Meitä kaikkia on varmasti pelottanut lapsena moni asia. Oli ne sitten arkiasioita, lastenohjelmia, elokuvia tai videopelejä. Eritoten lastenohjelmat ovat vaikuttaneet pelottavalla tavalla meikälaisen kaltaisille 1995 luvulla syntyneille ihmisille.
Koska kohta on Halloween, niin päätin sen kunniaksi luetella asioita, jotka pelotti minua pienenä.
Pitemittä puheitta, aloitetaan.
Huom! Jotkut maininnat saattaa sisältää spoilereita, ja ehkä ahdistaa joitakin.
Ensimmäisenä asiana mitä muistan pelänneeni oli Muumien Mörkö. Ne jaksot nimeltä "Pikkuruiset vieraat" ja "Matkalaukku" joissa se esiintyi ekaa kertaa olivat tosi kuumottavia ja karmivia, enkä uskaltanut katsoa niitä jaksoja uudelleen kun vasta teini-ikäisenä. Ja sen takia myös jakso nimeltä "Keskitalven kokko" oli pelottava jakso myös, koska siinä Mörkö ahdisteli Alisaa, hyi miten kauhee kohtaus se oli pienenä.
Nykyään Mörkö on yksi lempi hahmojani siksi, koska se on pelottava, mutta samalla niin väärin ymmärretty. Se on vaan yksinäinen ja haluaisi kovasti saada kavereita, mutta se ei voi, koska se on niin kylmä, että jokainen joka koskee siihen, jäätyy. Ja Mörkö on loppujen lopuksi niin kesy, että se ottaa mm. sydämmenmuotoisen näkinkengät vaihtokaupaksi Kuningas Rubiinista ja lähtee sitten vasta meneen. Jäärouvan kanssa ei pystyisi tekemään samaa vaihtokauppaa. Mutta joo, nyt eksymme hiukan aiheesta.
 |
| Kuka voi pitää näitä viattomina! |
Ursula pelotti minua juuri siksi, koska sillä oli niin hirvittävä ulkonäkö, sen ilmeet oli pelottavia ja etenkin sen kanssa käyty lopputaistelu oli tosi hurja.
Lumikin äitipuoli oli pelottava etenkin noita muodossaan. Lumikki oli muutenkin aika creepy elokuva lapsena, mutta se kuinka paha kuningatar muuttuu noidaksi ja myrkyttää Lumikin omenalla oli aika hirvittävää ja karmivaa.
Ja Tuhkimon äitipuoli vasta hirveä hahmo olikin. Hänellä ei ollut niinkään maagisia voimia, mutta hänen tapansa kohdella Tuhkimoa olivat aika kamalat. Ensin hän myrkytti Tuhkimon isän ja pakotti tyttö-paran palvelijaksi omaan taloonsa. Juuri hänen takiaan olen luulut lapsena, että äiti-/isäpuolet ovat kaikki julmia ja ilkeitä, eikä heihin voi luottaa. No, onneksi Lumikin, Arielin ja Tuhkimon tarinat päättyivät lopulta onnellisesti.
Sitten tulee mieleen Nalle Puhissa Möhköfantit ja Tärpät laulu, jossa Nalle Puh näkee kamalaa unta Möhköfanteista ja Tärpeistä, joiden nimet hän kuuli ekaa kertaa Tiikeriltä. Se laulu oli vaan melko ahdistava pienenä, mutta nykyään se on enemmän kiehtova kohtaus. Sama juttu oli myös Pinokkiossa, missä pojat muuttuivat aaseiksi Huvitusten saarella. Karmii ajatus, että karkaat kotoa jonkun ajurin mukaan ja lopulta muutut aasiksi ja sinut myydään sirkukseen tai suolakaivokselle.
 |
| Ajatella, että ennen Disney uskalsi olla näin hurja muinoin |
Seuraavaksi tulee mieleen anime elokuva nimeltä Henkien Kätkemä. Nykyään yksi lempi anime elokuvistani, mutta lapsena ahdisti katsella koko elokuvaa. Se leffa oli täynnä kaikenlaista surrealistista ja pelottavaa materiaalia. Jo heti alussa Chihiro Origo nimisen tytön vanhemmat muuttuvat sioiksi, hän joutuu töihin outoon kylpylään, jonka työntekijät oli karmivia, jättiläisvauva oli pelottava ja kaikista karmivin oli ehdottomasti "Kasvoton" niminen henkiolento.
Nykyään mä osaan arvostaa kyseisen leffan animaatiotyyliä ja tarinankerrontaa, mutta muksuna se oli aika pelottavaa settiä.
 |
| Toivottavasti en saa tekijänoikeuksia niskaani näistä kuvista |
Ja sitten lopuksi voin mainita videopelin, jota en koskaa uskaltanut pelata lapsena, mutta veljeni pelasivat sitä.
Kyseessä on peli nimellä The Legend of Zelda: Ocarina of Time. Ja mä tiedän, että monet rakastavat Zeldoja, mutta itse olen pienenä pitänyt niitä jotenkin pelottavina peleinä. Musiikit oli jotenkin kylmiä väreitä aiheuttavia, vaikkaiin nykyään nostalgisia. Viholliset oli aika hurjia ja Nintendo 64:n aikaan 3D krafiikat oli jotenkin outoja. Ja ehkä peleissä ahdisti pienenä se, että jos hahmo mokasi tai kuoli niin se oli pelaajan omaa syytä. Vaikka nykyään mä rakastan videopelejä niin pienenä ne oli oudolla tavalla ahdistavia.
 |
| Tämä alkutunnari on nykyään maaginen ja upee, vaikka pienenä aiheuttikin kylmiä väreitä. |
Siinä taisi olla maininnan arvoiset asiat mitkä pelottivat minua pienenä. Joitakin jäi mainitsematta, koska nyt en muista ihan kaikkea. Ja jos kysytte, että "Mitenkäs Morso tai Pingun Mursu tai Varokaa heikkoa jäätä?" niin vastaus on se, etten jostain syystä ikinä pelännyt Morsoa, joka enemmän symppis hahmo. Ja Pingun Mursu jakson vasta vanhemmiten eikä se siksi jäänyt karmivasti mieleen. Ja Varokaa heikkoa jäätä oli lyhäri, mitä enemmän odotin kun pelkäsin. Ymmärrän toki jos pelkäsitte niitä, mutta itse en pelännyt.
Mutta kiitos lukemisesta ja kertokaa ihmeessä mitä itse pelkäsitte pienenä.
Hyvää loppusyksyä ja Halloweenia kaikille ja katsotaan teenkö tänä vuonna joulukuussa joulukalenterin,
