Alfred J Kwak Uusi sukupolvi: Lomamatka

(Tämä tarina perustuu vuosia sen jälkeen kun Alfredin ja Iiriksen lapset syntyivät ja vuosi sen jälkeen kun he aloittivat koulun, josta en ole vielä ehtinyt kirjoittaa tarinaa)

Oli kouluvuoden viimeinen päivä. Opettaja neiti Sievänen piti oppilaille viimeisen oppitunnin ennen, kun kello soisi ja kesäloma alkaisi.
"Toivon, että nautitte lomasta ja vietätte vapaa-aikanne järkevästi." neiti Sievänen sanoi oppilailleen "Monella teistä on varmasti suuria suunnitelmia lomaksi." hän oletti.
"On opettaja. Minä ja perheeni menemme maalle pariksi viikoksi." Tess niminen kaniini kertoi viitattuaan.
"Minä menen isän ja äidin kanssa Pariisiin." Manu Harakka ilmoitti.
"Nuo kaikki kuulostavat kivoilta suunnitelmilta." neiti Sievänen sanoi ja juuri sinä hetkenä kello soi ja oli aika lähteä kotiin. Opettaja toivotti oppilaille hyvää kesää ja kehotti heitä pitämään hauska loma.

"Juku, kaikki muut ovat lähdössä jonnekin lomalle." Junior sanoi astuessaan ulos sisariensa kanssa.
"Niin, jopa Nooa sanoi menevänsä isänsä luo Jipponiin tänäkin vuonna." Melody kertoi.
"Miksei me koskaan lähdetä minnekään?" Alfons ihmetteli.
"Siinäpä kysymys." Joonas sanoi, edes hän ei osannut vastata tuohon.
"Olisi kivaa päästä jonnekin kauas." Bram sanoi haaveilevasti.
"Matkustaminen olisi hauskaa." Annakin haaveili.
Kotona lapset kertoivat ystäviensä suunnitelmista ja kysyivät mikseivät he ole koskaan lomailleet.
"No, oli meillä tapana lomailla." Alfred sanoi pohtien hetken.
"Mutta sitten perheeseen tuli kuusi pientä ankanpoikasta, eikä matkustaminen ollut enää helppoa." Iiris selitti.
"Kuusi ankanpoikasta?" Alfons ihmetteli.
"Tarkoittaa meitä." Anna tarkensi veljelleen.
"Mutta mehän emme ole enää pieniä." Melody tokaisi.
"Ja olemme kyllin vanhoja käymään koulua." Joonas sanoi.
"Päästäänkö me jonnekin, kiltti." kaikki kuusi anelivat yhteen ääneen.
Alfred mietti hetkisen ja sanoi lopulta: "Emme ole kyllä lomailleet kunnolla vuosiin. Kesä kuluu turhan nopeasti. Ja maisemanmuutos ei haittaisi."
Niinpä koko perhe päätti, että pian mentäisiin perheen omalle lomamatkalle.
"Minne mennään, minne mennään?" lapset utelivat yhteen ääneen.
"Ajattelin, että vuokraisimme huvilan merenrannalta ja viettäisimme siellä viikon perheen kesken." Alfred kertoi suunnitelmistaan. Lapsista se oli mainio idea ja jokaisella oli jo mielessä mitä ottaisi mukaansa.

Noin viikon päästä kaikki oli jo valmista lähtöön. Kukin oli pakannut omat tarpeelliset tavaransa ja lapset varsinkin olivat tosi innoissaan.
Iiris oli ihan vähäsen huolestunut, koska hän ja Alfred eivät ole ikinä ottanut lapsia mukaan mihinkään matkalle ja nyt koko perhe oli lähdössä ensimmäiselle lomalleen.
"Toivottavasti emme unohtaneet mitään." Iiris sanoi pohtien samalla kun tarkisti laukut Alfredin kanssa.
"Emme toki. Ja vaikka olisimme, niin se ei mahdu mukaan." Alfred sanoi vaimolleen ja lisäsi: "Älä ole huolissasi rakas, tästä tulee mainio loma."
"Uskon sen. Haluan vain olla varma, että kaikki menee hyvin." Iiris sanoi.
Kun perhe saapui juna-asemalle, laukut nostettiin junaan ja pian juna oli valmis lähtöön.
"Toivotan hyvää lomaa." Mauri Myyrä sanoi. Hän oli tullut saattamaan matkailijat junaan. "Pitäkää hauskaa ja olkaa kunnolla junassa." hän lisäsi lapsille.
"Ai pitääkö vain junassa olla kunnolla?" Bram kysyi.
"Ei, vaan koko ajan tietenkin." Mauri naurahti.
"Mutta vaari, sinä sanoit, että junassa pitää olla kunnolla." Alfons sanoi tietämättä, että Bram laski vaan leikkiä.
"Juna lähtee!" kuulutti junailija hetken päästä. Perhe vilkutti Maurille vielä kerran ja istuutuivat alas junan lähtiessä pikkuhiljaa liikkeelle.
"Tästä tulee mahtavaa." Alfons hihkui innoissaan.
"Rakennetaan rannalle iso hiekkalinna." Junior ehdotti.
"Ja leikitään merirosvoja." Bram sanoi.
"Ja kerätään simpukoita." Melody sanoi ja lisäsi: "Anna ja minä voimme tehdä niistä kaulakoruja."
"Joo, se olisi hauskaa." Anna hihkaisi.
"Malttakaahan kun pääsemme ensin perille." Alfred sanoi lapsille "Sitten voitte keksiä mitä tahansa kivaa tekemistä."
Juna puksutti kiskoja pitkin tasaisesti ja maisemat vaihteli pikkuhiljaa. Aluksi lapsista oli hauskaa istua junassa ja katsella ikkunasta maisemia. Mutta ajan kuluessa he kyllästyivät ja sitä paitsi istuminen kävi jo tylsäksi.
"Kylläpä kestää kauan." Alfons huokaisi katsoen ikkunasta puiden suhahtaessa ohi.
"Miten voi olla näin tylsää?" Bram valitti nyrpeänä.
"Milloin olemme oikein perillä?" Melody kysyi Alfredilta.
"Ihan kohta." Alfred sanoi tyynesti.
"Noin sinä sanoit jo noin ties kuinka monen puun ja talon jälkeen." Joonas sanoi luettuaan kirjansa loppuun.
"Minulla on nälkä." Alfons sanoi ja muillakin lapsilla oli jo nälkä.
 Siihen Iiriksellä ratkaisu. Hän oli ennen lähtöä pakannut koriin junaeväitä. Vesiheinäjuustoleipiä, pullon mehua ja omenoita. Eväät maistuivat lapsille mainiosti ja silloin unohtui tylsyys ja nälkä. Heidän huomaamattaan juna pysähtyi oikealle asemalle.
Junasta noustuaan he ajoivat vielä taksilla kohti merenrantaa jossa heidän vuokraama huvilansa oli. 
"Onpa se iso." Melody ja Anna hämmästelivät perheen saapuessa perille.
"Juuri sellainen kun kuvittelin." Junior sanoi innokkaana.
"Mennään heti uimaan." Alfons ehdotti nähtyään meren.
"Malttakaahan nyt." Iiris sanoi. "Ensin meidän on asetuttava taloksi jos aiomme asua täällä viikon."
"Äitinne on oikeassa. Ja jos autatte kaikki niin se käy nopeammin." Alfred sanoi ja innostutti lapsia hommiin. Lapset auttoivatkin tavaroiden purkamisessa ja siivoamisessa, vaikka se ei ollut kovin hauskaa. Piti pyyhkiä pölyjä, lakaista terassi ja putsata matot, mikä oli aika pölyistä puuhaa. Lopuksi jokainen otti laukusta omat tavaransa ja laittoi ne hyville paikoille. 
Huvilan yläkerrassa oli kaksi makuhuonetta, toinen lapsille ja toinen vanhemmille, sekä kylpyhuonekin. Ja alakerrassa oli tilava olotila ja keittiö. Huvilan terassikin oli iso ja siellä oli aurinkotuolitkin.
Kun siivoukset oli tehty, Alfred sanoi perheelleen: "Hyvin toimittu. Nyt täällä on oikein kodikkaan näköistä."
"Joko nyt päästään uimaan?" Alfons kysyi uudestaan hyppien innoissaan.
"Ettekö halua ensin levätä vähän?" Iiris kysyi lapsilta, koska matka ja siivousurakka olivat aika väsyttäviä.
"Emme." lapset vastasivat yhteen ääneen. Heitä ei väsyttänyt ollenkaan. Joten koko perhe menikin samantien rannalle ja lapset riensivät viileään veteen. Alfred ja Iiris asettuivat rantatuoleille rentona katselemaan lasten touhuja.
"Olethan tyytyväinen lomapaikkaan?" Alfred kysyi vaimoltaan.
"Todellakin." Iiris vastasi "Parempaa en olisi osannut odottaakkaan." hän hymyili miehelleen.
Lapsilla oli oikein hauskaa siinä uidessa ja leikkiessä. Melody ja Anna olivat jopa löytänyt jo muutaman kauniin simpukan ja Junior oli tehnyt hienon hiekkalinnan Joonaksen ja Bramin kanssa. Alfons puolestaan sukelteli vedessä ja katseli pienien kalojen uintia. Oli jännää, että vedessä saattoi olla kaikenlaista jännittävää.
"Eiköhän mennä mekin uimaan?" Alfred ehdotti Iirikselle heidän katseltua hetken lasten touhuja.
"Hyvä ajatus." Iiris sanoi ja nousi rantatuolista rientäen miehensä kanssa veteen. Koko perheellä oli hauska päivä rannalla, kunnes aurinko alkoi laskea ja oli aika mennä sisälle laittamaan ruokaa.
Maittavan illallisen jälkeen Alfons kysyi: "Uidaanko taas huomenna?"
"Joo, todellakin." Melody sanoi muiden ollessa samaa mieltä.
"Voisimme tehdä jopa tutkimusretken lähistöllä." Alfred ehdotti lapsille "Se olisi melkein kuin seikkailu."
Koko juttu kuulosti lasten mielestä hauskalta. Sinä iltana mentiinkin ajoissa nukkumaan, että kaikki olisivat aamulla pireitä.

Mutta seuraavana aamuna sattui ikävä muutos. Taivaalle kertyi pilviä ja alkoi sataa rankasti. Lapset olivat hyvin pettyneitä, koska tutkimusretki piti perua, eikä uimisestakaan tulisi mitään.
"Älkääs nyt murjottako, tekemistä on sadepäivillekin." Alfred rohkaisi lapsia piristymään. Heillä olikin, mutta tänään he olisivat halunneet uida ja tehdä muuta kivaa rannalla. Lukeminen kaiket päivät oli jo tylsää heidän mielestä, jopa Joonaksesta.
"Mitä jos tehtäisiin hyvää välipalaa?" Iiris ehdotti. Hän tiesi, että se piristäisi lapsia tällaisina päivinä. Hän kysyi mitä lapset tahtoisivat.
"Hedelmäsalaattia!" kaikki sanoivat yhteen ääneen. Heidän mielestä äidin tekemä hedelmäsalaatti oli maailman paras välipala. Kaikki kuusi saivat auttaa äitiään hedelmäsalaatin teossa. Melody ja Anna kuorivat persikoita Alfredin katsoessa ettivät tytöt leikanneet sormiaan, Alfons ja Joonas kuorivat banaanit, ja Junior ja Bram perkasivat mansikoita. Iiris paloitteli hedelmät ja sekoitti ne isoon kulhoon. Kun herkku oli valmis, kaikki söivät sitä isolla halulla ja tylsyys unohtui taas joksikin aikaa.

Sadetta kesti pari päivän ja se tuntui yltyvän. Tuuli kovasti ja meri aaltoili. Oli jo vaarallista mennä ulos. Kun Iiris oli peitellyt lapset vuoteeseen, hän kurkisti ikkunasta katsoakseen jatkuiko myrsky vielä.
"Äiti minua pelottaa." Melody kuiskasi herättyään ikkunan helinään.
"Ei hätää, äiti on tässä." Iiris lohdutti tultuaan sängyn vierelle.
"En tykkää tästä myrskystä." Melody sanoi ja Iiris myönsi, ettei hänkään pitänyt siitä.
"Ei tämä varmasti kestä kovin kauan." hän arveli ja kehotti Melodya käymään nukkumaan. Melody totteli ja sulki silmänsä. Oltuaan varma, että lapset todella nukkuivat, Iiris meni Alfredin kanssa myös nukkumaan ja kummatkin toivoivat, ettei lasten loma menisi piloille.

