Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 14

 Heippa taas. On jälleen aika kirjoitella uusi joulukalenterin luukku. Nyt on enää kymmenen yötä jouluun. Kuinka tämä aika menee niin nopeasti? Tuntuu nykyään, että joulun odotus menee kuin siivillään, kun taas lapsena aika tuntui matelevan aina vaan hitaammin.
Tänään voisin kertoa teille oman näkökulmani joulun odotuksesta lapsena. Miltä se minusta tuntui ja millaisia odotuksia oli silloin jouluaatoksi.

Joulun aika oli muksuna jännittävää, mutta samalla turhauttavaa. Kovasti odottelin aattoa ja lahjoja, mutta sitä ennen piti tehdä kaiken maailman valmisteluita ja joskus tuntui siltä, että minä ja veljeni oltiin vain äiskän tiellä. Ja sekin, kun joululahjoja ostettiin, niin silloin ei saanut mennä komeroon tai tulla edes eteiseen vastaan, ettei yllätys olisi mennyt pilalle. Joskus se otti minua tunteisiin, mutta toisaalta odotus aina palkittiin.
Ihmettelen tosin vieläkin, että miksi joulun alla pitää ihmisten olla stressaantuneita ja jopa kiukkuisia? Siinähän ei ole mitään järkeä, koska joulu tulee joka tapauksessa.
Mutta nyt ei puhuta joulustressistä liikaa, koska se on sitten toisen luukun aihe myöhemmin.
Elikkäs, joulun alla oli suuria odotuksia ja pitkä lista eri toiveita. Kun meille tuli lapsena lelulehti, niin siitä merkattiin ylös kaikki mitä halusi lahjaksi ja sitä lelulehteä tuli luettua liiankin usein kannesta kanteen, jopa tyttöjen lelut tuli katsottua läpi, vaikken niistä niinkään välittänyt. Aattona oli sitten hauskaa ihailla pakettien määrää ja jännittää mitä jokainen tulisi saamaan. Silloin sai uusia leluja, karkkia, videokasetteja, myöhemmin DVD:itä ja ehkä uusia pelejäkin, koska siihen aikaan meillä oli pleikkari kakkonen ja myöhemmin Nintendo Wii. Ja ajatella, kun oli lapsena KAKSI päivää vuodessa, jolloin sai jotain erikoista, joulu ja synttärit, niin jos silloin sai jonkin huonon pelin, niin sitä huonoo peliä pelattiin kuukausia hampaat irvessä. Mutta onneksi niin ei tosin käynyt juuri koskaan.
Nykyään, kun vietän joulua, niin minulle joulu on enimmäkseen perheen keskeistä aikaa ja hyvää ruokaa ja lahjat on vaan bonusta. Mutta kaikista perinteistäni en ole päässyt yli, mutta niistä puhun vähän myöhemmin.
Joskus vaan sitä kaipailee lapsuuteen, jolloin ei tarvinnut muuta kuin odottaa jouluaattoa, Joulupukkia ja joululahjoja. Onneksi perheessä on nykyään lapsia, joille voi luona oman nostalgisen joulun.
Siinä taisi olla luukku tältä erää. Huomenna taas palaillaan uuden luukun parissa. Hyvää sunnuntain jatkoa ja voimia vielä seuraavalle työviikolle.

Pandan Joulukalenteri 2024 luukku 14

 

Enää kymmenen päivää jouluun, tosi jännittävää!
Joulun alla tulee olla kiltti kaikille, etenkin omalle perheelle. Aivan kuten sisarpuolet Winky ja Clove ovat kilttejä yhteiselle pikkusiskolleen Lollylle.
Winky ja Clove eivät olleet alunperin sisaruksia ja heistä oli omalla tavalla jännää, kun Winkyn äiti meni naimisiin Cloven isän kanssa. Myöhemmin heidän perheeseen tuli uusin jäsen, Winkyn ja Cloven yhteinen pikkusisko. Aluksi heidän oli vähän hankalaa tottua uuteen elämään, mutta ajan myötä he alkoivat pitämään siitä. Ja kuten kuvasta näkee, Winky ja Clove leikkivät mielellään vauva Lollyn kanssa ja pikkuinen näyttää pitävän siitä.
Jos perheessänne on nuorempia sisaruksia tai sukulaisia, niin leikkikää heidän kanssa, jos on mahdollista, niin joulun odotus kuluu ratttoisammin. Samalla voitte opettaa pikkuisille uusia leikkejä ja olla esimerkillisiä miten toimitaan.

