Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 2

 Hei taas kaikille. Olen juuri saapunut työtoiminnasta ja nyt aion jatkaa tätä uusinta joulukalenteriani eteenpäin.

Tällä kertaa voisin kertoa lapsuuteni joulukalenteri ohjelmista, mitä tuli lapsena katsottua.
Ekana tulee tietty mieleen Tonttu Toljanterit, joita oli julkaistu ainakin kuusi joulukalenteria. Toljanterista en aio selitellä liikaa, mutta voisin sanoa omasta mielestäni mieleenpainuvimpia olevan Joulupulma, Muorin töissä ja Tuhmaikä.
Sitten yksi vanha joulukalenteri, mitä olen lapsena katsonut, on Syltty-koira. Harva puhuu siitä samalla tavalla kuin Toljanterista, mutta itse olen pitänyt siitä. Syltty-koira kertoo juurinkin joulukoirasta nimeltä Syltty ja Syltyn unelma olisi päästä Joulupukin mukaan rekeen aattona. Koko kalenteri kertookin siitä, että kuinka Syltty yrittää olla avulias ja kiltti Joulumuorille jouluvalmisteluitten keskellä. Kaikenlaista kommellusta ehtii tapahtua, mutta kaikki lopulta kääntyy parhainpäin.
Sitten yksi mitä muistan nähneeni lapsena on Rille Ripakodan neuvontatoimisto, josta ikävä kyllä en muista kovin paljon, kuin että päähahmona oli tonttu ja joku orava.
Mutta Neposen joulukalenterista muista hiukan enemmän, koska siinä Neponen ja Tonttu löytävät Joulupukin taikalippaan, jota ilman Pukki ei pääse aattona matkaan. Jaksoista en muista paljoo, mutta alkutunnari jäi ainakin minulla mieleen.
Seuraavakasi mieleenpainuva joulukalenteri ohjelma, jota ei ole näytetty Yle 2:lla vaan MTV3:lla, on Hyvien tekojen joulukalenteri, jossa päähahmona oli Hilarius-Hiiri, josta pidin lapsena yllättävän paljon. Siinä avattiin jaksoissa joku taikapaketti jonka sisällä oli tarina. Tosin kattelin tätä kalenteria randomisti kun se tuli telkkarista.
Ja viimeiseksi voisin mainita ohjelman, jota lapsena piti kuumottavana, kun se tuli telkkarista uusintana 2007-luvulla. Nimittäin The Joulukalenteri, jossa oli kolme päänäyttelijää kaksoisroolissaan ja joka oli jännittävä ohjelma ala-asteella. Mieleenpainuvimmat siitä oli tietysti tunnari ja itse Näsä-pahis. Tästäkin moni on varmaan puhunut paljon, mutta kerrompa tästä lyhyesti. Siinä tonttujen on haettava Iki-iäkkään soittorasian avain luolasta jonne se jäi ja he saavat mukaansa Suuren Viisasten Kirjan, mutta tarinan aikana Näsä varastaa kirjan ja tonttujen on saatava se takaisin, missä he lopulta onnistuvat ja kaikki päättyy hyvin. Hauskaa on myös, että tässä sarjassa on ns. kaksi tarinaa kerrottuna yhtä aikaa, tonttujen seikkailu ja maalla asuvan pariskunnan elämä.
Nykyään pidän The Joulukalenteria enemmän huvittavana ja hauskana ja omistan sen nykyään DVD:llä.

Siinä oli muutama maininna arvoinen joulukalenteri ohjelma. Seuraavalla luukulla käsitellään jotain muuta aihetta, mutta siitä asiasta huomenna lisää.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 1

 No niin, nyt se on koittanut. Joulukuun ensmmäinen päivä ja aika aloittaa uusi joulukalenteri aiheeni.
Kuten kerroin marraskuussa, tämä kalenteri ei tule sisältämään faniteoksiani tällä kertaa, vaan sen sijaan kerron omasta lapsuudestani joulun aikaan liittyen.

Aloitetaan tämä kalenteri vaikka siitä millaisia joulukalentereita on ollut myynnissä kun olin lapsi ja mitä nykyäänkin löytyy.
Joillakin meistä on varmaan ollut pienenä kotitekoinen joulukalenteri jossa on 24 taskua ja jokaisessa taskussa oli pieniä yllätyksiä. Itselläni ja veljilläni ei tainnut sellaista olla koska muistaakseni saimme ekan joulukalenterin vasta kun olin tarha-ikäinen ja se oli juurikin suklaakalenteri.
Ekat kalenterimme pieninä olivat juurikin suklaakalenterit, joissa oli postimerkin kokoinen suklaanappula ja lapsena sai niin harvoin arkisin suuta makeaksi. Nykyään perus suklaakalenteri maistuu melko pahalle ja en siksi ole ostanut vanhemmiten suklaakalenteria. Onneksi lapsena melkein mikä tahansa makea kelpasi silloin kun oli mahdollista saada.
Kerran meillä taisi olla myös kuvakalenteri, jossa oli luukun takana tonttu tai mikä tahansa jouluun liittyvä kuva. Se ei tosin ollut lapsena kovin huikeaa, mutta kiva silti.
Yksi joulukalenteri, jota olin aina halunnut lapsena, mutten koskaan saanut oli Kinder joulukalenteri. Se oli vaan niin kallis, noin 15 euroa, ettei mutsi suostunut sitä ikinä ostamaan, etenkin kun perheessä oli kolme innokasta pojan vekaraa. Ehkä hyvä niin, koska aattona vasta sain aika lailla sitä mitä halusi, mutta siitä puhun joskus toiste.
Nykyään löytyykin kaikenlaisia teemakalentereita, Super Mario-kalenteri, Pokemon-kalenteri, Lego-kalenteri, meikkikalenteri, viskikalenteri, sipsikalenteri yms. Eli nyky-ajana ihmisillä on valinnan varaa, jos on varaa ostaa niitä. Yksi mitä on tosin mun mielestä outoa, että on olemssa koirille ja kissoille tarkoitettu joulukalenteri. Vaikka ihmiset haluavat hemmotella lemmikkiään, niin eihän eläimet mitään kalenteria varmaan tarvitse, koska ei lemmikit laske päiviä jouluun ja tiedä kauanko se aaton nappula säilyy pahvihotelossa. Nojaa, bisnes on mikä kannattaa.

