Alfred J Kwak Uusi sukupolvi: Lomamatka

(Tämä tarina perustuu vuosia sen jälkeen kun Alfredin ja Iiriksen lapset syntyivät ja vuosi sen jälkeen kun he aloittivat koulun, josta en ole vielä ehtinyt kirjoittaa tarinaa)

Oli kouluvuoden viimeinen päivä. Opettaja neiti Sievänen piti oppilaille viimeisen oppitunnin ennen, kun kello soisi ja kesäloma alkaisi.
"Toivon, että nautitte lomasta ja vietätte vapaa-aikanne järkevästi." neiti Sievänen sanoi oppilailleen "Monella teistä on varmasti suuria suunnitelmia lomaksi." hän oletti.
"On opettaja. Minä ja perheeni menemme maalle pariksi viikoksi." Tess niminen kaniini kertoi viitattuaan.
"Minä menen isän ja äidin kanssa Pariisiin." Manu Harakka ilmoitti.
"Nuo kaikki kuulostavat kivoilta suunnitelmilta." neiti Sievänen sanoi ja juuri sinä hetkenä kello soi ja oli aika lähteä kotiin. Opettaja toivotti oppilaille hyvää kesää ja kehotti heitä pitämään hauska loma.

"Juku, kaikki muut ovat lähdössä jonnekin lomalle." Junior sanoi astuessaan ulos sisariensa kanssa.
"Niin, jopa Nooa sanoi menevänsä isänsä luo Jipponiin tänäkin vuonna." Melody kertoi.
"Miksei me koskaan lähdetä minnekään?" Alfons ihmetteli.
"Siinäpä kysymys." Joonas sanoi, edes hän ei osannut vastata tuohon.
"Olisi kivaa päästä jonnekin kauas." Bram sanoi haaveilevasti.
"Matkustaminen olisi hauskaa." Annakin haaveili.
Kotona lapset kertoivat ystäviensä suunnitelmista ja kysyivät mikseivät he ole koskaan lomailleet.
"No, oli meillä tapana lomailla." Alfred sanoi pohtien hetken.
"Mutta sitten perheeseen tuli kuusi pientä ankanpoikasta, eikä matkustaminen ollut enää helppoa." Iiris selitti.
"Kuusi ankanpoikasta?" Alfons ihmetteli.
"Tarkoittaa meitä." Anna tarkensi veljelleen.
"Mutta mehän emme ole enää pieniä." Melody tokaisi.
"Ja olemme kyllin vanhoja käymään koulua." Joonas sanoi.
"Päästäänkö me jonnekin, kiltti." kaikki kuusi anelivat yhteen ääneen.
Alfred mietti hetkisen ja sanoi lopulta: "Emme ole kyllä lomailleet kunnolla vuosiin. Kesä kuluu turhan nopeasti. Ja maisemanmuutos ei haittaisi."
Niinpä koko perhe päätti, että pian mentäisiin perheen omalle lomamatkalle.
"Minne mennään, minne mennään?" lapset utelivat yhteen ääneen.
"Ajattelin, että vuokraisimme huvilan merenrannalta ja viettäisimme siellä viikon perheen kesken." Alfred kertoi suunnitelmistaan. Lapsista se oli mainio idea ja jokaisella oli jo mielessä mitä ottaisi mukaansa.

Noin viikon päästä kaikki oli jo valmista lähtöön. Kukin oli pakannut omat tarpeelliset tavaransa ja lapset varsinkin olivat tosi innoissaan.
Iiris oli ihan vähäsen huolestunut, koska hän ja Alfred eivät ole ikinä ottanut lapsia mukaan mihinkään matkalle ja nyt koko perhe oli lähdössä ensimmäiselle lomalleen.
"Toivottavasti emme unohtaneet mitään." Iiris sanoi pohtien samalla kun tarkisti laukut Alfredin kanssa.
"Emme toki. Ja vaikka olisimme, niin se ei mahdu mukaan." Alfred sanoi vaimolleen ja lisäsi: "Älä ole huolissasi rakas, tästä tulee mainio loma."
"Uskon sen. Haluan vain olla varma, että kaikki menee hyvin." Iiris sanoi.
Kun perhe saapui juna-asemalle, laukut nostettiin junaan ja pian juna oli valmis lähtöön.
"Toivotan hyvää lomaa." Mauri Myyrä sanoi. Hän oli tullut saattamaan matkailijat junaan. "Pitäkää hauskaa ja olkaa kunnolla junassa." hän lisäsi lapsille.
"Ai pitääkö vain junassa olla kunnolla?" Bram kysyi.
"Ei, vaan koko ajan tietenkin." Mauri naurahti.
"Mutta vaari, sinä sanoit, että junassa pitää olla kunnolla." Alfons sanoi tietämättä, että Bram laski vaan leikkiä.
"Juna lähtee!" kuulutti junailija hetken päästä. Perhe vilkutti Maurille vielä kerran ja istuutuivat alas junan lähtiessä pikkuhiljaa liikkeelle.
"Tästä tulee mahtavaa." Alfons hihkui innoissaan.
"Rakennetaan rannalle iso hiekkalinna." Junior ehdotti.
"Ja leikitään merirosvoja." Bram sanoi.
"Ja kerätään simpukoita." Melody sanoi ja lisäsi: "Anna ja minä voimme tehdä niistä kaulakoruja."
"Joo, se olisi hauskaa." Anna hihkaisi.
"Malttakaahan kun pääsemme ensin perille." Alfred sanoi lapsille "Sitten voitte keksiä mitä tahansa kivaa tekemistä."
Juna puksutti kiskoja pitkin tasaisesti ja maisemat vaihteli pikkuhiljaa. Aluksi lapsista oli hauskaa istua junassa ja katsella ikkunasta maisemia. Mutta ajan kuluessa he kyllästyivät ja sitä paitsi istuminen kävi jo tylsäksi.
"Kylläpä kestää kauan." Alfons huokaisi katsoen ikkunasta puiden suhahtaessa ohi.
"Miten voi olla näin tylsää?" Bram valitti nyrpeänä.
"Milloin olemme oikein perillä?" Melody kysyi Alfredilta.
"Ihan kohta." Alfred sanoi tyynesti.
"Noin sinä sanoit jo noin ties kuinka monen puun ja talon jälkeen." Joonas sanoi luettuaan kirjansa loppuun.
"Minulla on nälkä." Alfons sanoi ja muillakin lapsilla oli jo nälkä.
 Siihen Iiriksellä ratkaisu. Hän oli ennen lähtöä pakannut koriin junaeväitä. Vesiheinäjuustoleipiä, pullon mehua ja omenoita. Eväät maistuivat lapsille mainiosti ja silloin unohtui tylsyys ja nälkä. Heidän huomaamattaan juna pysähtyi oikealle asemalle.
Junasta noustuaan he ajoivat vielä taksilla kohti merenrantaa jossa heidän vuokraama huvilansa oli. 
"Onpa se iso." Melody ja Anna hämmästelivät perheen saapuessa perille.
"Juuri sellainen kun kuvittelin." Junior sanoi innokkaana.
"Mennään heti uimaan." Alfons ehdotti nähtyään meren.
"Malttakaahan nyt." Iiris sanoi. "Ensin meidän on asetuttava taloksi jos aiomme asua täällä viikon."
"Äitinne on oikeassa. Ja jos autatte kaikki niin se käy nopeammin." Alfred sanoi ja innostutti lapsia hommiin. Lapset auttoivatkin tavaroiden purkamisessa ja siivoamisessa, vaikka se ei ollut kovin hauskaa. Piti pyyhkiä pölyjä, lakaista terassi ja putsata matot, mikä oli aika pölyistä puuhaa. Lopuksi jokainen otti laukusta omat tavaransa ja laittoi ne hyville paikoille. 
Huvilan yläkerrassa oli kaksi makuhuonetta, toinen lapsille ja toinen vanhemmille, sekä kylpyhuonekin. Ja alakerrassa oli tilava olotila ja keittiö. Huvilan terassikin oli iso ja siellä oli aurinkotuolitkin.
Kun siivoukset oli tehty, Alfred sanoi perheelleen: "Hyvin toimittu. Nyt täällä on oikein kodikkaan näköistä."
"Joko nyt päästään uimaan?" Alfons kysyi uudestaan hyppien innoissaan.
"Ettekö halua ensin levätä vähän?" Iiris kysyi lapsilta, koska matka ja siivousurakka olivat aika väsyttäviä.
"Emme." lapset vastasivat yhteen ääneen. Heitä ei väsyttänyt ollenkaan. Joten koko perhe menikin samantien rannalle ja lapset riensivät viileään veteen. Alfred ja Iiris asettuivat rantatuoleille rentona katselemaan lasten touhuja.
"Olethan tyytyväinen lomapaikkaan?" Alfred kysyi vaimoltaan.
"Todellakin." Iiris vastasi "Parempaa en olisi osannut odottaakkaan." hän hymyili miehelleen.
Lapsilla oli oikein hauskaa siinä uidessa ja leikkiessä. Melody ja Anna olivat jopa löytänyt jo muutaman kauniin simpukan ja Junior oli tehnyt hienon hiekkalinnan Joonaksen ja Bramin kanssa. Alfons puolestaan sukelteli vedessä ja katseli pienien kalojen uintia. Oli jännää, että vedessä saattoi olla kaikenlaista jännittävää.
"Eiköhän mennä mekin uimaan?" Alfred ehdotti Iirikselle heidän katseltua hetken lasten touhuja.
"Hyvä ajatus." Iiris sanoi ja nousi rantatuolista rientäen miehensä kanssa veteen. Koko perheellä oli hauska päivä rannalla, kunnes aurinko alkoi laskea ja oli aika mennä sisälle laittamaan ruokaa.
Maittavan illallisen jälkeen Alfons kysyi: "Uidaanko taas huomenna?"
"Joo, todellakin." Melody sanoi muiden ollessa samaa mieltä.
"Voisimme tehdä jopa tutkimusretken lähistöllä." Alfred ehdotti lapsille "Se olisi melkein kuin seikkailu."
Koko juttu kuulosti lasten mielestä hauskalta. Sinä iltana mentiinkin ajoissa nukkumaan, että kaikki olisivat aamulla pireitä.

Mutta seuraavana aamuna sattui ikävä muutos. Taivaalle kertyi pilviä ja alkoi sataa rankasti. Lapset olivat hyvin pettyneitä, koska tutkimusretki piti perua, eikä uimisestakaan tulisi mitään.
"Älkääs nyt murjottako, tekemistä on sadepäivillekin." Alfred rohkaisi lapsia piristymään. Heillä olikin, mutta tänään he olisivat halunneet uida ja tehdä muuta kivaa rannalla. Lukeminen kaiket päivät oli jo tylsää heidän mielestä, jopa Joonaksesta.
"Mitä jos tehtäisiin hyvää välipalaa?" Iiris ehdotti. Hän tiesi, että se piristäisi lapsia tällaisina päivinä. Hän kysyi mitä lapset tahtoisivat.
"Hedelmäsalaattia!" kaikki sanoivat yhteen ääneen. Heidän mielestä äidin tekemä hedelmäsalaatti oli maailman paras välipala. Kaikki kuusi saivat auttaa äitiään hedelmäsalaatin teossa. Melody ja Anna kuorivat persikoita Alfredin katsoessa ettivät tytöt leikanneet sormiaan, Alfons ja Joonas kuorivat banaanit, ja Junior ja Bram perkasivat mansikoita. Iiris paloitteli hedelmät ja sekoitti ne isoon kulhoon. Kun herkku oli valmis, kaikki söivät sitä isolla halulla ja tylsyys unohtui taas joksikin aikaa.

Sadetta kesti pari päivän ja se tuntui yltyvän. Tuuli kovasti ja meri aaltoili. Oli jo vaarallista mennä ulos. Kun Iiris oli peitellyt lapset vuoteeseen, hän kurkisti ikkunasta katsoakseen jatkuiko myrsky vielä.
"Äiti minua pelottaa." Melody kuiskasi herättyään ikkunan helinään.
"Ei hätää, äiti on tässä." Iiris lohdutti tultuaan sängyn vierelle.
"En tykkää tästä myrskystä." Melody sanoi ja Iiris myönsi, ettei hänkään pitänyt siitä.
"Ei tämä varmasti kestä kovin kauan." hän arveli ja kehotti Melodya käymään nukkumaan. Melody totteli ja sulki silmänsä. Oltuaan varma, että lapset todella nukkuivat, Iiris meni Alfredin kanssa myös nukkumaan ja kummatkin toivoivat, ettei lasten loma menisi piloille.

Aamulla sade vihdoinkin loppui. Aurinko paistoi ja lokit kirkuivat taivaalla. Auringon valo oli herättänyt Juniorin ensiksi. Hän meni ikkunalle katsomaan kaunista aamua.
"Nouskaa ylös, sade on loppunut." hän sanoi sisaruksilleen. Kaikki olivat iloisia, nyt pääsisi taas ulos.
Silloin Iiris tuli herättämään lapsia.
"Ai olettekin jo hereillä." hän sanoi ja kertoi aamiaisen olevan valmiina.
"Katso äiti, sade loppui." Melody riemuitsi.
"Niin tosiaan onkin." Iiris totesi katsoen ulos ikkunasta.
Aamiaispöydässä Alfred ehdotti lapsille uutta yritystä tutkimusretkelle.
"Nyt on satanut pari päivää, niin kenties löydämme kaikkea hienoa rannalta." hän sanoi innokkaana.
"Ehkä jopa aarteen." Alfonskin arveli.
"Mahdollisesti." Alfred sanoi taputtaen pojan päätä.
Aamutoimien jälkeen koko perhe meni tutkimaan rantaa, joka oli täynnä myrskyn tuomaa roinaa.
"Katsokaa mitä kaikkea myrsky on tuonut." Alfred hämmästeli.
"Kauhea sotku ainakin." Iiris tokaisi päätään pudistaen.
Mutta lapsia sotku ei haitannut. Oli jännää nähdä ranta uudessa muodossa. Nyt ainakin riittäisi tutkittavaa. 
Sillä välin, kun muut tutkivat meren tuomaa hylkytavaraa, Alfons löysi vähän matkan päästä jotain tosi erikoista. Hän löysi pienen luolan! Hän kurkisti varovasti sisään siltä varalta jos joku asui siellä.
"Haloo, onko täällä ketään?" hän huhuili luolalle. Kukaan ei vastannut, joten Alfons uskalsi mennä sisään. Hän katseli ympärilleen ihaillen löytöään ja oli siitä aivan ylpeä.
"Tämä on kuin salainen maja." Alfons ajatteli itsekseen, samalla kun kuuli huutoa: "Alfons, missä olet?"
"Täällä näin." Alfons vastasi kun tuli esiin luolasta ja sanoi "Katsokaa mitä löysin."
Muut tulivat katsomaan luolaa ja heistäkin se oli mahtavan näköinen.
"Sinä löysit hienon löydön." Alfred sanoi pojalle "Olet kuin oikea tutkimusretkeilijä."
"Miksi emme ole löytäneet luolaa aikaisemmin?" Junior ihmetteli katsellen luolan seinämiä.
"Sitä kuulemma löytää kaikenlaista, kun ei kiirehdi." Joonas sanoi veljelleen.
Lapset päättivät yhdessä, että tämä luola olisi heidän yhteinen salaisuus.

Loppuviikko vierähtikin nopeasti ja pian oli aika mennä kotiin päin. Koko perhe passi tavransa ja pian he olivat taas junassa kotimatkalla.
"Oliko teillä hauska viikko? Eikai teitä haittaa, että osa lomasta meni hukkaan?" Alfred kysyi lapsiltaan, kun he istuivat junassa.
"Ei haittaa." Lapset vastasivat. Vaikka sadepäivät olivatkin pitkä veteisiä, loppuloma oli loppujenlopuksi hauskaa. Jokainen oli ehtinyt tehdä mitä halusi. Melody ja Anna olivat tehneet simpukka kaulakorun äidilleen, pojat olivat leikkineet merirosvoa ja seikkaileet. Mutta parasta oli ehdottomasti se, kun Alfons oli löytänyt luolan, jossa he olivat leikkineet loppuviikon.
"Nyt teillä on ensimmäinen lomareissunne takana, ja saitte hyviä muistojakin." Iiris sanoi lapsille lempeästi. Alfred oli samaa mieltä. Hän oli ottanut jopa muutamia valokuviakin, joita lapset saisivat katsella jälkeenpäinkin.
"Voi että tämä lomamatka oli ihana." Melody huokaili maisemien vaihtuessa tutummaksi.
"Vähän harmi, että se on nyt ohi." Alfons harmitteli.
"Kaikki loppuu aikanaan." Alfred lohdutteli "Mutta tiedättehän mitä sanotaan: Poissa hyvä, kotona paras." hän lisäsi hymyillen.
Lapset olivat kyllä samaa mieltä. Retkeily on kyllä kivaa ja jännittävää, mutta on toisaalta hauskaa palata aina kotiinkin.

Pandan Joulukalenteri 2024 luukku 17

 

Viikko vielä jouluun!
Boldcutie, Shininga Armorin ja Cadencen poika, ja Topaz, Spiken ja Rarityn poika, ovat hyviä ystäviä. Itse asiassa Topaz on Boldcutien assistentti, kuten hänen isänsä oli joskus Twilightille. Hänestä tuli assistentti, kun Boldcutie muutti Ponyvilleen. Ainoa heto oli toki, että Topaz kävi yhä koulua ja teki läksynsä ennen Boldcutien luo menoa, koska onhan hän vielä pieni lohikäärme. Topaz tekee parhaansa tehdessään töitä ja oppii uutta koko ajan.
Boldcutie on Topazille kuin isoveli ja pitää tästä huolta Luster Dawnin kanssa.
Ei heistä ole kovin paljon kerrottavaa, koska he ovat kuin Spike ja Twilight nuorina.