Pandan Joulukalenteri 2023 luukku 14

 Joulunäytelmän harjoitus

Alfredin lasten koulussa oli melko tavallinen päivä, yhtä asiaa lukuunottamatta. Tänään olisi tämän vuotisen joulunäytelmän harjoitukset ja siihen kulutettaisiin osa päivästä.
Jokainen lapsi sai oman roolinsa ja tehtävänsä näytelmässä. Suurin osa toimi kuorona ja tanssijoina, osa sai rooleja ja loput saivat avustaa lavasteiden kanssa.
"Minua jännittää niin etten voi pysyä aloillani." Melody sanoi, hän oli saanut roolikseen tonttutytön. Häntä ei onneksi pelottanut yhtä paljon kuin joskus kerran ja nyt hän oli valmis esitymään uudestaan.
"Älä turhaan, hyvin se menee." Anna rohkaisi siskoaan, samalla kun maalasi lavasteita jouluisiin väreihin.
"Ainakaan et ole enää yhtä arka kuin viime vuonna." Alfons sanoi pukeuduttuaan lumiukoksi.
"Toivottavasti äiti ja isä pitävät tästä esityksestä." Joonas sanoi samalla kun opetteli omia vuorosanoja, toimien esityksessä tonttuna myös.
"Taatusti, ainahan he ovat pitäneet." Junior vakuutti, vaikka häntä itseäänkin jännitti.
"PÖÖ!" Bram huusi Alfonsin takaa yllään lumihirviö asu, jota hän sai käyttää esityksessä. Alfons pomppasi ilmaan säikähdyksestä ja Bramia nauratti suuresti.
"Tuo ei ollut kovin kilttiä." Anna torui Bramia.
"Sori, en voinut vastustaa." Bram sanoi yhä huvittuneena jutusta.
"Älä enää ikinä tee noin." Alfons sanoi tympeänä.
"Kai sitä nyt saa hassutella." Bram sanoi riisuen naamariaan.
"Ei toisten kustannuksella." Junior sanoi päätään pudistaen. "Ja sitä paitsi opettajakaan ei salli sitä."
"Okei okei, ei sitten." Bram sanoi ja lupasi lopettaa pelleilyn.
Harjouksen aloitettiin. Jokainen yritti parhaansa roolissaan ja vähät väliä jouduttiin kertaamaan vuorosanoja. Sitten opettaja neiti Sievänen halusi puhua oppilaille muutaman sanan.
"Olen ylpeä teistä lapset. Olette luonnonlahjakkuuksia ja olen varma, että näytelmästä tulee hyvä."
Lapset olivat samaa mieltä, vaikkakin joulunäytelmään olikin vielä monta pitkää päivää. Harjoituksia olisi onneksi enemmänkin, niin kukaan ei varmaan unohda rooliaan ja suoriutuisivat hyvin esityksessä.
"Vanhempanne ilahtuvat varmasti nähtyään teidät." Neiti Sievänen päätti vielä sanansa ja sitten olikin aika palata tunnille. Pian olisi toiset harjoitukset ja jokaisen tulisi opetella vuorosanansa ulkoa ennen näytelmää. Se ei olisi helppoa, mutta hyvin se menisi.

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 14

 Joulusiivous (Alfred J Kwak)