Siinä taisi olla tarpeeksi kerrottavaa lapsuuteni joulukalentereista tälle päivälle. Mutta entäpäs Joulukalenteri ohjelmat? Kärsivällisyytä rakkaat lukijani, koska (spoileri) puhun niistä joskus toiste, mutta enempää en kerrokaan.
Eipä muuta kun, että kiitos tältä luukulta, kiitos että jaksoitte lukea postaukseni ja nähdään taas huomenissa.

Joulukalenteri ilmoitus! 2025

 Hyvää alkanutta marraskuuta kaikille lukijoilleni.
Vaikka marraskuu vasta alkoi, niin on jälleen tullut aika tehdä vuotuinen ilmoitus liittyen tulevaan joulukuuhun. Olen taas tekemässä uusia joulukalenteri postauksia, mutta tällä kertaa teen sen ihan eri tavalla.
Elikkäs en tällä kertaa jaa piirroksiani tai kirjoittele tarinapätkiä, pahoittelen etukäteen jos joku pettyi.
Mutta tällä kertaa kalenterin aiheina ovat lapsuuteni joulumuistot. Eli kerron joka päivä joulukuun ekasta päivästä alkaen ennen jouluaattoa lyhyesti mitä muistoja minulla on lapsuuteni joulunajoista ja joulunvietosta ylipäätään. 
Kerron esimerkiksi millaista oli joulun odotus lapsena, millaisia ajatuksia minulla oli silloin ja mitä minun jouluihin kuului silloin ja vähän nytkin. Mutta empä kerro enempää, etten spoilaa koko kalenteria. Saatte tietää lisää sitten joulukuun alettua. Siihen asti olkaa kärsivällisiä ja katsotaan jos saisin jotain muutakin aikaan ennen joulukuuta.
Eipä muuta kuin, että hyvää jatkoa ja näkyillään joskus, viimeistään joulukuussa.

TOP 10 Hopeanuoli/Weed hahmoa

 Hei vaan kaikille taas pitkästä aikaa, tällä kertaa uuden TOP 10 listauksen parissa.
Olen viime aikoina ollut Ginga fiiliksillä ja päätin sen kunniaksi listata kymmenen suosikkiani Hopeanuoli/Weed hahmoa. Eli valitsin kymmenen lempparia juurikin Hopeanuoli ja Weed animesta. Eli listaukseni ei perustu mangaan, joten hyvät Orion manga hahmot yms. muut vastaavat jäävät ikävä kyllä pois. Mutta onneksi animessa on paljon eri luonteisia hahmoja ja niistä on helppo löytää enemmän kuin yksi suosikki hahmo.
Nauttikaa listauksestani ja kertokaa vapaasti omat mielipiteenne.^^

10. Gohē Takeda

Gohēlla on kyllä aika kyseenalaistavat tavat kouluttaa koiriaan ja hänen keinonsa eivät toimisi todellisuudessa. Mutta hänessä on jotain mikä tekee hänestä omalla tavalla pidettävän. Ehkä se, että hän ei ole niin julma, kun voisi kuvitella. Hän on vaan erakoitunut vanhanaikainen metsästäjä ja luottaa omiin keinoihinsa. Hän myös samalla välittää koiristaan on ylpeä niistä, kun ne osoittavat taitoa metsästyksessä, mikä tulee ilmi Hopeanuolen loppujaksossa kun hän halaa Rikiä ja Giniä (Hopeanuolta). Eli vaikka Gohē on hurja ja äksy ukko, niin ei hänkään ole niin kamala ja hänessä on pehmeä puolensakin.

9. Reika

Ginga sarjassa on aivan liian hyviä narttuja, mutta poikkeuksena ovat tietenkin Cross ja Reika. Otin kuitenkin Reikan listalleni, koska tykkään hänestä hiukan enemmän. Vaikka Reika ei ole taistelija, niin hän on silti rohkea ja uskollinen narttu. Ja hän on myös niin söpö ja akitat on muutenkin yksi lempi koirarotuistani. Harmi vähän, että Reika on jossain kohtaa sarjaa neitopulassa, jota tanskandoggi Hōgen ahdistelee seksuaalisesti. Mutta se hetki ei onneksi kestä pitkään, ja ainakin mangassa Reika saa Hirosta melko hyvän kumppanin ja perheenkin.

8. Hiro

Nyt kun tuli mainittua Hiro, on hänen vuoro päästä listalleni. Hirossa on sellainen erikoinen puoli, että hänet tunnetaan parhaiten pallienrepijänä, mikä on samalla coolia, mutta samalla härskiä. Muutenkin hän on fyysisesti voimakas ja ulkonäkökin on upea. Hänen kostonhimonsa Kamakiria kohtaan oli myös mielenkiintoinen aihe ja taistelukin heidän välillä oli aika eeppinen. Olisi ollut kyllä hauska nähdä Hiron ja Reikan välillä romanssia, tosin Ginga sarja ei ole kovin romanttinen mutenkaan.

7. Harppuunakarhu

Vaikka Akakabuto oli mukana animoidut pahikset listallani, niin Harppuunakarhu on mun suosikki karhu animesta. Vaikka sillä ei ollut kovin paljon ruutu-aikaa ennen kun se tapettiin liiankin helposti, niin sen taustatarina oli aika hurja ja jopa pelottava. Ajatuskin laivalla majailevasta ihmissyöjä karhusta on aika kuumottavaa ja sekin on jännää, että Harppuunakarhu saattoi olla jopa vahvempi kuin Akakabuto, ennen kun Akakabuto kasvoi jättiläiseksi. Sääli, että näinkin siisti ja hurja hahmo sai surmansa heti. Toisaalta se ainakin kertoi kuinka vahva Akakabuto oli silloin.