Pandan Joulukalenteri 2024 luukku 13

 

Viime luukussa esittelin näkemykseni seuraavan sukupolven Cooperin Koplasta. Ja nyt jaan teille kuvan Lucas Cooperista siskonsa Carmen Cooperin kanssa.
Kummatkin ovat Slyn ja Carmelitan lapsia, tarkemmin sanoen kaksoset. Heillä on sisarellinen kilpailija suhde keskenään, koska kummatkin osaavat Cooperin kykyjä, mutta he käyttävät niitä eri tarkoituksiin.
Toisin kuin äitinsä, Carmen ei työskentele poliisina, vaan yksityisagenttina. Hänen tehtävänsä on vakoilla pahiksia ja raportoida heidän pahat aikeensa. Aseena Carmenilla päivitetty shokkipistooli.
Vaikka Carmenilla ja Lucaksella on ristiriitaiset välit, he joskus auttavat toisiaan tarvittaessa, koska he ovat sisaruksia ja välittävät toisistaan kaikesta huolimatta.

Pandan Joulukalenteri 2024 luukku 12

 

Kolme Sly Cooper peliä on nyt Playstation Storessa ostettavissa, siis tosi mahtavaa! Siitä sain idean, että tänään voisin julkaista joulukalenterissani Sly hahmoistani tehdyn kuvan.
Tässä olisi seuraavan sukupolven Cooperin Jengi. Olisi ehkä hyvä kertoa, että tämä jälkipolvi tarina perustuu Sly 3:sen jälkeen, eli Sly 4 peliä ei olisi koskaan nähty. Ei siksi, että en pitäisi siitä pelistä, vaan koska se ei tunnu oikealta Sly peliltä. Joka tapauksessa aloitetaampa hahmojen esittely.

Lucas Cooper on Slyn ja Carmelitan poika ja seuraava Cooper Klaanin perillinen.  Kahdeksan vuotiaana hän oppi kiipeämään ja parkouraamaan. Kymmenen vuotta myöhemmin hän sai kuulla isänsä salaisesta taustasta ja ryhtyi varkaaksi. Lucas on isänsä tavoin kunniakas varas, joka varastaa vain muilta varkailta.

Frank Duck on Bentleyn ja Penelopen ottolapsi Lucaksen hyvä ystävä. Nuorena hän oppi teknologiaa ja hänestä tuli uuden Cooperin Koplan aivot ja mekaanikko. Frank ei ehkä ole vahvin taistelija, mutta voittaa muut älykkyydellä mennen tullen. Hänen suosikki esine on hänen itse rakentama robottireppu.

Jade Kunkku on Panda Kunkun lapsenlapsi. Opittuaan ilotulitteiden käyttöä isoisältään Jade matkusti Pariisiin jossa hän tapasi Lucaksen ja Frankin. Hänen taitojensa ansiosta hänestä tuli porukan lihakset ja räjähde-ekspertti. Jade on ilotulitteiden lisäksi hyvä lähitaistelussa ja häneltä löytyy ison miehen lihasvoimat, mikä tosin tekee hänestä hitaamman kuin Lucas. Lisäksi hän tykkää ruuasta, etenkin nuudeleista.

Siinä oli vähän tietoa Cooperin Koplastani. Lucas Cooperilla on myös sisko, mutta se onkin seuraavan luukun aihe.

Junior, Melody, Anna, Joonas, Bram ja Alfons aikuisina

 

Vaikka olenkin höpötellyt Alfred J Kwak jälkipolvestani monta kertaa, niin oli pakko jakaa teille tämäkin. XD
Kun Alfredin ja Iiriksen lapset kasvoivat isoiksi, heille alkoi kehittymään omia kykyjä mitä he hyödyntävät nykyään seikkailuissaan.
Junior on sisarusten johtaja ja isänsä roolissa. Hän on aina valmis seikkailemaan, eikä aina malta olla aloillaan. Hän myös auttaa mielellään muita, varsinkin läheisiään.
Melody on mekaanikko ja varajohtaja. Hän tietää ikäisekseen paljon teknologiasta ja hän osaa tehdä jopa omia viritelmiä laitteisiin.
Joonas (kuvassa nimi toisella kielellä, koska julkaisin tämän Deviantartissa) on porukan älykkö. Usein hän työskentelee laboratoriossa, jonka professori von Pallas luovutti hänelle jäätyään eläkkeelle. Muina aikoina hän hengailee sisariensa kanssa ja tutkii eri kulttuureja.
Anna on uskollinen apuri ja taiteilija. Yleensä Anna tyytyy jäämään kotiin muiden seikkailessa. Mutta silloin, kun hän on mukana, hän hyödyntää silloin taiteen ja musiikin lahjojaan. Hänellä on myös huolehtiva puolensa ja pärjää hyvin lasten kanssa.
Bram on autoekspertti ja rallikuski. Hän tietää paljon autoista ja osaa itsekin jonkin verran teknologiaa. Hän ajaakin yleensä kulkupelejä reissuissa. Hänellä on myös hyvä fyysinen kunto ja tekee siksi raskaat työt. Hän saattaa näyttää karskilta, mutta sisimmässään hänellä on hyviä puolia, vaikkei hän aina myönnä sitä.
Alfons puolestaan on kömpelö, mutta osaa olla hyödyllinen, kun hän haluaa sitä tosissaan. Usein hänen hyötynsä tulevat esille sattumalta, eikä häntä siksi voi jättää pois porukasta. Joskus Alfons tuntee itsensä mitättömäksi, mutta huomaa lopulta, että hänestä on enemmän hyötyä kuin luulisi. Hän on myös herrasmies ja auttaa Juniorin tavoin muita tarvittaessa.

Siinä oli jälleen tietoa Alfredin ja Iiriksen jälkipolvesta. Vähän muutoksia tullut, kuten näitte.
Eipä siinä muuta kuin, että kiitos lukemisesta ja nähdään seuraavassa postauksessa.

Pandan Joulukalenteri 2023 luukku 15

 

Ajatella, enää alle kymmenen päivää jouluun. Tämä joulukuu kuluu tosi nopeasti ja pian on jo joulukalenterikin ohi.
Mutta kuitenkin, tässä on kuva Boldcutiesta ystävineen. Hänen ystäviään ovat Appleseed, Garnet, Creamy Pie, Blossom ja Spirit Smash. Spiritiä lukuunottamatta kaikki muut ovat fanilapsia MLP sarjalle. Jokaisella heistä on oma roolinsa ja taitonsa, joita en ainakaan vielä luettele.

Alfred J Kwak Uusi sukupolvi: Alexander lapsenvahtina

 Alfred Jodocus Kwak ja hänen vaimonsa Iiris, jotka asuivat kuuden lapsensa kanssa puukenkätalossa, olivat menossa yhden ystävänsä luo kutsuille ja lapsille oli tulossa lapsenvahti. He olivat sopineet Matildan, Iiriksen hyvän ystävän kanssa muutama päivä sitten, että hän tulisi hoitamaan lapsia illan ajaksi. Lapsista se oli hauska ajatus, koska he pitivät Matilda tädistä kovasti. Matildalla ei ollut ikinä kiire ja hänellä oli aina mukana herkkuja. Hän oli myös hyvä keksimään leikkejä ja heillä oli aina hauskaa.
Mutta sitten sattui käänne, joka ei ollut oikein kiva. Matilda nimittäin sai flunssan ja hän ei voinutkaan mennä lapsenvahdiksi.
"Sinun on parasta levätä tämä ilta." Matildan veli Alexander sanoi siskolleen.
"Mutta kun minä lupasin Alfredille ja Iirikselle olla lapsenvahtina." Matilda intti "En voi tuottaa heille pettymystä."
"Mutta jos menet nyt sinne, niin saatat tartuttaa flunssasi lapsiin." Alexander sanoi, hän nimittäin oli ammatiltaan lääkäri ja hän tiesi, että kipeänä ainoa keino on levätä kotona.
"Ehkä olet oikeassa." Matilda totesi lopulta ja mietti: "Mutta kuka tuuraisi minua?"
Sitten hän keksi, että Alexander tuuraisi häntä tämän illan.
"Minäkö? Älä hupsuttele. Enhän minä tiedä paljon mitään lapsien hoitamisesta." Alexander väitti.
"Olethan sinä ennenkin leikkinyt heidän kanssa ja olet hyvä ensiavussa jos jotain sattuu." Matilda sanoi veljelleen. "Ja aina voit pyyttä Alfredilta ja Iirikseltä listan lasten iltatoimista."
"Se on totta. Hyvä on minä suostun." Alexander myöntyi lopulta ja hän ilmoitti puhelimessa Alfredille, että Matilda on nyt kipeä ja, että hänelle oli löytynyt tuuraaja.

