Animaatio-elokuva arvostelu: Muumipeikko ja Pyrstötähti 1992

 HUOM! Arvostelun alussa juoni on kerrottuna lyhyesti kurvisoituna. Eli jos et halua spoilereita, mene suoraan "normaaliin" tekstiin.

Muumiperhe on juuri muuttanut Muumilaaksoon ja muumitalokin on jo viimeistelyä vaille valmis. Muumipappa rakentaa joen yli siltaa ja Muumipeikko menee ystäviensä Nipsun ja Pikku Myyn kanssa rannelle, jossa Nipsu löytää luolan ja Muumipeikko kiiltävän helmen. Illalla heidän kotiinsa saapuu filosofiksi esittäytynyt Piisamirotta, joka oli menettänyt kotinsa juuri rakennetun sillan takia. Muumiperhe ja koko laakso saa seuraavana päivänä kuulla tulevasta katastrofista, kun taivaalta putoaa avaruudesta laskeutunutta nokea.
Muumipeikko ja hänen ystävänsä saavat kuulla myös Yksinäisillä vuorilla sijaitsevasta tähtitornista, jonne kumppanukset lähtevät heti matkaan ottamaan selvää tulevasta katastrofista. Matkalla he tapaavat teltassa asuvan vaeltelevan Nuuskamuikkusen, joka kertoo heille kuulleensa pyrstötähdestä, joka voi kuulemma syöksyä minne vaan. Nuuskamuikkunen näyttää heille tien tähtitorniin ja matkalla Nipsu löytää granaatteja täynnä olevaan rotkon, jossa asuu myös vaarallinen jättiläissisilisko, jolta Nipsu pääsee onneksi pakoon, mutta ei saa kerättyä yhtään granaattia.
Kun matkalaiset kiipeävät vuorta pitkin, he löytävät nilkkarenkaan, joka kuuluu Nuuskamuikkusen mukaan Niiskuneidille. Muumipeikko päättää ottaa renkaan mukaansa ja sen jälkeen he saapuvat vihdoin tähtitorniin, missä tähtitieteilijä kertoo heille pyrstötähden törmäävän maanpinnalle elokuun seitsemäntenä päivänä kello kahdeksan neljäkymmentäkaksi, tai ehkä neljä sekuntia myöhemmin, eli on enää kaksi päivää aikaa palata Muumilaaksoon ennen, kun pyrstötähti saapuu.
Aamulla Muumipeikko aikoo löytää Niiskuneidin, jolle hänen löytämänsä nilkkarengas kuuluu ja kuulee yllättäen avunhuudot ja rientää ystävineen paikalle missä vaarallinen Angostuura kasvi on kaapannut Niiskuneidin ja on aikeessa syödä tämän. Muumipeikko rientää pelastamaan Niiskuneitiä samalla, kun Nuuskamuikkunen ja Niiskuneidin veli Niisku härnäävät Angostuuraa. Lopuksi Nuuskamuikkunen antaa Muumipeikolle linkkuveitsen jolla Muumipeikko tekee Angostuurasta silppua. Niiskuneiti saa nilkkarenkaansa takaisin ja sisarukset liittyvät matkalaisten seuraan.
Matkalla kotiin he huomaavat, että pyrstötähden aiheuttama kuumuus on haihduttanut meren rutikuivaksi. Kun he kävelevät kuivuneen meren yli puujaloilla, he löytävät uponneen laivan, jota Niiskuneiti menee tutkimaan Muumipeikon kanssa. Mutta heidän pahaksi onnekseen siellä asuu vaarallinen jättiläismäinen mustekala! Niiskuneiti pääsee ekana pois, mutta yrittäessään auttaa Muumipeikkoa pois, Nuuskamuikkunenkin putoaa hylkyyn. Niiskuneiti keksii sattumalta, että pyrstötähden valo heijastuu hänen löytämäänsä peiliin ja sokaisee mustekalan, jolloin siitä ei ole enää harmia.
Myöhemmin he saapuvat ihan Muumilaakson rajoille ja huomaavat, että koko Muumilaakson väki on pakannut kamansa ja lähtenyt maanpakoon pyrstötähden takia. Samalla he törmäävät Talonpeikkoon, joka kertoo heille, että vain Muumimamma ja Muumipappa ovat vielä laaksossa, mistä Muumipeikko ilahtuu suuresti. Samalla pyörremyrsky alkaa lähestyä heitä ja heille tulee kiire. Samalla he törmäävät postimerkkejä keräävään Hemuliin, joka ei vielä tiedä tulevasta katastrofista ja on huolissaan vain postimerkeistään. Sitten Nuuskamuikkunen keksii, että tuulta voisi käyttää hyväksi ja koko konkkaronkka lentää tämän teltalla ilman halki ja pyörremyrskyn riepotellessa heitä Hemulin postimerkit lentävät pois ja Hemuli ja Muumipeikko putoavat samaan aikaan, mutta pelastuvat Hemulin hameen avulla.
Kotona Muumipappa odottelee lapsia huolestuneena, samalla kun Muumimamma leipoo Muumipeikon syntymäpäivä kakkua, koska Muumipeikon syntymäpäivä on juuri sinä päivänä. Kun he kuulevat Piisamirotalta porukan palaneen, he ryntäävät onnellisina paikalle ja Muumipeikko esittelee uudet ystävänsä. Samalla Hemuli saa tietää, että hänen postimerkkinsä ovat tallella.
Päivällisen jälkeen porukka alkaa pakata tärkeitä tavaroita mukaansa muutossa Nipsun löytämään luolaan, mutta Piisamirotta pitää koko homma turhana ja eikä aio lähteä mukaan.
Matkalla luolaan Nipsu löytää yksinäisen kissanpennun ja tarjoaa sille kakkupalaa pyytäen sitä mukaan luolaan, samalla kadonneen kuin tuhka tuuleen.
Kun muuttoväki purkaa tavaroita luolaan ja ihmettelevät missä Nipsu on, paikalle saapuukin Piisamirotta, joka vahingossa istuu Muumipeikon syntymäpäiväkakun päälle. Aluksi kaikki ovat tolaltaan, mutta nähtyään kakun tekstin Piisamirotan takamuksella, heitä alkaa naurattaa ja Piisamirotta on hämillään.
Silloin tulee kova kajahdus! Pyrstötähti on läpäissyt ilmakehän ja on lähellä törmätä maahan! Sitten Muumipeikko muistaa, että Nipsu on kadoksissa ja lähtee Nuuskamuikkusen kanssa etsimään tätä. He löytävätkin Nipsun, joka on tosin kauhista halvaantunut ja he joutuvat kantamaan tämän luolaan.
Pyrstötähti samalla aiheuttaa tuhoa vetäen puita ja kiviä puoleensa. Sitten se yhtäkkiä nouseekin takaisin avaruuteen jolloin kaikki onkin yllättäen ohi ja luolassa oleva helpottunut joukko päättää mennä yöunille.
Aamulla Muumipeikko huomaa Nuuskamuikkusen kanssa, että meri on tulossa takaisin ja kaikki alkavat iloita riemusta. Muumipeikko antaa löytämänsä helmen, jota Muumimamma on säilyttänyt, Niiskuneidille ja tämä antaa Muumipeikolle rakkaudenpusun. Lopuksi kaikki tanssivat iloisena meren rannalla ja elokuva päättyy onnellisesti.

Vaikka muumeista on puhuttu netissä ties kuinka monta kertaa, oli minunkin pakko tehdä tästä arvostelu.
Eli, Muumipeikko ja Pyrstötähti on vuonna 1992 julkaistu japanilais-suomalais-hollantilainen animaatio elokuva, joka perustuu Tove Janssonin saman nimiseen kirjaan. Muutamia eroja lukuun ottamatta sekä kirja, että elokuva ovat melko samankaltaisia, vaikka elokuvassa on jätetty pois muutama kohtaus mitä kirjassa oli. Niistä en aio puhua tällä hetkellä, muuten arvostelusta tulee liiankin pitkä.
Elokuva julkaistiin 8. elokuuta 1992 Japanissa ja 2. huhtikuuta 1993 Suomessa. Lisäksi tätä elokuvaa on dubattu muillekin kielille ja Japanin ja Suomen versioissa on jännä ero, mistä puhun lisää kohta.
Muistan nähneeni tän elokuvan ekaa kertaa pienenä, kun mummoni vuokrasi sen leffavuokraamosta (kun niitä vielä oli Hämeenlinnassa) ja sitten hän tallensi sen tyhjälle VHS:lle ja sieltä me sitten katottiin se veljien kanssa ties kuinka monta kertaa. Jos totta puhutaan, niin joskus ihan kaipaan VHS aikakautta.

Päähahmoina toimivat Muumilaakson Tarinoista tuttu Muumipeikko ja hänen ystävänsä Nipsu ja Pikku Myy sekä myöhemmin mukaan tulleet Nuuskamuikkunen, Niiskuneiti, Niisku ja Hemuli.
Hahmot ovat omalla tavallaan erikoisia. Muumipeikko on perus päähahmo, joka rakastaa seikkailuja ja lähtee vapaaehtoisesti matkalle. Pikku Myy on ilkikurinen, mutta rohkea pieni tyttö, joka lähtee myös rohkeasti mukaan matkalle. Nipsu taas on arempi kuin Muumipeikko ja Pikku Myy ja hän pitää eniten syömisestä ja nukkumisesta ja kyllästyy seikkailemiseen hyvin helposti, mutta kuultuaan esim. granaateista, hän ei ole enää väsynyt.
Nuuskamuikkunen on viisas ja kokenut kulkuri, joka lähtee opastamaan kolmikkoa. Nuuskamuikkunen ei välitä maallisesta omaisuudesta ja tyytyy pitämään asiat muistoina päässään.
Niiskuneiti on perus neitopulassa, jonka Muumipeikko pelastaa ja loppu elokuvan ajan seurataan heidän välistä romantiikkaa, mikä ei onneksi tunnu turhalta.
Niisku ja Hemuli eivät oikein pääse loistamaan elokuvassa, mutta kumpikaan heistä ei tunnu turhalta.
Muumipappa ja Muumimamma ovat perus vanhemmat, jotka jäävät kotiin lasten mentyä seikkailemaan, mutta osoittavat kuitenkin huolehtivaisuutta ja rakkautta Muumipeikkoa ja muita lapsia kohtaan.
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisenä, onkin mainittavissa Piisamirotta, joka on minun mielestä mielenkiintoisempia hahmoja. Piisamirotta on tunnettu filosofi ja viettää kaiken aikansa mietiskellen ja aavistellen. Hän ei turhia stressaile ja pitää hosumista ihan turhana. Piisamirotta ei myöskään naura eikä edes hymyile ollenkaan, mutta hän ei kuitenkaan ole ärsyttävän vakava hahmo. Hän tosin tuntuu melko hukkaan heitetyltä hahmolta ja on sääli, että hän ei ole ikinä ollut mukana Muumilaakson Tarinoita sarjassa.
Elokuvassa ei ole niinkään pahiksia, lukuun ottamatta Angostuuraa ja ehkä jättiläissisiliskoa ja mustekalaa. Ne ei tosin ole mitään turhuuksia ja ne ei pilaa elokuvan teemaa.

Musiikista on paljon mainittavaa tässä elokuvassa. Jotkut muumifanit saattaa tietää jo, että japanilaisessa versiossa taustamusiikkina toimivat Sumio Shiratorin säveltämät alkuperäiset muumimusiikit ja alku- ja loppulaulut ovat aivan erilaiset.
Suomiversiossa puolestaan Pierre Kartnerin säveltämät musiikit ja laulut, mitkä sopii mun mielestä ehdottomasti paremmin elokuvan teemaan.
Alkulauluna toimii "Muumien kaunis maa", mikä luo omanlaista tunnelmaa alkutunnarissa eikä ole samalla liian pirteä tai liian masentava. Sama juttu pätee keskilauluun "Rohkeus voittaa" mitä rakastin eniten pienenä. Loppulaulu "Jo taivas sineen pukeutuu" on kyllä yksi liikuttavimpia loppulauluja ikinä ja se luo samalla nostalgista tunnelmaa.

Animaatiosta on pakko antaa vaan kehuja. Elokuva on uskomattoman kauniisti piirretty ja taustoihin ja tehosteisiin on panostettu oikein hyvin. Se oli vielä sitä aikaa, kun 2D-animaatioita tehtiin kunnolla ja niihin panostettiin paljon. lisäksi se näytti vielä hyvälle ennen tietokonetehosteita.

Jos ette ole vielä nähneet Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuvaa, niin suosittelen lämpimästi katsomaan tämän. Ja en meinaa mitään puolalaista nukkeanimaatio versiota.
Olen kuullut, että Muumipeikko ja Pyrstötähdestä piti tulla 2020-luvulla remasteroitu uudelleen dubattu versio, mutta poikkeuksellisista syistä se jätettiin ainakin Hämeenlinnassa näyttämättä. Jos se joskus tulee MTV:lle katsottavaksi tai julakistaan DVD:lle, voisin ainakin vilkaista sitä, vaikka odotukset ei ole kovin suuret.

Kokonaisuudessaan Muumipeikko ja Pyrstötähti on yksi parhaimpia ja ikimuistoisempia animaatioleffoja aikoihin. Annan sille arvosanaksi 10/10 tähteä.

Eipä siinä muuta kuin, että kiitos lukemisesta ja nähdään taas seuraavalla kerralla.

Top 10 Animaatiosarjaa

Nyt on Juhannus ovella ja silloin alkaa juhannustaikominen, saunominen ja herkuttelu.

Kuten tiedätte, minä rakastan animaatioleffoja ja sarjoja. Yleensä jos haluun katella jonkun elokuvan mm. Netflixissä, niin se on lähes aina animaatio, oli se lasten, nuorten tai aikuisten ohjelma, niin se on silti animaatio.
Nyt näin tulevan Juhannuksen kunniaksi päätin tehdä Top 10 listauksen omista suosikki animaatiosarjoistani, joita tuli mm. lapsena katottua ja joita tulee vieläkin vilkaistua vähät väliä.

HUOM! Tämä postaus tulee sisältämään mahdollisia spoilereita ja tämä saattaa olla myös mielipiteitä jakava, eli jos jokin suosikkisi ei ollut listassani, niin kerro kommentissa mikä on omat 10 suosikkiasi.

Joka tapauksessa, aloitetaampas tämä meidän listaus^^.

10. Dragon Ball/Z/GT/Super


Dragon Ball sarja on siitä jännittävä, että hahmot vanhenee tarinan edetessä. Goku mm. aloittaa seikkailunsa pikkupoikana ja lopulta hänestä kasvaa voimakas aikuinen ja sarjan loppuvaiheessa hänestä ehtii jopa tulla ukki.
Dragon Ball on yksi animeista, joita tulee vieläkin katottua huvikseen. Tarina on niin eeppistä menoa, hahmot ovat niin ikimuistoisia ja animaatiotyyli paranee kausi kaudelta. On hienoo katsoa kuinka hahmot ensin ovat melko taviksia ja sitten he vahvistuvat ja kehittyvät niin henkisesti, kuin fyysisesti.
"Mutta on tässä pakko olla jotain vikaa, kun tää kerran on näin matalalla?"
Pitää melkolailla paikkansa. Nyt kun tätä on alkanut katsella kriitisoivasta näkökulmasta, niin huomaa, että tässä on joitakin vikoja. Ensinäkin se, että jotkut ihmishahmot kuten mm. Krillin, Yamcha, Tien yms. tuntuvat unohtuvan sarjan edetessä ja suurin osa tarinasta kehittyy Gokun, Vegetan ja joidenkin muiden ei-ihmisten kehitykseen. Se vaan tuntuu ikävälle, että niinkin persooniltaan hyvät hahmot unohtuu liki kokonaan ja sitten palattuaan ne ei tee paljon mitään, vaan toimii ns. tykinruokana uudelle pahikselle.
Toinen huonopuoli on se, että sarja tuntuu pitkittävän tiettyjä saagoja vähän liikaa. Siis tappelu ja treeni kohtauksien lisäksi on näitä inhimillisiäkin juttuja ja sitten taisteluitakin pitkitetään ainakin tunnin mittaisiksi. Mua usein ärsyttää tällaisissa tilanteissa, että on joku hahmo, joka osaisi räjäyttää koko maapallon, mutta silti pitkittää taistelua loputtomiin.
Kuitenkin Dragon ball on yksi suosituimpia animesarjoja ja en ihmettele miksi. Jos kaipaat toiminnallista ja samalla huumoristista meininkiä, suosittelen teitä edes vilkaisemaan tätä sarjaa.

9. Ginga-sarjat


Hopeanuoli ja Weed oli joskus ylä-asteella yksi huikeimpia animeita ikinä. Lapsena tätä tuli joskus pätkittäin katottua, joten tästä mulla ei oo paljoo nostalgisia tunteita, vaikka Ginga sarjat nauttivatkin Suomessa kulttimaineesta, enkä ihmettele miksi.
Tämä sarja oli aika poikkeava näistä "nuorten" animaatioista, sillä tämä oli yksi niistä animaatioista, missä hahmoja oikeasti kuoli ja missä näytettiin verta. Tässä sai niinkun oikeasti jännittää siitä kuka hahmo kuolee.
Mun on yleensä vaikea päättää kummasta pidän enemmän, Hopeanuolesta vai Weedistä, koska kummassakin on omat hyvät että huonot puolensa, joiden luettelemiseen menisi liian kauan. (voisin ehkä joskus tehdä vertailu blogin Hopeanuolesta ja Weedistä)
Oli tämä sarja paikoitellen myös pelottavaa, mutta onneksi tästä ei ole tullut mulle traumoja, johtune siitä, etten nähnyt tätä pienenä. Ymmärrän toki niitä ketkä oikeasti pelkäsi Hopeanuolta, koska Akakabuto oli tosi uhkaava ja karmiva pahis, toisin kun Weedin Hougen.

8. TMNT 2003


Moniko teistä muistaa Turtlesit? Kukapa ei muistaisi. Teini-ikäiset mutanttininja kilpikonnat ovat loistaneet ympäri maailmaa leffoina, sarjakuvina, tv-sarjoina, leluina ja peleinä.
Jotkut 80-luvun ihmiset muistelee 1980 luvun TMNT sarjaa suurella lämmöllä, vaikkakin meikällä ei ole siitä mitään kokemusta ja itse lapsena katselin 2003 Turtles sarjaa veljein kanssa ja nykyään pidän sitä yhtenä siisteimmistä sarjoista ikinä. Aluksi tosin penskana pidin sitä liian synkkänä, mutta kai minä lopulta totuin synkkään teemaan.
Kilpikonnat ovat niin ikimuistoisia olamma tavallaan ja niistä on vaikea valita omaa suosikkia, vaikkakin itse pidän Michelangeloa omana suosikkina. Harmi vaan, että veljekset ovat aikalailla liian samannäköisiä ja eroavat ainoastaan luonteen perusteella ja huiviensa väreillä.
Siitä huolimatta TMNT on yksi siisteimmistä animaatioista ikinä ja kuten Hopeanuolta katellessa, tässäkin sai jännittää tosissaan.

7. Hamtaro


Hamtaro oli ala-asteella yksi suosikki piirrettyjäni ja mulla oli jopa Hamtaro pehmoleluja.
Hamtaro voi aluksi näyttää ällösöpölle, ihan ku se olisi tehty päiväkotilaisille, mikä tavallaan pitää paikkansa, mutta sarjaa katsoessa huomaa kuinka inhimillisiä hamsterit ovat, niin inhimillisiä, että jokainen lapsi osaa samaistua niihin.
Sarja on siitä mielenkiintoinne, että jaksoja näytetään sekä hamsterien, että ihmisten näkökulmasta, esim. kuinka hamsterien omistajat pärjäävät koulussa ja kuinka hamsterit sillä välin leikkivät kerhotalollaan ja kummassakin näkökulmassa on ihmisillisiä tilanteita, joista selvitään yleensä aina.
Lapsena kyllä harmitti, että Suomessa näytettyjä jaksoja oli vaan 26, kun taas Japanissa ja Amerikassa on vielä enemmänkin jaksoja, mikä on nykyäänkin aika hämmentävää. Onneksi meillä on Internet.^^

6. Lilo & Stitch


Jokaisella meistä varmaan on oma suosikki Disney-animaatiosarja mm. Ankronikka, Varjoankka, Hopon Poppoo, Pieni Merenneito ja Aladdin yms. Mutta yksi omia sosuikkejani on on ehdottomasti Lilo & Stitch animaatiosarja.
Lapsena rakastin Lilo & Stitch elokuvia ja sitten kun sarjaa alettiin näyttään Nelosella arkiaamuisin, niin mä olin ihan täpinöissäni.
Lilo & Stitch tässä sarjassa jahtaavat muita koekappaleita, eli Stitchin "serkkuja" jotka ovat levinneet ympäri Havajia ja samalla seurataan kuinka Lilo kumppaneineen selviää arjen asioista, kuten työelämä, kaverisuhteet ja aikuistuminen. Sarja ei kuitenkaan missään kohtaa käy tylsäksi ja lähes aina tapahtuu jotain koomista ja katsojalle tulee varmasti hauskaa. Ja koekappaleet on tosi jännittäviä ja toisistaan poikkeavia, mm. 062 osaa laittaa ruokaa, 601 osaa taistella, 619 osaa ampua tulipalloja yms.
Sarjasta on jopa tehty spin-off sarja nimellä Stitch!, kyllä, kuulitte oikein, jossa Stitch joutuu Japaniin ja tapaa Yuna nimisen tytön. Vaikka sekin on aika hyvä sarja, niin se ei siltikään alkuperäistä voita.

5. Kulipari - Sammakkoarmeija


Netflix vasta huikee maksullinen videopalvelu. Sen lisäksi, että siellä on loistavia leffoja, niin siellä on myös tosi huikeita sarjoja.
Kun ekaa kertaa katselin Kulipari sarjaa Netflixissä, mä rakastuin siihen heti paikalla. Sarja on täynnä toimintaa ja hahmokehitystä ja hahmot on niin hyvin luotu, että niistä on vaikea päättää omaa suosikkiaan.
Sarjassa seurataan sammakoiden taistelua skorppiooni armeijaa vastaan ja ainoana toivona tuntuu olevan legendaariset Kuliparit, sammakkosotilaat, jotka omaavat supervoimia. Koko sarjan juoni on niin vauhdikasta ja toiminnallista, ettei katsojalle tule varmana tylsää ja tämä ei todellakaan ole mikään turhan lepsu nuortenohjelma. Tässä hahmoja kuolee oikeasti ja tässä saa oikeasti jännittää hahmojen puolesta.
Voisin joskus katsoa tämän uudestaan joku kerta, josko rakastuisin tähän sarjaan vielä toisenkin kerran.

4. Skylanders Academy


Jo toinen Netflix sarja ja tällä kertaa ehdoton suosikkini, jota olenkin kattonut useammin kun kerran.
Mä niin rakastan Skylanders pelisarjaa ja sen hahmoja, joita on hauska kerätä silloin tällöin. Ja sen myötä tuli katsottua juurikin Skylanders animaatiosarja ja rakastuin sen myötä koko Skylanders fandomiin enemmän.
Syy miksi rakastan Skylanderia, on sen mielikuvituksellinen maailma ja ikimuistoiset hahmot. Omat suosikkini sarjasta on toki päähahmo Spyro, Stealth Elf, Mestari Eon ja tietty sarjan pahis Kaos. Hahmoilla on niin hyvin kirjoitetut luonteet ja on mielenkiintoista katsella kuinka hahmot kehittyy henkisesti. Hyvänä esimerkkinä on Spyro, joka aluksi on ylimielinen ja ylpeä itsestään, mutta sarjan edessä muuttuu koko ajan fiksummaksi, vastuulliseksi ja vähemmän itserakkaaksi. Hahmot ei myöskään koskaan lipsu ärsyttäviksi eikä sarjan teema oli yhtään liian yksitoikkoista.
Jos et ole ennen nähnyt Skylanders Academiaa, anna sille pari jaksoo aikaa ja hyvällä tuurilla huomaatkin olevasi ikuisesti Skylanders-fani. Tämä pitäisi katsoa vaikkei olisikaan tietoinen Skylandereista.
Voisin höpistä tästä sarjasta vaikka kuinka, mutta nyt on paras lopettaa, kun on vielä tilaisuus. XD

3. Alfred J Kwak


Tämä tuskin kenellekkään yllätyksenä, olenhan hehkuttanut Alfredia monen monta kertaa tällä sivustolla ja tein siitä jopa erillisen arvostelun. Jos ette oo vielä nähnyt sitä, käykää lukemaan se tästä: https://pandablogit.blogspot.com/2019/01/alfred-j-kwak-animaatiosarja-arvostelu.html
Alfred J kwak on lastenohjelmista siten poikkeava, että kuten Dragon Ballissa, tässäkin hahmot ikääntyy sarjan edetessä. Sarja alkaa melko simppelisti, esim. kertoen kuinka Alfred pärjää koulussa, millaista onliittyä meripartioon ja isompana sitten käydään vakavampia asioita, kuten valaanpyyntiin, rotuerotteluun ja politiikkaan. Lisäksi tämä sarja sisältää asioita, mitkä ei nykyään menisi millään läpi, josta maininnan arvoinen on se kun päähenkilön perhe jää auton alle toisen jakson alussa ja kuinka Alfred meinaa usein menettää henkensä. Kuitenkaan tämä sarja ei ole yhtään liian raaka ja tätä pystyy katteleen melkein missä iässä tahansa.
Hahmotkin ovat niin ikimuistoisia, vaikkain niitä on jo niin paljon, että niiden luetteluun menisi liian kauan. Omasta mielestäni maininnan arvoiset ovat itse Alfred, Mauri Myyrä, Iiris Wana, Professori Von Pallas, Alfredin edesmenneet vanhemmat Joonas ja Anna sekä tietysti sarjan pääpahis Korppi, joka on lievä viittaus Adolf Hitleriin.
Jaksot ovat niin hauskoja ja vaihtelevia, vaikkakin joissakin kohtaa halutaan pitkittää tarinaa, mutta se on pikkuvika ja sen voi aina antaa anteeksi.
Kuulin joskus, että Alfredista oltaisiin suunniteltu jatko-osa vuonna 2008 ja, että se näytettäisiin 3D:nä, mutta nyt siitä ei ole näkynyt mitään uutisia vuosiin, vaikka kuulemma sillä on hyvät mahdollisuudet saada alkunsa joku päivä.