6. John

Ihmisen kasvattamaksi metsästyskoiraksi John on sekä siisti, että eeppinen. Hän oli aluksi Ginille kuin kilpailija ja myöhemmin heistä tuli liittolaisia. John on myös erittäin hyvä taistelija karhuja ja Kōgan ninjakoiria vastaan. Hidetoshi on kyllä kouluttanut hänet hyvin. Heillä oli vahva luottamus toisiaan kohtaan ja ainakin Japani versioissa heillä on jopa salakieli (englanti) keskenään. Vähän sääli, että Johnin piti kuolla Weedissä, mutta ainakin kuolema oli omalla tavalla surullinen.

5. Daisuke Fujiwara

Hopeanuoli animessa Daisuke on oma suosikki ihmishahmoni. Daisuke on Ginin omistaja ja paras ystävä. Vaikka hän on sarjassa vielä poika, niin hänellä löytyy lähes samaa luonnetta kuin Ginillä, äkkipikaisuutta ja halua onnistua. Hän tietää paljon koirista ja alkoi harjoittelemaan Ginin kanssa, että heistä tulisi metsästyskumppanit. Daisuke on kyllä lapseksi tosi hyvässä kunnossa ja hän oppi jopa käyttämään metsästysjousta. Harmi vaan, ettei Daisuke esiinny Weed animessa, koska olisi ollut kiva nähdä häntä vanhempana myöhemmin.

4. Tesshin

Tesshin on Kōgan ninjakoirien nykyinen johtaja ja erittäin taitava ninjakoira. Hänet nähtiin pentuna Hopeanuolessa jossa hän liittyi villikoiralaumaan jäätyään orvoksi. Isompana hänestä tuli hyvä taistelija ja taitava johtaja. Hänellä sanotaan olevan Ginin johtamistaidot, Akamen nopeus ja Johnin hampaat. Tykkään ideasta, että Tesshin oli alunperin pahan Kurojakin poika, josta tuli myöhemmin parempi johtaja kuin isästään ja on myös osa Ōun sotureita. Lisäksi hän on jopa kehittänyt uuden tavan treenata Zetsu Tenrō Battōga liikettä. Mahtavaa!

3. Riki

Olisi kunnialoukkaus jos en laittaisi listalle Rikiä, legendaarista karhukoiraa ja alkuperäistä Ōun ylipäälikköä. Riki oli joskus Gohēn koira ja hänellä oli kuulemma taitavana karhukoirana lukuisia puolisoita ja jälkeläisiä. Rikin tosin luultiin kuolleen, kun Gin oli pentu, mutta sen sijaan hän menetti osan muistisaan ja perusti villikoiralauman. Hän kuitenkin sai muistinsa lopulta takaisin melkein lopussa ja taisteli Ginin rinnalla Akakabutoa vastaan. On kiinnostavaa, kuinka Riki on päähahmon isä ja Ōun armeijan perustaja. Hän on karismaattinen, vaikkain etäinen, johtaja ja koirista voimakkain. Ja hänen kuolemansakin suuren taistelun jälkeen oli yksi mieleenpainuvimpia ja surullisia. Riki voisi melkein olla ykkössijalla, mutta kaksi seuraavaa hahmoa on syystä tai toisesta korkeammalla kuin Riki.

2. Benizakura

Jotkut ehkä osasivat arvata, että Benizakura olisi mukana listallani. Teininä, kun katselin japanilaista Hopeanuolta, Benizakurasta tuli ehdottomasti omia suosikki hahmojani. Benizakura on nimittäin taistelukoirien mestari ja maailman vahvin koira. Ja jos en ole ikinä kertonut, mä tykkään hurjan paljon voimapesähahmoista. Mutta Benizakura on voimakuutensa lisäksi aika viisas koira ja nopeakin isoksi koiraksi. Hänen taustatarinansa on myös iskevä ja hänen kuolemansa on ehdottomasti mieleenpainuvin Ginga maailmassa. On vaan harmi, ettei Benizakura tehnyt paljon mitään liityttyään villikoira laumaan, eikä päässyt mukaan taistelemaan Akakabutoa vastaan. Ja tuntui vähän ikävältä, että juuri hänen, maailman vahvimman koiran piti kuolla pois. No, ainakaan hän ei ollut turha hahmo ollenkaan ja kuolemakaan ei ollut juurikaan turha. Hauska fakta muuten, että Benizakura oli itse Yoshiro Takahashin oma suosikki hahmo, eli olemme ehkä samiksia.

1. Gin (tai Hopeanuoli)

Kyllä, minusta Gin on kaikkein paras Hopeanuoli/Weed hahmo ikinä! Gin on Rikin ja Fujin poika, pennuksi erittäin taitava taistelija ja äkkipikainen, mutta oikeudenmukainen soturi. Ginin tavoite oli kostaa isänsä Rikin puolesta Akakabuto karhulle ja liittyi siksi villikoiralaumaan. Seikkailun aikana hän kehittyy koko ajan ja lopussa hänestä tulee jopa uusi ylipäällikkö. Siis musta on hyvin omintakeista, ettei Gin oli alunperin heikko luuseri, vaan jo pienestä asti sitkeä ja nopea oppimaan. Gin ei ole myöskään missään nimessä ärsyttävä ja hänen menoa on hauska seurata. Ginillä on myös iconinen ulkonäkö, syntyessä tiikeriraitainen harmaa turkki ja arvet otsalla, mikä on minusta mainio tuntomerkki koirahahmolle. Gin on minusta jopa parempi kuin poikansa Weed, mutta se on minun mielipiteeni.

Siinä oli minun listaukseni 10 parhaasta Hopeanuoli/Weed hahmoista. Kiitos kun jaksoitte lukea ja kertokaa vaan kommenteissa omat suosikkinne.^^ Eipä muuta kuin, että näkemisiin ja nähdään seuraavassa postauksessa.

Top-10 animoitua äitiä 2025

 Heippa ja hyvää kevättä kaikille.^^
Kuten tiedätte, tein viime syksynä uuden Top-10 listan animoiduista isistä/isähahmoista. Nyt päätin tehdä uuden version animoiduista äideistä/äitihahmoista, koska niissäkin on mielipiteet muuttuneet vuosien aikana.
Nauttikaa.^^

10. Marge Simpson (Simpsonit)

Vaikka Marge on huumorimielessä tehty hahmo, niin hänessä huokuu ihailtavaa kotiäiti persoonaa. Ja mun on pakko myöntää, että Marge on parhaimpia äitejä FOX:in parodia sarjoista. Jos verrataan vaikka Lois Griffiniin, niin Marge ei tee ilkeyttään itsekkäitä asioita ja hän on melko lailla uskollinen laiskalle Homerille. Ja hän osaa myös luoda lähes turvallisen ilmapiirin rasavilleille lapsilleen, Bartille, Lisalle ja Maggielle. En osaa tosin sanoa miten hyvä äitihahmo Marge on nykyään, koska en ole kovin kattonut uusia Simpsonit kausia. Mutta siitä huolimatta ihailen Margen asennetta ja kykyä sietää hullunkurista perhettään.

9. Mary White (Hello Kitty)

Kyllä, Hello Kittyn äiti pääsi mukaan listalle, kuten hänen miehensä pääsi isänpäivä listalla. Kuten aikaisemmin sanoin niin Kittyn ja Mimmyn vanhemmat ovat tosi ihania vanhempia, koska he eivät huuda lapsilleen ja kasvattavat heitä enemmän ymmärryksellä kuin kovalla kurilla. Mary on perusteellinen kotiäiti, joka kokkaa, siivoaa, käy ostoksilla ja leipoo herkulista omenapiirakkaa. Ja hän myös neuvoo tyttäriään vakavissa tilanteissa ja lohduttaa heitä, kun heitä surettaa. Miehensä kanssa Mary luo tytöille turvallisen ja iloisen elämän.

8. Rouva Pannu (Kaunotar ja Hirviö)

Rouva Pannulta löytyy huolehtiva puoli sekä omalle lapselleen Kipolle, että muillekin linnan nuorille asukkaille. Hän ei juuri koskaan hermostu, mutta osaa myös pitää kuria ja järjestystä omalla tavallaan. Lisäksi hän myös lohduttaa Belleä kun tällä on murheita ja hän ainakin yrittää neuvoa Hirviötä käyttäytymään neidon aikana. Hän osaa olla sekä viisas neuvoja, että huolehtiva äitihahmo yhtä aikaa.

7. Chilli (Bluey)

Kuten miehensä Rontti, myös Chilli pääsi listalleni. Chilli on siitä kiva äiti, että hän käy töissä, tekee kotitöitä ja leikkii lapsiensa kanssa. Hän myös viisas ja keksii usein ratkaisut ongelmiin ja osaa neuvoa lapsiaan tarvittaessa. Hän myös haluaa, että Blueylla ja Bingolla olisi terve ja turvallinen elämä, minkä vuoksi hän myös kieltää asioita, muttei ole epäreilu.

6. Nala (Leijonakuningas)

Kun Nalasta tuli Jylhämaan kuningatar ja sen myötä äiti Kiaralle ja Kionille, hänestä tuli senkin jälkeen ihailtava hahmo. Hän ottaa roolinsa sopivan vakavasti, muttei myöskään yleensä stressaa asioissa, toisin kun miehensä Simba, joka ei tosin ole myöskään huono vanhempi. Nala on myös kannustava hahmo joka kannustaa esimerkiksi Kionia joka Leijonakaarti urassaan ja Kiaraa kuningattareksi ryhtymisessä. Hän on lähes huoleton ja uskoo lapsiensa kykyihin, mutta ei myöskään jätä heitä vaaraan.

5. Kengu (Nalle Puh)

Kengu on niin ihana äiti Ruulle, vaikka hän välillä kohtelee Ruuta kuin pikku vauvaa. Toisaalta se osoittaa sitä, että välittää lapsestaan. Kengu ei suutu juuri ollenkaan ja hän antaa Rouva Pannun tavoin äidillistä huolenpitoa muillekin Puolen hehtaarin metsän asukkaille. Kaikki rakastavat hänen leivonnaisiaan ja häntä myös kunnioitetaan.

4. Perdita (101 Dalmatialaista)

Voiko rohkeampaa äitihahmoa ollakaan kun Perdita? Ajattele, omat lapsesi kidnapataan ja menet miehesi kanssa pelastamaan ne. Ja kaiken tuon lisäksi adoptoit loputkin pennut vihollisesi luota ja kohtelet heitä kuin omiasi. Siis miten ihailtavaa koko äiti rooli Perditalla on? Voin sanoa, että tykkään äitihahmoista, joilla on ihailtava asenne ja tavat kasvattaa lapsiaan. Tämä listan seuraavat kolme äitiä päsevät mukaan juurikin ihailtavuuden ja hellyyden takia.

3. Nani Pelekai (Lilo & Stitch)

Tiedän ettei Nani ole Lilon, tai kenenkään äiti. Mutta ollakseen Lilon isosisko hän on aika äidillinen persoona. Nani tekee tietääkseni suuria uhrauksia elämässään, että saisi pitää huolta siskostaan. Hän luopuu harrastuksistaan ja unelmistaan, hakee hyvää työpaikkaa ja taistelee sosiaalityöntekijöiden kanssa. Tosi ihailtava uhraus, pakko arvostaa. Lilolla ja Nanilla on toki riitoja keskenään, mutta sehän on ihan normaalia, kun kyseessä on sisarukset, ja heidän tekemä sovinto on vaan niin ihanan hellyyttävää. Jos Nanista tulisi jonain päivänä äiti, niin uskoisin hänen olevan hyvä sellainen.

2. Muumimamma (Muumilaakson tarinoita)

Kuten jotkut osasivat kai odottaa, Muumimamma on myös mukana listallani. Ja syystäkin. Muumimamma on toki perus kotiäiti, joka kokkaa, siivoaa ja tekee muita kotiäiti asioita. Mutta se ei ole pelkästään syy miksi hän on mukana. Mamma on aina rauhallinen ja ei turhaan valita asioista, hän antaa äidillistä huomiota myös muille Muumitalossa käyville lapsille ja hän osaa selvittää lähes kaikki sotkut ja hullunmyllyt. Hänellä on myös erinomaisia kykyjä saada näkymätön Ninni näkyviin kiltteyden avulla. Ja hän jopa tunnisti Muumipeikon joka oli muuttunut Taikurin hatussa kummituseläimeksi ja hänen äidillinen rakkaus palautti Muumipeikon taas ennalleen. Mamma ei myöskään suustu juuri koskaan eikä aina kiellä asioita, paitsi toki aseiden käyttöä ja lintujen pyydystämistä. Pakko mainita myös Muumilaakso sarjan Muumimamma, jolla myös löytyy luonnetta ja hellyyttä.