Myöhemmin kun Alexander saapui Alfredin talolle, Iiris kirjoitti hänelle pitkän listan siitä mitä iltatoimiin kuului ja mitä tuli muistaa sinä hetkenä.
"Oletko varma, että selviät yksin?" Alfred kysyi hiukan huolestuneena. "Lapset ovat joskus vähän vallattomia."
"Olenhan minä, olkaa ihan huoleti." Alexander sanoi tosin hiukan epäröiden itsekin katsellen listaa.
"Illallinen on hautumassa ja iltatoimien jälkeen lapset menevät heti nukkumaan," Iiris sanoi Alexanderille kun laittoi kiireisenä hiuksiaan.
"Tämä on ihan helppoa, osaisin tämän vaikka unissani." Alexander vakuutti.
"Kai sinä tiedät, että lasten kanssa oli on muuta kuin leikkimistä?" Alfred muistutti Alexanderia.
"Kyllä minä sen tiedän." Alexander sanoi ja lisäsi: "Menkää vaan rauhallisin mielin ja viettäkää hyvä ilta."
Iiris antoi kullekin lapselle lähtösuukot ja Alfred kehotti heitä olemaan kunnolla ja tottelemaan Alexander-setää.
"Luuletko, että Alexander pärjää lasten kanssa?" Iiris kysyi mieheltään heidän lähtiessä ulos.
"Luulisin, hän on oikein hyvä lääkäri ja varmasti hyvä lapsenvahti." Alfred arveli.
"Olen silti vähän huolissani." Iiris sanoi ja Alfred ehdotti, että he soittaisivat kotiin myöhemmin varmistaakseen, että kaikki on hyvin. Iiriksen mielestä se oli hyvä idea.

"Noniin lapsen nyt on aika..." Alexander aloitti vanhempien lähdettyä, mutta sillä sekunnilla alkoi riehuminen. Bram oli aloittanut hippaleikin ja muut leikkivät mukana.
"Lopettakaa, sisällä ei saa juosta. tehän lupasitte olla kunnolla." Alexander sanoi tiukasti, mutta lapset eivät kuulleet häntä. Sitten Melody, Anna ja Joonas leikkivät tyynysotaa, Junior ja Bramin alkoivat hyppiä sohvalla samalla kun Alfons kurkotti keksipurkille.
"Noniin rauhoitutaan nyt." Alexander yritti rauhoitella lapsia, mutta sai sitten tyynystä päähän.
"Hups, anteeksi." Melody pyysi osuttuaan vahingossa Alexanderin päähän tyynyllä ja muutkin lapset lopettivat riehumisen sillä sekunnilla nähdäkseen mitä nyt tapahtuisi.
"Ei se mitään, mutta nyt loppuu tyynysodat." Alexander sanoi rauhallisena pidellen päätään.
"Miksei Matilda tullut?" Junior kysyi.
"Hän on vähän sairas ja tarvitsee lepoa." Alexander selitti.
"Matilda parka." Anna sanoi harmissaan.
"Kyllä hän siitä paranee, mutta siihen asti pidetään me hauskaa." Alexander sanoi innokkaalla äänellä. Sitten kuului kolahdus keittiön suunalta. Alfons oli kaatanut keksipurkin ja mutusti yhtä keksiä jo parhaillaan.
"Ei Alfons, ennen ruokaa ei syödä keksejä." Alexander torui laittaen purkin paikoilleen. Mutta sitten Alfons yritti kurkotella kuumaa pataa hellalla.
"Älä koske, se polttaa." Alexander huudahti ja nappasi Alfonsin nopeasti pois hellan luota. "Tämä ei olekaan niin helppoa." hän ajatteli hämmentäessä pataa.
Kun pataruoka oli valmis, Alexander annosteli sitä kuuteen lautaseen ja pyysi lapsia syömään. lapset tulivat ruokapöytään ja Alexander auttoi heidät tuolille. 
"Anna limua." Bram vaati ja Alfonskin halusi limua.
"Illalla ei juoda limua." Alexander sanoi ja kaatoi maitoa mukeihin.
"Äiti antaa meidän valita juotavat." Alfons sanoi, hän kun ei oikein pitänyt maidosta.
"Maito tekee hyvää luustolle ja kasvatte sen avulla nopeasti." Alexander selitti. 
"Hyi paprikaa." Melody valitti "Äiti ei laita lautaselleni paprikaa." Melody ei pitänyt paprikasta yhtään.
"Ja minulle hän ei laita tomaattia salaattiin." Joonas sanoi tökkien tomaattia lautasellaan.
Alexander katsoi listaa jonka Iiris oli antanut hänelle ja hän tosiaan oli unohtanut katsoa kohdasta mistä kukin lapsi piti ja mistä ei. Että olikin nyt typerä olo.
"Kaikkea ei ole pakko syödä, mutta maistaa ainakin pitää." hän sanoi lopulta ja se riitti lapsille.

Ruuan jälkeen puhelin soi. Alexander vastasi  puhelimeen.
"Hei, Alfred tässä. Haluasin vain kysyä kuinka siellä menee?" Alfred tiedusteli puhelimen toisesta päästä.
"Vallan mainiosti, lapset ovat juuri syöneet ja nyt onkin kylvyn aika." Alexander sanoi katsellen listaa.
"Hyvä, sitten meidän ei tarvitse olla huolissamme." Alfred sanoi huojentuneena ja sulki luurin toivotettuaan onnea.
"Onnea tosiaan tarvitaan." Alexander ajatteli.
 Sitten olikin aika mennä iltapesulle ja Alexander laski lapsille kylpyveden sopivan lämpimäksi. Mutta lapset eivät olleet halukkaita kylpyyn.
"Ei me haluta kylpyyn, haluamme katsoa telkkaria." he sanoivat yhdestä suusta.
"Ei käy, illalla ei katsota telkkaria." Alexander sanoi ja ehdotti, että kylvyn jälkeen luettaisiin iltasatu. Siitä ideasta lapset pitivät kovasti ja yksi kerrallaan kukin nousi ammeeseen. Alexander alkoi sitten pestä kutakin lasta vuorollaan.
"Olehan paikallasi Alfons," Alexander komensi poikaa.
"Menee saippuaa silmiin." Alfons valitti hieroen silmiään.
"Mikä vauva." Bram mumisi.
"En ole vauva." Alfons sanoi loukkaantuneena ja siitä alkoi kinastelu. Alexander yritti rauhoitelle kinastelijoita samalla kun sai saippuavettä silmiin.
"Kuinka Matilda oikein selviää tästä?" Alexander ihmetteli.
Kun kinastelu vihdoin loppui, oli aika kuivata lapset ja lukea iltasatu. Alexander kysyi minkä sadun lapset haluaisivat kuulla.
"Hannu ja Kerttu." Junior ja Alfons sanoivat, mutta tytöistä se ei ollut hyvä idea.
"Ilkeä noita aiheuttaa minulle painajaisia." Melody marmatti.
"Mielummin Punahilkka." Anna ehdotti, muttei se pojille kelvannut.
"Olemme kuulleet sen tuhat kertaa." Joonas sanoi ja Bramista se oli tylsää.
"Kuulkaas, miten olisi Lumivalko ja Ruusunpuna? Se vasta jännittävä tarina onkin." Alexander ehdotti. Siitä lapset olivat samaa mieltä. Niinpä Alexander vei lapset huoneeseensa ja kun he olivat asettuneet mukavasti, Alexander alkoi lukea. Tarina oli pitkä ja jännittävä, mutta ei mennyt kauan kun lapset nukahtivat ja Alexander oli helpottunut. Hänellä oli tosin vielä siivottavaa, koska olohuone oli melkoisessa sotkussa ja tiskipöytä täynnä astioita. Siinä meni aikaa ja hän oli urakan jälkeen niin väsynyt, että nukahti melkein samantien sohvalle. Hänen huomaamatta lapset hiipivät hänen luokseen ja kömpivät vuorollaan hänen vierelle ja Alfons kömpi hänen syliin. Heistä Alexander oli yhtä kiva kuin Matilda.
Kello yksitoista Alfred ja Iiris saapuivat viimeinkin kotiin.
"Menikin näin kauan." Alfred sanoi kun saapui Iiriksen kanssa kotiovelle.
"Toivottavasti lapset ovat pärjänneet." Iiris toivoi Alfredin avatessa oven. Sisälle tultua heitä odotti yllästys.
"Oi katso kuinka siistiä täällä on." Alfred hämmästeli.
"Todellakin, Alexander teki oikein hyvää työtä." Iiris sanoi tyytyväisenä. Sitten heidän hämmästyksekseen Alexander nukkuikin lasten kanssa sohvalla tyytyväisenä.
"Voi kuinka herttaista." Iiris sanoi hiljaa. "En arvannut, että Alexander olisi näin hyvä lapsenvahti."
"Totta puhuen en minäkään." Alfred sanoi pidellen vaimonsa kättä.
"Ai te tulittekin jo?" Alexander sanoi unisena, kun heräsi oven ääneen. Hänkin yllättyi kun näki lasten nukkuvan hänen vierellään ja Alfonsin hänen sylissään.
"Täällä taitaa olla kaikki hyvin." Alfred arveli.
"Kyllä, lapset ovat olleet kylläisiä ja käyneet pesulla." Alexander sanoi kun nousi sohvalta ja ojensi nukkuvan Alfonsin Alfredille.
"Kiitos oikein paljon avustasi." Alfred kiitteli ystäväänsä pidellen poikaansa sylissään.
"Eikai lapsista ei ollut vaivaa." Iiris kysyi.
"No, voisin sanoa etten malttaisi odottaa seuraavaan kertaan." Alexander totesi hetken mietittyään. Vaikka lastenhoito ei ollut helppoa, niin se oli omalla tavalla mukavaakin.
Alexander toivotti hyvät yöt ja lähti sitten kävelemään kotiaan kohti, missä hänen siskonsa jo nukkui tyytyväisenä.
"Olipas ilta. Tänä yönä nukun kyllä kuin tukki." Alexander ajatteli kömmittyään petiin ja vaipui sitten heti syvään uneen.
Yö jatkui rauhallisena ja pitkä uuvuttava ilta oli vihdoin takana.

