. Lopulta Julia jätti ex-poikaystävänsä ja aloitti uuden suhteen Juniorin kanssa ja nykyään he ovat onnellinen pari.
keskiviikko 15. marraskuuta 2023
Top 5 animoitua vauvaa
Minä pidän vauvoista ihan hirveästi!
Serkkuni sai 4 marraskuuta poikavauvan ja aion mennä joku päivä katsomaan sitä. Siitä minä sain inspiraation tehdä Top-listan animoiduista vauvoista, jotka on sekä söpöjä, että hauskoja yhtä aikaa.
Eli kerron tällä listalla 5 suosikkia animoitua vauva hahmoa ja selitän hiukkasen syitä miksi pidän juuri niistä. Laitan tosian listalle viisi vauvaa, koska tiedän aivan liian vähän hyviä animoituja vauvoja, mutta tuskimpa se haittaa ketään. ja myöskin, koska vauva päähahmot usein ikääntyvät elokuvan aikana, mikä on melko haikeaa joskus. Mutta ehkä sen takia jotkut vauva hahmot on söpöimmillään.
Eipä muuta kuin aloitetaan.
5. Maggie Simpson (Simpsonit)
Maggie on Simpsonit sarjassa tosi rakastettu hahmo, ja en ihmettele miksi. Vaikka hän on vauva ja ei osaa edes puhua, niin hän on ikäisekseen fiksu ja osaa paljon asioita mihin kukaan muu vauva ei pysty. Ja Maggie on niin söpö, etenkin kun hän nauraa jokeltelee ihanasti. Lisäksi hänen tuttinsa tekee hänestä niin viattoman lutusen, että mun tekis mieli ottaa hänet syliin. Ainakin jos hänellä ei ole asetta selkänsä takana.
4. Pound Cake ja Pumpkin Cake (My Little Pony: Ystävyyden Taikaa)
Nämä kaksi jakavat mielipiteitä, mutta minun mielestä Pound ja Pumpkin ovat MLP sarjan suloisimmat vauvelit. He siis ovat kaksoset ja Pound on lajiltaan pegasus ja Pumpkin on yksisarvinen (vaikka heidän vanhempansa ovatkin maaponeja XD). He ovat ponivauvoiksi tosi taitavia ja samalla aika vekkuleita, varsinkin kun he aiheuttivat Pinkie Pielle yhdessä jaksossa päänvaivaa. Mutta hekin ovat niin viattoman oloisia, ettei heille voi olla vihaisia. hauska fakta muuten että heidän ensimmäinen sana jo kuukauden vanhoina oli "(Pound Cake) Pinkie... (Pumpkin Cake) Pie..." Siis awww miten suloista.
3. Vauva Pan (Dragon Ball Super)
Koska Pan oli jo ennestään mun suosikki hahmoja, niin hänen vauva versionsakin on oltava mainio. ja niin se ainakin minusta on. Oikeastaan mun oli vaikeaa valita vauva Panin, Gohanin tai Trunksin väliltä, koska kummatkin on omalla tavalla söpöjä vauvoja. Mutta valitsin sitten Panin, koska hän on sekä söpö, että vekkuli yhtä aikaa. Lisäksi hän oppi jo alle vuoden vanhana lentämään ja hallitsemaan Ki:tään. Siis miten mahtavaa se onkaan ja se takaa sen, että ehkä tulevaisuudessa Panista tehtäisiin vanhempana vahva ja parempi hahmo kuin GT:ssä (siltikin pidän GT versiostakin).
2. Vauva Tarzan (Tarzan)
Tarzan on kyllä Disney maailman söpöin vauva. Toki hänkin kasvaa aika nopeasti elokuvassa, mutta sen ajan, kun hän on vauva saa minut hyvälle tuulelle. Varsinkin ensi tapaaminen Kalan kanssa oli tosi söpö ensikohtaaminen. Vaikka tarzan onkin söpöin Disney vauva siinä jokellessa ja kuolakulpia puhallellessa, niin ykkös sija vei nipin napin voiton.
1. Vauva Po (Kung Fu Panda 2)
Pandat ovat tosi suloisia otuksia ja siksi juuri vauva Po Kung Fu Pandasta on ehdoton suosikki animoitu vauva minusta. Vaikka Pon vauva-ajat oli aluksi surullisia, niin se kuinka hän joutui lopulta Ping hanhen hoidokiksi, on erittäin hauska ja hellyttävä tapa. Po on jotenkin suloisen pörröinen ja hänen jokeltelu on yhtä söpöä kuin Tarzanin. Ja sekin miten hänen on lähes aina nälkä ja ettei hän halunut pöksyjä jalkaan tekee hänestä viattoman veikeän veijarin. Vauva Po on nyt ja tulee ehkä aina olemaan suosikki animoitu vauva minun mielestä.
Kertokaa kommenteissa jos teilläkin on suosikki vauvoja animaatioista ja elokuvista. Ja kiitos, että luitte ja pitäkää oikein hauska marraskuu ja sitten näemme näillä näkyminen mahdollisesti uuden joulukalenterin muodossa.
sunnuntai 5. marraskuuta 2023
Joulukuun suunnitelmia 2023
TÄRKEÄÄ ILMOITETTAVAA!
Kuten tiedätte, joulukuu on taas pian täällä. Ja koska viime vuotiset joulukalenterini ovat olleet niin suosittuja viime aikoina, aion jälleen tehdä joulukalenterin.
Tällä kertaa joulukalenterini on yhdistelmä kaksi edellistä kalenteria. Joka toinen päivä luukusta löytyy piirrokseni ja joka toinen lyhyttarina.
Kuvat ja tarinat liittyvät omiin hahmoihin ja heidän elämään. Mutta sitä en kerro mitä kuvat ja trinat tarkalleen sisältää, koska se on yllätys.
Joten muistakaa pysyä kanavalla joulukuussa. Ja en vieläkään voi täysin taata mihin aikaan päivästä kuvat ja tarinat tulee, mutta ei huolta, sillä niitä kuitenkin tulee yksi joka päivä ennen joulua.
Eipä muuta kuin, että kiitos kun luit ilmoituksen ja tsemppiä joulukuun odotukseen. Ai niin, ja muistakaa katsoa edelliset kalenterini myös.
Tällä kertaa joulukalenterini on yhdistelmä kaksi edellistä kalenteria. Joka toinen päivä luukusta löytyy piirrokseni ja joka toinen lyhyttarina.
Kuvat ja tarinat liittyvät omiin hahmoihin ja heidän elämään. Mutta sitä en kerro mitä kuvat ja trinat tarkalleen sisältää, koska se on yllätys.
Joten muistakaa pysyä kanavalla joulukuussa. Ja en vieläkään voi täysin taata mihin aikaan päivästä kuvat ja tarinat tulee, mutta ei huolta, sillä niitä kuitenkin tulee yksi joka päivä ennen joulua.
Eipä muuta kuin, että kiitos kun luit ilmoituksen ja tsemppiä joulukuun odotukseen. Ai niin, ja muistakaa katsoa edelliset kalenterini myös.
maanantai 30. lokakuuta 2023
Top 20 Disney lauluja
Moni meistä varmasti rakastaa musiikkia. Minäkin pidän musiikista kovasti, etenkin elokuva musiikista. Sen vuoksi päätin listata 20 suosikkiani laulua Disney elokuvista. Valitsen yhden laulun suosikkielokuvieni joukosta, ettei listalla tulisi olemaan pelkkiä yhden leffan lauluja, koska joissakin Disney leffoissa on enemmänkin kuin yksi suosikki laulu eli valitseminen tulee olemaan melko haasteellista minulle. Ja saatan ottaa mukaan myös muutaman jatko-osan ja en laita tähän pahisten lauluja, sillä niille on mahdollisesti tulossa kokonaan oma postaus.
20. Bella Notte (Kaunotar ja Kulkuri)
Bella Notte on ehdottomasti yksi kauniimpia rakkauslauluja koko Disney historiassa. Ja tämä spaghetti kohtaus on yksi kuuluisimpia kohtauksia ikinä. Plus spaghetti näyttää niin herkulliselle.
Mutta miksi tämä on niin pohjalla? Siksi koska laulutuokio ravintolan takapihalla on liian lyhyt ja tämä on myöskin niin nähty kohtaus kaikessa mahdollisessa animaatiosovituksissa. Ja listan kärkipäässä tulee olemaan vielä parempia lauluja omasta mielestäni.
19. Nollasta Pollaan (Herkules)
Herkules on saavuttanut ensimmäisen voittonsa ja ihmiset on alkanut kunnioittamaan häntä ja Muusat laulavat sen kunniaksi mainion sankarilaulun. Tässä laulussa loistaa sankaruus ja kunnioitus sankaria kohtaan. Samassa näytettään millaisen suosion fanien keskuudessa Herkules on saanut ja on huvittavaa kuinka siinä loistaa ns. nykyaikaisuus vaikka kyseessä on antiikin Kreikka. Ehkä ainoa huono puoli on se, että kaikki tapahtuu tässä niin nopeatempoisesti, mutta sen tosin voi antaa anteeksi.
18. On uusi päivä huominen (Pelastuspartio Bernard ja Bianca)
Joskus kun on edessä pitkä matka, niin silloin tekisi mieli kuunnella rentoa ja hyvää fiilistä antavaa musiikkia. Ja tämä laulu on mainio esimerkki siitä ja joka kerta tulee hyvä olo, kun tätä kuuntelee. Harmi vaan ettei tämän laulun aikana tapahdu paljon mitään, muuta kuin, että Bernard ja Bianca matkustavat Orville albatrossin selässä ja taustalla nähdään erilaisia maisemia. Toisaalta tämä on hyvää vaihtelua elokuvan melko synkälle teemalle.
17. Ain laulain työtäs tee (Lumikki)
Moni meistä ei pidä siivoamisesta. Mutta jos osaisimme ajatella siivotessa yhtä iloisesti kuin Lumikki, niin siivoaminen ei kävisi työstä. Tässä laulussa annetaan mainio esimerkki siitä miten siivous sujuisi hauskemmin, lauleskellen samalla. On myös kivaa, että Lumikilla on eläinystäviä apuna jolloin se sujuu kätevämmin. Joskua tätä laulua miettiessä tekisi mieli alkaa hiukan siivoamaan, vaikkei se ole lempi puuhaani.
16. Hei Kundit (Basil Hiiri Mestarietsivä)
Basil Hiiressä on yllättävän vähän lauluja ja tämä on yksi ehdottomia suosikkejani. Vaikka tämä laulu sisältää asioita mitkä ei menisi välttämättä millään läpi nykyään, niin tämä luo omaa tunnelmaa Basil Hiiren synkkään teemaan ja saa jopa hymyilemään hieman. Lisäksi on hauskaa katsella kuinka Dawson sekoaa huumatusta juomasta ja menee neitokaisten sekaan tanssimaan. Voiko sen hassumpaa kohtausta ollakaan?