KUNNIAMAININNAT: Kala, Neiti Rajaton, Bambin äiti, Herttuatar, Sarabi, Della Ankka, Prinsessa Cadence, Kuningatar Celeste, Hanna Ankka

ERITYISMAININTA: Oma äitini, joka on jaksanut minua kohta 30 vuotta ja on vieläkin kanssani hyvissä väleissä ja hyysää joskus minun lisäksi veljiäni. Hän on myös hyvä mummo minun 8 vuotiaalle veljentyttärelleni.

1. Rouva Jumbo (Dumbo)

Rouva Jumbo on vielä tälläkin hetkellä parhaimpia äitejä koko animaatio historiassa. Häntä ei voi muuta kuin vaan ihailla. Hän rakastaa poikaansa Dumboa enemmän kuin mitään muuta, hän leikkii Dumbon kanssa, lohduttaa Dumboa kun hänellä on pahamieli ja puolustaa Dumboa kun tätä kiusataan. Sääli, että äitinä olo riistetään rouva Jumbolta kesken elokuvan, mutta onneksi hän ja Dumbo saivat taas olla yhdessä elokuvan lopussa ja silloinkaan heidän välinen äiti ja poika suhde ei ole hävinnyt minnekkään. Ja kohtaus "Rakkaimpain" on liikuttavimpia jälleen näkemisiä Disney historiassa. Rouva Jumbo on nyt ja ainiaan suosikki äitejä ikinä.

Kiitos, että jaksoitte lukea listaukseni loppuun, kertokaa omat mielipiteenne ja olkaa kilttejä omalle äidillenne, tai kenelle tahansa joka huolehtii teistä. Ja hyvää äitienpäivää kaikille.

Alfred J Kwak Uusi sukupolvi: Lomamatka

(Tämä tarina perustuu vuosia sen jälkeen kun Alfredin ja Iiriksen lapset syntyivät ja vuosi sen jälkeen kun he aloittivat koulun, josta en ole vielä ehtinyt kirjoittaa tarinaa)

Oli kouluvuoden viimeinen päivä. Opettaja neiti Sievänen piti oppilaille viimeisen oppitunnin ennen, kun kello soisi ja kesäloma alkaisi.
"Toivon, että nautitte lomasta ja vietätte vapaa-aikanne järkevästi." neiti Sievänen sanoi oppilailleen "Monella teistä on varmasti suuria suunnitelmia lomaksi." hän oletti.
"On opettaja. Minä ja perheeni menemme maalle pariksi viikoksi." Tess niminen kaniini kertoi viitattuaan.
"Minä menen isän ja äidin kanssa Pariisiin." Manu Harakka ilmoitti.
"Nuo kaikki kuulostavat kivoilta suunnitelmilta." neiti Sievänen sanoi ja juuri sinä hetkenä kello soi ja oli aika lähteä kotiin. Opettaja toivotti oppilaille hyvää kesää ja kehotti heitä pitämään hauska loma.

"Juku, kaikki muut ovat lähdössä jonnekin lomalle." Junior sanoi astuessaan ulos sisariensa kanssa.
"Niin, jopa Nooa sanoi menevänsä isänsä luo Jipponiin tänäkin vuonna." Melody kertoi.
"Miksei me koskaan lähdetä minnekään?" Alfons ihmetteli.
"Siinäpä kysymys." Joonas sanoi, edes hän ei osannut vastata tuohon.
"Olisi kivaa päästä jonnekin kauas." Bram sanoi haaveilevasti.
"Matkustaminen olisi hauskaa." Annakin haaveili.
Kotona lapset kertoivat ystäviensä suunnitelmista ja kysyivät mikseivät he ole koskaan lomailleet.
"No, oli meillä tapana lomailla." Alfred sanoi pohtien hetken.
"Mutta sitten perheeseen tuli kuusi pientä ankanpoikasta, eikä matkustaminen ollut enää helppoa." Iiris selitti.
"Kuusi ankanpoikasta?" Alfons ihmetteli.
"Tarkoittaa meitä." Anna tarkensi veljelleen.
"Mutta mehän emme ole enää pieniä." Melody tokaisi.
"Ja olemme kyllin vanhoja käymään koulua." Joonas sanoi.
"Päästäänkö me jonnekin, kiltti." kaikki kuusi anelivat yhteen ääneen.
Alfred mietti hetkisen ja sanoi lopulta: "Emme ole kyllä lomailleet kunnolla vuosiin. Kesä kuluu turhan nopeasti. Ja maisemanmuutos ei haittaisi."
Niinpä koko perhe päätti, että pian mentäisiin perheen omalle lomamatkalle.
"Minne mennään, minne mennään?" lapset utelivat yhteen ääneen.
"Ajattelin, että vuokraisimme huvilan merenrannalta ja viettäisimme siellä viikon perheen kesken." Alfred kertoi suunnitelmistaan. Lapsista se oli mainio idea ja jokaisella oli jo mielessä mitä ottaisi mukaansa.