Random kuva: Junior, Melody, Anna, Joonas, Bram ja Alfons lapsina

 

Piirsin eilen valmiiksi ryhmäkuvan kuudesta Alfred J Kwak hahmoistani. Tarkemmin sanottuna kuva Alfredin ja Iiriksen lapsista, kun he olivat pieniä.
He leikkivät leikkiä, missä he kertovat vuorotellen tarinoita ja se jolla on keppi saa oman vuoron. Ei kovin kummoista kerrottavaa, mutta halusin huvikseni jakaa tämän kuvan täällä.

Alfred J Kwak Uusi sukupolvi: Sadonkorjuupäivä

 Alfredin ja Iiriksen lapsien syntymästä oli nyt kulunut muutama vuosi. He olivat jo kasvaneet hieman ja he oppivat koko ajan uusia asioita.
Jokainen heistä oli erilainen. Junior piti seikkailuleikeistä, Joonas piti kuvakirjoista, Anna piti maalaamisesta vesiväreillään, Melody hoivaili leikkipupuaan, jonka hän oli saanut kerran vanhemmiltaan lahjaksi, Bram oli kova keppostelemaan ja Alfons oli yhä pienin mutta täynnä mielikuvitusta.
Alfred ja Iiris olivat ylpeitä lapsistaan ja he olivat näille niin kilttejä kun voivat. Heidän talonsa ei ollut kovin iso, mutta kyllä siellä oli tilaa kahdeksalle ja kumpikin vanhempi piti huolen, että lapsilla olisi onnellinen elämä. Iiris piti huolen kotitöistä ja ruuanlaitosta ja hän antoi samalla rakastavaista huolenpitoa lapsilleen. Alfred puolestaan työskenteli perustamassaan Hyväntekeväisyysvirastossaan, jossa hän keräsi rahaa köyhien maiden hyväksi. Samalla hän käytti osan saamistaan tuloista perheensä elättämiseksi, minkä vuoksi heillä oli aina ruokaa tarjolla ja joskus mahdollisuus ostaa muutakin. Kumpikin vanhempi suoritti osansa hyvin ja he olivat siihen enimmäkseen tyytyväisiä.

Eräänä päivänä, kun perhe istui päivällispöydässä, Alfred halusi kertoa lapsille jännittävän asian.
"Läheisellä maatilalla Cornelis ja hänen vaimonsa pitävät tänä vuonna perhetapahtuman, johon jokainen saa osallistua." hän kertoi "Ajattelin, että mekin voisimme osallistua siihen."
Lapsilla heräsi kiinnostus isänsä ehdotukselle. Heidän mielestä oli hauskaa vierailla Cornelisen maatilalla, koska siellä kasvoi kaikenlaisia kasviksia. He tosin eivät tienneet mikä se perhetapahtuma olisi.
"Mitä siinä perhetapahtumassa oikein tehdään?" Junior kysyi
"On ne jotkin juhlat?" Anna kysyi
"Tavallaan" Alfred vastasi "Itseasiassa se on eräänlainen sadonkorjuupäivä, jossa perheet osallistuvat korjaamaan satoa ja tutustumaan maatilan elämään" hän lisäsi.
"Jännittävää" lapset sanoivat innokkaina kuin yhdestä suusta. Mutta Alfons oli vähän epävarma.
"Eikai me tehdä siellä liian kovaa työtä?" hän kysyi hiukan huolestuneena.
"Ei huolta. Kun toimimme yhdessä, niin kaikki sujuu hyvin." Alfred sanoi rohkaisevasti ja kertoi vielä, että osallistujien kesken on myös yllätys, mikä on toistaiseksi salaisuus.
"Milloin menemme sinne?" Iiris kysyi mieheltään.
"Ensi lauantaina aamulla." Alfred sanoi "Ehdimme siihen mennessä ilmoittautua ja valmistautua siihen."
Lapsukaiset hihkuivat riemuissaan. He eivät malttaisi odottaa lauantaihin, mihin tosin oli vielä muutama päivä.

Lauantaiaamuna herättiinkin aikaisin ja maittavan aamiaisen jälkeen koko perhe oli valmis lähtemään.
"Kulkekaa perässämme kiltisti jonossa." Alfred komensi pesuettaan "Älkääkä jääkö jälkeen".
"Kyllä isä" sanoivat kaikki kuusi yhteen ääneen. Alfred oli ennenkin varoittanut heitä joutumasta eksyksiin ja hän tuntui muistuttavan siitä koko ajan.
"Sitten mennään." sanoi Alfred ja lähti Iiriksen kanssa kulkemaan edessä ja lapset kipittivät perässä. Junior kulki ensimmäisenä, sitten tulivat Joonas, Bram, Melody, Anna ja lopuksi pikku Alfons. Alfonsin oli vähän vaikeuksia pysyä muiden perässä, koska hän oli pienin. Hänellä oli melko isot räpylät ja siksi hän välillä kellahti kumoon.
"Odottakaa!" Alfons huusi juosten muiden perässä.
"Alfons vaan hidastaa meitä." Bram valitti "Menee koko päivä hukkaan hänen takia."
"Bram, tuo ei ollut nätisti sanottu" Iiris nuhteli Bramia "Alfons on sinun veljesi ja et saa puhua hänestä noin."
"Parempi on varmaan kulkea vähän hitaammin." Alfred tuumaili ja ehdotti: "Leikitään vaikka junaa."
Lapsista se oli hauska idea. Alfred asettui veturiksi ja lapset kävivät jonoon hänen taakse. Iiris meni perävaunuksi, ettei kukaan jäisi jälkeen. Sitten ankkajuna oli valmiina lähtöön. 
"Juna lähtee!" Alfred kuulutti ja lähti eteenpäin puhisten kuin oikea juna. Koko joukko lauloi samalla hauskan junalaulun, jonka he olivat kerran kuulleet televisiosta ja leikki oli kaikista oikein hauska.

