Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 16

 Heippa jälleen teille joulukalenterin lukijoille.
Tänään voisin kertoa lyhyesti siitä, että millaisia tunteita joulun odotus aiheutti joskus nuorempana. Uskoisin, että moni teistä osaa varmasti samaistua niihin.

Kuten kerroin aikaisemmin, joulun aika oli täynnä jännitystä, toivoa ja odottelua. Etenkin, kun odotteli kovasti lahjoja ja joulupiirrettyjä.
Mutta jouluun liittyi myös ristiriitaisia ja hiukan ärsyttäviä tunteita. Kun äiskä oli ostanut lahjoja, niin niiden takia oli rajoitettu se, että missä sai milloinkin käydä. Vaatekomeroon ei ollut silloin menemistä ja eteiseenkään ei aina saanut tulla vastaan. Kun äiskä tuli kaupasta, niin heti tuli äkkinäinen huudahdus: "Ei saa tulla nyt!" ja se oli lähes joka kerta ärsyttävää, vaikka arvasinkin yleensä, että mistä oli kyse. Mutta se tyyli miten se sanottiin, tuntui melko tylylle ja minä olen myös aina inhonnut äkkinäisiä asioita joista ei ole varoitettu ennakkoon.
Sitten toinen ärsyttävä tunne joulun alla oli turha stressaaminen siivousten ja touhuamisen keskellä. Kun aikuisen siivoili kotosalla, niin tuntui, että olin veljieni kanssa vain tiellä ja että aikuisilla ei rittänyt aikaa pitää hauskaa. Apua toki pyydettiin, mutta vain silloin, kun oli aiheena tylsiä hommia tehtävänä. Ja tuntui myös, että valmisteluiden aikana aikuiset olivat jopa epätavallisen kiukkuisia ja tuntui ettei tehnyt joskus mitään oikein. Mutta onneksi kolikolla on myös kääntöpuoli. Eli stressaavien valmisteluiden lisäksi oli myös valmisteluita, jotka tekivät iloisiksi. Kuten leipominen, paketointi ja kuusen koristelu. Silloin touhuttiin yhdessä ja annettiin lapsillekin aihetta olla hyödyksi.
Eli jos tänä vuonna lapsista tuntuu, että juuri kukaan ei jaksa välittää teistä valmisteluiden ohella, niin sanokaa heille, että odotus kyllä palkitaan lopulta ja, että aikuiset varmasti ajattelee heitäkin koko ajan valmisteluiden ohella. Ja aikuisille neuvon, että älkää antako lasten tuntea olevansa tiellä vaan antakaa heille hyvää tekemistä, jonka avulla heidän aika kuluu siivillään. Ja jos mahdollista, niin pyytäkää heitä mukaan valmisteluihin ja keksikää yhdessä, että mikä homma sopisi heillekin.
Lopuksi voin myös neuvoa, että älkää turhaan olko stressaantuneita, koska kaikki hoituu kyllä aikanaan ja yhteistyöllä kaikki kyllä sujuu. Eikä se myöskään ole kivaa olla kiukkuinen jouluna ja siitä tulee muille vaan paha mieli. Neitistä löytyy monta vinkkiä miten välttää joulustressi ja niistä voi olla hyötyä.
Kiitos, kun luitte tämän päivän postaukseni ja nähdään taas huomenna.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 15

 Hyvää päivää kaikille ja tervetuloa taas Pandan Joulukalenterin pariin.