Noin viikon päästä kaikki oli jo valmista lähtöön. Kukin oli pakannut omat tarpeelliset tavaransa ja lapset varsinkin olivat tosi innoissaan.
Iiris oli ihan vähäsen huolestunut, koska hän ja Alfred eivät ole ikinä ottanut lapsia mukaan mihinkään matkalle ja nyt koko perhe oli lähdössä ensimmäiselle lomalleen.
"Toivottavasti emme unohtaneet mitään." Iiris sanoi pohtien samalla kun tarkisti laukut Alfredin kanssa.
"Emme toki. Ja vaikka olisimme, niin se ei mahdu mukaan." Alfred sanoi vaimolleen ja lisäsi: "Älä ole huolissasi rakas, tästä tulee mainio loma."
"Uskon sen. Haluan vain olla varma, että kaikki menee hyvin." Iiris sanoi.
Kun perhe saapui juna-asemalle, laukut nostettiin junaan ja pian juna oli valmis lähtöön.
"Toivotan hyvää lomaa." Mauri Myyrä sanoi. Hän oli tullut saattamaan matkailijat junaan. "Pitäkää hauskaa ja olkaa kunnolla junassa." hän lisäsi lapsille.
"Ai pitääkö vain junassa olla kunnolla?" Bram kysyi.
"Ei, vaan koko ajan tietenkin." Mauri naurahti.
"Mutta vaari, sinä sanoit, että junassa pitää olla kunnolla." Alfons sanoi tietämättä, että Bram laski vaan leikkiä.
"Juna lähtee!" kuulutti junailija hetken päästä. Perhe vilkutti Maurille vielä kerran ja istuutuivat alas junan lähtiessä pikkuhiljaa liikkeelle.
"Tästä tulee mahtavaa." Alfons hihkui innoissaan.
"Rakennetaan rannalle iso hiekkalinna." Junior ehdotti.
"Ja leikitään merirosvoja." Bram sanoi.
"Ja kerätään simpukoita." Melody sanoi ja lisäsi: "Anna ja minä voimme tehdä niistä kaulakoruja."
"Joo, se olisi hauskaa." Anna hihkaisi.
"Malttakaahan kun pääsemme ensin perille." Alfred sanoi lapsille "Sitten voitte keksiä mitä tahansa kivaa tekemistä."
Juna puksutti kiskoja pitkin tasaisesti ja maisemat vaihteli pikkuhiljaa. Aluksi lapsista oli hauskaa istua junassa ja katsella ikkunasta maisemia. Mutta ajan kuluessa he kyllästyivät ja sitä paitsi istuminen kävi jo tylsäksi.
"Kylläpä kestää kauan." Alfons huokaisi katsoen ikkunasta puiden suhahtaessa ohi.
"Miten voi olla näin tylsää?" Bram valitti nyrpeänä.
"Milloin olemme oikein perillä?" Melody kysyi Alfredilta.
"Ihan kohta." Alfred sanoi tyynesti.
"Noin sinä sanoit jo noin ties kuinka monen puun ja talon jälkeen." Joonas sanoi luettuaan kirjansa loppuun.
"Minulla on nälkä." Alfons sanoi ja muillakin lapsilla oli jo nälkä.
 Siihen Iiriksellä ratkaisu. Hän oli ennen lähtöä pakannut koriin junaeväitä. Vesiheinäjuustoleipiä, pullon mehua ja omenoita. Eväät maistuivat lapsille mainiosti ja silloin unohtui tylsyys ja nälkä. Heidän huomaamattaan juna pysähtyi oikealle asemalle.
Junasta noustuaan he ajoivat vielä taksilla kohti merenrantaa jossa heidän vuokraama huvilansa oli. 
"Onpa se iso." Melody ja Anna hämmästelivät perheen saapuessa perille.
"Juuri sellainen kun kuvittelin." Junior sanoi innokkaana.
"Mennään heti uimaan." Alfons ehdotti nähtyään meren.
"Malttakaahan nyt." Iiris sanoi. "Ensin meidän on asetuttava taloksi jos aiomme asua täällä viikon."
"Äitinne on oikeassa. Ja jos autatte kaikki niin se käy nopeammin." Alfred sanoi ja innostutti lapsia hommiin. Lapset auttoivatkin tavaroiden purkamisessa ja siivoamisessa, vaikka se ei ollut kovin hauskaa. Piti pyyhkiä pölyjä, lakaista terassi ja putsata matot, mikä oli aika pölyistä puuhaa. Lopuksi jokainen otti laukusta omat tavaransa ja laittoi ne hyville paikoille. 
Huvilan yläkerrassa oli kaksi makuhuonetta, toinen lapsille ja toinen vanhemmille, sekä kylpyhuonekin. Ja alakerrassa oli tilava olotila ja keittiö. Huvilan terassikin oli iso ja siellä oli aurinkotuolitkin.
Kun siivoukset oli tehty, Alfred sanoi perheelleen: "Hyvin toimittu. Nyt täällä on oikein kodikkaan näköistä."
"Joko nyt päästään uimaan?" Alfons kysyi uudestaan hyppien innoissaan.
"Ettekö halua ensin levätä vähän?" Iiris kysyi lapsilta, koska matka ja siivousurakka olivat aika väsyttäviä.
"Emme." lapset vastasivat yhteen ääneen. Heitä ei väsyttänyt ollenkaan. Joten koko perhe menikin samantien rannalle ja lapset riensivät viileään veteen. Alfred ja Iiris asettuivat rantatuoleille rentona katselemaan lasten touhuja.
"Olethan tyytyväinen lomapaikkaan?" Alfred kysyi vaimoltaan.
"Todellakin." Iiris vastasi "Parempaa en olisi osannut odottaakkaan." hän hymyili miehelleen.
Lapsilla oli oikein hauskaa siinä uidessa ja leikkiessä. Melody ja Anna olivat jopa löytänyt jo muutaman kauniin simpukan ja Junior oli tehnyt hienon hiekkalinnan Joonaksen ja Bramin kanssa. Alfons puolestaan sukelteli vedessä ja katseli pienien kalojen uintia. Oli jännää, että vedessä saattoi olla kaikenlaista jännittävää.
"Eiköhän mennä mekin uimaan?" Alfred ehdotti Iirikselle heidän katseltua hetken lasten touhuja.
"Hyvä ajatus." Iiris sanoi ja nousi rantatuolista rientäen miehensä kanssa veteen. Koko perheellä oli hauska päivä rannalla, kunnes aurinko alkoi laskea ja oli aika mennä sisälle laittamaan ruokaa.
Maittavan illallisen jälkeen Alfons kysyi: "Uidaanko taas huomenna?"
"Joo, todellakin." Melody sanoi muiden ollessa samaa mieltä.
"Voisimme tehdä jopa tutkimusretken lähistöllä." Alfred ehdotti lapsille "Se olisi melkein kuin seikkailu."
Koko juttu kuulosti lasten mielestä hauskalta. Sinä iltana mentiinkin ajoissa nukkumaan, että kaikki olisivat aamulla pireitä.