He saapuivat perille juuri ajoissa, kun sadonkorjuupäivä oli jo alkamassa. Mukana oli muitakin perheitä, joista yksi oli Henkka vaimonsa ja tyttärensä Tessin kanssa.
"Hei, pitkästä aikaa." Alfred tervehti ystäväänsä.
"Hei vaan Alfred. Sinäkin osallistut nähtävästi sadonkorjuupäivään?" Henkka sanoi nähtyään Alfredin perheen koossa.
"Kyllä vain. Hauskaa, että tekin olette täällä." Alfred nyökkäsi. Iiriskin tervehti Henkan vaimoa ja vaihtoi kuulumisia tämän kanssa. Myös lapsilla oli juttutuokio meneillään.
"Odotan innolla mikä se yllätys tulee olemaan." Tess sanoi innokkaana.
"Niin mekin." Junior sanoi "Toivottavasti se on jotain hienoa."
Juuri silloin Cornelis aloitti puheenpidon: "Saisinko huomionne? Kiitos kaikille, että olette saapuneet Sadonkorjuupäivälle. Ohjelmaan kuuluu erilaisten vihannesten keruu ja jokainen saa kerätä mitä haluaa. Ja lopuksi on pieni kilpailu. Jos joku teistä löytää suurimman, painavimman tai komeimman maissin, kurkun tai minkä tahansa kasviksen, niin hänelle luovutetaan sadonkorjuupäivän palkinto. Toivon, että viihdytte. Keruuaika loppuu, kun puhallan pilliin."
"Voi pojat, palkinto" Alfons sanoi hämmästyneenä.
"Minä aion löytää vaikka kuinka suuren vihanneksen." Anna hihkui.
"Ellen minä ehdi ensin." Bram kerskaili.
Sitten alkoikin keruuhommat ja jokainen etsi samalla suurinta tai komeinta kasvista millä voittaa palkinto.
Korit täyttyivät pikkuhiljaa ja kukin työskenteli ahkerasti. Silloin Alfons löysi jotain pitkää ja paksua, joka muistutti kurkkua.
"Tämä taitaa olla suurin kurkku mitä olen ikinä nähnyt." hän ajatteli ja kutsui vanhempansa paikalle osoittaen isoa kurkkua.
"Ei se ole mikään kurkku vaan kesäkurpitsa." Alfred korjasi.
"Mutta on se kyllä tavallistakin suurempi." Iiris sanoi ihmeissään.
"Tarpeeksi iso voittamaan palkinto?" Alfons kysyi.
"Kenties." Alfred arveli ja auttoi Alfonsia irrottamaan kurpitsan varresta.
"Katso mitä minä löysin." Bram sanoi näyttäen isoa perunaa. "Kaivoin sen itse ja tämä oli suurin minkä löysin." hän kehaisi. Hän oli kyllä ihan mullassa, muttei se häntä haitannut.
Sitten muutkin lapset tulivat löytöjensä kanssa. Joonas löysi kiiltävän tomaatin, Junior löysi pitkän palsternakan ja Anna löysi paksun lantun.
"Mainiot löydöt. Hyvä juttu." Alfred kehui lapsia. Mutta sitten Iiris ihmetteli missä Melody oli. 
"Onko kukaan nähnyt häntä?" Iiris kysyi muilta, mutta kukaan ei ole nähnyt Melodya ja Iiris alkoi huolestua.
Samassa kuului epätoivoista itkua maissipellolta. Se oli kuin olikin Melody. Hän oli mennyt vahingossa maissipeltoon seuratessaan perhosta ja nyt hän oli eksynyt ja peloissaan.
"Äiti, isi! Missä olette?" hän parkui hädissään.
"Melody, mitä tapahtui?" Alfred kysyi saapuessaan vihdoin paikalle. Melody heittäytyi itkien isänsä kaulalle ja kertoi eksyneensä ja häntä oikein pelotti.
"Kas niin, kaikki on nyt hyvin. Älä itke enää." Alfred lohdutti tytärtään. Iiriskin oli helpottunut, kun hän huomasi Melodyn olevan kunnossa.
"Hei, katsokaa!" huudahti Joonas yhtäkkiä. "Täällä on tosi iso maissi."
"Melody varmaan löysi sen olinpaikan kun eksyi." Anna arveli.
"Sinäkin löysit voittajavihanneksen." Junior sanoi innostuneena Melodylle.
"Löysinkö?" Melody kysyi niiskuttaen. Junior nyökkäsi ja auttoi siskoaan irrottamaan sen.
"Kenties sinä voitat sillä jotain" Alfons sanoi ja juuri silloin pilli soi ja oli aika tuoda löytämät kasvikset näytille.
Cornelis tutki ja punnitsi jokaisen kilpailukasviksen tarkasti. Melkein jokainen lapsi voitti jotain. Anna voitti lantullaan värikkäitä puisia helmiä kaulakoruja varten, Bram voitti perunallaan hienon jojon, Melody voitti maissilla kiiltävän lelukalan ja Alfons voitti kesäkurpitsalla purkillisen makeaa hunajaa. Junioria ja Joonasta ei haitannut vaikka he eivät saaneet palkintoa, koska heistä oli hauskaa olla mukana kilpailussa.
"Kerronko kaikille, että löysit maissin, kun eksyit ja itkit isiä?" Bram kiusoitteli Melodya.
"Ei, et saat!" Melody huudahti hädissään, hän kun ei halunnut tulla nolatuksi.
"Laskin vaan leikkiä" Bram nauroi ja väitti, että Melody oli oikea hätähousu. Melodysta se ei ollut yhtään hauskaa ja hän tönäisi Bramia, jolloin tämä kaatui pyrstölleen ja muita alkoi naurattaa. Bramista se ei ollut hauskaa, mutta tajusi samalla tehneensä typerästi.

"Olipas se päivä. Ajatella mitä kaikkea saatiin aikaan." Iiris sanoi kun porukka oli matkalla kotiin. He olivat saaneet mukaansa papuja, perunaa, tomaattia ja porkkanaa kiitokseksi ahkerasta työnteosta.
"Sanos muuta. Ja on hauska nähdä, että perheessämme on kuusi ahkeraa poimijaa." Alfred sanoi ja katsahti lapsiinsa jotka olivat ahkerasta työnteosta vähän väsyneitä, mutta samalla tyytyväisiä itseensä.
"Minusta hauskinta oli, kun osallistuimme kilpailuun." Alfons sanoi pidellen hunajapurkkia käsissään.
"Niin minustakin." Anna sanoi ja lisäsi: "Kotona aion tehdä puuhelmistä kaulakorun jotka aion pitää aina."
"Minäpä tiedän sopivan palkinnon kaikille kotona." Iiris sanoi "Nimittäin voittajien muhennos."
Lapsista se kuulosti mainiolle, koska äidin voittajamuhennos kuulosti todella herkulliselle.
Alfred hymyili perheelleen. Hänestä oli mukavaa, että he nauttivat päivästä ja tiedä mitä vielä olisi luvassa myöhemmin.

Alfred J Kwak Uusi sukupolvi: Jälkipolven alkutaival

"Tämä on ensimmäinen tarina Alfred J Kwakin uudesta sukupolvesta. Tässä kerrotaan kuinka uusi sukupolvi sai alkunsa ja miten kaikki alkoi."

Se päivä oli melkein kuin tavallinen elokuinen päivä. Aurinko paistoi lämpimästi, omenat kypsyivät puissa ja kukat tuoksuivat ihanilta.
Mutta tämä päivä oli kuitenkin hieman erilainen kuin muut päivät. Puukengän muotoisessa talossa tapahtui nimittäin ihmeellinen tapaus. Siellä asuva ankkapariskunta, Alfred ja hänen vaimonsa Iiris, seisoivat talonsa pihalla ison olkia täynnä olevan korin vieressä. Korissa oli toki muutakin, nimittäin kuusi soikeaa munaa.
"Eivätkö ne olekin kauniita?" Iiris kysyi Alfredilta huokaisten ihastuneena.
"Ovat, todella kauniita" Alfred vastasi "Ja ne on varmasti tosi kauniita syntyneinäkin" hän lisäsi. Alfred oli kertonut kaikille ystävilleen, että hänestä oli tulossa isä ja hän ja Iiris ovat saaneet paljon onnitteluja. He olivat munien tultua varautunut lapsien syntymään, tehneet talonsa vintistä lapsille sopivan huoneen ja hankkineet sinne kuusi pientä sänkyä. Alfred oli myös löytänyt muutamia lapsuutensa leluja ja vähän kunnostanut niitä omia lapsiaan varten.
Mutta odotus lapsien syntymään tuntui kestävän ikuisuuden. Päiväkausia Iiris ja Alfred vuorottelivat munien hautomisessa. Iiris tiesi, että munien kanssa menisi aikaa, mutta Alfred oli hyvin kärsimätön. 

"Sinä taidat olla innoissasi?" Mauri Myyrä arveli. Hän oli tullut vierailulle kasvattipoikansa luo katsomaan kuinka munien kanssa sujui.
"Niin olenkin" Alfred sanoi "Tuntuu ihan kun voisin haljeta".
"Kuulostaa tutulta. Isäsi oli aivan samanlainen, kun äitisi odotti sinua." Mauri sanoi "Hänkään ei jaksanut odottaa isäksi tuloa".
"Siitä on jo päiviä. Kunpa ne kuoriutuisivat pian." Alfred sanoi toiveikkaana.
Samassa kuului Iiriksen kutsuhuuto. 
"Nyt se on tapahtunut!" Alfred huudahti ja juoksi nopeasti vaimonsa luo. Iiris oli noussut korista ja osoitti munia. Kaksi niistä alkoi jo heilua ja pian kuoret menivät rikki. Toisesta kuoriutui poika ja toisesta tyttö. Poika oli isänsä värinen ja tyttö oli vaalean ruskea. Alfred ja Iiris olivat iloisia jo ensimmäisten lapsiensa synnyttyä.
"Ovatpa ne söpöjä" Mauri kehui noustuaan korin reunalle. "Miksikä kutsutte heitä?" hän kysyi.
"Tästä pojasta tulee ainakin Junior" Alfred ilmoitti ylpeänä.
"Ja tytöstä tulee Melody" Iiris ilmoitti vuorostaan. Hän oli aina halunnut tyttären nimeltä Melody ja nyt hän sai tilaisuuden nimetä ensimmäisen tyttärensä sellaiseksi.
Sitten muutkin munat alkoivat kuoriutua vuoronperään. Yhdestä munasta kuoriutui vaalea tyttö, toisesta saman värinen poika, kolmannesta tumma poika ja viimeisestä kuoriutui ruskean kellertävän kirjava poika. Viimeisin oli tosin pienin, mutta pääasia oli, että sekin oli ihan terveen oloinen.
"Voi miten ihanaa!" huokaisi Iiris ilahtuneena.
"Tervetuloa maailmaan lapseni." Alfred toivotti lapsilleen ylpeänä.
"Voitte olla ylpeitä jälkeläisistänne" Mauri totesi tyytyväisenä. Sitten hän kysyi muiden lasten nimiä.
Alfredin ei tarvinnut kauan miettiä ja hän ilmoitti osoittaen vaaleaa tyttöä ja toista vaaleaa poikaa: "Tästä toisesta tytöstä tulee Anna ja tästä pojasta Joonas."
"Samat nimet kuin sinun vanhemmilla oli?" Mauri kysyi ja lisäsi: "Siinäpä mainio idea."
Sitten tumma poika sai nimekseen Bram ja pienin kirjava sai nimekseen Alfons. Iiriksen mielestä lapset olivat kauneimmat ankanpoikaset mitä hän oli koskaan nähnyt ja Alfred oli heistä hyvin ylpeä.