15. Jos saisin ihmismuodon (Prinsessa ja Sammakko)
Prinsessa ja Sammakko on tällä hetkellä ainoa ns. uusi elokuva joka pääsi mukaan tähän listalle. (Pahoittelen tässä vaiheessa ettei esim. Frozenista tule olemaan lauluja mukana tässä, ainakaan nyt) Tässä loistaa iloisuus ja toiveikkuus, kun sammakoksi muuttunut Prinssi Naveen ja Louis Alligaattori laulavat haaveistaan olla ihmisiä ja jopa Tianakin osallistuu mukaan lopulta. Meininki on tässä hilpeää ja jopa hauskaa mikä piristää suuresti tätä elokuvaa katellessa ja rohkaisee haaveilemaan itsekin omista tavoitteistaan.
14. Cruella De Vil (101 Dalmatialaista)
Cruella on ennestään melko hyvä pahis ja hänen "tunnuslaulu" on yksi hauskempia trollauksia häntä kohtaan. Ja Roger keksi tämän laulun sanat lennosta ja elokuvan loppupuolella biisistä tuli jopa menestynyt hitti, mikä on aika hyvä saavutus Rogerilta. Huvittavaa tässä on myös, kuinka Anita yrittää hillitä innokkaan miehensä ja on vähän kiusaantunut tämän innostuttua. Mutta ainakin Pongo näyttää pitävän siitä.
13. En köysiä mä tarvitse (Pinokkio)
Vaikka tämän laulun jälkeen tulee ikävä käänne, niin on tämä silti yksi parhaimpia kohtauksia ja lauluja Pinokkiosta. Pinokkio huijataan mukaan esitykseen, jossa hänet esitetään ilman naruja tanssivana nukkena ja hän saa kaiken kommelluksen jälkeen menestystä, ainakin vähäksi aikaa. On myös hauska nähdä eri tyyppisiä marionetti nukkeja mm. hollantilainen maitotyttö, ranskalainen tanssija ja englantilaiset tinasotilaat. Musiikitkin on monipuolista ja jammailtavaa.
12. Katujen kultaa (Oliver ja Kumppanit)
Oliver ja Kumppanit leffassa on oikeastaan enemmän kuin yksi hyvä laulu ja oli melkein vaikea valita yksi. Mutta Kadun kultaa pääsi listalle, koska siinä on hyvä musiikki ja teema, kun Filuri ja muut opettavat pientä kissanpentu Oliveria kadun tavoille laulun muodossa. Harmi van, että laulu on liian lyhyt, mutta sitäkin parempi. Tätä tekee mieli kuunnella etenkin silloin, kun piirtää koiria.
11. On kotipaikka verraton (Bolt)
Tämä laulu on jotenkin hellyttävä ja luo hyvää fiilistä. Boltin matkailua Missun ja Raivon kanssa on mielenkiintoista katsottavaa ja on hauska nähdä eri maisemia Amerikassa. Sääli vaan, että tämä on ainoa laulu koko leffassa, mutta ehkä se tekee tästä erikoisen.
10. Aika Mies (Tarzan)
Vihdoinkin päästään kymmenen parhaan pariin!
Tarzanissa on monta hyvää laulua ja niistä on tosi vaikee valita paras. Mutta Aika Mies pääsi mukaan listalle. Laulun aikana seurataan Tarzanin kasvua viidakossa ja siitä kuinka hän oppii uusia taitoja ystäviensä kanssa. On hienoo nähdä kuinka pojasta tulee mies ja alkaa olemaan jopa parempi kuin gorilla toverinsa. Tarzanista ei voi olla muuta kuin ylpeä.
9. Teistä miehen teen (Mulan)
Mulanin ja muiden sotilaiden kehitystä on myös jännää katella elokuvan ja tämän laulun aikana. Mulan ja hänen toverinsa epäonnistuvat testissä hakea nuoli tolpasta alussa ja Kenraali Shang aikoo vahvistaa heitä sotakuntoon. Mulan on aluksi muita heikompi, mutta sitkeällä yrityksellä hän lopulta vahvistuu ja onnistuu nuolen haku testissä. Voi että Mulan saakin hurraamista sen jälkeen. Tässä laulussa tosiaankin näytetään, että jopa naisista on johonkin, kun he tosissaan yrittävät ja tätä kuunnellessa tekee mieli alkaa itsekin treenaamaan. Lisäksi tästä on jopa suomalainen parodia "Mies ulos sinusta" ja on aika hauska.
8. Aalloissa siis (Pieni Merenneito)
Tykkään kovasti kaloista ja merenelävistä. Sebastian on todella lahjakas kapelimestari, kun kerran saa kaloista aikaan iskevän orkesterin. Musiikki on niin meri teemaan sopiva ja tätä laulua on hauska jammailla silloin tällöin. Joskus sitä toivoo, että voisi saada jostakin kiduslevää tai vastaavaa ja sukeltaa Atlantikseen laulavien kalojen sekaan. Se olisi nastaa.
7. Karhun elämää (Viidakkokirja)
Yleensä Disney elokuvien laulut ovat vauhdikkaita ja jammailtavia, mutta tämä laulu on vaihteeksi rento ja hyvää mieltä tuova. Monelle meistä varmaan tekee hyvää silloin tällöin viettää laiskaa ja huoletonta elämää ja unohtaa huolet. Uskokaa tai älkää, oli vaikee päättää, että otanko tämän vaiko Hakuna Matatan Leijonakuninkaasta, mutta muistin sitten, että Leijonakuninkaasta on vielä parempi laulu olemassa, mutta siihen tullaan pian.
6. Vieraamme (Kaunotar ja Hirviö)
Tässä laulussa on ehdottomasti juhlahumua parhaimillaan. Animaatioon on selvästi nähty vaivaa ja Lumieren ranskalainen aksentti sopii lauluun oikein hyvin. Ruokakin näyttää niin herkulliselle, että harmi Bellelle, kun hän ei ehtinyt saada kuin pari suupalaa. Ihmetyttää vaan, että onkohan Hirviön linnassa ollut paljon palvelijoita, kun kerran kaikki esineet on tässä eläviä? tai sit ne on vaan lumouksen takia elollisia kaikki elottomat. Oli miten oli, niin tätä parempaa juhlalaulua ei olekkaan, vaikka kyseessä onkin vain ruokatarjoilu.
5. Tunnetko tään rakkauden? (Leijonakuningas)
Ehdottomasti romanttisin ja iconisin rakkauslaulu Disney elokuvissa. Simban ja Nalan romanssi on niin ihanaa ja söpöä, että melkein itkettää. Joo, Leijonakuninkaassa on muitakin yhtä hyviä biisejä, mutta tämä pääsi listalleni juuri siksi koska tykkään myös rakkauslauluista kovasti ja tämä on paras sellainen. On myös hauskaa, kuinka Timon ja Pumba laulaa myös parissa kohtaa. Jännä fakta muuten, että alunperin Timonin ja Pumban piti laulaa itse koko laulu, mutta parempi kai näin.
4. Valtatietä noin (Hopon Poppoo)
Vaikka Hopon Poppoo ei ole klassikko elokuva, niin kai sitä voi tehdä poikkeuksia.
Olin aika lähellä ottaa Eye to eyen, joka on myös lemppari, mutta valitsinkin tämän, koska tässä on vähän parempi tunnelma ja herättää jännän olon sisällä. Kun tätä laulua kuuntelee, tulee sellainen olo, että ensi kesänä tekisi pitkän road tripin ilman määränpäätä, jos löytyis kuski siihen hommaan. On myös kivaa, kuinka ensin Hessu aloittaa soolona ja sit lähes kaikki ohikulkijat liittyvät mukaan, aivan samoin kuin Aalloissa siis laulussa. Täytyy myöntää, että itsekin joskus liityn mukaan hyräilemään.
3. Hawaiian Roller Coaster Ride (Lilo & Stitch)
Lilo ja Stitch on yksi ainoasta leffasta missä hahmot ei itsessään laula, Tarzanin ja parin muun lisäksi. En tiedä mikä tässä laulussa iskee muhun. Eniten tässä iskee silmään ja korvaan Havaiji teemainen musiikki ja maisemat. Tulee kesäinen fiilis tätä kuunnellessa ja tekisi mieli mennä joku päivä Havaijille lomaileen, mikä onkin elinikäinen haaveeni. On myös nättiä, kuinka hahmot tässä laulussa viettää laatuaikaa yhdessä ja kuinka Stitch yrittää sopeutua joukkoon, samalla kun Jumba ja Pleakley vakoilevat heitä. Aallotkin on uskomattoman upeita ja muutenkin tässä laulussa on vaan jotain niin hienoa. Ehdottomasti olisi hyvä lomamusiikki, josta ei pääse yli.
2. Katti tahtoo olla jokainen (Aristokatit)
Tämä vasta onkin sopiva biisi tanssibileisiin. Aristokatit on vähän mitä on monien mielestä, mutta tämän leffan teemalaulua ei voi kuin ylistää. Tässä on hyvä sävelmä, mainio tunnelma ja ikäänsä nähden hyvä animaatio. Värimaailmakin on laulun edetessä aina vaan seköpäisempi, mikä ei todellakaan haittaa. Ensin laulu alkaa suhteen rauhallisesti ja sitten lopussa on todellakin vauhtia. Tämä oli vähällä päästä ykköseksi, mutta viimehetkellä satuinkin löytämän omasta mielestäni tätäkin paremman laulun.
1. Ei kaveria parempaa (Aladdin)
Kiitos Vesa-Matti Loirin mainion äänisuorituksen, tämä laulu pääsi ilman muuta ykkössijalle listallani. Aladdinin laulut on ehdottomasti yksiä Disneyn parhaimistoa, varsinkin suomeksi. Veskulla on todellakin ollut kultakurkkua ja sävelkorvaa tätä laulaessa. Hän osaa eläytyä lauluun niin aidosti ja tehdä mainiota äänähdyksiä Hengen äänenä. Muutenkin tässä laulussa on mainio sävelmä ja animaatio on ehdottomasti mainioin. Tähän on todellakin nähty aikaa ja vaivaa ja kaikki näyttää erittäin hyvälle. Arabian teema on yhksiä suosikki teemojani ja tässä loistaa samalla muukin teema ja elokuvan julkaisuajan nykyaikaa jopa.
Ei kaveria parempaa on nyt ja tulee aina olemaan paras Disney laulu kautta maan.
Kiitos, että jaksoitte lukea listan loppuun asti. Kertokaa ehdottomasti omat suosikkinne ja listatkaa myös, jos se on mahdollista.
Eipä muuta kuin, että hyviä jatkoja ja nähdään jatkossakin.
20. Bella Notte (Kaunotar ja Kulkuri)
Bella Notte on ehdottomasti yksi kauniimpia rakkauslauluja koko Disney historiassa. Ja tämä spaghetti kohtaus on yksi kuuluisimpia kohtauksia ikinä. Plus spaghetti näyttää niin herkulliselle.