Tänään kävin ostamassa tarjouksessa olevaa suosikki joulujuomaani, Jouluomena Jaffaa. Olen ostanut sitä juomaa joka vuosi ennen aattoa ja minun olisi tarkoitus maistaa sitä vasta aatto-aamuna katsellessani aamuohjelmia. Se on yksi minun perinteistäni.
Siitä sain idean kertoa muutamista omista jouluvalmisteluperinteistä, mitä olen tehnyt jo lapsesta asti.
Minulla ja äiskällä on tapana ostella erilaisia karkkeja ja tehdä niistä sekoituksia lahjaksi sukulaisille. Ja ostamme toki muitakin herkkuja lahjaksi mm. Wiener Nougaa, Tobleronea ja sun muuta sellaista. Itselleni välttämättömimmät herkut ovat Wiener Nougat ja Vihreät Kuulat.
Joulusiivouksessa järjestelemme paikat missä juhlimme ja laitamme olohuoneen kuusta varten kondikseen. Kuusen tosin laitamme pystyyn vasta aatonaattona. Viemme myös roskia ja tiskailemme sen mukaan, kun tiskejä tulee.
Ja ostelemme tietysti ruokatarvikkeita joulupuuroa ja ruokaa varten.
Kokemuksia valmisteluista on sellaisia, etten lapsena pitänyt siivoamisesta yhtään ja siksi joulusiivous oli melko tylsää. Ja, kun oltiin ostettu lahjoja, niin silloin ei saanut mennä komeroon tai tulla eteisessä vastaan, mikä vähän harmitti pienenä. Mutta loppujen lopuksi jouluvalmisteluissa oli hyvätkin puolensa, esimerkiksi leipomiset ja koristelu.
Pahoittelen, että tästä tuli tänään lyhyt postaus, koska valmisteluista minulla ei ole liikaa kerrottavaa. Mutta jotakin sain sentään kirjoitettua.
Huomenna palailaankin uuden luukun parissa, eli huomiseen ja voimia valmisteluihinne.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 14

 Heippa taas. On jälleen aika kirjoitella uusi joulukalenterin luukku. Nyt on enää kymmenen yötä jouluun. Kuinka tämä aika menee niin nopeasti? Tuntuu nykyään, että joulun odotus menee kuin siivillään, kun taas lapsena aika tuntui matelevan aina vaan hitaammin.
Tänään voisin kertoa teille oman näkökulmani joulun odotuksesta lapsena. Miltä se minusta tuntui ja millaisia odotuksia oli silloin jouluaatoksi.

Joulun aika oli muksuna jännittävää, mutta samalla turhauttavaa. Kovasti odottelin aattoa ja lahjoja, mutta sitä ennen piti tehdä kaiken maailman valmisteluita ja joskus tuntui siltä, että minä ja veljeni oltiin vain äiskän tiellä. Ja sekin, kun joululahjoja ostettiin, niin silloin ei saanut mennä komeroon tai tulla edes eteiseen vastaan, ettei yllätys olisi mennyt pilalle. Joskus se otti minua tunteisiin, mutta toisaalta odotus aina palkittiin.
Ihmettelen tosin vieläkin, että miksi joulun alla pitää ihmisten olla stressaantuneita ja jopa kiukkuisia? Siinähän ei ole mitään järkeä, koska joulu tulee joka tapauksessa.
Mutta nyt ei puhuta joulustressistä liikaa, koska se on sitten toisen luukun aihe myöhemmin.
Elikkäs, joulun alla oli suuria odotuksia ja pitkä lista eri toiveita. Kun meille tuli lapsena lelulehti, niin siitä merkattiin ylös kaikki mitä halusi lahjaksi ja sitä lelulehteä tuli luettua liiankin usein kannesta kanteen, jopa tyttöjen lelut tuli katsottua läpi, vaikken niistä niinkään välittänyt. Aattona oli sitten hauskaa ihailla pakettien määrää ja jännittää mitä jokainen tulisi saamaan. Silloin sai uusia leluja, karkkia, videokasetteja, myöhemmin DVD:itä ja ehkä uusia pelejäkin, koska siihen aikaan meillä oli pleikkari kakkonen ja myöhemmin Nintendo Wii. Ja ajatella, kun oli lapsena KAKSI päivää vuodessa, jolloin sai jotain erikoista, joulu ja synttärit, niin jos silloin sai jonkin huonon pelin, niin sitä huonoo peliä pelattiin kuukausia hampaat irvessä. Mutta onneksi niin ei tosin käynyt juuri koskaan.
Nykyään, kun vietän joulua, niin minulle joulu on enimmäkseen perheen keskeistä aikaa ja hyvää ruokaa ja lahjat on vaan bonusta. Mutta kaikista perinteistäni en ole päässyt yli, mutta niistä puhun vähän myöhemmin.
Joskus vaan sitä kaipailee lapsuuteen, jolloin ei tarvinnut muuta kuin odottaa jouluaattoa, Joulupukkia ja joululahjoja. Onneksi perheessä on nykyään lapsia, joille voi luona oman nostalgisen joulun.
Siinä taisi olla luukku tältä erää. Huomenna taas palaillaan uuden luukun parissa. Hyvää sunnuntain jatkoa ja voimia vielä seuraavalle työviikolle.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 13