Mutta seuraavana aamuna sattui ikävä muutos. Taivaalle kertyi pilviä ja alkoi sataa rankasti. Lapset olivat hyvin pettyneitä, koska tutkimusretki piti perua, eikä uimisestakaan tulisi mitään.
"Älkääs nyt murjottako, tekemistä on sadepäivillekin." Alfred rohkaisi lapsia piristymään. Heillä olikin, mutta tänään he olisivat halunneet uida ja tehdä muuta kivaa rannalla. Lukeminen kaiket päivät oli jo tylsää heidän mielestä, jopa Joonaksesta.
"Mitä jos tehtäisiin hyvää välipalaa?" Iiris ehdotti. Hän tiesi, että se piristäisi lapsia tällaisina päivinä. Hän kysyi mitä lapset tahtoisivat.
"Hedelmäsalaattia!" kaikki sanoivat yhteen ääneen. Heidän mielestä äidin tekemä hedelmäsalaatti oli maailman paras välipala. Kaikki kuusi saivat auttaa äitiään hedelmäsalaatin teossa. Melody ja Anna kuorivat persikoita Alfredin katsoessa ettivät tytöt leikanneet sormiaan, Alfons ja Joonas kuorivat banaanit, ja Junior ja Bram perkasivat mansikoita. Iiris paloitteli hedelmät ja sekoitti ne isoon kulhoon. Kun herkku oli valmis, kaikki söivät sitä isolla halulla ja tylsyys unohtui taas joksikin aikaa.

Sadetta kesti pari päivän ja se tuntui yltyvän. Tuuli kovasti ja meri aaltoili. Oli jo vaarallista mennä ulos. Kun Iiris oli peitellyt lapset vuoteeseen, hän kurkisti ikkunasta katsoakseen jatkuiko myrsky vielä.
"Äiti minua pelottaa." Melody kuiskasi herättyään ikkunan helinään.
"Ei hätää, äiti on tässä." Iiris lohdutti tultuaan sängyn vierelle.
"En tykkää tästä myrskystä." Melody sanoi ja Iiris myönsi, ettei hänkään pitänyt siitä.
"Ei tämä varmasti kestä kovin kauan." hän arveli ja kehotti Melodya käymään nukkumaan. Melody totteli ja sulki silmänsä. Oltuaan varma, että lapset todella nukkuivat, Iiris meni Alfredin kanssa myös nukkumaan ja kummatkin toivoivat, ettei lasten loma menisi piloille.

Aamulla sade vihdoinkin loppui. Aurinko paistoi ja lokit kirkuivat taivaalla. Auringon valo oli herättänyt Juniorin ensiksi. Hän meni ikkunalle katsomaan kaunista aamua.
"Nouskaa ylös, sade on loppunut." hän sanoi sisaruksilleen. Kaikki olivat iloisia, nyt pääsisi taas ulos.
Silloin Iiris tuli herättämään lapsia.
"Ai olettekin jo hereillä." hän sanoi ja kertoi aamiaisen olevan valmiina.
"Katso äiti, sade loppui." Melody riemuitsi.
"Niin tosiaan onkin." Iiris totesi katsoen ulos ikkunasta.
Aamiaispöydässä Alfred ehdotti lapsille uutta yritystä tutkimusretkelle.
"Nyt on satanut pari päivää, niin kenties löydämme kaikkea hienoa rannalta." hän sanoi innokkaana.
"Ehkä jopa aarteen." Alfonskin arveli.
"Mahdollisesti." Alfred sanoi taputtaen pojan päätä.
Aamutoimien jälkeen koko perhe meni tutkimaan rantaa, joka oli täynnä myrskyn tuomaa roinaa.
"Katsokaa mitä kaikkea myrsky on tuonut." Alfred hämmästeli.
"Kauhea sotku ainakin." Iiris tokaisi päätään pudistaen.
Mutta lapsia sotku ei haitannut. Oli jännää nähdä ranta uudessa muodossa. Nyt ainakin riittäisi tutkittavaa. 
Sillä välin, kun muut tutkivat meren tuomaa hylkytavaraa, Alfons löysi vähän matkan päästä jotain tosi erikoista. Hän löysi pienen luolan! Hän kurkisti varovasti sisään siltä varalta jos joku asui siellä.
"Haloo, onko täällä ketään?" hän huhuili luolalle. Kukaan ei vastannut, joten Alfons uskalsi mennä sisään. Hän katseli ympärilleen ihaillen löytöään ja oli siitä aivan ylpeä.
"Tämä on kuin salainen maja." Alfons ajatteli itsekseen, samalla kun kuuli huutoa: "Alfons, missä olet?"
"Täällä näin." Alfons vastasi kun tuli esiin luolasta ja sanoi "Katsokaa mitä löysin."
Muut tulivat katsomaan luolaa ja heistäkin se oli mahtavan näköinen.
"Sinä löysit hienon löydön." Alfred sanoi pojalle "Olet kuin oikea tutkimusretkeilijä."
"Miksi emme ole löytäneet luolaa aikaisemmin?" Junior ihmetteli katsellen luolan seinämiä.
"Sitä kuulemma löytää kaikenlaista, kun ei kiirehdi." Joonas sanoi veljelleen.
Lapset päättivät yhdessä, että tämä luola olisi heidän yhteinen salaisuus.