Mutta miksi tämä on niin pohjalla? Siksi koska laulutuokio ravintolan takapihalla on liian lyhyt ja tämä on myöskin niin nähty kohtaus kaikessa mahdollisessa animaatiosovituksissa. Ja listan kärkipäässä tulee olemaan vielä parempia lauluja omasta mielestäni.
19. Nollasta Pollaan (Herkules)
Herkules on saavuttanut ensimmäisen voittonsa ja ihmiset on alkanut kunnioittamaan häntä ja Muusat laulavat sen kunniaksi mainion sankarilaulun. Tässä laulussa loistaa sankaruus ja kunnioitus sankaria kohtaan. Samassa näytettään millaisen suosion fanien keskuudessa Herkules on saanut ja on huvittavaa kuinka siinä loistaa ns. nykyaikaisuus vaikka kyseessä on antiikin Kreikka. Ehkä ainoa huono puoli on se, että kaikki tapahtuu tässä niin nopeatempoisesti, mutta sen tosin voi antaa anteeksi.
18. On uusi päivä huominen (Pelastuspartio Bernard ja Bianca)
Joskus kun on edessä pitkä matka, niin silloin tekisi mieli kuunnella rentoa ja hyvää fiilistä antavaa musiikkia. Ja tämä laulu on mainio esimerkki siitä ja joka kerta tulee hyvä olo, kun tätä kuuntelee. Harmi vaan ettei tämän laulun aikana tapahdu paljon mitään, muuta kuin, että Bernard ja Bianca matkustavat Orville albatrossin selässä ja taustalla nähdään erilaisia maisemia. Toisaalta tämä on hyvää vaihtelua elokuvan melko synkälle teemalle.
17. Ain laulain työtäs tee (Lumikki)
Moni meistä ei pidä siivoamisesta. Mutta jos osaisimme ajatella siivotessa yhtä iloisesti kuin Lumikki, niin siivoaminen ei kävisi työstä. Tässä laulussa annetaan mainio esimerkki siitä miten siivous sujuisi hauskemmin, lauleskellen samalla. On myös kivaa, että Lumikilla on eläinystäviä apuna jolloin se sujuu kätevämmin. Joskua tätä laulua miettiessä tekisi mieli alkaa hiukan siivoamaan, vaikkei se ole lempi puuhaani.
16. Hei Kundit (Basil Hiiri Mestarietsivä)
Basil Hiiressä on yllättävän vähän lauluja ja tämä on yksi ehdottomia suosikkejani. Vaikka tämä laulu sisältää asioita mitkä ei menisi välttämättä millään läpi nykyään, niin tämä luo omaa tunnelmaa Basil Hiiren synkkään teemaan ja saa jopa hymyilemään hieman. Lisäksi on hauskaa katsella kuinka Dawson sekoaa huumatusta juomasta ja menee neitokaisten sekaan tanssimaan. Voiko sen hassumpaa kohtausta ollakaan?
15. Jos saisin ihmismuodon (Prinsessa ja Sammakko)
Prinsessa ja Sammakko on tällä hetkellä ainoa ns. uusi elokuva joka pääsi mukaan tähän listalle. (Pahoittelen tässä vaiheessa ettei esim. Frozenista tule olemaan lauluja mukana tässä, ainakaan nyt) Tässä loistaa iloisuus ja toiveikkuus, kun sammakoksi muuttunut Prinssi Naveen ja Louis Alligaattori laulavat haaveistaan olla ihmisiä ja jopa Tianakin osallistuu mukaan lopulta. Meininki on tässä hilpeää ja jopa hauskaa mikä piristää suuresti tätä elokuvaa katellessa ja rohkaisee haaveilemaan itsekin omista tavoitteistaan.
14. Cruella De Vil (101 Dalmatialaista)
Cruella on ennestään melko hyvä pahis ja hänen "tunnuslaulu" on yksi hauskempia trollauksia häntä kohtaan. Ja Roger keksi tämän laulun sanat lennosta ja elokuvan loppupuolella biisistä tuli jopa menestynyt hitti, mikä on aika hyvä saavutus Rogerilta. Huvittavaa tässä on myös, kuinka Anita yrittää hillitä innokkaan miehensä ja on vähän kiusaantunut tämän innostuttua. Mutta ainakin Pongo näyttää pitävän siitä.
13. En köysiä mä tarvitse (Pinokkio)
Vaikka tämän laulun jälkeen tulee ikävä käänne, niin on tämä silti yksi parhaimpia kohtauksia ja lauluja Pinokkiosta. Pinokkio huijataan mukaan esitykseen, jossa hänet esitetään ilman naruja tanssivana nukkena ja hän saa kaiken kommelluksen jälkeen menestystä, ainakin vähäksi aikaa. On myös hauska nähdä eri tyyppisiä marionetti nukkeja mm. hollantilainen maitotyttö, ranskalainen tanssija ja englantilaiset tinasotilaat. Musiikitkin on monipuolista ja jammailtavaa.
12. Katujen kultaa (Oliver ja Kumppanit)
Oliver ja Kumppanit leffassa on oikeastaan enemmän kuin yksi hyvä laulu ja oli melkein vaikea valita yksi. Mutta Kadun kultaa pääsi listalle, koska siinä on hyvä musiikki ja teema, kun Filuri ja muut opettavat pientä kissanpentu Oliveria kadun tavoille laulun muodossa. Harmi van, että laulu on liian lyhyt, mutta sitäkin parempi. Tätä tekee mieli kuunnella etenkin silloin, kun piirtää koiria.
11. On kotipaikka verraton (Bolt)
Tämä laulu on jotenkin hellyttävä ja luo hyvää fiilistä. Boltin matkailua Missun ja Raivon kanssa on mielenkiintoista katsottavaa ja on hauska nähdä eri maisemia Amerikassa. Sääli vaan, että tämä on ainoa laulu koko leffassa, mutta ehkä se tekee tästä erikoisen.
10. Aika Mies (Tarzan)
Vihdoinkin päästään kymmenen parhaan pariin!
Tarzanissa on monta hyvää laulua ja niistä on tosi vaikee valita paras. Mutta Aika Mies pääsi mukaan listalle. Laulun aikana seurataan Tarzanin kasvua viidakossa ja siitä kuinka hän oppii uusia taitoja ystäviensä kanssa. On hienoo nähdä kuinka pojasta tulee mies ja alkaa olemaan jopa parempi kuin gorilla toverinsa. Tarzanista ei voi olla muuta kuin ylpeä.
9. Teistä miehen teen (Mulan)
Mulanin ja muiden sotilaiden kehitystä on myös jännää katella elokuvan ja tämän laulun aikana. Mulan ja hänen toverinsa epäonnistuvat testissä hakea nuoli tolpasta alussa ja Kenraali Shang aikoo vahvistaa heitä sotakuntoon. Mulan on aluksi muita heikompi, mutta sitkeällä yrityksellä hän lopulta vahvistuu ja onnistuu nuolen haku testissä. Voi että Mulan saakin hurraamista sen jälkeen. Tässä laulussa tosiaankin näytetään, että jopa naisista on johonkin, kun he tosissaan yrittävät ja tätä kuunnellessa tekee mieli alkaa itsekin treenaamaan. Lisäksi tästä on jopa suomalainen parodia "Mies ulos sinusta" ja on aika hauska.
8. Aalloissa siis (Pieni Merenneito)
Tykkään kovasti kaloista ja merenelävistä. Sebastian on todella lahjakas kapelimestari, kun kerran saa kaloista aikaan iskevän orkesterin. Musiikki on niin meri teemaan sopiva ja tätä laulua on hauska jammailla silloin tällöin. Joskus sitä toivoo, että voisi saada jostakin kiduslevää tai vastaavaa ja sukeltaa Atlantikseen laulavien kalojen sekaan. Se olisi nastaa.
7. Karhun elämää (Viidakkokirja)
Yleensä Disney elokuvien laulut ovat vauhdikkaita ja jammailtavia, mutta tämä laulu on vaihteeksi rento ja hyvää mieltä tuova. Monelle meistä varmaan tekee hyvää silloin tällöin viettää laiskaa ja huoletonta elämää ja unohtaa huolet. Uskokaa tai älkää, oli vaikee päättää, että otanko tämän vaiko Hakuna Matatan Leijonakuninkaasta, mutta muistin sitten, että Leijonakuninkaasta on vielä parempi laulu olemassa, mutta siihen tullaan pian.
6. Vieraamme (Kaunotar ja Hirviö)
Tässä laulussa on ehdottomasti juhlahumua parhaimillaan. Animaatioon on selvästi nähty vaivaa ja Lumieren ranskalainen aksentti sopii lauluun oikein hyvin. Ruokakin näyttää niin herkulliselle, että harmi Bellelle, kun hän ei ehtinyt saada kuin pari suupalaa. Ihmetyttää vaan, että onkohan Hirviön linnassa ollut paljon palvelijoita, kun kerran kaikki esineet on tässä eläviä? tai sit ne on vaan lumouksen takia elollisia kaikki elottomat. Oli miten oli, niin tätä parempaa juhlalaulua ei olekkaan, vaikka kyseessä onkin vain ruokatarjoilu.
5. Tunnetko tään rakkauden? (Leijonakuningas)
Ehdottomasti romanttisin ja iconisin rakkauslaulu Disney elokuvissa. Simban ja Nalan romanssi on niin ihanaa ja söpöä, että melkein itkettää. Joo, Leijonakuninkaassa on muitakin yhtä hyviä biisejä, mutta tämä pääsi listalleni juuri siksi koska tykkään myös rakkauslauluista kovasti ja tämä on paras sellainen. On myös hauskaa, kuinka Timon ja Pumba laulaa myös parissa kohtaa. Jännä fakta muuten, että alunperin Timonin ja Pumban piti laulaa itse koko laulu, mutta parempi kai näin.
4. Valtatietä noin (Hopon Poppoo)
Vaikka Hopon Poppoo ei ole klassikko elokuva, niin kai sitä voi tehdä poikkeuksia.
Olin aika lähellä ottaa Eye to eyen, joka on myös lemppari, mutta valitsinkin tämän, koska tässä on vähän parempi tunnelma ja herättää jännän olon sisällä. Kun tätä laulua kuuntelee, tulee sellainen olo, että ensi kesänä tekisi pitkän road tripin ilman määränpäätä, jos löytyis kuski siihen hommaan. On myös kivaa, kuinka ensin Hessu aloittaa soolona ja sit lähes kaikki ohikulkijat liittyvät mukaan, aivan samoin kuin Aalloissa siis laulussa. Täytyy myöntää, että itsekin joskus liityn mukaan hyräilemään.
3. Hawaiian Roller Coaster Ride (Lilo & Stitch)
Lilo ja Stitch on yksi ainoasta leffasta missä hahmot ei itsessään laula, Tarzanin ja parin muun lisäksi. En tiedä mikä tässä laulussa iskee muhun. Eniten tässä iskee silmään ja korvaan Havaiji teemainen musiikki ja maisemat. Tulee kesäinen fiilis tätä kuunnellessa ja tekisi mieli mennä joku päivä Havaijille lomaileen, mikä onkin elinikäinen haaveeni. On myös nättiä, kuinka hahmot tässä laulussa viettää laatuaikaa yhdessä ja kuinka Stitch yrittää sopeutua joukkoon, samalla kun Jumba ja Pleakley vakoilevat heitä. Aallotkin on uskomattoman upeita ja muutenkin tässä laulussa on vaan jotain niin hienoa. Ehdottomasti olisi hyvä lomamusiikki, josta ei pääse yli.
2. Katti tahtoo olla jokainen (Aristokatit)
Tämä vasta onkin sopiva biisi tanssibileisiin. Aristokatit on vähän mitä on monien mielestä, mutta tämän leffan teemalaulua ei voi kuin ylistää. Tässä on hyvä sävelmä, mainio tunnelma ja ikäänsä nähden hyvä animaatio. Värimaailmakin on laulun edetessä aina vaan seköpäisempi, mikä ei todellakaan haittaa. Ensin laulu alkaa suhteen rauhallisesti ja sitten lopussa on todellakin vauhtia. Tämä oli vähällä päästä ykköseksi, mutta viimehetkellä satuinkin löytämän omasta mielestäni tätäkin paremman laulun.
1. Ei kaveria parempaa (Aladdin)
Kiitos Vesa-Matti Loirin mainion äänisuorituksen, tämä laulu pääsi ilman muuta ykkössijalle listallani. Aladdinin laulut on ehdottomasti yksiä Disneyn parhaimistoa, varsinkin suomeksi. Veskulla on todellakin ollut kultakurkkua ja sävelkorvaa tätä laulaessa. Hän osaa eläytyä lauluun niin aidosti ja tehdä mainiota äänähdyksiä Hengen äänenä. Muutenkin tässä laulussa on mainio sävelmä ja animaatio on ehdottomasti mainioin. Tähän on todellakin nähty aikaa ja vaivaa ja kaikki näyttää erittäin hyvälle. Arabian teema on yhksiä suosikki teemojani ja tässä loistaa samalla muukin teema ja elokuvan julkaisuajan nykyaikaa jopa.
Ei kaveria parempaa on nyt ja tulee aina olemaan paras Disney laulu kautta maan.
Kiitos, että jaksoitte lukea listan loppuun asti. Kertokaa ehdottomasti omat suosikkinne ja listatkaa myös, jos se on mahdollista.
Eipä muuta kuin, että hyviä jatkoja ja nähdään jatkossakin.
lauantai 16. syyskuuta 2023
Alfred J Kwak Fanitarinoita: Häähumua Vesimaassa
(Kaikki mitä tässä kerrotaan tapahtuu yli vuosi sen jälkeen, kun Korppi kukistettiin ja hänen siskonsa Paula palasi kaidalle polulle. Ja noin vuosi ennen kun Alfred ja Iiris saivat ensimmäiset lapsensa.)
"Siitä on jo pitkä aika, kun Vesimaahan palasi rauha." Iiris tokaisi ystävälleen Matildalle, heidän istuessa eräänä päivänä kahvilan pihalla juoden kahvia, kuten heillä oli joskus tapana. "Mutta minusta tuntuu, että Alfred on alkanut käyttäytyä oudosti viime aikoina." Iiris lisäsi salaperäisenä.
"Kuinka niin?" Matilda ihmetteli.
"Aina kun näen hänet, hän on ihan kuin hän haluaisi sanoa minulle jotain, mutta hän vaikuttaa jotenkin kiemurtelevan siinä." Iiris selitti.
"Sepä kummallista." Matilda sanoi ja arveli: "Ehkä hänellä on jokin salaisuus tai vastaava. Hän varmaan kertoo sen, kun on sopiva aika."
"Toivottavasti. En vaan ymmärrä mitä salattavaa hänellä olisi." Iiris sanoi ja joi kahviaan.
Se oli totta, että Alfred oli viime aikoina ollut salaperäisen oloinen ja joka kerka hän vaikutti hermostuneelta Iiriksen aikana. Toki Alfredin ja Iiriksen suhde parani joka päivä ja he olivat onnellinen pari. Ja Alfredilla oli tosiaan salaisuus. Hän aikoi kosia Iiristä, muttei ollut varma siitä miten hän tekisi sen.
"Iiris, minä rakastan sinua suuresti ja en voi kuvitella elämää ilman sinua. Tahtoisin vaan kysyä: Tuletko vaimokseni?" Alfred harjoitteli juuri parhaillaan kosimista kotonaan samalla kun hänen kasvatti-isä Mauri ja ystävänsä Alexander katsoivat kuinka harjoittelu sujui.
"Muuten hyvä, mutten usko, että se tuli suoraan sydämmestä." Alexander sanoi päätään pudistaen.
"Miten sen sitten pitäisi mennä?" Alfred kysyi. Hän oli harjoitellut jo jonkin aikaa ja joka kerta se kuulosti vaan epäaidolle.
"Sinun pitää tehdä se tunteella ja tarkoittaa sitä." Alexander selitti ja näytti mallia: "Oi Iiris, sydämmeni valittu. Minä rakastan sinua kovasti. Soisitko kunnian ja tulisit vaimokseni?"
"Tuo oli kuin suoraan rakkaustarinasta otettu." Mauri tokaisi ja sanoi Alfredille: "Ei sinun tarvitse sentään liioitella. Ole vaan oma itsesi ja anna sen tulla vaan."
Yritän ainakin parhaani." Alfred sanoi hermostuneena. Hän oli kutsunut Iiriksen luokseen samana iltana ja häntä jännitti tavattomasti kosiminen. "Toivon vaan, että hän suostuu." Alfred lisäsi toiveikkaana.
"Takuulla suostuu, lyön vaikka vetoa siitä." Alexander sanoi taputtaen Alfredin olkapäätä.
Samana iltana Iiris saapuikin Alfredin talolle. Hän ihmetteli vieläkin mitä salattavaa Alfredilla oikein oli.
"Tervetuloa Iiris. Mukavaa, että pääsit tulemaan." Alfred sanoi hänelle pitäen toista kättä tiukasti nyrkissä.
"Oli mukava tulla." Iiris sanoi hymyillen.
Sitten Alfred tuli hiukan lähemmäs ja sanoi punastellen: "Minulla on sinulle tuota, yksi kysymys."
"Mikä kysymys?" Iiris kysyi kiinnostuneena. Iiris hämmästyi, kun Alfred polvistui hänen edessään ja paljasti mitä hänen nyrkissä olevassa kämmenessä oli. Se oli pieni kiiltävä sininen rasia. Kun Alfred avasi rasian, sieltä paljastui hopeinen sormus missä oli pieni vaaleanpunainen jalokivi. Iiris oli aivan hämmästynyt.
"Iiris..." Alfred aloitti katsoen neitokaista silmiin ja kysyi lopulta: "Soisitko minulle kunnian ja tulisit vaimokseni?"
Iiris oli pakahtua ilosta ja hän halasi Alfredia lujasti.
"Voi Alfred. Tietenkin tulen vaimoksesi." hän sanoi ja Alfred oli siitä oikein iloinen. parempaa vastausta Alfred ei olisi voinutkaan odottaa.
Seuraavana aamuna Alfred ja Iiris lähtivät kertomaan kaikille ystäville ilouutiset. Kaikki antoivat heille suuret onnittelut. Lopuksi he menivät tapaamaan Iiriksen vanhempia, jotka olivat hiljattain muuttaneet Vesimaahan Etelä-Atriikin sodan loputtua vihdoin. Heillä oli oma talo lähellä sekä Alfredin, että Iiriksen taloa ja Iiris kävikin usein heitä tapaamassa.
"Mitä? Joko se vihdoin tapahtui?" Iiriksen isä Kwa hämmästeli iloisesti.
"Olen niin iloinen puolestanne." Iiriksen äiti Blanche sanoi liikuttuneena ja halasi tytärtään ja Alfredia pitkään.
"Milloin aiotte pitää hääpäivänne?" Kwa kysyi. Hän tiesi, että hääpäivän tulisi olla sopivan sään mukainen ja, että valmisteluun menisi aikaa.
"Ajattelimme pitää häät ensi kuussa." Iiris kertoi.
"Kutsumme sinne kaikki ystävämme ja tottakai sukulaisetkin." Alfred kertoi myös.
"Missä hääseremonia pidetään?" Blanche kysyi.
"Kotipihallani." Alfred vastasi "Niistä tulee mainiot häät."
"Taatusti ja me autamme teitä sen kanssa parhaamme mukaan." Kwa lupasi nuorelle parille. Blanchekin lupasi auttaa.
Kuukauden ajan tehtiinkin suunnitelmia häitä varten. Valmisteluita varten oli pitkä lista. Ensin piti lähettää kutsut, suunnitella koristelu ja kaikkea muuta.
Alfred oli sopinut Alexanderin kanssa, että tämä voisi olla hänen best man joka olisi apuna hääsuunnittelussa. Iiris taas sopi Matildan kanssa, että tämä oli hänen kaaso, joka auttaisi Iiristä hääpuvun kanssa ja toisi muutenkin apuna.
"Voi juku, tästä tulee mahtavaa." Alexander sanoi siskolleen. "En olekaan ollut pitkään aikaan häissä."
"En minäkään. On suuri kunnia olla apuna." Matildakin tokaisi ja kummallakin riitti kädet täynnä töitä. Piti tilata tarvikkeita, leipoa herkkuja ja ennen kaikkea, auttaa hääparia heidän pukujensa kanssa. Iiris oli säästänyt kotonaan valkoista häämekkoa, jota hänen äitinsä oli käyttänyt omana hääpäivänään. Puku oli toki vanha, mutta sen saisi kyllä korjattua.
"Äiti, onko minun pakko pitää pukua päällä?" Tom, Iiriksen veli kysyi Blanchelta, kun tämä sovitteli juhlapukua poikansa ylle. Tom sai toimia häissä sormustenkantajana, mikä oli hänelle uusi juttu. Hän ei vaan pitänyt puvusta, koska se oli tiukka ja kutitti kamalasti.
"Äläs nyt Tom. Olet oikein hyvän näköinen ja haluathan olla eduksesi siskosi häissä." Blanche sanoi ja lisäsi: "Sitä paitsi on kunnia olla osa hääväkeä."
"Niin kai." Tom tokaisi "En vaan ole koskaan ollut häissä." hän lisäsi epävarmana.
"Voi kulta-pieni. Ei häissä ole mitään murehdittavaa. Hyvin se menee." Blanche sanoi ja pussasi rohkaisevasti poikansa otsaa. Tom tuumi, että kai sitä voisi yrittää olla hyvä sormustenkantaja.