Päivien kuluessa kaikki ystävät olivat tulleet ihailemaan Alfredin ja Iiriksen lapsia ja jokainen kehui niitä kauniiksi. Iiriksen veli Tom oli eniten innoissaan, kun hänestä tuli eno, vaikka hän itsekin oli vielä nuori. Hänestä oli hauska leikitellä pikkuisia, kun hän vieraili Alfredin ja Iiriksen luona ja lapsista oli hauska leikkiä enon kanssa.
Mutta kuten monissa perheissä, ei myöskään Alfredin lapset olleet aina helppoja hoidokkeja. Pikkuiset söivät valtavasti, varsinkin pienimmillä Alfonsilla oli suurin ruokahalu ja nälkäisinä pikkuiset päästivät oikean itkukuoron. Ja kun lapset oppivat kävelemään, Alfredin ja Iiriksen piti vahtia heidän menoa koko ajan, ettei olisi sattunut mitään. Kerran Melody oli jopa vähällä nielaista helistimen, jolla hän leikki mielellään, mutta Iiris ehti onneksi estää sen viime hetkellä. Mutta kaikesta tästä huolimatta, Alfred ja Iiris rakastivat lapsiaan aivan suuresti. Silloin, kun heillä ei ollut hankalia hetkiä, he olivat enimmäkseen onnellisia.

Eräänä tavallista lämpimämpänä syyspäivänä Alfred ja Iiris päättivät viedä lapset retkelle järven rantaan. He arvelivat, että raitisilma tekisi lapsille hyvää. Mukaan lähtivät myös Mauri ja Tom avuksi lapsien kaitsemisessa. 
Lehdet olivat jo vaihtaneet värinsä ja niitä putoili jo maahan tuulessa. Järvenpinta lainehti lupaavasti ja kalat hyppivät vedessä.
Löydettyään hyvän paikan koko perhe istuutui suuren puun alle ja alkoivat syödä eväitä. Kun kaikki oli syönyt tarpeeksi, Iiris keräsi tähteet koriin. Mauri meni ruokalevolle ja Alfred ja Iiris istuivat kaksistaan järven reunassa kaatuneen puun päälle.
"Minä tiedän hauskan leikin. Piiloleikki" Tom sanoi lapsille, kun nämä halusivat leikkiä.
"Mikä on piilo?" Johan kysyi. Pikkuiset osasivat jo vähän puhua, vaikkakin lyhyitä lauseita.
"Näytä Tom-eno." pyysi Melody. Tom selitti heille, että hän laskisi kymmeneen ja lasten tulisi mennä nopeasti piiloon. He tekivätkin työtä käskettyä, mutta pikku Alfonsilla oli vaikeuksia löytää hyvä piilo. Silloin hän huomasi kelluvan tukin vedessä ja ajatteli sen olevan kuin vene. Niinpä hän hyppäsi tukille ja alkoi meloa pienillä siivillään. Tukki lipui yhä kauemmas ja kauemmas rannasta, kunnes Alfons huomasi olevansa keskellä järveä.
"Äiti, isi! Katsokaa, vene!" hän hihkui heiluttaen siipiään vanhempiensa suuntaan. Alfred ja Iiris havahtuivat kun kuulivat Alfonsin äänen ja he kauhistuivat, kun näkivät tämän olevan kaukana järvessä.
"Alfons, heti pois sieltä!" huusi Alfred pelästyneenä. Myös Tom, Mauri ja muut lapset näkivät Alfonsin tilanteen. Melody oikein itki kauhusta ja Junior huusi: "Tule takaisin!"
Ja samalla vedestä nousi suuren ja pelottavan hauen pää ja se lähestyi Alfonsia uhkaavasti.
"Voi isi!" Alfons huusi pelokkaana. Alfred vimmastui kun näki hauen lähestyvän Alfonsia. Hän nappasi vahvan oksan ja lähti urheasti uimaan kohti haukea ja Alfonsia. Hän ehti juuri ja juuri paikalle, kun hauki oli aikeessa ahmaista Alfonsin yhtenä suupalana. Alfred pisti kepin pystysuoraan hauen leukojen väliin ja sen jälkeen hauki ei enää pystynyt sulkemaan kitaansa. Mutta sitten se loiskutti pyrstöllään suuren aallon joka kaatoi tukin ja Alfons putosi veteen. Alfred sukelsi nopeasti veden alle, nappasi pojan selkänsä päälle ja ui turvallisesti rantaan.
Iiris otti pojan syliinsä ja kietoi lämpimän liinan tämän ympäri. Alfons tärisi kylmästä ja pelästyksestä. Hän oli tehnyt tyhmän tempun ja häntä hävetti suuresti.
Mutta eivät Alfred ja Iiris voineet kummemmin nuhdella häntä. Heistä oli tärkeitä, että kaikki kuusi ovat taas koossa ja turvassa.

Kotiin päästyään Iiris keitti kuumaa kaakaota ja koko perhe rauhoittui kaiken tämän jännityksen jälkeen. Sitten Alfred ja Iiris peittelivät lapset vuoteisiinsa, antoivat hyvänyönsuukon ja Iiris lauloi kauniin tuutulaulun. Kun lapset nukahtivat, Alfred ja Iiris istuutuivat sohvalle ja huokaisivat huojentuneina.
"Vanhempina olo ei ole kovin helppoa." Alfred totesi, mutta lisäsi samalla: "Mutta silti se on parasta mitä tiedän."
"Niin on" Iiris sanoi hymyillen "Ja kaikesta parasta on tietää, että lapset ovat kunnossa ja turvassa."
Alfred nyökkäsi. Hän oli täysin samaa mieltä ja enempää hän ei voinutkaan olla.

Pandan Blogit Joulukalenteri: Luukku 19

 

Spyro-pelit on yksi mun suosikkipelejä ja hahmot siinä on tosi mielenkiintoisia. Eniten mä tykkään The Legend of Spyro peleistä, koska se on mukavan poikkeava alkuperäisiin peleihin ja tarinakin on mielenkiintoinen.
Kuten kuvasta näitte, tuon hahmon nimi on Ashes ja hän on Spyron ja Cynderin poika. 
Ashes, kuten muut lohikäärmeet, pystyy hallitsemaan vain yhtä elementtiä, vaikka hänen isänsä on harvinainen Purppuralohikäärme. Mutta koska hän on perinyt äitinsä pimeät voimat, hän hallitsee neljä elementtiä nimellä vihreä tuli, varjo, myrkky ja pelko. Ashes on myös isänsä tavoin hyväsydäminen ja hän tykkää leikkiä. Mutta hän rakastaa myös seikkailuja ja joutuu siksi joskus vaikeuksiin.

Pandan Blogit Joulukalenteri: Luukku 15

 

Toinen MLP kuva peräkkäin. Hahmoina ovat tällä kertaa kaksi hahmoani, Spirit Smash ja Garnet.
Garnet on minun näkemykseni Spiken ja Rarityn tyttärestä ja Spirit Smash on nuori Hippogriff. Kummatkin ovat osa päähahmojani.
Nämä kaksi ovat rakastuneita ja sen huomaa tässä kuvassa. Älkää välittäkö niiden eleestä tässä, kyseessä on nimittäin vain piirtäjän oma ajatusmaailma. XD
Kuitenkin nämä kaksi olivat salaa rakastuneita toisiinsa ja ajan kanssa he saivat paljastettua tunteensa toisilleen, vaikka siinä oli kaikenlaisia kommelluksia. Vaikka itse sanonkin niin kyllä he ovat söpö pari.

Pandan Blogit Joulukalenteri: Luukku 14

 

Jos Applejackilla olisi mahdollisuus hankkia varsan, niin uskoisin, että hän saisi taatusti pojan. Ja uskon myös, että Applejack olisi yksi parhaimpia äitihahmoja ikinä.
Applejack ja hänen poikansa Appleseed, minun hahmoni, ovat ahkeroineet koko päivän ja nyt onkin aika palata kotiin. Pikku Appleseed on tosin niin väsynyt, että Applejack otti hänet selkäänsä. Eikö olekin söpöä? X3
Jos ihmettelette Applejackin ulkonäköä, niin syy muutokseen on se, että hän on vanhempi ja hänellä oli jos My Little Pony sarjan lopussa tuollainen ulkonäkö. En toki aio spoilata miten lopussa oikein kävi, mutta voin sanoa, että se oli mainio lopetus niin mainiolle sarjalle.

Pandan Blogit Joulukalenteri: Luukku 8

 

Jälleen on Disney hahmojen aika loistaa. XD
Marcus, Judyn ja Nickin poika (kyllä, mun Zootropolis jutussa he saivat pojan) on juuri nähnyt pahan unen ja on nyt liian pelokas nukahtamaan. Onneksi hänen äitinsä Judy saapui paikalle ja hetken lohdutuksen jälkeen poju on taas valmis menemään nukkumaan.
Rakastan niin äiti ja lapsi juttuja. Voisin muuten suositella teitä lukijoita osoittamaan äidillenne, ja muutenkin vanhemmillenne, kunnioitusta, varsinkin näin joulun aikaan. Vaikka joskus vanhempien kanssa ei voi olla aina samaa mieltä, niin muistakaa että riitaa syntyy kaikille ja maailmaan mahtuu muutenkin kaikenlaista ääntä. Vanhemmat ajattelee usein lapsensa parasta ja sitä pitää arvostaa. Tiedän kokemuksista.

