HUOM! Arvostelun alussa juoni on kerrottuna lyhyesti kurvisoituna. Eli jos et halua spoilereita, mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Eräänä joulukuisena päivänä ennen joulua, omituinen kirje saapuu Joulupukin kylään, Vekara nimiseltä pojalta, eikä kenelläkään ole hajua mitä kirjeessä oleva piirros esittää. Joulupukki kyselee jokaiselta pajan mestaritontuilta mielipiteensä, mutta kummallakin on oma näkemyksensä mitä piirros esittää. Myöhemmin kuitenkin selviää, että kirje on lähetetty viisikymmentä vuotta sitten
Samalla pajakylässä tapahtuu muitakin outoja asioita. Mm. lelupoliisiauto ajaa itsestään, Sakari Sokerin karamelli kone sekoaa, kylän soittokunnan soittimet sekoavat, Bertha Bitin tietokone menee tuusannuuskaksi ja jouluvalot sekä revontulet sammuvat. Myöhemmin selviää, että onnttomuuksien aiheuttaja on maaginen rumpu, jota soittaa ilkikurinen shamaani. Kun he yrittävät saada Shamaania kiinni, Joulupukki vilustuu pahasti pudottuaan tunturipuroon, eikä hän voi sen vuoksi jakaa lahjoja Suomen lapsille ja koko kylä on siitä harmissaan.
Kun shamaani seuraavan kerran saapuu kylään hakemaan rumpuaan, jonka tontut olivat takavarikoineet, selviää, että hän itse oli se piirroksen piirtänyt Vekara ja, että hänen toiveensa oli päästä Joulupukin apulaiseksi, tontuksi. Joulupukki suostuu ottamaan jo 55 vuotiaan Vekaran joukkoonsa ja kiitollisena siitä Vekara taikoo noitarummullaan Joulupukin nuhan pois.
Jouluaattona Vekara pääsee Pukin ja Tonttujen mukaan jakamaan lahjoja ja hän sytyttää revontulet uudestaan. Nyt kaikki voivat viettää joulua iloisella mielessä
Joulupukki ja Noitarumpu on suomalainen Mauri Kunnaksen, joka tunnetaan myös Koiramäki kertomuksistaan, suunnittelema elokuva. Mutta myös hänen vaimonsa Tarja Kunnas, kuvittaja Sami Toivonen ja sarjakuvapiirtäjä Kari Korhonen olivat mukana elokuvan suunnittelussa. Funny Films toimi leffan toteuttajana ja siinä oli työskentelemässä ainakin 50 henkilöä.
Jo hahmojen ulkonäköä katsellessa huomaa, että kyseessä on Mauri Kunnaksen kertomus, hahmojen isot nenät ja sellaista. Mauri Kunnas on myös ennenkin kirjoittanut tarinoita Joulupukin kylästä ja tontuista ja niitä oli joskus hauska lukea.
Muutenkin Joulupukki ja Noitarumpu on ollut mulle tärkeä osa lapsuuteni joulunodotusta ja tätä elokuvaa tulikin katottua useita kertoja mummolassa.
Hahmot on tässä elokuvassa aika hauskoja ja omalla tavallaan muistettavia.
Joulupukin ja hänen muorinsa moni varmasti tuntee. Tässä tarinassa Joulupukki on hyvin kirjoitettu, leppoisa vanhus joka ei turhia stressaa ja on kaikesta positiivinen. Edes kommellukset ei häntä lannista ja hän osaa antaa kannustusta työtä tekeville tontuilleen.
Muori puolestaan on perus huolehtiva vaimo, joka yrittää kaikkensa varmistaessaan ettei Joulupukin flunssa pahene ja hän tuntee monenlaisia parannuskeinoja.
Tonttulapset Noora ja Ville ovat tosi mainio kaksikko, josta Noora on kyllä se fiksuin ja hän keksiikin melkein kaikki ratkaisut ongelmiin ja ne yleensä ovat toimivia. Ville taas on kaksikosta innokkain ja ei hänkään ole tyhmimmästä päästä. Hänkin auttelee Pukkia ja on mukana selvittämässä tapauksia.
Pukin tontut ei ole mitään erikoisempia hahmoja, mutta maininnan arvoiset ovat ehdottomasti mestari Juho-Vaneeri, Feetu Faktori, Tara ja Kauhukapinemestari (josta näin kerran muksuna painajaista).
Elokuvan "pahis" shamaani Vekara Väkkyrä on todella huvittava eikä myöskään ole niin kamala mitä annetaan ymmärtää. Hänen taustansa on kyllä melko kliseinne, mutta toimiva omalla tavallaan. Hän osaa myös monelaisia loitsuja, joista on sekä haittaa, että hyötyä. Hänen kommelluksensa eivät kyllä ole liian kamalia ja hän on pohjimmiltaan melko kiltti, etenkin kun hän vihdoin sai sen mitä oli toivonut lapsesta asti.