Lopulta hääpäivä koitti. Kaikki oli valmista ja vieraita saapui paikalle pikku hiljaa. Vieraiden joukossa oli kaikki Alfredin ja Iiriksen ystävät. Iiriksen vanhempien ja Alexanderin ja Matildan lisäksi mukana olivat myös mm. Hannu Harakka, Olli Haikara perheineen, Henkka Kaniini vaimoineen, Professori von Pallas, Kapteeni Tunkki vaimonsa Liisan kanssa, Paula ja niin edelleen. Jokainen oli laittautunut hienoiksi ja istuivat jo paikoillaan.
Järjestelyt oli myös valmiita. Koristeet oli ripustettu, pöydät oli täynnä herkkuja ja iso kakku odotti jo milloin siihen päästäisiin käsiksi.
Alfred seisoi alttarin edessä ja Tom hänen takanaan sormusten kanssa.
"Missä hän oikein viipyy? Hän on laittautunut jo pitkän aikaa." Alfred muisi itsekseen huolestuneena. "Toivottavasti jokin ei ole pielessä. Kylläpä tässä puvussa on kuuma."
Iiris oli yhä sisällä puukenkätalossa ja viimeisteli pukua päällään ja peilasi itseään varmistaen, että kaikki oli oikein.
"Oletpa sinä kaunis kultaseni." Kwa sanoi, kun tuli hakemaan tytärtään hääseremoniaan. "Olet aivan kuin äitisi meidän hääpäivänä."
"Kiitos isä. Tämä on varmasti elämäni paras päivä." Iiris sanoi pyörähtäen innoissaan.
"Totta puhuen ehdin jo pelätä, etten näkisi tätä päivää." Kwa myönsi liikuttuneena. Hänestä oli iloisen haikeaa, että hänen tyttärensä oli nyt menossa naimisiin.
"Voi isä." Iiris sanoi katsoen isäänsä silmiin.
"Eiköhän mennä jo? Ei anneta muiden odottaa." Kwa ehdotti ja pyysi, että saisi saattaa tyttärensä alttarille. Iiris otti isäänsä kädestä ja yhdessä he astelivat alttarille. Kaikki hämmästelivät Iiriksen kaunista pukua. Jopa Alfredkin hämmästyi.
Kun aviopari oli alttarilla, pappi aloitti: "Rakkaat ystävät. Olemme kokoontuneet vihkimään tämän miehen ja tämän naisen avioliittoon."
Yleisö taputti hiukan osoitukseksi kunnioitusta hääparille.
"Iiris Wana. Tahdotko ottaa Alfred Jodocus Kwakin aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoinkäymisillä kuolemaan asti?" pappi kysyi Iirikseltä.
"Tahdon." Iiris vastasi.
"Alfred Jodocus Kwak. Tahdotko ottaa Iiris Wanan aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoinkäymisillä kuolemaan asti?" pappi kysyi Alfredilta.
"T-tahdon." Alfred vastasi punastellen.
Sitten pappi pyysi sormukset, jotka Tom ojensi arvokkaasti. pappi asensi sormukset avioparin sormille ja julisti heidät kaikkien läsnäolijoiden edessä mieheksi ja vaimoksi.
"Voit suudella morsianta." pappi sanoi lopuksi. Alfred suuteli Iiristä samalla, kun yleisö hurrasi heille taputtaen.
"Onnea Alfred, onnea Iiris." he riemuitsivat.
"Tämä on ihanin päivä koskaan." Blanche sanoi pyyhkin kyyneleitä silmistään. Hän oli niin onnellinen nuoren parin puolesta.
"Olen samaa mieltä kultaseni." Kwa sanoi pidellen vaimonsa kättä.
Lopuksi Iiris heitti hääkimppunsa ja ensimmäinen joka sai sen kiinni, oli Paula ja hän oli siitä oikein riemuissaan.
Seuraavaksi oli aika syödä ja tanssia. Kaikilla oli hauskaa ja tunnelma oli mitä mainioin. Sitten Iiris pyysi saada juhlaväen huomion. Hän halusi esittää vieraille Etelä-Atriikkilaisen tanssin, jota Atriikkilainen morsian esitti yleensä juhlaväelle. Iiris viittoi Tomille, joka laittoi nauhalta soimaan Atriikkilaista musiikkia. Iiris tanssi todella kauniisti siroilla askeleilla ja hän pyörähteli sujuvasti.
"En tiennytkään, että Iiris osaa tanssia noin hyvin." Alexander kuiskasi Alfredille.
"Niin, hän on oikein taitava." Alfred kehui katsellen Iiriksen tanssia. Muutkin piti tanssista ja väki taputti innoissaan Iiriksen lopetettua. Se oli todella hieno esitys kaikkien mielestä.
Hääjuhla kestivät iltaan asti ja sitten vieraiden oli aika lähteä kotiin.
"Siitä on jo pitkä aika, kun Vesimaahan palasi rauha." Iiris tokaisi ystävälleen Matildalle, heidän istuessa eräänä päivänä kahvilan pihalla juoden kahvia, kuten heillä oli joskus tapana. "Mutta minusta tuntuu, että Alfred on alkanut käyttäytyä oudosti viime aikoina." Iiris lisäsi salaperäisenä.
"Kuinka niin?" Matilda ihmetteli.
"Aina kun näen hänet, hän on ihan kuin hän haluaisi sanoa minulle jotain, mutta hän vaikuttaa jotenkin kiemurtelevan siinä." Iiris selitti.
"Sepä kummallista." Matilda sanoi ja arveli: "Ehkä hänellä on jokin salaisuus tai vastaava. Hän varmaan kertoo sen, kun on sopiva aika."
"Toivottavasti. En vaan ymmärrä mitä salattavaa hänellä olisi." Iiris sanoi ja joi kahviaan.
Se oli totta, että Alfred oli viime aikoina ollut salaperäisen oloinen ja joka kerka hän vaikutti hermostuneelta Iiriksen aikana. Toki Alfredin ja Iiriksen suhde parani joka päivä ja he olivat onnellinen pari. Ja Alfredilla oli tosiaan salaisuus. Hän aikoi kosia Iiristä, muttei ollut varma siitä miten hän tekisi sen.
"Iiris, minä rakastan sinua suuresti ja en voi kuvitella elämää ilman sinua. Tahtoisin vaan kysyä: Tuletko vaimokseni?" Alfred harjoitteli juuri parhaillaan kosimista kotonaan samalla kun hänen kasvatti-isä Mauri ja ystävänsä Alexander katsoivat kuinka harjoittelu sujui.
"Muuten hyvä, mutten usko, että se tuli suoraan sydämmestä." Alexander sanoi päätään pudistaen.
"Miten sen sitten pitäisi mennä?" Alfred kysyi. Hän oli harjoitellut jo jonkin aikaa ja joka kerta se kuulosti vaan epäaidolle.
"Sinun pitää tehdä se tunteella ja tarkoittaa sitä." Alexander selitti ja näytti mallia: "Oi Iiris, sydämmeni valittu. Minä rakastan sinua kovasti. Soisitko kunnian ja tulisit vaimokseni?"
"Tuo oli kuin suoraan rakkaustarinasta otettu." Mauri tokaisi ja sanoi Alfredille: "Ei sinun tarvitse sentään liioitella. Ole vaan oma itsesi ja anna sen tulla vaan."
Yritän ainakin parhaani." Alfred sanoi hermostuneena. Hän oli kutsunut Iiriksen luokseen samana iltana ja häntä jännitti tavattomasti kosiminen. "Toivon vaan, että hän suostuu." Alfred lisäsi toiveikkaana.
"Takuulla suostuu, lyön vaikka vetoa siitä." Alexander sanoi taputtaen Alfredin olkapäätä.
Samana iltana Iiris saapuikin Alfredin talolle. Hän ihmetteli vieläkin mitä salattavaa Alfredilla oikein oli.
"Tervetuloa Iiris. Mukavaa, että pääsit tulemaan." Alfred sanoi hänelle pitäen toista kättä tiukasti nyrkissä.
"Oli mukava tulla." Iiris sanoi hymyillen.
Sitten Alfred tuli hiukan lähemmäs ja sanoi punastellen: "Minulla on sinulle tuota, yksi kysymys."
"Mikä kysymys?" Iiris kysyi kiinnostuneena. Iiris hämmästyi, kun Alfred polvistui hänen edessään ja paljasti mitä hänen nyrkissä olevassa kämmenessä oli. Se oli pieni kiiltävä sininen rasia. Kun Alfred avasi rasian, sieltä paljastui hopeinen sormus missä oli pieni vaaleanpunainen jalokivi. Iiris oli aivan hämmästynyt.
"Iiris..." Alfred aloitti katsoen neitokaista silmiin ja kysyi lopulta: "Soisitko minulle kunnian ja tulisit vaimokseni?"
Iiris oli pakahtua ilosta ja hän halasi Alfredia lujasti.
"Voi Alfred. Tietenkin tulen vaimoksesi." hän sanoi ja Alfred oli siitä oikein iloinen. parempaa vastausta Alfred ei olisi voinutkaan odottaa.
Seuraavana aamuna Alfred ja Iiris lähtivät kertomaan kaikille ystäville ilouutiset. Kaikki antoivat heille suuret onnittelut. Lopuksi he menivät tapaamaan Iiriksen vanhempia, jotka olivat hiljattain muuttaneet Vesimaahan Etelä-Atriikin sodan loputtua vihdoin. Heillä oli oma talo lähellä sekä Alfredin, että Iiriksen taloa ja Iiris kävikin usein heitä tapaamassa.
"Mitä? Joko se vihdoin tapahtui?" Iiriksen isä Kwa hämmästeli iloisesti.
"Olen niin iloinen puolestanne." Iiriksen äiti Blanche sanoi liikuttuneena ja halasi tytärtään ja Alfredia pitkään.
"Milloin aiotte pitää hääpäivänne?" Kwa kysyi. Hän tiesi, että hääpäivän tulisi olla sopivan sään mukainen ja, että valmisteluun menisi aikaa.
"Ajattelimme pitää häät ensi kuussa." Iiris kertoi.
"Kutsumme sinne kaikki ystävämme ja tottakai sukulaisetkin." Alfred kertoi myös.
"Missä hääseremonia pidetään?" Blanche kysyi.
"Kotipihallani." Alfred vastasi "Niistä tulee mainiot häät."
"Taatusti ja me autamme teitä sen kanssa parhaamme mukaan." Kwa lupasi nuorelle parille. Blanchekin lupasi auttaa.
Kuukauden ajan tehtiinkin suunnitelmia häitä varten. Valmisteluita varten oli pitkä lista. Ensin piti lähettää kutsut, suunnitella koristelu ja kaikkea muuta.