 Hyvää lauantaita ja Lucianpäivää kaikille Pandan Joulukalenterin seuraajille.
Tällä kertaa voisin tehdä jouluisen postauksen yhdestä lemppari joulu aiheisesta kuvakirjasta, josta on myös tehty animaatiosovituskin.
Sen nimi on Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita. Rakastin lapsena Viiru ja Pesonen sarjaa ja kirjaakin tuli joskus luettua pienenä tarhassa. Eli kerron lyhyesti mitä siinä kirjassa tapahtuu ja mielipiteeni siitä. Tarinan juonen kirjoitan vinotekstillä, eli jos et halua spoilereita kirjasta, niin siirry suoraan "normaaliin" tekstiin.

On aatonaatto ja Viirun ja Pesosen on tehtävä viimeisiä jouluvalmisteluita, kaataa kuusi, ostaa jouluruokaa ja niin edelleen. Mutta kesken tohinan Pesonen satuttaa jalkansa ja jouluvalmisteluista ei tahdo tulla enää mitään. Viiru on tästä aivan tolaltaan, koska nyt he joutuisivat olemaan ilman jouluruokaa, joulukuusta ja koko joulua ylipäätään.
Seuraavana aamuna Kososen poika Akseli tulee yllätysvierailulle ja saa kuulla Pesosen vakavasta tilanteesta. Pesonen ei oikein haluaiis vaivata naapureita, mutta pyytää kuitenkin maitoa joulupuuroa varten. Samaan aikaan, kun Akseli hakee maitoa, Pesonen ja Viiru keksivät tehdä joulukuusen itse puisesta tangosta ja eilen keräämistään havun oksista. Kuusesta tulee lopulta aika hieno ja omaperäinen. Silloin saapuu Kososen perhe mukanaan ruokaa, koska he olivat kuulleet Akselilta Pesosen jalasta. Ja samana iltana heille tulee lisää vieraita ja jokaisella on tuomista mukanaan. Väellä riittää ilos ja lystiä, kunnes on vieraiden on aika mennä kotiin. Mutta Viiru ja Pesonen ovat erittäin tyytyväisiä siitä, että heillä on kilttejä naapureita. Ja niin joulu saa ihanan päätöksen kaikesta huolimatta.

Rakastan tätä joulutarinaa, koska se on täynnä eri tunnelmaa, aluksi kiireinen ja huolestuttava, ja lopulta jouluinen ja huojentava. Viirun ja Pesosen tohinat on kivaa seurattavaa ja heidän keinonsa selvittää ongelmansa on tosi kekselijästä. Tämä kirja herättää myös nostalgiaa ja sitä on aina hauska lukea joulun alla juuri siksi.
Jos olette itsekin lukeneet tämän kirjan, niin kertokaa omat mielipiteenne ja nähdään taas huomenna uuden luukun parinna. Huomiseen ja hyvää Lucianpäivän jatkoa.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 12

 Terve vaan ja tervetuloa Pandan Joulukalenterin pariin jälleen. On enää 12 yötä joulu-aattoon, ai että aika kuluu äkkiä.
Tänään voisin luetella muutaman lempparin suomalaisen joululaulun, joita tykkään kuunnella aina joulun alla. En ikävä kyllä viitsi laittaa youtubesta videoita niistä, eteen saa tekijänoikeuksia niskaani, mutta tuskimpa se haittaa.

Tonttujen jouluyö
"Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu. Yöitten varjoon talon touhu hukkuu, touhu hukkuu. Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap, tip, tip, tap."
Lapsuudestani oma suosikkini ja nytkin. Laulu kertoo tontuista, jotka hiipivät sillan alta nukkuvaan taloon, johon on katettu joulupöytä. Tämä kuvastaa hyvin aikaa, jolloin uskottiin tonttujen olevan talon haltijoita ja että niitä varten jätettiin ennen vanhaan jouluruuat yöksi pöytään, että haltija ja talonväki saattoi yölläkin napsia jouluruokaa suuhunsa. Tässä on niin rento tunnelma ja luo omalla tavalla nostalgiaa.