Joulu oli jo kohta ovella ja Iiris oli päättänyt siivota koko talon nyt kun Alfred oli vielä hyväntekeväisyysvirastossaan ja lapsilla oli muuta puuhaa. Hän pyyhki pölyjä sieltä täältä, lakaisi lattian ja keräsi roskia Alfredin työpöydältä. Työpöytää ei ole tosiaankaan siivottu pitkään aikaan. Rutattuja papereita, karkkikääreitä ja kynän pätkiä melkein joka laatikossa.
Makuuhuoneeseen Iiris vaihtoi peittoon lakanat ja laittoi vanhat pyykkiin.
Sitten olikin lastenhuoneen vuoro. Siellä olikin melkoinen sekamelska ja Iiris arveli siihen menevän aikaa. Mutta lapset olivat juuri huoneessaan viimeistelemässä lahjayllätyksiään vanhemmilleen.
"Tästä äiti ja isä varmasti pitävät." Melody sanoi iloisena kun sai oman lahjansa paketoitua niin hyvin kun osasi.
"En malta odottaa, että saan antaa lahjat heille." Alfons sanoi. Hänellä oli pieniä vaikeuksia oman pakettinsa kanssa, mutta Anna auttoi häntä.
"En minäkään. Joulu on niin jännittävää" Annakin sanoi.
"Shh, joku tulee." Bram sanoi kun kuuli askeleet. Lapset piilottivat nopeasti pakettinsa juuri ajoissa, kun Iiris tuli huoneeseen.
"Hei lapset. Mitä te teette?" Iiris kysyi nähtyään lasten leveet hymyt.
"Ei mitään, käärimme..." Alfons aloitti, mutta Junior hyssytti häntä.
"No jos teillä ei ole muuta, niin haluaisin alkaa siivoamaan vähän." Iiris sanoi, mutta lapset sanoivat ettei tarvinnut.
"Me siivoamme itse." he sanoivat yhteen ääneen.
"Niinkö? Siinä tapauksessa ehtisin käymään vähän kaupassa." Iiris sanoi ja lähtiessään hän käski lasten olla kunnolla.
"Pitäisikö aloittaa siivoaminen?" Joonas kysyi epävarmana.
"Kai on, kun me luvattiin." Anna arveli.
"Tylsää." Bram marisi, mutta ei voinut muutakaan.
Kaikki ei vaan sujunut niin kuin piti. Bram ja Junior aloittivat tyynysodan juuri kun heidän piti aloittaa sänkyjen petaukset.
"Lopettakaa. Tuo ei ole sallittua." Melody sanoi hödissään. Mutta liian myöhäistä. Tyyny lensi suoraan jalkalamppuun joka kaatui.
"Voi ei, mitä me nyt teemme?" Alfons kauhistui ja nosti lampu takaisin ylös.
"Parasta vaihtaa lamppu nopeasti." Junior sanoi.
Mutta lamppua hakiessa kaatui myös maitokannu jonka Alfons haki jääkaapista janoonsa, kaapin tavarat levisi sinne tänne, kun he penkosivat kaappia, ja roskakorikin kaatui.
Iiris tuli sinä hetkenä kotiin ja häntä kohtasi järkyttävä näky.
"Mitä tapahtui siistille olohuoneelle?" hän kysyi järkyttyneenä. Lapset kertoivat vain hakevansa lamppua joka kaatui vahingossa ja he pyysivät anteeksi äidiltään.
"No, kiittäkää onneanne, että joulu on tulossa. Muuten saisitte kuulla kunnianne." Iiris sanoi toruvasti. Ja he tosissaan saivat kiittää onneaan. He saivat sen sijaan auttaa äitiään siivoamaan olohuoneen uudestaan ja kun he olivat valmiita, Iiriskin saattoi vihdoin rentoutua.
"Nyt näyttää paremmalle." hän sanoi tyytyväisenä ja kiitti lapsiaan avusta. Lapsista siivous oli rankkaa, mutta onneksi äiti oli taas iloinen.

Pandan Blogit Joulukalenteri: Luukku 14

 

Jos Applejackilla olisi mahdollisuus hankkia varsan, niin uskoisin, että hän saisi taatusti pojan. Ja uskon myös, että Applejack olisi yksi parhaimpia äitihahmoja ikinä.
Applejack ja hänen poikansa Appleseed, minun hahmoni, ovat ahkeroineet koko päivän ja nyt onkin aika palata kotiin. Pikku Appleseed on tosin niin väsynyt, että Applejack otti hänet selkäänsä. Eikö olekin söpöä? X3
Jos ihmettelette Applejackin ulkonäköä, niin syy muutokseen on se, että hän on vanhempi ja hänellä oli jos My Little Pony sarjan lopussa tuollainen ulkonäkö. En toki aio spoilata miten lopussa oikein kävi, mutta voin sanoa, että se oli mainio lopetus niin mainiolle sarjalle.