Alfred oli sopinut Alexanderin kanssa, että tämä voisi olla hänen best man joka olisi apuna hääsuunnittelussa. Iiris taas sopi Matildan kanssa, että tämä oli hänen kaaso, joka auttaisi Iiristä hääpuvun kanssa ja toisi muutenkin apuna.
"Voi juku, tästä tulee mahtavaa." Alexander sanoi siskolleen. "En olekaan ollut pitkään aikaan häissä."
"En minäkään. On suuri kunnia olla apuna." Matildakin tokaisi ja kummallakin riitti kädet täynnä töitä. Piti tilata tarvikkeita, leipoa herkkuja ja ennen kaikkea, auttaa hääparia heidän pukujensa kanssa. Iiris oli säästänyt kotonaan valkoista häämekkoa, jota hänen äitinsä oli käyttänyt omana hääpäivänään. Puku oli toki vanha, mutta sen saisi kyllä korjattua.
"Äiti, onko minun pakko pitää pukua päällä?" Tom, Iiriksen veli kysyi Blanchelta, kun tämä sovitteli juhlapukua poikansa ylle. Tom sai toimia häissä sormustenkantajana, mikä oli hänelle uusi juttu. Hän ei vaan pitänyt puvusta, koska se oli tiukka ja kutitti kamalasti.
"Äläs nyt Tom. Olet oikein hyvän näköinen ja haluathan olla eduksesi siskosi häissä." Blanche sanoi ja lisäsi: "Sitä paitsi on kunnia olla osa hääväkeä."
"Niin kai." Tom tokaisi "En vaan ole koskaan ollut häissä." hän lisäsi epävarmana.
"Voi kulta-pieni. Ei häissä ole mitään murehdittavaa. Hyvin se menee." Blanche sanoi ja pussasi rohkaisevasti poikansa otsaa. Tom tuumi, että kai sitä voisi yrittää olla hyvä sormustenkantaja.
Lopulta hääpäivä koitti. Kaikki oli valmista ja vieraita saapui paikalle pikku hiljaa. Vieraiden joukossa oli kaikki Alfredin ja Iiriksen ystävät. Iiriksen vanhempien ja Alexanderin ja Matildan lisäksi mukana olivat myös mm. Hannu Harakka, Olli Haikara perheineen, Henkka Kaniini vaimoineen, Professori von Pallas, Kapteeni Tunkki vaimonsa Liisan kanssa, Paula ja niin edelleen. Jokainen oli laittautunut hienoiksi ja istuivat jo paikoillaan.
Järjestelyt oli myös valmiita. Koristeet oli ripustettu, pöydät oli täynnä herkkuja ja iso kakku odotti jo milloin siihen päästäisiin käsiksi.
Alfred seisoi alttarin edessä ja Tom hänen takanaan sormusten kanssa.
"Missä hän oikein viipyy? Hän on laittautunut jo pitkän aikaa." Alfred muisi itsekseen huolestuneena. "Toivottavasti jokin ei ole pielessä. Kylläpä tässä puvussa on kuuma."
Iiris oli yhä sisällä puukenkätalossa ja viimeisteli pukua päällään ja peilasi itseään varmistaen, että kaikki oli oikein.
"Oletpa sinä kaunis kultaseni." Kwa sanoi, kun tuli hakemaan tytärtään hääseremoniaan. "Olet aivan kuin äitisi meidän hääpäivänä."
"Kiitos isä. Tämä on varmasti elämäni paras päivä." Iiris sanoi pyörähtäen innoissaan.
"Totta puhuen ehdin jo pelätä, etten näkisi tätä päivää." Kwa myönsi liikuttuneena. Hänestä oli iloisen haikeaa, että hänen tyttärensä oli nyt menossa naimisiin.
"Voi isä." Iiris sanoi katsoen isäänsä silmiin.
"Eiköhän mennä jo? Ei anneta muiden odottaa." Kwa ehdotti ja pyysi, että saisi saattaa tyttärensä alttarille. Iiris otti isäänsä kädestä ja yhdessä he astelivat alttarille. Kaikki hämmästelivät Iiriksen kaunista pukua. Jopa Alfredkin hämmästyi.
Kun aviopari oli alttarilla, pappi aloitti: "Rakkaat ystävät. Olemme kokoontuneet vihkimään tämän miehen ja tämän naisen avioliittoon."
Yleisö taputti hiukan osoitukseksi kunnioitusta hääparille.
"Iiris Wana. Tahdotko ottaa Alfred Jodocus Kwakin aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoinkäymisillä kuolemaan asti?" pappi kysyi Iirikseltä.
"Tahdon." Iiris vastasi.
"Alfred Jodocus Kwak. Tahdotko ottaa Iiris Wanan aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoinkäymisillä kuolemaan asti?" pappi kysyi Alfredilta.
"T-tahdon." Alfred vastasi punastellen.
Sitten pappi pyysi sormukset, jotka Tom ojensi arvokkaasti. pappi asensi sormukset avioparin sormille ja julisti heidät kaikkien läsnäolijoiden edessä mieheksi ja vaimoksi.
"Voit suudella morsianta." pappi sanoi lopuksi. Alfred suuteli Iiristä samalla, kun yleisö hurrasi heille taputtaen.
"Onnea Alfred, onnea Iiris." he riemuitsivat.
"Tämä on ihanin päivä koskaan." Blanche sanoi pyyhkin kyyneleitä silmistään. Hän oli niin onnellinen nuoren parin puolesta.
"Olen samaa mieltä kultaseni." Kwa sanoi pidellen vaimonsa kättä.
Lopuksi Iiris heitti hääkimppunsa ja ensimmäinen joka sai sen kiinni, oli Paula ja hän oli siitä oikein riemuissaan.
Seuraavaksi oli aika syödä ja tanssia. Kaikilla oli hauskaa ja tunnelma oli mitä mainioin. Sitten Iiris pyysi saada juhlaväen huomion. Hän halusi esittää vieraille Etelä-Atriikkilaisen tanssin, jota Atriikkilainen morsian esitti yleensä juhlaväelle. Iiris viittoi Tomille, joka laittoi nauhalta soimaan Atriikkilaista musiikkia. Iiris tanssi todella kauniisti siroilla askeleilla ja hän pyörähteli sujuvasti.
"En tiennytkään, että Iiris osaa tanssia noin hyvin." Alexander kuiskasi Alfredille.
"Niin, hän on oikein taitava." Alfred kehui katsellen Iiriksen tanssia. Muutkin piti tanssista ja väki taputti innoissaan Iiriksen lopetettua. Se oli todella hieno esitys kaikkien mielestä.
Hääjuhla kestivät iltaan asti ja sitten vieraiden oli aika lähteä kotiin.
"Kiitos kaikille, että tulitte ja hyvää yötä." Alfred ja Iiris toivottivat juhlaväelle heidän poistuessa pikkuhiljaa. Sen jälkeen oli taas niin tavallista, mutta sitäkin parempaa.
Alfred ja Iiris olivat hyvin väsyneitä juhlinnan jälkeen, että iltatoimien jälkeen he painuivat suoraan pehkuihin. Iiris oli hiljattain muuttanut Alfredin puukenkätalolle asumaan. Asunto oli ehkä pieni, mutta kyllä sinne mahtui kaksikin henkilöä oikein hyvin.
"Alfred." Iiris sanoi heidän kömpiessä sänkyyn.
"Mitä rakas?" Alfred kysyi.
"Tämä oli elämäni paras päivä koskaan." Iiris sanoi tyytyväisenä.
"Niin minustakin ja parempaa en voisi toivoakkaan." Alfred sanoi ja hän tarkoitti sitä. Aviopari suuteli toisiaan vielä kerran toivottaen hyvät yöt ja pian he olivat hyvillä mielin nukahtaneet. Ja niin jäi taakse pitkä ja hieno päivä, jota Alfred ja Iiris eivät unohtaiis koskaan.
Alfred ja Iiris olivat hyvin väsyneitä juhlinnan jälkeen, että iltatoimien jälkeen he painuivat suoraan pehkuihin. Iiris oli hiljattain muuttanut Alfredin puukenkätalolle asumaan. Asunto oli ehkä pieni, mutta kyllä sinne mahtui kaksikin henkilöä oikein hyvin.
"Alfred." Iiris sanoi heidän kömpiessä sänkyyn.
"Mitä rakas?" Alfred kysyi.
"Tämä oli elämäni paras päivä koskaan." Iiris sanoi tyytyväisenä.
"Niin minustakin ja parempaa en voisi toivoakkaan." Alfred sanoi ja hän tarkoitti sitä. Aviopari suuteli toisiaan vielä kerran toivottaen hyvät yöt ja pian he olivat hyvillä mielin nukahtaneet. Ja niin jäi taakse pitkä ja hieno päivä, jota Alfred ja Iiris eivät unohtaiis koskaan.
sunnuntai 6. elokuuta 2023
Animesarja-katsaus: Dragon Ball GT
Hyvää päivää kaikille lukijoilleni.
Puhutaan tällä kertaa sarjasta, joka oli minulle jo ylä-aste ajoilta todella rakas ja fanitan sitä vieläkin. Nimittäin Dragon Ball anime.
Kuten ehkä tiedätte, olen melkoinen Dragon Ball fani. Se on vaan niin mainio anime sarja ikimuistoisten hahmojen, hauskojen ja eeppisten hetkien ja muutenkin hyvän tarinan kanssa.
Kyseinen manga/anime sarja on jatkunut tähän asti jo 1984-luvulta lähtien ja se on vieläkin monien fanien suosikki tänä päivänäkin.
Mutta nyt ei puhutakkaan Dragon Ballin fanikunnasta, vaan sen mielipiteitä jakavasta spin-offista, jota ei enää luokitella canoniksi Dragon Ball Superin tultua kuvioihin. Nimittäin Dragon Ball GT.
Dragon Ball GT tuli kuvioihin vuonna 1996, eli se on melkein minun ikäinen, koska synnyin itse vuonna 1995. Toisin kuin muut Dragon Ball sarjat, GT ei perustu Akira Toriyaman manga-sarjaan, mutta herra Toriyama oli toki mukana suunnittelemassa kyseistä sarjaa.
Itse tutustuin tähän GT-sarjaan ylä-asteella sen aikaisen kaverini kautta ja mä voin tunnustaa, että mä silloin rakastin tätä sarjaosaa, mutta nykyään mä ymmärrän hyvin miksi GT:tä vihataan. Mutta miksi sarjaa vihataan? Siihen tulemme hiukan myöhemmin.
(HUOM! Seuraava teksti-osa sisältää juonipaljastuksia, joten jos et halua spoilereita, skippaa vinosta tekstistä tavalliseen tekstiin.)