2. Pokemon


Moni saattaa kinastella siitä kumpi on parempi, Pokemon vai Digimon. Kummatkin ovat ihan kivoja sarjoja, mutta itse olen jo pennusta asti ollut Pokemon-nörtti. Pokemon on jotenkin viihdyttävämpi niin peleinä kuin animena. Johtunee Pokemonien ns. valinnanvapaudesta ja tiimin kasaamisesta.
Tutustuin Pokemoniin joskus eskariajoilla ja siitä asti tuli katottua melkein kaikki mitä telkkarista tuli, mukaan lukien Pokemon elokuvat.
Sarjassa seurataan Ash Ketchumin seikkailuja, joissa hän keräilee salimerkkejä, kamppailee Rakettiryhmää vastaan ja tapaa uusia Pokemoneja. Kuulostaa melko simppelille ja onhan sarja paikoitellen itseään toistavaa, muttei se koskaan ole haitannut enkä muksuna edes piitannut millainen sarja oli, riitti vaan, että jotakuta vedettiin turpaan tai joku nappasi uuden Pokemonin.
Nykyäänkin Pokemon on melko suosittua, mutta 2000 luvun alussa Pokemon huuma oli jo kovaa menoa. Meilläkin ostettiin Pokemon karkkia ja pokepalloja missä oli pieni Pokemon figuuri, joilla oli kiva leikkiä.
Vaikka voisin hehkuttaa pokemonia loputtomiin, niin on pakko mainita sen huonot puolet. Eka on se, että hahmot välillä poikkeaa luonteeltaan eri kausilla, joista hyvä esimerkki on Ashin tapa taktikoida kussakin otteluissa. Joissakin hän on tosi fiksu ja joissakin hän on, no, liian hömelö.
Toinen huono puoli on se. että päähahmo ei ikäänny koskaan ja hän on ainoa hahmo joka toimii päähahmona koko sarjassa. Onneksi on toki spin-offeja, joissa on muukin hahmo pääroolissa.
Pokemon on vaan sellainen tarina-aihe, mistä ei pääse yli eikä ympäri. En ehkä voi suositella tätä ihan kaikille, mutta kun opit pitämään siitä, olet mahdollisesti ikuisesti Pokemon-fani. Tosin sarjaa on jatkunut niin paljon, että mietin vaan miten ja milloin tämä päättyy, mutta se onkin sen ajan murhe.

KUNNIAMAININNAT:

Ankronikka: Oikein viihdyttävä sarja, jota en ole tosin vuosiin katellut kunnolla.
Vili Vilperi: Lapsuuteni suosikki, mutta ei kuitenkaan yhtä hauska kuin ennen.
Timon & Pumba: Tosi huvittava ohjelma, joka ei tosin naurata yhtä paljon kun ennen joskus.
Digimon: Myös lapsuuteni suosikki, muttei kuitenkaan ihan Pokemonia voita.
Paavo Pesusieni: Mukavaa aivotnarikkaan viihdettä ja paikoitellen hauska, mutta samalla liian härski lastenohjelmaksi.
Prätkähiiret: Tosi huikea ja aikuisiällä huvittava sarja, joka tosin kyllästyttää jaksojen samankaltaisuuden takia.
Family Guy: Oikein hyvääa aivotnarikkaan viihdettä, jota tosin on nähty jo monta kertaa.
Simpsonit: Ylä-asteella lempisarjani, mutta nykyään ei niin hauska ja se tuntuu jatkuvan ikuisuuden.
Kung Fu Panda: Legend of Awesomeness: Viihdyttävä spin-offi lempi leffasarjastani, vaikkakin melko ennalta-arvattava.
Superted: Lapsuuteni suosikki, jota tosin en ole katellut kunnolla vuosiin.
My Little Pony: Ystävyyden Taikaa: Yksi suosittuja animaatioita, joka olisi muuten päässyt listalle, mutta se tosin ei viihdytä yhtä paljon kun joskus ennen, vaikkakin sitä tulee joskus kateltua.
Matka Maailman Ympäri 80 Päivässä: Oikein hyvin käsikirjoitettu ohjelma, josta mulla tosin ei ole paljon muistoja.
Tarzanin Legenda: Yksi suosikkini Disney-sarjoista, muttei kuitenkaan päässyt listalle, syynä se, että en ole sitäkään katellut vuosiin kunnolla.

1. Muumilaakson Tarinoita


Minulle aina niin rakas Muumilaakson Tarinat, tulee olemaan ikuisesti suosikki animaatiosarja ikinä! Muumeissa on jotain sellaista charmia, mitä varsinkaan Suomalaiset ei voi vastustaa. Ikimuistoiset hahmot, hyvin kirjoitetut jaksot ja rento, paikoitellen jännittävä/pelottava meininki antavat tilaisuuden seikkailla lapsuuden ihmeellisessä maailmassa.
Voisin sanoa olevani niin suuri fani, että osaan varmasti kaikki jaksot ulkoa, jopa nekin jotka jäi lapsena kattomatta.
Sarjaa katellessa tulee jotenkin kotimainen oli, johtunee siitä, että Muumien alkuperäinen luoja on suomalais-ruotsalainen Tove Jansson, rest in peace, ja hänen kirjojaan tulee joskus vertailun vuoksi luettua, huomatakseen kuinka animaatio poikkeaa niistä. Kannattaa muuten lukea niitä ja luulisi niitä löytyvän lähes jokaisesta Suomen kirjastoista.
Jos joku kysyy minulta, kummasta dubbauksesta pidän eniten, niin ehdottomasti vanha dubbi, jonka kanssa tuli kasvettua koko ikänsä. Uusi dubbi on aika kankea ja hutaisten tehty, mutta sitäkin tulee pätkittäin katottua, vaikkei koskaan voita vanhaa.
Minusta vaan tuntuu, että muumit on joitakin yliolentoja, jotka pelastavat kenen tahansa lapsuuden ja jotka osaavat herättään vanhoillekkin ihmisille nostalgiaa ja tilaisuuden palata lapsuuteen.
Tästäkin voisin höpistä loputtomiin, mutta sitten tästä listasta tulisi liian pitkä. Mutta lopuksi haluaisin sanoa, että jos tykkäätte Muumeista, niin katsokaa myös Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuva, mikäli ette ole vielä nähneet sitä.

Huh, siinä olikin se lista. Toivon totisesti, että tätä oli hauska lukea ja jos haluatte, niin kertokaa omat suosikkinne listaltani ja myös omat suosikkinne, joita ei löytynyt listaltani.
Ei muuta kun erittäin hyvät Juhannukset kaikille ja kattellaan jos joskus nähdään seuraavassa postauksessa.
Nauttikaa elämästä, syökää hyvin ja olkaa tyytyväisiä elämäänne^^.

Top 5 pelottavinta/ahditavinta kohtausta Muumeissa

Moni meistä on varmaan katsonut Muumilaakson Tarinoita lapsena, tai edes kuullut muumeista. Ja jos et ole edes kuullut niistä, niin sä oot varmaan tynnyrissäkasvanut.

Joka tapauksessa, vaikka sarja on tosi kaunis ja siihen ei kyllästy aikuisenakaan, niin moni meistä on varmaan pelännyt jotain muumeissa. Minäkin olen pelännyt muutamia kohtauksia/hahmoja pienenä, ja päätin sitten listata viisi pelottavinta/ahdistavinta kohtausta Muumilaakson tarinoista.


5. Majakkasaari jaksot

Majakkasaari jaksot oli ehkä joidenkin lasten mielestä pelottavimpia jaksoja ikinä, ja enkä ihmettele miksi. jaksot on täynnä uhkaavaa/pelottavaa teemaa, kuten mm. aavelaiva, ja aaveen jalat Muumipeikon vatsassa. Ja lisäksi paikoittain jaksossa esiintyy pelottavaa musiikkia, ja se juuri lisää karmivuutta näissä jakoissa.

4. Muumipeikon muuttuminen kummituseläimeksi

Tämä kohtaus ei päässyt listalleni pelkästään pelttavuuden takia, vaan siksi koska tekee pahaa katsella kun Muumipeikko yrittää muuttuneena selittää kaikille, että hän on hän, mutta kukaan, edes oma äiti ei aluksi tunnista häntä. Mutta onneksi tässä kohtauksessa äidinrakkaus voitti kaiken.

                                         


3. Muumipeikon uni Nuuskamuikkusesta

Muumipeikko on vilustunut, eikä Nuuskamuikkunen ole palannut vielä. Muumipeikko alkaa nähdä unta Nuuskamuikkusesta, jossa tämän kimppuun hyökkää ilkeän näköinen Kappa-otus. Hyi saakeli. Muistan kuinka jännitin tätä kohtausta pienenä, koska se Kappa oli tosi pelottava, jopa pelottavampi kuin Mamelukkikala. Ja oikeastikkin kappa on todella creepy ja uhkaava hirviö, joita onneksi ei ole olemassakaan.

2. Mörön ensiesiintyminen

Muistan kuinka pelkäsin tätä kohtausta niin kauheesti, etten uskaltanut katsoa kyseistä jaksoa vuosiin. Kauhea ajatuskin siitä, että kun yöllä menet ulos ovesta, ja yllättäen vieressäsi onkin kylmä, tumma ja pelottava olento, joka vaan tuijottaa eteensä. Hyih, puistattaa oikein.
Mörkö olikin kaikista pelottavimpia hahmoja pienenä, mutta vanhemmiten aloin säälimään Mörköä, koska se ei ole oikeasti ilkeä, vaan kylmyytensä ja pelottavan ulkonäkönsä vuoksi väärinymmärretty, ja Mörkö on nykyään yksi suosikki hahmojani, ja mulla on jopa Mörkö aiheinen muumimuki.

                                         


Kunniamaininnat: 

Jäärouva, Muurahaisleijona aikoo syödä Niiskuneidin, Muumipeikon uni Vedenneidosta, Demoni, Taikuri pelastaa Pikku Myyn, Pikku Myyn paha uni


1. Muumipappa karkaa löytölastenkodista

Nuori Muumipappa oli karannut lastenkodista, ja juossut synkkään, pimeään metsään, ja yht'äkkiä puun oksat kurkottavat häntä kohti, ja maasta nousee isoja, pelottavia, Mörön näköisiä otuksia, jotka piirittävät Muumipappa-paran. Hui kauheeta! X(
Ainakin tällä kohtauksella oli opetus siitä, miksi lasten ei pitäisi mennä yksin metsään, etenkään yöllä. Silti tämä kohtaus on ehdottomasti pelottavimpia muumikohtauksia ikinä, mutta on onni ettei tämä kohtaus kestänyt kauan.

Top 10 animoituja isiä

Näin isänpäivän kunniaksi päätin kirjoittaa blogin, jossa on minun top 10 listani animmatioelokuvien/sarjojen isistä. Tähän listaan pääsi myös pari adoptio-isää. Nauttikaa listastani, ja jos on mahdollista, niin kertokaa toki omat suosikkinne kommenteissa.

Varoitus: Tämä postaus saattaa sisältää spoilereita, ja olla samalla mielipiteitä jakava


10. Son Goku - Dragon Ball

 

Vaikka Goku ei ole kovin fiksummasta päästä, niin silti hän on isänä melko huolehtiva, ja hän välittää perheestään todella paljon, ja suojelee sitä vaikka hengellään. Ja hänen avulla hänen pojastaan Gohanista tuli väliaikaisesti vahvemmaksi kuin hän. Nykyään Goku on isoisä, ja hän on siitä tosi mielissään.

9. Homer Simpson - Simpsonit



Joillekkin saattoi tulla yllätyksenä että Homer olisi listassani, etenkin kun hän on laiska, juo kaljaa ja ei muutenkaan ole täysin esimerkillinen isä. Mutta silti hän välittää perheestään, ja halutessaan hän voisi olla todella fiksu. Välillä hän yrittää tukea lapsiaan kun näillä on vaikeuksia, vaikka hänen keinonsa ei vättämättä toimikkaan. Lisäksi hähellä on todella vahva side vaimonsa Margen kanssa, joka ei tunnu koskaan sammuvan.

8. Geppetto - Pinokkio




Geppetto on isänä todella huvittava ja hän osaa pitää hauskaa poikansa Pinokkion kanssa. Ja kun Pinokkio ei palaa kotiin, niin Geppetto seilaa vaikka läpi meren löytääkseen poikansa, vaikka joutisi valaan vatsaan. Tykkään siitä kuinka hän rakastaan poikaansa, eikä häntä haittaa vaikka hän olisikin vain puuta.

7. Muumipappa - Muumit



Muumipappa on todella seikkailunhaluinen, ja hän johdattaa usein perheensä vaikka mihin seikkailuihin. Hän on valmis suojelemaan perhettään jopa tussarin kanssa, oli kyseessä Mörkö, Eläintarhanmiehet tai vaikka talon seudulla hiippailleva jättiläishirviö. Vaikka Muumipappa on melko lepsu, lapsellinen ja välinpitämätön, hän osaa silti olla huolissaan lapsien puolesta, ja koko perhe kunnioittaa häntä.

6. Tatsuo Kusakabe - Naapurini Totoro



Tatsuo on yksi parhaimpia animeleffojen isähahmoja mitä tiedän. Vaikka hän tekee aikalailla työtä yliopistohommissaan, hän osallistuu kuitenkin tyttöjensä kanssa kotiaskareisiin, ja auttaa kotona sillä aikaa kun hänen vaimonsa on sairaalassa. Hän on todella hauska, ja Mei ja Satsuki tuntuvat arvostavan häntä isänä.

5. Herra Ping - Kung Fu Panda



Vaikka Herra Ping ja Po ovat erillaisia, niin roduiltaan, kuin persooniltaan, he silti rakastavat toisiaan kovasti, jopa silloinkin kun heidän välit joutuu koetukselle. Ping osaa kannustaa poikaansa vaikeissa paikoissa, etenkin jos tämän haaveet meinaa mennä sivusuuhun. Hän jopa lähtee tämän matkaan, kun Po tapaa oikean isänsä, ja on senkin jälkeen osa hänen perhettään. Hänelle kaikkein rakkaimmat muistot on Pon lapsuuden ajat, eikä hän kestäisi ajatusta menettää poikaansa.

4. Hessu Hopo - Hopon Poppoo



Vaikka Hessu on todella hoopo kaveri, niin hän on kuitenkin isänä tosi rakastavainen poikaansa Maxiä kohtaan. Kun Max on harmissaan, Hessu tekee kaikkensa saamaan poikansa piristymään. Hessu tekee parhaansa että Maxillä olisi hyvä elämä, ja siksi hän yrittää saada Maxin mukaan hauskuuksiin, vaikka ne olisikin noloja. Ja vaikka Max kasvaisi isoksi, Hessu haluaa edelleen olla osa Maxin elämää, mikä on tosi liikuttavaa. Loppupeleissä Hessulla ja Maxillä on läheinen isä ja poika suhde, ja kumpikin välittää toisistaan, vaikka mitä sattuisi.

3. Mauri Myyrä - Alfred J Kwak



Vaikka Maurilla ei ole käsittääkseni ollut kokemusta lapsista aiemmin, niin hän silti otti isänä olon haltuunsa ihailevasti, ja osasi kasvattaa Alfredista kiltinluonteisen ankan. Ja Mauri ei edes häpeä sitä että hänen adoptiolapsensa on ankanpoika, vaikka kuinka siitä huomauteltaisiin. Ja jopa aikuisena Alfredin ja Maurin välit pysyy hyvinä, ja myöhemmin Maurista tuli Alfredin kanssa tasavertaiset kumppanit, ja he seikkailevat yhdessä. Kumpikin luottaa toisiinsa täysin, eikä heillä ole koskaan ollut mitään riitaa.

2. Isä Panda - Panda Panda



Isä Panda on todella hauska ja samalla huolehtiva isähahmo. Hän ilmoittautuu vapaaehtoisesti Mimiko tytön "isäksi", koska hänestä jokaisella lapsella on oltava isä tai äiti. Ja koska hänellä on ennestään poika, Pikkanen, on hänellä melkoisesti kokemusta isänä olemisesta. Hän leikkii mielellään lapsien kanssa, ja nauttii kovasti isänä olemisesta, ja etenkin lapset arvostavat häntä, ja pitävät häntä turvallisena ja hellänä isänä. Ja vaikka hän kävisikin töissä, hänellä on senkin jälkeen aikaa touhuta Mimikon ja Pikkasen kanssa, ja on aina valmis auttamaan heitä ja heidän ystäviään.

1. Mufasa - Leijonakuningas



Kuten osa teistä kai arvasi, paras animaatio isä on minunkin mielestä ehdottomasti Mufasa. Mufasa on viisas kuningas, ja hän opettaa pojalleen Simballe kaikenlaista liittyen kuninkuuteen ja Elämän Tielle. Hän rakastaa poikaansa, ja haluaa tälle parasta, ja hän ei ole koskaan pitkävihainen, vaikka Simba olisikin pettänyt hänet, ja loppupeleissä hän osallistuu leikkeihin ja pelleilyihin. Ja kaiken lisäksi hän uhrautuu pelastamaan poikansa villiintyneen gnulauman seasta, vaikka se veisi hänen oman henkensä! Arvostan Mufasaa suunnattomasti, ja toivon hänelle pelkkää hyvää. Lepää Rauhassa.

Hyvää Isänpäivää kaikille!