Pandan Blogit Joulukalenteri: Luukku 7.

 

Kuka olisi uskonut, että kaksi Disney hahmoani pääsisi tähän kalenteriin mukaan? Mahtavaa!
Nämä ovat siis kaksi Lilo & Stitch hahmoani, Wera Pelekai ja Lili. Wera on Nanin ja Davidin tytär, ja Lili on Stitchin ja Seireenin (Angelin) tytär (tarkemmin sanottuna vanhempiensa DNA:sta luotu koekappale).
Nämä kaksi ovat parhaat kaverit ja tunteneet toisensa jo vaippaiästä asti. Tosin kun Wera käy koulua niin Lili tuntee itsensä usein yksinäiseksi.
Isänsä tavoin Lili on todella voimakas ja hyvä taistelija, mutta samalla hänkin inhoaa vettä eikä osaa uida. Tiedän että Lili muistuttaa aikalailla äitiään, mutta syy on se, että Lili on Seireenin tytär ja perinnyt siksi tämän ulkonäön.
Kummatkin ovat varsin poikatyttömäisiä ja Wera mm. harrastaa surffaamista ja on ikäisekseen aika hyvä.
Tässä vaiheessa on hyvä sanoa, että Lilo & Stitch on minusta paras Disney aihe ikinä ja siksi on hauskaa tehdä hahmoja siihen sarjaan.

Minun Alfred J Kwak hahmoni

Jos jotkut teistä ihanista lukijoista eivät tienneet, olen harrastukseltani piirtäjä, sekä omalla tavalla hahmosuunittelija. Minulla on tapana piirtää erillaisia fanihahmoja, joista osa on fanilapsia, minä kun tykkään perhe jutuista.
Jos piirrokseni kiinnostaa, niin katsokaa ne täältä: https://www.deviantart.com/pandalove93

Mutta niin, haluaisin näin Juhannuksen kunniaksi kertoa teille muutamista Alfred J Kwak hahmoistani, ja samalla jakaa muutamia Alfred J Kwak aiheisia piirroksiani.
Kerron siis hahmojeni persoonat ja taustat aika lyhyeesti, mutta toivon että saatte niistä selkoa.
Tässä postauksissa kerron Alfredin ja Iiriksen lapsista, ja myöhemmin kertoisin muista hahmoistani. Sain inspiraation näihin lapsiin Alfred J Kwak Vader kirjasta, kun kuulin siitä joskus 2011. Osa lapsista tuli kyllä tehtyä ennen kun tilasin Alfred J kwak Vader kirjan, ja kolme viimeisintä lasta tuli tehtyä kun pääsin selville kirjan juonesta, jos kääntäjä tulkitsi oikein.

Aloitetaampa ekasta hahmostani, Melody Wilma Kwak.

Melody Wilma Kwak aikuisena

Melody on ekoja hahmojani, joita olen koskaan piirrellyt, ja julkaissut netissä.
Melody on Alfredin ja Iiriksen lapsista uteliain, ja hän onkin välillä melko naivi, nokkela, kiltti ja joskus ujo. Isona hän alkoi kiinnostua teknologiasta, ja hän ryhtyi rakentelemaan vempeleitä, joilla hän vosi helpottaa ihmisten arkea, ja kerätäkseen rahaa isänsä yritykseen. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat viulunsoitto, uiminen, mekaniikka ja seikkaileminen isänsä kanssa.

Melody lapsena (piirretty vuonna 2014)

Melodyn arvokkain omaisuus on hänen sydämmenmuotoinen medaljonki, jonka hän oli saanut vanhemmiltaan lahjaksi, kun hän oli pieni.
Hän on ihastunut Noah nimiseen ankkaan.
(Alunperin Melodyn oli tarkoitus olla ainokainen, mutta sitten kuulin Vader kirjasta, ja päätin sitten, että hän voisi tarvita sisaruksia.

Seuraava hahmo on Melodyn ainoa sisko, Anna (nimetty isoäitinsä mukaan).

Anna Helena Kwak

Anna on sisaruksista rauhallisin, ja äitinsä tavoin hän pitää kulttuurisista asioista, kuten teattereista ja musiikista. Hän on Melodyn kanssa yksi läheisimpiä sisaruksia, ja varsinkin lapsena he touhusivat paljon yhdessä, niinkuin tytöt usein tekevät.

Anna ja Melody lapsina

Annan lempi harrastus on maalaaminen ja pianonsoitto. Hän rakastaa taidetta, ja siksi hän ihailee suunnattomasti taiteilijaa nimellä Bernardo le Vinci (parodiani Leonardo da Vincista). Hänen haaveensa olisi tulla kuuluisaksi pianistiksi tai maalariksi.

Sitten on vuorossa Alfons Sebastian Kwak.

Alfons Sebastian Kwak

Alfons on lapsista nuorin (muutamalla minuutilla), ja hän ei ole kovin älykäs, ja pitää enemmän urheilusta. Hän jää välillä sisarusten jalkoihin, koska hän on jostain syystä pienempi kuin muut, ja hän oli myös melkoinen mammanpoika, mutta vanhemmiten hän reipastui.

Alfons ihailee isänsä nuoruuden seikkailuja, ja haluaa jokupäivä olla kuin isänsä.

Seuraavaksi on Johan (Joonas) Justin Kwak (nimetty isoisänsä mukaan).

Johan Justin Kwak

Johan on sisaruksista älykkäin, mutta hiljaisin, ja hän viettääkin enemmän aikaa lukien kirjoja ja kokoamassa pienoismalleja. Kun kyseessä on tilanne, missä tarvitaan älyä, jotkut siistyvät hänen puolelleen.
Lapsena hän oli melko arka, ja viihtyi enintään itsekseen, mutta hän toki leikki sisariensa kanssa, ja vanhemmiten hän haaveili tulevansa tiedemieheksi. Häntäkin kiusattiin koulussa, mikä johtui siitä, että hänen piti käyttää silmälaseja, koska hänen näkönsä oli muita heikompi. Aluksi hän häpesi niitä, mutta oppi elään niiden kanssa.

Sitten on Bram Lucas Kwak.

Bram Lucas Kwak

Bram on lapsista ilkikurisin, ja joskus hän kiusaa sisaruksiaan, vaikka pohjimmiltaan hän ei halua pahaa kenellekkään. 

Joskus hän on kateellinen Melodylle ja Juniorille, kun nämä pääsevät seikkailemaan ja hänkin haluaisi elämäänsä jännitystä. Hän kyllä rakastaa perhettään ja isompana hän alkoi suojelemaan sitä. Kuten monilla koviksila, myös Bramilla on pehmeä puolensa. Hän mm. kasvattaa kukkia ja pitää pienistä lapsista.

Hänen harrastuksiin kuuluu rumpujen soitto ja hän toivoisi olevansa osa konserttia.

(suunnittelin tuon hahmon vasta vähän aikaa sitten, ja hänen hahmotietonsa on vähän keskeneräinen)

Ja viimeisimpänä, mutte vähäisimpänä, esittelen lapsista Juniorin

Junior lapsena, ja kansikuva Alfred J Kwak Vader kirjasta

(Ne ketkä on tutkinut Alfredin taustaa, tietävät että joskus oli suunitelmissa Alfredillle jatko-osaa, missä päähahmona olisi Alfredin poika, Junior. Siitä on jo vuosia kun siitä uutisoitiin, ja nyt en oo varma hyllytettiinkö se kokonaan, vai onko se yhä tekovaiheessa)

Junior on lapsista vanhin, muutamalla minuutilla, ja hän toimii pesuen ns. johtavana hahmona. Junior on isänsä tavoin rohkea, fiksu, kiltti ja hän puolustaa pienempiään. Junior on myös rauhallinen ja mukavuudenhaluinen.

Hän tulee parhaiten toimeen siskonsa Melodyn kanssa, ja he joutuvatkin yhdessä ties mihin seikkailuun. Yksi mitä Junior ei voi sietää, on kiusaaminen, ja hän aina puolustaa muita, vaikka joutuisi itsekkin vaikeuksiin.

Hänen harrastuksiin kuuluu huuliharpun soitto, ja postimerkkeily. 

Hän on ihastunut Julia nimiseen ankkaneitoon.

Siinä oli muutama tieto Alfredin lapsista, ja joku toinen kerta kerron muistakin hahmoistani vähän tietoa. Sori jos jotkut seikat jäi vähäisiksi, mutta se johtuu siitä, että osa hahmoista on suunniteltu vasta vähän aikaa sitten, ja en oo ihan suunnitellu niitä kokonaan. Mutta toivottavasti tykkäsitte, ja muistakaa tsekata mun DeviantART sivu.

HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!