Dragon Ball GT:n tapahtumat perustuvat 5 vuotta Dragon Ball Z:n loppujakson jälkeiseen aikaan. Goku ja hänen oppilaansa Uub, joka on uudelleen syntynyt Kid Buu, päättävät vuosia kestäneen treenauksensa Kamin Look Outissa. Samassa Gokun vanha vihollinen Keisari Pilaf saapuu paikalle apureineen aikeessa löytää ikivanhat Mustatähti Lohikäärme Kuulat tavoitellakseen maailmanvalloitusta. Gokun tultua väliin Pilaf toivoo vahingossa Gokun muuttuvan taas lapseksi ja se toive käy toteen minkä jälkeen kuulat sinkoilee ympäri universumia. Sitten saadaankin tietää, että jos Mustatähti Kuulia ei kerää vuoteen mennessä, koko maailma tulisi tuhoutumaan.
Goku kertoo tästä asiasta perheelleen ja lähtee lopulta Truksin, Bulman ja Vegetan pojan, ja pojantyttärensä Panin kanssa etsimään kuulia ympäri universumia. Matkalla he kokevat kaikenlaisia kommelluksia ja seikkailuja, ja samalla he tapaavat robotin nimellä Giru, joka syötyään Lohikäärme Kuula jäljittimen osaa itse etsiä kuulia. Sitten he saavat tietää, että Baby niminen Tuffle alieni aikoo kostaa Saiyaneille kotiplaneettansa tuhoutumisen vuosia sitten ja suuntaa matkansa Maapallolle, joten sankareille tulee kiire kotiin.
Siihen mennessä Baby on ehtinyt ottaa valtaansa lähes kaikki ihmiset maan päältä ja ottanut haltuunsa Vegetan ruumiin, jolloin hänestä tuli Baby Vegeta. Edessä on pitkä ja verinen taistelu Babyn kanssa, johon osallistuu myös Uub, Gokun oppilas, joka fuusioituu Majin Buun kanssa jolloin heistä tulee yhdessä Majuub. Lopulta Goku muuttuu taistelun aikana Super Saiyan 4:seksi ja lopulta voittaa Babyn pelastaen samalla koko maailman jälleen.
Myöhemmin Babyn kukistumisen jälkeen Dr. Myuu (Babyn luoja) ja Dr. Gero (Androidien luoja) liittoutuvat Helvetissä ja luovat uuden pahan version Android 17:sta ja avaavat Helvetin portin jolloin kaikki tutut pahikset pääsevät vapaaksi ja alkavat taistella Z-taistelijoitten kanssa. Samalla alkuperiäinen Android 17 yrittää manipuloita siskonsa Android 18 mukaansa, mutta 18:n aviomies Krillin estää sen, jolloin hän saa surmansa. Sitten kaksi Android 17:aa fuusioituvat keskenään ja tällöin styntyy vaarallinen Super 17. Goku ja Android 18 taistelevat yhdessä tätä hirveää vihollista vastaan ja taiselun pääteeksi he voittavat tämän.
Super 17:n kukistumisen jälkeen sankarimme alkavat kerätä Lohikäärme Kuulia toivoakseen kuolleet ihmiset takaisin henkiin, mutta kuuliin oli kertynyt pahaa energiaa vuosien toiveiden myötä, mistä syntyy kuusi pahaa Shenronia. Goku ja Pan lähtevät jahtaamaan näitä hirviöitä ja kukistavat heidät yksi kerrallaan. Mutta niistä vahvin Syn Shenron imaisee itseensä loput kuulat ja muuttuu voittamattomaksi Omega Shenroniksi. Tilanne näyttää mahdottomalta, kunnes Vegeta, joka oli Bulman uuden laitteen avulla oppinut Super Saiyan 4 muodon, fuusioituu Gokun kanssa Super Saiyan 4 Gogetaksi. Mutta taistelu ei kestä kauan, koska Gogetan energia loppuu ja fuusio lakkautuu kesken kaiken. Gokun perheen käydessä uudelleen taisteluun Omega Shenronin kanssa, Goku luo universumin energialla Super Ultra Spirit Bombin ja saa vihdoinkin Omega Shenronin nujerrettua ja kuulat pelastettua.
Oikea Shenron kutsutaan paikalle lopulta ja tämä suotuu toteuttamaan viimeisen toiveen Gokun lähtiessä tämän mukaan sanottuaan ensin hyvästit ystävilleen ja perheelleen.
100 vuotta myöhemmin yli sata vuotias Pan kannustaa jälkeläistään Goku Jr:a maailman vahvin turnauksessa ja näkee samalla aikuisen Gokun joka katoaa yht'äkkiä ja takaumien jälkeen Goku sanoo hyvästit katsojille ja lentää pois, jolloin sarja loppuu onnellisesti.
Nyt kun juoni on käsitelty, on aika puhua GT:n hyvistä ja huonoista puolista ja niistä riittää paljon.
HUONOT PUOLET
1. Gokun muuttaminen lapseksi: Siis miksi hemmetissä tällainen idea piti yli päätään toteuttaa?? Vaikka selvästi tarkoitus oli palata Dragon Ball sarjan alkujuurille, niin onhan tuo ihan nolo ratkaisu. Goku oli aikuisena jo tarpeeksi vahva ja hänestä olisi ollut aikuisena enemmän hyötyä. No, ainakaan hän ei ollut lapsenakaan hyödytön.
2. Sarjan synkkä juoni ja masentava tarina: Dragon Ball kun on tunnettu taisteluiden lisäksi hassuttelusta ja sekoiluista, niin tässä ei tunnu olevan varaa sellaiseen. Okei, teemana on toki maailmanloppu ja kiire kotiin, mutta olisivat tekijät voineet silti pitää edes vähän hauskaa sarjan kanssa. Tämä ei oikeastaan edes tunnu Dragon Ball sarjalle, vaan pikemminkin vakavammalle spin-offille, mikä se tosin on.
3. Sarjan hahmot ja niiden käyttö: Gokua, Pania ja hiukan Trunksia ja Vegetaa lukuunottamatta, kukaan hahmoista ei tunnu enää niin tärkeälle kuin aikaisemmin. Varsinkin Goten ja Gohan ei tee paljon mitään ja ainoa kerta jolloin he loistavat on Babyn vallassa ollessa ja parissa taistelussa. Myös Uubin rooli tuntuu hukkaan heitetylle ja hänen fuusioitumisesta Majin Buun kanssa ei tunnu auttavan juuri ollenkaan hahmon hyötymisessä. Uubilla olisi ollut mainio potentiaali olla päähahmo, mutta ei. Sitten on mm. Tien, Yamcha, Krillin ja Roshi. He tuntuvat esiintyvän vain vilauksilta fanien vuoksi ja heilläkään ei ole merkittävää osaa tarinassa. Krillinistä sentään annetaan kuva, että hän on jo vanha, vikka onhan Roshikin. Roshikin esiintyy paremmin alussa jossa hän tapaa Gokun uudestaan ja siihen se jääkin. Ja viimeisenä on pakko mainita on Bulla, Vegetan ja Bulman tytär. Hän toki esiintyi Z:n lopussa ja hän selvästi on Panin hyvä ystävä, mutta GT:ssä hän ei tee oikeastaan yhtään mitään. Hänen repliikkinsä ei ole kovin tärkeitä ja hän ei edes taistele ollenkaan. Ja älkää käsittäkö väärin, mä tykkään toki Bullasta, mutta jos tarkkaan miettii niin hänelle olisi voinut keksiä paremman roolin GT:ssä ja hänestä olisi voinut olla edes jotenkin hyötyä. No, kaikkea ei voi saada, edes joka kerta.
4. Panin huono kohtelu: Ainakin ne tavat miten Pania kohdellaan sarjan aikana on jotenkin häiritsevää. Esimerkiksi kun hänet on muutetu nukeksi, niin Dolltaki niminen pahis alkaa kohdella häntä vastenmielisesti nukke pakkomielteensä takia. Toinen on kun alieni peura imee Panin rintaa luullen tätä äidikseen. Mä en tajua mitä tekijöillä on liikkunut päässä, kun ne suunnittelee kohtauksia missä 10 VUOTIASTA tyttöä kohdellaan seksuaalisesti. Ymmärtäisin jos Pan olisi ainakin 16 vuotta niin kuin Bulma oli Dragon Ballin alussa. Nykyään nuo tavat kohdella Pania ei menisi millään läpi. Ai niin, pakko myös mainita se, kun Babyn vallassa ollut Gohan yritti tappaa Panin. Muistan pitäneeni sitä kohtausta melko ahdistavana katseltuani GT:tä ekaa kertaa. Onneksi siitäkin tosin selvittiin.
5. Outo loppuratkaisu: Se että Goku lähtee Shenronin mukaan vastineeksi toiveesta, tuntuu vähän oudolle tavalle päättää päähahmon tarina. Olihan sillä toki pointtinsa, mutta olisi sen voinut tehdä toisella tapaa, en vaan tosin tiedä miten.
HYVÄT PUOLET
1. Super Saiyan 4: Tämä ehkä jakaa mielipidettä, mutta mun mielestä Super Saiyan 4 on siistein muutos Dragon Ball GT:ssä. Se on vaan coolimpi kuin Super Saiyan Blue, joka tuntui minusta hiukan laiskalle ratkaisulle. Ehkä ainoa ongelma Super Saiyan 4:ssa on sen mustat hiukset, mutta se on vaan pikku juttu.
2. Pan: Panillä on ristiriitainen fanikunta ja osa sanoo jopa vihaavansa häntä hänen kakrumaisen luonteensa takia ja kuinka hän pahoinpitelee Giru robottia. Mutta hei, hän on kymmenen vuotias. Tottakai hänellä on raivareita joskus. Ja sekin kuinka hän kehittyy srjan edetessä, on vaan minusta hyvin tehty ja hänestä tulee jopa kiltimpi loppupuolella. Ja mun täytyy kertoa, että olin ylä-asteella jopa ihastunut Paniin.
3. Hyvät ideat jotka olisi toiminut paremminkin: GT:ssä on muutamia hyviä ideoita jotka olisi voinut toimia hyvällä käsikirjoituksella. Varsinkin Uub olisi voinut loistaa päähahmona Panin kanssa ja varsinkin hänen ja Majin Buun fuusioituminen oli tosi siisti idea. Ja pahiksissa oli hyvä potentiaali, vaikka esimerkiski Baby Saga oli turhan synkkä teemainen.
Siinä taisi ola kaikki maininnan arvoinen Dragon Ball GT sarjasta. Kiitos kun luitte ja kertokaa kommentissa mitä mieltä olette GT sarjasta ja jos minulta jäi jotain kertomatta niin sanokaa ihmeessä. Eipä kai muuta kuin, että hyvää jatkoa ja palaillaan joskus toisessa postauksessa.
Itse tutustuin tähän GT-sarjaan ylä-asteella sen aikaisen kaverini kautta ja mä voin tunnustaa, että mä silloin rakastin tätä sarjaosaa, mutta nykyään mä ymmärrän hyvin miksi GT:tä vihataan. Mutta miksi sarjaa vihataan? Siihen tulemme hiukan myöhemmin.
(HUOM! Seuraava teksti-osa sisältää juonipaljastuksia, joten jos et halua spoilereita, skippaa vinosta tekstistä tavalliseen tekstiin.)