Jouluyö, juhlayö
"Jouluyö, juhlayö. Päättynyt kaik' on työ. Kaks vain valveil' on puolisoa. Lapsen herttaisen nukkuessa. Seimi kätkyessään, seimmi kätkyessään."
Hengelliset joululaulut ovat nykyään rajoitettuja mm. kouluissa. Mutta niistä ihanin on ehdottomasti tämä laulu. Tämäkin luo nostalgiaa ja samalla antaa juhlallisen ja rennon olon.

Tonttupolkka
"Soita sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan. Soita sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan. Älä sinä turhia kainostele, joulu on kerran vuodessa vaan. Älä sinä turhia kainostele, joulu on harvoin vaan."
Moni varmaan tunnistaa tämän laulun Hilarius-Hiiren "Hiiripolkka" laulusta. Itse tykkään enemmän oikeasta versiosta, koska se sopii lapsille ja aikuisille ja luo hilpeää juhlatunnelmaa ja sopisi hyvin pikkujouluihin tanssimusaksi.

Petteri Punakuono
"Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan. Ja Punahilkan ja sudenkin harmaan. Mutta poro tää, sulta usein unhohon jää."
Lapsuuteni yksi suosikkeja, koska Petteri Punakuono on yksi parhaimpia jouluhahmoja ikinä. Laulu kertoo porosta jota kiusattiin hänen hohtavan punaisen nenänsä takia, kunnes Joulupukki keksii käyttää Petteriä porojensa johtajana. Tässä osoitetaan siis, että erillaisuudesta on hyötyä, jos sitä osaa etsiä kunnolla. Lyhyt ja ytimekäs ja hilpeä laulu, jota ei voi kun rakastaa.

Sika
"Joulun viettomme alkaa jo toukokuussa, porsaalla silloin on herkut suussa. Se lihoo, se kasvaa, se vahvistuu, ja sitten kun koittaa marraskuu. Niin lapset laulaa, Jouluntähti on ehdoton! Sika, se kuulan kalloon saa. Sika, sen setä teurastaa. Sika, ja setä verta juo. Sika, se joulumielen tuo."
Tähän loppuun oli pakko laittaa suosikki ns. aikuisten joululaulu. Se siis kertoo suoraan sanoen siitä, kun sika teurastetaan joulupöytään ja syödään aattona. Joidenkin mielestä rajua, mutta itse tykkään. Olin joulukinkun suuri ystävä ja siksi rakastan tätä laulua. Juice Leskinen osasi kyllä keksiä tähän hyviä sanoja ja laittaa lapsen näkökulman tähän lauluun.

Siinä oli muutama mikä tuli nyt mieleen. Kiitos lukemisesta ja kertokaa vaan omat suosikkinne. Huomiseen taas seuraavan luukun parissa.^^

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 11

 Hei vaan jälleen ja tervetuloa joulukalenterini pariin. Tänään voisin kertoa teille millaisia jouluruokia perheessäni on jouluna syötävänä. Eli pieni nälkävaroitus tähän kohtaan.

Ekana ehdottomasti meidän joulupöytään kuuluu kinkku, koska ilman sitä joulu ei ole joulua. Meidän tavoiksi ei tosin kuulu kinkun kuorruttaminen ja ostamme kinkun potkalla, koska luuydin antaa ihanaa makua lihaan. Joskus me kokeiltiin kalkkunaa kerran, mutta kukaan ei pitänyt siitä, joten kinkku on aina oltava mukana.
Yksi perinteisiä jouluruokiamme on uunissa paistettu lohi. Meillä kun ei oikein tykätä graavilohesta, lasimestarin sillistä eikä lipeästä kalasta, mutta uunilohi on mitä mainiointa.
Lihapullatkin kuuluu meidän perinteisiin ja ne on tehty alusta alkaen itse.
Maksalaatikko on myös herkkuani, tosin en itse pidä kotitekoisesta maksalaatikosta vaan Saarioisen, koska kotitekoisessa on liikaa maksan makua. Ja mummoni tähden meillä on toki porkkanalaatikkoa.
Perunamuussi on erityisen hyvää joulupöydässä ja sopii kaiken edellä mainitun kyytipojaksi.
Meillä ei ole joulu-aterialla salaatteja, koska kukaan ei oikein pidä sienisalaatista tai rosollista, anteeksi niille jotka rakastaa niitä.
Jälkiruuaksi meillä on ehdottomasti itse tehtyä mansikkakiisseliä ja kermavaahtoa. Sellaista jälkkäriä jouluna ei voita mikään.
Hauska fakta muuten, että muutamia vuosia, kun olin lapsi, niin meillä oli jouluna lasagnea, koska mulla oli ennakkoluuloja joulukinkkua kohtaan ja en halunnut syödä sitä. Mutta nykyään mä rakastan joulukinkkua suuresti ja syön sitä mielelläni jouluna.
Tästä listasta ei tullut kovin pitkää, mutta tässä oli ytimekkäästi kerrottuna kaikki mitä meidän perheessä syödään jouluna suklaan, piparien ja torttujen lisäksi.
Kertokaa ihmeessä omat suosikkinne, sillä minä luen mielelläni kommenttejanne. Ja huomenna palaillaan toisella aiheella, eli huomiseen ja hauskaa loppupäivää.

Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 10

 Hyvää päivää ja tervetuloa taas Pandan Joulukalenterin pariin.
Jouluun on enää 14 yötä ja monet ihmiset yrittävät olla kilttejä joulun alla. Mutta jotkut ei aina tiedä kuinka olla kiltti ja mikä merkitys sillä on. Tänään voisin kertoa teille neljä vinkkiä siitä kuinka olla kilttinä muille ja miten saada hyvä joulumieli.

Ensimmäinen vinkki: Auttele muita tarvittaessa. On tärkeää olla avuksi mm. omalle perheelleen, kavereille ja vähä-osaisille ihmisille. Avun ei tarvitse olla kovin suuri, kunhan sen tekee huolella ja siitä on toiselle paljon apua. Älä toki ylitä omaa pystymisen rajojasi liikaa ja anna toiselle vain se mihin itse pystyt vaikuttamaan. Voit esimerkiksi auttaa kotona siivoamisessa ja järjestelyissä, auttaa kaveriasi pikku jutuissa tai jos on varaa, voit osallistua hyväntekeväisyyteen antamalla lahjoja köyhille lapsille tai ruokaa vähä-osaisille perheille. Auttamisen avulla saat hyvän olon ja joku päivä hyvät teot korvataantuvat sinun eduksesi.

Toinen vinkki: Älä kiusaa muita, halveksi ketään tai muutenkaan pilaa toisen päivää. Kilttinä olemisen tärkeä periaate on hyväksyä eri ihmiset ja niiden erillaisuus. Kiusaaminen on todella väärin ja siitä seuraa molemmille vain haittaa. Toki kavereitten välinen kiusoittelu on okei, mutta kiusaamalla kiusaaminen ei. Minulle hyvä vinkki on sellainen sääntö, että "Kohtele muita kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua." Se on vanha, mutta pätevä sääntö ja se saan avulla saa hyvän ajattelukyvyn.

Kolmas vinkki: Ole tottelevainen, rehellinen ja kuuliainen. Lapsille varsinkin tärkeä tapa olla kiltti on totella vanhempiaan. On hyvä esimerkiksi pestä hampaat, tehdä läksyt ja lopettaa pelaaminen, kun vanhemmat sitä pyytävät. Ja jos olet tehnyt jotain väärin, kannattaa olla rehellinen ja kertoa totuus. Vaikka joutuisikin pulaan, niin rehellisenä olo estää joutumasta pahemmin pulaan ja sen jälkeen et kanna huonoa omatuntoa siitä mitä teit.

Neljäs vinkki: Ole kohtelias, ole hyvä kaveri ja kunnioita vanhempaa väkeä. Kohteliaisuus on tärkeetä, kun olet ruokapöydässä ja vierailulla. Jos käyttäydyt kohteliaasti, et käytä liikaa ärräpäitä ja muistat sanoa kiitos, ole hyvä ja anteeksi, niin sinusta saadaan hyvä kuva ja pidetään hyvänä tyyppinä. Kavereille kannaattaa myös olla kunnollinen, sillä jos kohtelet jota kuta huonosti, silloin sinun ja kaverisi välit saattavat kareilla ja se ei ole kivaa. Ja vanhat ihmiset erityisesti arvostavat nuorten seuraa ja apua. Ja vanhuksia on hyvä kunnioittaa, koska heidän ansiosta olemme nyt tässä maailmassa ja hekin ovat olleet joskus nuoria ja heillä riittää jännää kerrottavaa.

Siinä oli minun vinkkini. Toivottavasti näistä oli apua ja eipä muuta kuin, että huomiseen ja hyvää jatkoa.