Alfredin lapset luistelemassa
Kylmä ilma oli jo jatkunut pitkään ja järvi oli jäässä. Pakkanen nipisti poskia ja aurinko paistoi kirkkaasti. Mutta eräitä se ei tuntunut haittaavan, nimittäin Kwak perheen lapsia, jotka olivat juuri sopivasti luistelemassa paksulla järven jäällä.
Heidän isänsä Alfred oli varmistanut, että jää varmasti kestäisi heitä. Hän oli ostanut lapsilleen luistimet viime jouluna ja hän oli opettanut heitä luistelemaan, jotta heillä ei olisi pakkaspäivinäkään tylsää. Lapset luistelivat oikein taitavasti ja jokainen oli kehittynyt omalla tavalla. Junior, Melody ja Anna olivat oikeita taitureita. Joonas ja Bramkin osasivat hyvin. Pikku Alfonsilla oli välillä vaikeaa pysyä pystyssä, muttei se häntä haitannut.
Alfred oli tosi ylpeä lapsistaan. Hän oli myös tyytyväinen siitä, että he osasivat nyt paremmin kuin viime vuonna.
"Noniin lapset, aika lähteä kotiin." Alfred kuulutti lapsilleen, kun alkoi tulla hämärää.
"Kylläpä oli hauskaa." Anna sanoi samalla kun riisui luistimiaan.
"Minä tein ainakin kaksitoista piruettia jäällä." Melody kertoi ylpeänä.
"Korkeintaan kahdeksan." Joonas korjasi.
"Te kaikki luistelitte tosi hienosti." Alfred kehui pikkuisia.
"Jopa minäkin?" Alfons kysyi, hän kun ei pitänyt itseään kovin taitavana.
"Myös sinäkin." Alfred sanoi taputtaen poikansa päätä. "Olette tosi nopeita oppimaan."
"Tullaanko huomenna uudestaan?" Bram kysyi.
"Joo, jos sää sallii." Alfred lupasi ja saatuaan luistimet pakattua koko konkkaronkka suuntasi kohti puukenkätaloa, jossa Iiris odotti jo heitä palaavaksi kotiin.
"Hyvä että tulitte jo." Iiris sanoi "Päivällinen on kohta valmista."
Lapset suuntasivat heti takan äärelle lämmittelemään kylmettyneitä siipiään.
"Lapsilla oli niin hauskaa, etteivät he huomanneet kylmää." Alfred kertoi vaimolleen.
"Sen voin kuvitellakin." Iiris naurahti.
"Mikset sinä muuten luistele äiti?" Melody kysyi Iirikseltä heidän lämmitellessä.
"No, en oikein välitä luistelemisesta ja en muutenkaan oli ikinä ollut hyvä siinä." Iiris selitti. Hän oli joskus kokeillut luistelua, muttei se ikinä ole oikein sujunut häneltä. "Aikuisena on vähän vaikea oppia uusia asioita." Iiris lisäsi.
Päivällispöydässä Alfred sai uuden idean.
"Kuulkaa. Mitäpä jos menisimme huomenna järven jäälle ja pidetään talvinen huviretki?" hän ehdotti perheelleen kertoen, että pidettäisiin hauskaa ja lapset saisi luistella vaikka koko päivän jos jaksavat.
"Hyvä idea. Minä teenkin meille erinomaiset eväät." Iiris sanoi hymyillen.
"Mahtavaa, huomenna luistelemaan!" lapset hihkuivat innoissaan. Niimpä asia oli päätetty. Huomenna mentäisiin retkelle ja vietettäisiin hyvä perheen välinen laatuaika. Siitä tulee varmasti hauskaa.
Leahn haaveet Suomesta
Terry Tiikeri oli menossa tapaamaan parasta tyttökaveriaan Leah Leijonaa. Leah oli Terrylle erityisen tärkeä henkilö ja hän piti tästä melkein yhtä paljon kuin vanhemmistaan.
Terry löysi Leah puutarhasta huokailemasta niin pohdiskelevasti.
"Hei Leah." Terry tervehti tyttöä, mutta Leah ei varmaan kuullut häntä. Terry yritti uudestaan, mutta Leah ei vieläkään huomannut häntä. Terry taputti sitten Leahn olkapäätä ja tämä hätkähti.
"Hui, kuinka sinä Terry tulit siihen niin äkkiä?" Leah kysyi, sillä hän säikähti hieman ystävänsä saapumista.
"Minä olin tässä jo pitkän aikaa ja yritin puhua sinulle, muttet kuullut minua." Terry selitti.