Loppuviikko vierähtikin nopeasti ja pian oli aika mennä kotiin päin. Koko perhe passi tavransa ja pian he olivat taas junassa kotimatkalla.
"Oliko teillä hauska viikko? Eikai teitä haittaa, että osa lomasta meni hukkaan?" Alfred kysyi lapsiltaan, kun he istuivat junassa.
"Ei haittaa." Lapset vastasivat. Vaikka sadepäivät olivatkin pitkä veteisiä, loppuloma oli loppujenlopuksi hauskaa. Jokainen oli ehtinyt tehdä mitä halusi. Melody ja Anna olivat tehneet simpukka kaulakorun äidilleen, pojat olivat leikkineet merirosvoa ja seikkaileet. Mutta parasta oli ehdottomasti se, kun Alfons oli löytänyt luolan, jossa he olivat leikkineet loppuviikon.
"Nyt teillä on ensimmäinen lomareissunne takana, ja saitte hyviä muistojakin." Iiris sanoi lapsille lempeästi. Alfred oli samaa mieltä. Hän oli ottanut jopa muutamia valokuviakin, joita lapset saisivat katsella jälkeenpäinkin.
"Voi että tämä lomamatka oli ihana." Melody huokaili maisemien vaihtuessa tutummaksi.
"Vähän harmi, että se on nyt ohi." Alfons harmitteli.
"Kaikki loppuu aikanaan." Alfred lohdutteli "Mutta tiedättehän mitä sanotaan: Poissa hyvä, kotona paras." hän lisäsi hymyillen.
Lapset olivat kyllä samaa mieltä. Retkeily on kyllä kivaa ja jännittävää, mutta on toisaalta hauskaa palata aina kotiinkin.

TOP 5 videopeli paritusta

 Hyvää ystävänpäivää jälleen kerran rakkaille lukijoilleni.
Olen monta kertaa hehkuttanut, että kuinka paljon pidän animoiduista pareista, mutta en ole vielä puhunut videopeli pareista. Mutta nyt siihen tulee muutos. Aion luetella viisi suosikkia videopeli pareja. Luettelen vain viisi, koska videopeleistä mulla on melko vähän lempi pareja. Mutta aloitetaampa.

5. Mario x Prinsessa Peach (Super Mario)

Yksi iconisia videopeli pareja. Joidenkin mielestä hiukan yliarvostettu pari, mutta itse pidän.
Syy miksi pidän Mariosta ja Peachista yhdessä on niiden söpöys, se miten ne on kummatkin kivoja hahmoja ja että he ovat kuin Nintendon Mikki Hiiri ja Minni Hiiri. Harmi vaan, että Mariolla ja Peachilla ole ainakaan nyt virallista suhdetta, vaikka he flirttailevatkin toisilleen.

4. Lucario x Lopunny (Pokemon)

Pokemon shippejä löytyy paljon ja mullakin on monia suosikkeja (voisi ehkä tehdä niistä listauksen ensi vuonna).
Mutta ehdoton suosikki shippi, mitä moni muukin rakastaa, on Lucario ja Lopunny Sinnoh liigasta. Kummatkin ovat yksiä suosikki Pokemoneja ja yhdessä ne muodostavat ihanan parin. Lopunny on suloinen pupu neiti ja Lucario on cooli sakaali äijä, tulee mieleen vähän Judy Hopps ja Nick Wilde. 
Mulla ei ole tästä parista kovin paljon sanottavaa, kuin, että se on söpö ja nuo kaksi sopisi hyvin toisilleen.

3. Sonic the Hedgehog x Amy Rose (Sonic the Hedgehog)

Sonic ja Amy ovat vähän ristiriitainen paritus, koska Sonicia ei tunnu kiinnostavan seurustelu juuri ollenkaan, riippuu mediasta. Ja Amykin tuntuu vain häiritsevän Sonicia. Mutta Sonic pelastaa Amyn aina, eli hän taitaa välittää salaa tästä jääräpäisestä tytöstä.
Syy miksi pidän Sonicista ja Amysta on, että heillä saattaisi olla vasta vanhemmiten mahdollisuuksia, koska ovathan kummatkin vielä teini-ikäisiä. Ehkä aikuisiässä he tajuavat tunteensa ja alkaisivat oikeasti seurustelemaan. He myös muistuttavat väreiltään Stichiä ja Seireeniä.

2. Sly Cooper x Carmelita Fox (Sly Cooper)

Lapsuuteni ensimmäisiä videopeli pareja joita rakastan nytkin.
Sly ja Carmelita ovat ammatillisesti erilaisia, Sly on varas joka varastaa ja Carmelita on poliisi joka yrittää saada Slyn vankilaan. Mutta he silti auttavat toisiaan tarvittaessa ja heille kehittyi pelien aikana  melko kivat välit. Jos he panisivat ammatilliset erimielisyydet syrjään, niin he voisivat oikeasti kokeilla voisiko heidän suhde toimia. Onni, että he tekivät niin Sly 3:sen lopussa, mutta harmi, että neljäs peli pilasi sen. Mutta aina voimme kuvitella, ettei Sly 4:sta ole koskaan tapahtunutkaan. (no ei vaiskaa, Sly 4 on ihan kiva peli, vaikka se pilasikin hahmot ja tarinan)

KUNNIAMAININNAT: LinkxZelda, YoshixBirdo, LuigixDaisy, KnucklesxRouge, BashxFlashwing

1. Spyro x Cynder (The Legend of Spyro)

Omasta mielestäni Spyro ja Cynder ovat ehdoton suosikki videopeli parini.
Spyro on siis harvinainen purppuralohikäärme ja Cynder on Spyron ikäinen lohikäärme, joka langetettiin pimeydelle pienenä. Spyro ja Cynder tapasivat The Legend of Spyro: A New Beginning pelin lopusssa, jossa Cynder oli Maleforin kätyri. Spyro voitti Cynderin ja sai selville, että Cynder on hänen kaltaisensa. Myöhemmin heistä tuli ystäviä ja Dawn of the Dragon pelin lopussa Cynder tunnustaa rakastavansa Spyroa.
Se miksi he ovat suosikki parini on, että heillä ei ole ollut alunperin mitään romanttisia aikeita, mutta vasta kolmannessa pelissä heille selvästi syntyi sellaista. Ja kummankin taustatarina on yksi parhaimpia ja sen myötä hahmot ansaitsevat ihailua. Heidän suhde on myös rakennettu maltillisesti ja loput jätettiin fanien tulkittavaksi, mikä on parasta ikinä.

Sellainen listaus tänään, aika lyhyt, mutta ytimekäs. Kertokaa kommenteissa mitä piditte ja kertokaa myös omat suosikkinne, koska niitä on kiva lukea.
Kiitos kun jaksoitte lukea, nähdään seuraavassa postauksessa ja vielä kerran hyvää ystävänpäivää kaikille.