Aamulla sade vihdoinkin loppui. Aurinko paistoi ja lokit kirkuivat taivaalla. Auringon valo oli herättänyt Juniorin ensiksi. Hän meni ikkunalle katsomaan kaunista aamua.
"Nouskaa ylös, sade on loppunut." hän sanoi sisaruksilleen. Kaikki olivat iloisia, nyt pääsisi taas ulos.
Silloin Iiris tuli herättämään lapsia.
"Ai olettekin jo hereillä." hän sanoi ja kertoi aamiaisen olevan valmiina.
"Katso äiti, sade loppui." Melody riemuitsi.
"Niin tosiaan onkin." Iiris totesi katsoen ulos ikkunasta.
Aamiaispöydässä Alfred ehdotti lapsille uutta yritystä tutkimusretkelle.
"Nyt on satanut pari päivää, niin kenties löydämme kaikkea hienoa rannalta." hän sanoi innokkaana.
"Ehkä jopa aarteen." Alfonskin arveli.
"Mahdollisesti." Alfred sanoi taputtaen pojan päätä.
Aamutoimien jälkeen koko perhe meni tutkimaan rantaa, joka oli täynnä myrskyn tuomaa roinaa.
"Katsokaa mitä kaikkea myrsky on tuonut." Alfred hämmästeli.
"Kauhea sotku ainakin." Iiris tokaisi päätään pudistaen.
Mutta lapsia sotku ei haitannut. Oli jännää nähdä ranta uudessa muodossa. Nyt ainakin riittäisi tutkittavaa. 
Sillä välin, kun muut tutkivat meren tuomaa hylkytavaraa, Alfons löysi vähän matkan päästä jotain tosi erikoista. Hän löysi pienen luolan! Hän kurkisti varovasti sisään siltä varalta jos joku asui siellä.
"Haloo, onko täällä ketään?" hän huhuili luolalle. Kukaan ei vastannut, joten Alfons uskalsi mennä sisään. Hän katseli ympärilleen ihaillen löytöään ja oli siitä aivan ylpeä.
"Tämä on kuin salainen maja." Alfons ajatteli itsekseen, samalla kun kuuli huutoa: "Alfons, missä olet?"
"Täällä näin." Alfons vastasi kun tuli esiin luolasta ja sanoi "Katsokaa mitä löysin."
Muut tulivat katsomaan luolaa ja heistäkin se oli mahtavan näköinen.
"Sinä löysit hienon löydön." Alfred sanoi pojalle "Olet kuin oikea tutkimusretkeilijä."
"Miksi emme ole löytäneet luolaa aikaisemmin?" Junior ihmetteli katsellen luolan seinämiä.
"Sitä kuulemma löytää kaikenlaista, kun ei kiirehdi." Joonas sanoi veljelleen.
Lapset päättivät yhdessä, että tämä luola olisi heidän yhteinen salaisuus.

Loppuviikko vierähtikin nopeasti ja pian oli aika mennä kotiin päin. Koko perhe passi tavransa ja pian he olivat taas junassa kotimatkalla.
"Oliko teillä hauska viikko? Eikai teitä haittaa, että osa lomasta meni hukkaan?" Alfred kysyi lapsiltaan, kun he istuivat junassa.
"Ei haittaa." Lapset vastasivat. Vaikka sadepäivät olivatkin pitkä veteisiä, loppuloma oli loppujenlopuksi hauskaa. Jokainen oli ehtinyt tehdä mitä halusi. Melody ja Anna olivat tehneet simpukka kaulakorun äidilleen, pojat olivat leikkineet merirosvoa ja seikkaileet. Mutta parasta oli ehdottomasti se, kun Alfons oli löytänyt luolan, jossa he olivat leikkineet loppuviikon.
"Nyt teillä on ensimmäinen lomareissunne takana, ja saitte hyviä muistojakin." Iiris sanoi lapsille lempeästi. Alfred oli samaa mieltä. Hän oli ottanut jopa muutamia valokuviakin, joita lapset saisivat katsella jälkeenpäinkin.
"Voi että tämä lomamatka oli ihana." Melody huokaili maisemien vaihtuessa tutummaksi.
"Vähän harmi, että se on nyt ohi." Alfons harmitteli.
"Kaikki loppuu aikanaan." Alfred lohdutteli "Mutta tiedättehän mitä sanotaan: Poissa hyvä, kotona paras." hän lisäsi hymyillen.
Lapset olivat kyllä samaa mieltä. Retkeily on kyllä kivaa ja jännittävää, mutta on toisaalta hauskaa palata aina kotiinkin.