"Anteeksi, olin vaan ajatuksissani." Leah sanoi ja kertoi lukeneensa viime aikoina kirjaa kaukana sijaitsevasta Suomesta. "Siellä on tähän aikaan vuodesta usein lumiset maisemat ja havumetsät ovat siellä niin kauniita," hän luetteli ja huokaisi taas.
"Kuulostaa kyllä kauniilta." Terry sanoi, tosin hiukan ihmetellen mitä erikoista lumessa ja havupuissa oikein on.
"Höppänä. Tietysti se, että se on erillaista kuin täällä trooppisella turistisaarella on." Leah sanoi ja lisäsi: "Joku päivä aion matkustaa sinne ja nähdä kaiken tuon omin silmin."
Terry ei oikein käsittänyt miksi joku haluaisi matkustaa pois lämpimältä saarelta jonnekin kylmään paikkaan missä ei kasvanut edes mangoja.
"Minusta täällä on oikein mukavaa." Terry tokaisi "Minä en ainakaan aio lähteä täältä kokonaan pois."
"No, oikeastaan en minäkään." Leahkin myönsi "Enkä sitä paitsi ole menossa kokonaan sinne, vaan haluaisin joskus nähdä Suomen metsää ja palata sitten takaisin." hän selitti Terrylle.
"Huh, hetken jo luulin, että haluat muuttaa pois täältä." Terry sanoi huojentuneena.
"Älä ole naurettava, en tietenkään jättäisi sinua ja isääni yksin. Ja enhän minä edes tuntisi sieltä ketään." Leah sanoi ja halasi Terrya pussaten tämän poskea. "Sitä paitsi olisin ilman sinua liian yksinäinen." hän lisäsi kuiskaten.
terry hymyilli Leahlle. Sitten hän keksi idean: "Jospa ehdottaisin isälle ja äidille ja sinä isällesi, että menisimme jouluksi käymään Suomessa?"
"Ihanko totta?" Leah kysyi hämmästyneenä.
"Tottakai. He varmaan pitäisivät ideasta." Terry sanoi ja sitten he päättivät ehdottaa vanhemmilleen joululoma matkaa.
Saa nähdä suostuvatko Terryn vanhemmat ja Leahn isä siihen.
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!
Bettyn lahjaidea
Jouluun oli enää kaksikymmentä päivää ja karhutyttö Betty ei tiennyt mitä antaisi rakkaalle ystävälleen Pikkukarhulle.
"Sen pitäisi olla jotain erikoista ja jotain josta hän pitää." Betty pohdiskeli itsekseen. Ensiksi hän ajatteli leipoa joulukakun, mutta Betty oli liian pieni osatakseen leipoa kakkuja. Sitten hän ajatteli ostavansa jotain, mutta hänellä ei ollut kovin rahaa säästöpossussaan. Betty oli aivan epätoivoinen, kun hänen äitinsä saapui.
"Mitä puuhaat Betty?" tämä kysyi tyttäreltään.
"En mitään. En vaan keksi millään hyvää lahjaa Pikkukarhulle." Betty vastasi.
"Siinäpä on pohdittavaa." äiti sanoi pohtivasti. Sitten hän sai hyvän idean. "Jospa opetan sinut virkkaamaan, niin voisit tehdä hänelle hienon pipon. Ei tarvitsisi ostaa mitään ja virkkaaminen on mukavaa puuhaa."
Bettyn mielestä se oli kiva idea. Hän ei vaan ollut varma osaisiko hän. Virkkaaminen näytti helpolta, kun äiti teki sitä, mutta oikeasti se oli melko hankalaa.
"Meillä on aikaa opetella ja kyllä sinä opit." äiti sanoi rohkaisevasti. "Ja minä voin vähän autella sinua tarvittaessa." hän lupasi vielä.
Niinpä Betty löi äitinsä kanssa tassua päälle sopimuksesta, että äiti opettaisi Bettya virkkaamaan ja Betty tekisi parhaansa oppiakseen.
Äiti otti virkkuukoukut ja lankakeriä esiin.
"Valitse ensiksi väri." hän kehotti Bettya. Betty valitsi punaisen, koska se oli kaunis väri. Sitten aloitettiin oppitunnit. Betty katsoi tarkasti äidin virkkaamista ja yritti sitten itsekin. Hän tiesi, että se olisi vaikeaa, mutta myös, että hänellä olisi tarpeeksi aikaa lahjan tekoon.
Mutta miten Betty onnistuu ja saako hän lahjan ajoissa valmiiksi? Pysykää kanavalla niin saatte jossain vaiheessa tietää.
(Jos joku ihmetteli, että kuka on Betty, niin selitän vähän. Betty on mun hahmo Pikkukarhu tv-sarjalle ja hän on karhutyttö, joka pitää kovasti Pikkukarhusta. Näette hänestä ehkä kuvan joku päivä.)