Dragon Ball GT:n tapahtumat perustuvat 5 vuotta Dragon Ball Z:n loppujakson jälkeiseen aikaan. Goku ja hänen oppilaansa Uub, joka on uudelleen syntynyt Kid Buu, päättävät vuosia kestäneen treenauksensa Kamin Look Outissa. Samassa Gokun vanha vihollinen Keisari Pilaf saapuu paikalle apureineen aikeessa löytää ikivanhat Mustatähti Lohikäärme Kuulat tavoitellakseen maailmanvalloitusta. Gokun tultua väliin Pilaf toivoo vahingossa Gokun muuttuvan taas lapseksi ja se toive käy toteen minkä jälkeen kuulat sinkoilee ympäri universumia. Sitten saadaankin tietää, että jos Mustatähti Kuulia ei kerää vuoteen mennessä, koko maailma tulisi tuhoutumaan.
Goku kertoo tästä asiasta perheelleen ja lähtee lopulta Truksin, Bulman ja Vegetan pojan, ja pojantyttärensä Panin kanssa etsimään kuulia ympäri universumia. Matkalla he kokevat kaikenlaisia kommelluksia ja seikkailuja, ja samalla he tapaavat robotin nimellä Giru, joka syötyään Lohikäärme Kuula jäljittimen osaa itse etsiä kuulia. Sitten he saavat tietää, että Baby niminen Tuffle alieni aikoo kostaa Saiyaneille kotiplaneettansa tuhoutumisen vuosia sitten ja suuntaa matkansa Maapallolle, joten sankareille tulee kiire kotiin.
Siihen mennessä Baby on ehtinyt ottaa valtaansa lähes kaikki ihmiset maan päältä ja ottanut haltuunsa Vegetan ruumiin, jolloin hänestä tuli Baby Vegeta. Edessä on pitkä ja verinen taistelu Babyn kanssa, johon osallistuu myös Uub, Gokun oppilas, joka fuusioituu Majin Buun kanssa jolloin heistä tulee yhdessä Majuub. Lopulta Goku muuttuu taistelun aikana Super Saiyan 4:seksi ja lopulta voittaa Babyn pelastaen samalla koko maailman jälleen.
Myöhemmin Babyn kukistumisen jälkeen Dr. Myuu (Babyn luoja) ja Dr. Gero (Androidien luoja) liittoutuvat Helvetissä ja luovat uuden pahan version Android 17:sta ja avaavat Helvetin portin jolloin kaikki tutut pahikset pääsevät vapaaksi ja alkavat taistella Z-taistelijoitten kanssa. Samalla alkuperiäinen Android 17 yrittää manipuloita siskonsa Android 18 mukaansa, mutta 18:n aviomies Krillin estää sen, jolloin hän saa surmansa. Sitten kaksi Android 17:aa fuusioituvat keskenään ja tällöin styntyy vaarallinen Super 17. Goku ja Android 18 taistelevat yhdessä tätä hirveää vihollista vastaan ja taiselun pääteeksi he voittavat tämän.
Super 17:n kukistumisen jälkeen sankarimme alkavat kerätä Lohikäärme Kuulia toivoakseen kuolleet ihmiset takaisin henkiin, mutta kuuliin oli kertynyt pahaa energiaa vuosien toiveiden myötä, mistä syntyy kuusi pahaa Shenronia. Goku ja Pan lähtevät jahtaamaan näitä hirviöitä ja kukistavat heidät yksi kerrallaan. Mutta niistä vahvin Syn Shenron imaisee itseensä loput kuulat ja muuttuu voittamattomaksi Omega Shenroniksi. Tilanne näyttää mahdottomalta, kunnes Vegeta, joka oli Bulman uuden laitteen avulla oppinut Super Saiyan 4 muodon, fuusioituu Gokun kanssa Super Saiyan 4 Gogetaksi. Mutta taistelu ei kestä kauan, koska Gogetan energia loppuu ja fuusio lakkautuu kesken kaiken. Gokun perheen käydessä uudelleen taisteluun Omega Shenronin kanssa, Goku luo universumin energialla Super Ultra Spirit Bombin ja saa vihdoinkin Omega Shenronin nujerrettua ja kuulat pelastettua.
Oikea Shenron kutsutaan paikalle lopulta ja tämä suotuu toteuttamaan viimeisen toiveen Gokun lähtiessä tämän mukaan sanottuaan ensin hyvästit ystävilleen ja perheelleen.
100 vuotta myöhemmin yli sata vuotias Pan kannustaa jälkeläistään Goku Jr:a maailman vahvin turnauksessa ja näkee samalla aikuisen Gokun joka katoaa yht'äkkiä ja takaumien jälkeen Goku sanoo hyvästit katsojille ja lentää pois, jolloin sarja loppuu onnellisesti.
Nyt kun juoni on käsitelty, on aika puhua GT:n hyvistä ja huonoista puolista ja niistä riittää paljon.
HUONOT PUOLET
1. Gokun muuttaminen lapseksi: Siis miksi hemmetissä tällainen idea piti yli päätään toteuttaa?? Vaikka selvästi tarkoitus oli palata Dragon Ball sarjan alkujuurille, niin onhan tuo ihan nolo ratkaisu. Goku oli aikuisena jo tarpeeksi vahva ja hänestä olisi ollut aikuisena enemmän hyötyä. No, ainakaan hän ei ollut lapsenakaan hyödytön.
2. Sarjan synkkä juoni ja masentava tarina: Dragon Ball kun on tunnettu taisteluiden lisäksi hassuttelusta ja sekoiluista, niin tässä ei tunnu olevan varaa sellaiseen. Okei, teemana on toki maailmanloppu ja kiire kotiin, mutta olisivat tekijät voineet silti pitää edes vähän hauskaa sarjan kanssa. Tämä ei oikeastaan edes tunnu Dragon Ball sarjalle, vaan pikemminkin vakavammalle spin-offille, mikä se tosin on.
3. Sarjan hahmot ja niiden käyttö: Gokua, Pania ja hiukan Trunksia ja Vegetaa lukuunottamatta, kukaan hahmoista ei tunnu enää niin tärkeälle kuin aikaisemmin. Varsinkin Goten ja Gohan ei tee paljon mitään ja ainoa kerta jolloin he loistavat on Babyn vallassa ollessa ja parissa taistelussa. Myös Uubin rooli tuntuu hukkaan heitetylle ja hänen fuusioitumisesta Majin Buun kanssa ei tunnu auttavan juuri ollenkaan hahmon hyötymisessä. Uubilla olisi ollut mainio potentiaali olla päähahmo, mutta ei. Sitten on mm. Tien, Yamcha, Krillin ja Roshi. He tuntuvat esiintyvän vain vilauksilta fanien vuoksi ja heilläkään ei ole merkittävää osaa tarinassa. Krillinistä sentään annetaan kuva, että hän on jo vanha, vikka onhan Roshikin. Roshikin esiintyy paremmin alussa jossa hän tapaa Gokun uudestaan ja siihen se jääkin. Ja viimeisenä on pakko mainita on Bulla, Vegetan ja Bulman tytär. Hän toki esiintyi Z:n lopussa ja hän selvästi on Panin hyvä ystävä, mutta GT:ssä hän ei tee oikeastaan yhtään mitään. Hänen repliikkinsä ei ole kovin tärkeitä ja hän ei edes taistele ollenkaan. Ja älkää käsittäkö väärin, mä tykkään toki Bullasta, mutta jos tarkkaan miettii niin hänelle olisi voinut keksiä paremman roolin GT:ssä ja hänestä olisi voinut olla edes jotenkin hyötyä. No, kaikkea ei voi saada, edes joka kerta.
4. Panin huono kohtelu: Ainakin ne tavat miten Pania kohdellaan sarjan aikana on jotenkin häiritsevää. Esimerkiksi kun hänet on muutetu nukeksi, niin Dolltaki niminen pahis alkaa kohdella häntä vastenmielisesti nukke pakkomielteensä takia. Toinen on kun alieni peura imee Panin rintaa luullen tätä äidikseen. Mä en tajua mitä tekijöillä on liikkunut päässä, kun ne suunnittelee kohtauksia missä 10 VUOTIASTA tyttöä kohdellaan seksuaalisesti. Ymmärtäisin jos Pan olisi ainakin 16 vuotta niin kuin Bulma oli Dragon Ballin alussa. Nykyään nuo tavat kohdella Pania ei menisi millään läpi. Ai niin, pakko myös mainita se, kun Babyn vallassa ollut Gohan yritti tappaa Panin. Muistan pitäneeni sitä kohtausta melko ahdistavana katseltuani GT:tä ekaa kertaa. Onneksi siitäkin tosin selvittiin.
5. Outo loppuratkaisu: Se että Goku lähtee Shenronin mukaan vastineeksi toiveesta, tuntuu vähän oudolle tavalle päättää päähahmon tarina. Olihan sillä toki pointtinsa, mutta olisi sen voinut tehdä toisella tapaa, en vaan tosin tiedä miten.
HYVÄT PUOLET
1. Super Saiyan 4: Tämä ehkä jakaa mielipidettä, mutta mun mielestä Super Saiyan 4 on siistein muutos Dragon Ball GT:ssä. Se on vaan coolimpi kuin Super Saiyan Blue, joka tuntui minusta hiukan laiskalle ratkaisulle. Ehkä ainoa ongelma Super Saiyan 4:ssa on sen mustat hiukset, mutta se on vaan pikku juttu.
2. Pan: Panillä on ristiriitainen fanikunta ja osa sanoo jopa vihaavansa häntä hänen kakrumaisen luonteensa takia ja kuinka hän pahoinpitelee Giru robottia. Mutta hei, hän on kymmenen vuotias. Tottakai hänellä on raivareita joskus. Ja sekin kuinka hän kehittyy srjan edetessä, on vaan minusta hyvin tehty ja hänestä tulee jopa kiltimpi loppupuolella. Ja mun täytyy kertoa, että olin ylä-asteella jopa ihastunut Paniin.
3. Hyvät ideat jotka olisi toiminut paremminkin: GT:ssä on muutamia hyviä ideoita jotka olisi voinut toimia hyvällä käsikirjoituksella. Varsinkin Uub olisi voinut loistaa päähahmona Panin kanssa ja varsinkin hänen ja Majin Buun fuusioituminen oli tosi siisti idea. Ja pahiksissa oli hyvä potentiaali, vaikka esimerkiski Baby Saga oli turhan synkkä teemainen.
Siinä taisi ola kaikki maininnan arvoinen Dragon Ball GT sarjasta. Kiitos kun luitte ja kertokaa kommentissa mitä mieltä olette GT sarjasta ja jos minulta jäi jotain kertomatta niin sanokaa ihmeessä. Eipä kai muuta kuin, että hyvää jatkoa ja palaillaan joskus toisessa postauksessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)