Musiikitkin ovat teemaan sopivia ja luovat rentoa tunnelmaa, etenkin joulun alla. Elokuvan teemalaulu, Joulupukin töissä, on omia suosikkejani ja sitä tulee vähät väliä kuunneltua huvikseen. Säveleen teki yks mun suosikki lauluyhtiöistäni J. Karjalainen ja sen kyllä kuulee. Sääli vaan, että tämä on ainoa laulu mikä leffassa esitetään.
Kokonaisuudessaan Joulupukki ja Noitarumpu on ehdottomasti yksi legendaarisempia suomalaisia jouluelokuvia ja edelleen lapsuuteni suursuosikki. Elokuvassa on sekä iloisia, surullisia että vähän selkäpiitakarmivia hetkiä, mutta mmuuten tää elokuva on ihan viaton, eikä ainakaan pitäisi aiheuttaa traumoja pienimmillekkään katsojille.
Suosittelen teitä edes katsomaan tämän leffan, sekä näyttämään omille lapsillenne, sillä leffa sopii omasta mielestäni kaikenikäisille eikä pitäisi jättää ketään kylmäksi.
Arvosanaksi antaisin elokuvalle 8/10 pistettä nostalgian ja joulumielen vuoksi.
Ei muuta kun hyvät joulunodotukset kaikille ja toivottavasti saatte paljon joululahjoja.^^
Muutenkin Joulupukki ja Noitarumpu on ollut mulle tärkeä osa lapsuuteni joulunodotusta ja tätä elokuvaa tulikin katottua useita kertoja mummolassa.
Hahmot on tässä elokuvassa aika hauskoja ja omalla tavallaan muistettavia.
Joulupukin ja hänen muorinsa moni varmasti tuntee. Tässä tarinassa Joulupukki on hyvin kirjoitettu, leppoisa vanhus joka ei turhia stressaa ja on kaikesta positiivinen. Edes kommellukset ei häntä lannista ja hän osaa antaa kannustusta työtä tekeville tontuilleen.
Muori puolestaan on perus huolehtiva vaimo, joka yrittää kaikkensa varmistaessaan ettei Joulupukin flunssa pahene ja hän tuntee monenlaisia parannuskeinoja.
Tonttulapset Noora ja Ville ovat tosi mainio kaksikko, josta Noora on kyllä se fiksuin ja hän keksiikin melkein kaikki ratkaisut ongelmiin ja ne yleensä ovat toimivia. Ville taas on kaksikosta innokkain ja ei hänkään ole tyhmimmästä päästä. Hänkin auttelee Pukkia ja on mukana selvittämässä tapauksia.
Pukin tontut ei ole mitään erikoisempia hahmoja, mutta maininnan arvoiset ovat ehdottomasti mestari Juho-Vaneeri, Feetu Faktori, Tara ja Kauhukapinemestari (josta näin kerran muksuna painajaista).
Elokuvan "pahis" shamaani Vekara Väkkyrä on todella huvittava eikä myöskään ole niin kamala mitä annetaan ymmärtää. Hänen taustansa on kyllä melko kliseinne, mutta toimiva omalla tavallaan. Hän osaa myös monelaisia loitsuja, joista on sekä haittaa, että hyötyä. Hänen kommelluksensa eivät kyllä ole liian kamalia ja hän on pohjimmiltaan melko kiltti, etenkin kun hän vihdoin sai sen mitä oli toivonut lapsesta asti.
Musiikitkin ovat teemaan sopivia ja luovat rentoa tunnelmaa, etenkin joulun alla. Elokuvan teemalaulu, Joulupukin töissä, on omia suosikkejani ja sitä tulee vähät väliä kuunneltua huvikseen. Säveleen teki yks mun suosikki lauluyhtiöistäni J. Karjalainen ja sen kyllä kuulee. Sääli vaan, että tämä on ainoa laulu mikä leffassa esitetään.
Kokonaisuudessaan Joulupukki ja Noitarumpu on ehdottomasti yksi legendaarisempia suomalaisia jouluelokuvia ja edelleen lapsuuteni suursuosikki. Elokuvassa on sekä iloisia, surullisia että vähän selkäpiitakarmivia hetkiä, mutta mmuuten tää elokuva on ihan viaton, eikä ainakaan pitäisi aiheuttaa traumoja pienimmillekkään katsojille.
Suosittelen teitä edes katsomaan tämän leffan, sekä näyttämään omille lapsillenne, sillä leffa sopii omasta mielestäni kaikenikäisille eikä pitäisi jättää ketään kylmäksi.
Arvosanaksi antaisin elokuvalle 8/10 pistettä nostalgian ja joulumielen vuoksi.
Ei muuta kun hyvät joulunodotukset kaikille ja toivottavasti saatte paljon joululahjoja.^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti