Pandan Joulukalenteri 2025 luukku 16

 Heippa jälleen teille joulukalenterin lukijoille.
Tänään voisin kertoa lyhyesti siitä, että millaisia tunteita joulun odotus aiheutti joskus nuorempana. Uskoisin, että moni teistä osaa varmasti samaistua niihin.

Kuten kerroin aikaisemmin, joulun aika oli täynnä jännitystä, toivoa ja odottelua. Etenkin, kun odotteli kovasti lahjoja ja joulupiirrettyjä.
Mutta jouluun liittyi myös ristiriitaisia ja hiukan ärsyttäviä tunteita. Kun äiskä oli ostanut lahjoja, niin niiden takia oli rajoitettu se, että missä sai milloinkin käydä. Vaatekomeroon ei ollut silloin menemistä ja eteiseenkään ei aina saanut tulla vastaan. Kun äiskä tuli kaupasta, niin heti tuli äkkinäinen huudahdus: "Ei saa tulla nyt!" ja se oli lähes joka kerta ärsyttävää, vaikka arvasinkin yleensä, että mistä oli kyse. Mutta se tyyli miten se sanottiin, tuntui melko tylylle ja minä olen myös aina inhonnut äkkinäisiä asioita joista ei ole varoitettu ennakkoon.
Sitten toinen ärsyttävä tunne joulun alla oli turha stressaaminen siivousten ja touhuamisen keskellä. Kun aikuisen siivoili kotosalla, niin tuntui, että olin veljieni kanssa vain tiellä ja että aikuisilla ei rittänyt aikaa pitää hauskaa. Apua toki pyydettiin, mutta vain silloin, kun oli aiheena tylsiä hommia tehtävänä. Ja tuntui myös, että valmisteluiden aikana aikuiset olivat jopa epätavallisen kiukkuisia ja tuntui ettei tehnyt joskus mitään oikein. Mutta onneksi kolikolla on myös kääntöpuoli. Eli stressaavien valmisteluiden lisäksi oli myös valmisteluita, jotka tekivät iloisiksi. Kuten leipominen, paketointi ja kuusen koristelu. Silloin touhuttiin yhdessä ja annettiin lapsillekin aihetta olla hyödyksi.
Eli jos tänä vuonna lapsista tuntuu, että juuri kukaan ei jaksa välittää teistä valmisteluiden ohella, niin sanokaa heille, että odotus kyllä palkitaan lopulta ja, että aikuiset varmasti ajattelee heitäkin koko ajan valmisteluiden ohella. Ja aikuisille neuvon, että älkää antako lasten tuntea olevansa tiellä vaan antakaa heille hyvää tekemistä, jonka avulla heidän aika kuluu siivillään. Ja jos mahdollista, niin pyytäkää heitä mukaan valmisteluihin ja keksikää yhdessä, että mikä homma sopisi heillekin.
Lopuksi voin myös neuvoa, että älkää turhaan olko stressaantuneita, koska kaikki hoituu kyllä aikanaan ja yhteistyöllä kaikki kyllä sujuu. Eikä se myöskään ole kivaa olla kiukkuinen jouluna ja siitä tulee muille vaan paha mieli. Neitistä löytyy monta vinkkiä miten välttää joulustressi ja niistä voi olla hyötyä.
Kiitos, kun luitte tämän päivän postaukseni ja nähdään taas huomenna.

Pandan Joulukalenteri 2024 luukku 16

 

Kuten monilla sankareilla, myös Lightilla on oma ihailija, Eva the Serval.
Eva the Serval on nuori servaali tyttö jolla on suuri ihastus Lightia kohtaan. Mutta kuten Sonicin ja Amyn välinen suhde, myös Lightin ja Evan suhde oli aluksi yksipuolinen, koska Light halusi olla vapaa seikkailija eikä vielä ymmärtänyt romanssin päälle.
Hän kyllä piti Evasta hyvänä ystävänä ja vaikkei se riittänyt servaali tytölle, Eva yritti elää sen kanssa. Lopulta kuitenkin Light päätti pyytää Evaa ulos ja katsoa voisiko heidän juttu toimia. Tällä hetkellä heillä on maltillinen suhteen alku. Joskus he halaavat tai Eva pussaa Lightia poskelle, kun kummallekin sopii.
Kuulostaa kliseiseltä, mutta hei, mä pidän siitä.^^

Pandan Joulukalenteri 2023 luukku 16

 Kiusattu albiino poro

Rubert oli viime aikoina ollut vanhempiensa Petterin ja Juulian jaloissa, varsinkin, kun joulu oli jo ovella ja kotona piti siivota ja tehdä valmisteluita.
"Mitä jos menisit kauppaan ja ostaisit pari asiaa mitä tarvitsen." Juulia ehdotti pojalleen "Raitis ilma tekisi sinulle varmasti hyvää." Juulian ajatus oli saada Rubertille tekemistä ainakin joksikin aikaa. Rubertista oli ihan kiva käydä Joulukylän myymälässä ja hänestä oli muutenkin parempi pysyä poissa jaloista.
Matka kaupalle ei ollut kovin pitkä, joten Rubert päätti poiketa katsomaan olivatko muut poronvasat leikkimässä aukealla.
"Huhuu, onko täällä ketään?" Rubert huhuili muita, mutta ketään ei näkynyt. "Ehkä heilläkään ei ole aikaa leikkiä." huokaisi huokaisi hiukan pettyneenä.
Yht'äkkiä hän kuuli ääntä läheltä. Kuulosti siltä kuin joku olisi itkenyt. Rubert meni ottamaan selvää kuka se oli. Ääni tuli kuusien takaa ja kurkistettuaan niiden välistä, Rubert näki valkoisen tyttöporon, jolla oli siniset rusetit korvien takana ja kuonossa silmälasit. Tytön poskissa näki selvästi suuria kyyneleitä.
Hetken mietittyään Rubert meni lähemmäs ja kysyi varovasti: "Hei. Mikä sinulla on hätänä? Oletko satuttanut itsesi?" Tyttöporo säikähti hieman Rubertin tuloa.
"En ole satuttanut itseäni." tämä nyyhkytti "Kaikki sanovat, että olen hassun värinen ja he nauravat minulle."
"Sehän on kurjaa." Rubert sanoi järkyttyneenä "Kuinka joku voi tehdä tuollaista sinulle?"
"Ei sillä oli kai väliä. Sinäkin pidät minua hassuna vai?" tyttöporo kysyi katsoen Rubertia.
"Älä hulluja puhu. Minusta sinun värissä ei ole mitään vikaa. Olet ennemmin, ainutlaatuinen." Rubert sanoi ja hyväili tyttöä kuonollaan.
"Oletko sitä mieltä?" tyttöporo kysyi yllättyneenä.
"Tietysti. En minäkään ole kuin muut." Rubert vakuutti ja näytti samalla hohtavaa kultaista nenäänsä. Tyttöporo katsoi häntä silmät suurina.
"S-sinun nenäsi hohtaa kultaisena. O-oletko sinä Rubert? Kuuluisan Petteri Punakuonon poika?" hän kysyi aivan ihmeissään.
"Olen minä." Rubert nyökkäsi ja kysyi tytön nimeä.
"Minä olen Finna." Finna kertoi ja hymyili jo hieman tajuttuaan, ettei ollutkaan ainoa erilainen poro.
"No Finna, mitäs snaot jos olisimme ystäviä?" Rubert ehdotti "Lähde kanssani kaupalle niin voimme vaihtaa sanoja keskenämme."
"Joo, kuulostaa kivalta." Finna sanoi ja pyyhki viimeisetkin kyyneleet poskiltaan. Hän oli taas iloinen, nyt kun joku ei nauranut hänelle tai pilkannut häntä. Myös Rubert oli iloinen, koska hän oli löytänyt uuden ystävän ja saanut tämän paremmalle tuulelle.
Ja sillä tavalla Rubertista ja Finnasta tuli ystäviä.

Fanitarinoita Joulukalenteri: Luukku 16

 Kutsukirjeet (My Little Pony)

Lämpöjuhla teki tulojaan ja Boldcutien piti vielä tehdä järjestelyt juhlia varten. Juhlasali oli koristeltu ja kuusikin hankittu ja lahjat ostettu. Boldctuien ystävät olivat viime aikoina autelleet häntä koristeluissa. Appleseed ja Creamy Pie lupasivat tuoda ruokaa juhliin, Garnet suunnitteli koristeet ja Blossom järjesti musiikkia lintukuorolla. Vielä piti vaan lähettää kutsut ja kaikki oli valmista.
"Olit kyllä vapaaehtoinen tähän, mutta ehditkö varmasti kaikkialle?" Boldcutie kysyi Spirit Smashiltä, joka lupasi toimittaa kutsut.
"Luota vaan minuun, olen nopea ja täsmällinen." Spirit Smah sanoi ja pian hän oli jo matkalla. Hän kiersi koko Ponyvillen ja jakoi kaikille Boldcutien tutuille kutsut ja jokainen lupasi tulla.
Tosin kutsut mitkä oli tarkoitettu Twilightille, Cadencelle, Shining Armorille ja Flurry Heartille, Boldcutie halusi lähettää ne itse, koska he asuivat niin kaukana ettei Spirit olisi ehtinyt ikinä sinne ajoissa yksin.
"Toivottavasti ne ehtivät ajoissa perille." Boldcutie sanoi toiveikkaana.
"Taatusti, vaikka on toki posti ruuhkaisaa tähän aikaan vuodesta." Topaz sanoi.
Myöhemmin Spirit palasi postinjako matkaltaan ja ilmoitti kaiken olevan valmista.
"Toimititko kirjeen myös Luster Dawnille?" Boldcutie kysyi, johon Spirit vastasi myönteisesti.
"Taidat odottaa kovasti Lusteria?" Spirit kiusoitteli, johon Boldcutie punastui vastaukseksi.

Samana iltana Luster Dawn tuli yllättäen vierailulle Boldcutien luo.
"Hei Boldcutie. Ajattelin tulla käymään pitkästä aikaa." Luster Dawn sanoi ja Boldcutie otti hänet ilonmielin vastaan. Lahjan hän ehti onneksi piilottaa niin ettei tämä ehtinyt nähdä sitä.
"Oletpa sinä nähnyt vaivaa." Luster Dawn ihaili koristeita.
"No, en olisi selvinnyt ilman ystäviäni." Boldcutie sanoi vaatimattomasti. Bodlcutie tarjosi tälle kaakaota ja he juttelivat niistä ja näistä, kuten tosi hyvillä ystävillä on tapana.
"Saitko muuten kutsun?" Boldcutie kysyi.
"Sain ja se oli aika hieno." Luster Dawn vastasi.
"Kai sinä pääset tulemaan juhliin? Pääsetkö?" Boldcutie kysyi toiveikkaana.
"Ilman muuta." Luster Dawn sanoi. "Miksi minä jättäisin juhlat väliin?" hän lisäsi naurahtaen.
"Hienoa, koska minulla on sinulle yllätyskin." Boldcutie kertoi, mutta lopetti peittäen suunsa.
"Oi, mikä yllätys?" Luster Dawn kysyi uteliaana.
"Öö, jos kerron niin se ei ole yllätys." Boldcutie snaoi punastuen.
"Ai. No sitten minä odotan." Luster Dawn sanoi ja lisäsi: "Minulla on sinullekin jotain."
"Hienoa. En jaksa odottaa Lämpöjuhlan aattoon." Boldcutie sanoi.
"En minäkään." Luster Dawn sanoi hymyillen ystävälleen. Kummatkin katsoivat toisiaan silmiin punastellen, kunnes Luster Dawn huomasi, että aika oli kulunut ja hänen piti hoitaa yksi asia.
"Nähdäänkö pian?" Boldcutie kysyi, kun Luster Dawn teki lähtöä.
"Taatusti." Luster Dawn lupasi ja sanottuaan toisilleen näkemiin, Boldcutie huokaisi helpotuksesta: "Olipa onni, etten kertonut lahjasta."
Mutta mikä se lahja on? Sen saatte myöhemmin tietää.

Pandan Blogit Joulukalenteri: Luukku 16

 

Pitkästä aikaa lintuhahmoja. Tässä ovat kukko Cornelis ja hänen vaimonsa Carol kananen. He ovat pariskunta joka asuu maatilalla. Siellä he viljelevät vihanneksia ja kasvattavat kotieläimiä. He ovat niin onnellinen pari, että he eivät voi toivoa muutakaan kuin lasta jota voi rakastaa. Ties vaikka joku päivä he saisivat sellaisen.